Nollatoleranssi

Nollatoleranssi, jota poliisi ilmoittaa nyt soveltavansa Länsiväylällä ja Hangon tiellä, on näppärästi sorvattu sana.

Suhtaudun tiukkaan nopeusrajoitusten valvontaan välinpitämättömästi tai myönteisesti. Tuo alue sattuu myös olemaan omaa vakioreittiäni, ja olen yksi niistä kiukun kohteista, joka ajaa kruiserilla piinallisen tarkasti rajoitusten mukaan ja tuntee myös ansat, joista yksi on juuri Jorvas - siinä tulee 60 km/h aika yllättäen.

Luullakseni suomalaisista on jo tehty ilmiantajia DDR:n tapaan. Kaahareista sataa tiettävästi kännyköillä ilmoituksia. Sellaisia ei mielestäni esiinny aivan mahdottomasti tuolla tiellä.

On se hauskaa, kun joku jää kiinni. Viikolla pieni mutta vihainen BMW (Z 4?) ohitti rampissa tosi miehen tavoin. Vahingoniloni oli aito, kun perässä porhalsi poliisi ja hetken kuluttua asiaa siirryttiin setvimään poliisiautoon.

Nollatoleranssiin on yhdistetty kaksi sanaa. Toleranssin puuttuminen tarkoittaa suvaitsemattomuutta ja kohtuuttomuutta, jotka ovat muutenkin aikamme muoti-ilmiöitä, niin että kai ne sitten vaatettava poliisiakin.

Toleranssi tarkoittaa myös mittavirheen varaa eli klappia. Pientaloa rakennettaessa on oltava tarkkana toleranssien kanssa, ja sallitut virheet ilmenevät rakennustapakortistosta. Muistaakseni valettu lattia saa olla 2 prosenttia kallellaan. Silloin siinä ei vielä pingispallo puhaltamatta pyöri.

Konepajatekniikassa toleranssit ilmoitetaan, ja ne voivat olla ratkaisevia.

Sakottamisessa ja vastaavissa hyödyllisissä puuhissa toleranssilla viitattiin ennen mittavirheeseen. Siinäkin ajatuksessa oli mukana kohtuus. Yhden tai jopa viiden km/h heitto voi johtua renkaista, eikä tuollainen virhe ole hengästymisen arvoinen asia myöskään nopeusmittarin aiheuttamana.

Esimerkki täysin järkevästä nollatoleranssista on ammattisana fatalji. Jos valitus on toimitettava perille 30 päivän kuluessa virka-aikana, niin puolen minuutin heitto aiheuttaa oikeudenmenetyksen.

Minusta tämä on selvää. Jos sovelletaan jotain muuta sääntöä tai otetaan huomioon inhimilliset erehdykset, rajaa on sen jälkeen vaikea vetää mihinkään. Laissa on lisäksi vanhastaan varaventtiili kaameita tapauksia varten, menetetyn määräajan palauttaminen, jota voi hakea korkeimmalta oikeudelta.

Asiaa auttaisi peliteoreettinen näkökulma. Säännöt eivät ole samanlaisia. Nopeusrajoitus ei ole verrattavissa urheilusääntöön. Nopeusrajoitus tähtää liikenneturvallisuuteen ja pyrkii vaikuttamaan ihmisen käyttäytymiseen. Siihen vaikuttaa moni muukin asia - kuten se tunnettu tosiasia, että tietyissä tilanteissa suurin sallittu nopeus on aivan liikaa.

Rata- ja kenttäurheilussa (M. Jukolan hieno termi) heitoissa ja hypyissä voitaisiin aivan hyvin poistaa lankut ja viivat ja korkeus- ja seiväshypyssä myös telineet. Suoritus on aika ongelmattomasti mitattavissa sellaisenaan. Voi olla että tällaisia muutoksia tehdäänkin. Mutta pallopeleissä "melkein maali" ei tunnu hyvältä ajatukselta. Pelin tarkoitus on otella toisen joukkueen kanssa maaleista, ei hyvästä pelistä. Tolppalaukaus ei ole maali.

Liikenteessä on vaikka mitkä määrät vaikeasti valvottavia ja hankalasta ratkaistavia rikkeitä, kuten esimerkiksi kiilaaminen.

Siksipä huomio kiinnitetään helposti valvottaviin. Punaista vasten ajamista voitaisiin valvoa tehokkaasti "maalikameroilla", mutta se olisi liian kallista.

Emme keskity vahingollisiin ja vaarallisiin asioihin, vaan helposti valvottaviin. Useimmilla alkaa olla kokemuksia lentoliikenteen turvatarkastuksista. Tunsin miehen, joka piti tapanaan tappaa toisia hammasharjalla tai lyijykynällä. Kumpikaan ei ole kieltolistalla. Oikea ote ja päättävinen isku ohimoon, niin vot, henki lähtee. Kynsiviila tai kynäveitsi on paljon vaarattomampi - mutta valvottavissa.

Eilen lehdessä oli juttu ja kuva. Joku oli polttanut tupakkaa Säätytalolla. Tuttu paikka. Siellä on ajoittain sellaiset turvajärjestelyt, että ovista on paha päästä ulos ja takaisin sisään. Tupakointi esimerkiksi vessassa monituntisen kokouksen aikana olisi järkevä ratkaisu. Kiellettyä se tietysti on, koska tupakointi on epäsuosiossa. Tupakkaan kuolee Suomessa vuodessa 5 000 ihmistä, heistä hyvin suuri osa vanhoja. Alkoholiin kuolee 6 000 ihmistä, heistä suurin osa keski-ikäisiä, ja lisäksi alkoholisointi on usein riski ja vaara muillekin kuin sille, joka juo.

Toista valtio ja tiedotusvälineet vastustavat, toista edistävät. Hiukan arvoituksellista.

Alkoholin nauttiminen ravintoloissa ja julkisissa tiloissa - esimerkiksi valtion virastoissa - on jostain syystä edelleen sallittua.

Miksi?

Tiettävästi alkoholi on yhtä vähän tarpeellinen aina ihmiselle kuin tupakka ja tiettävästi vailla oleminen ei ole samalla tavalla epämiellyttävää kuin tupakantuska. En osaa vertailla kun en juo.

Tämä esimerkki on liian kaukana nollatoleranssista, koska tupakkavaino on luullakseni aatamin ajoista tunnettu esimerkki siitä, miten hauskaa ihmisistä on päästä paheksumaan toisia ihmisiä ja tuntea itsensä hiukan hyveellisemmäksi antamalla heile päteviä elämänohjeita.

Lainsäätäjä ja "julkinen mielipide" eivät ota huomioon sitä, että sekä hyve että pahe ovat molemmat vaivalloisia asioita yhteiskunnassa ja saattavat aivan yllättäen vaihtaa paikkaa. Alaikäisten mukilointia pidetään jonain aikana siunauksellisena toimintana ja jonain toisena aikana rangaistavana. Homoseksuaalisuus oli sinänsä rangaistava teko, kun istuin memorialstina vuonna 1969. Jos presidentti Clintonkin olisi ymmärtänyt hypistellä jonkun toisen miehen kikkeliä, mitään skandaalia ei olisi syntynyt. Nykyisinhän mielenkiinnon osoittaminen vastakkaiseen sukupuoleen on huonoa käytöstä ja virkamiehelle kurinpitomenttelyn paikka.

Ottakaa rauhallisesti, hyvät naislukijat, jos teitä on. Tiedän useitakin seksuaalisen ahdistelun tapauksia, mutta en yhtään, jossa juttu olisi aiheutunut ehdotuksista lähteä illalla syömään ja saunomaan miesten / naisten kesken kahdestaan.

Minusta on sääli, että ihmiset kehuskelevat kohtuuttomuudellaan ja suvaitsemattomuudellaan, ja sääntöjen kirjoittajat seuraavat perässä.

Joudunko näkemään vielä senkin Suomen, jossa Kosmoksen portsari valvoo, että asiakkaat pesevät kätensä ennen pöytään käymistä?

Käsien hygienia on tärkeä asia poliittiseen vainoaikaan.

Etenkin päättäjille on tärkeää, että heillä on puhtaat kädet.

Se kääntää huomion sisäisestä likaisuudesta.