Kunnianloukkaus sähköpostissa

Anteeksi.

Odottelin aikani katsoakseni, huomaako kukaan tiedotusvälineissä tai niistä kirjoittavista uutta ja merkittävää ratkaisua kunnianloukkauksesta.

Ei ole näkynyt eikä kuulunut mitään. Herkko kumminkin huomasi ja huomautti 29.8. annetun korkeimman oikeuden prejudikaatin.

Kunnianloukkaus tarkoittaa tällaisessa tapauksessa ansaitsemattoman epäkunnioituksen osoittamista tahallisesti loukkaavalla tavalla.

Ratkaisu on tärkeä hiukan toisella tavalla kuin luulisi eli sen tulkitseminen saattaa vaatia rivien välistä lukemisen taitoa.

Oulun seudulla oli näet muuan henkilö ottanut eräiltä kunnilta tehtäväkseen kerätä kennel-toimintansa yhteydessä talteen ja tarvittaessa surmata löytöeläimet.

Tästä joku oli tehnyt johtopäätöksiä ja lähettänyt kaksi sähköpostiviestiä.

Toisessa hän oli kysynyt, eikö asianomainen voisi luopua toiminnastaan, joka oli silkkaa eläinten tappamista eikä eläimistä välittämistä ja toisessa jonkin kulkukissan kohtaloa pohtiessaan epäillyt, että toinen oli heti virallisen säilytysajan jälkeen lopettanut kissan. "Kyllä olette raaka ja rahanahne ihminen."

Alemmat oikeudet olivat sakottaneet. Korkein oikeus hylkäsi kennelin pitäjän kunnianloukkaussyytten äänin 4-1.

Tapaus koskee näennäisesti sitä vaikeasti löydettävää rajaa, joka on julkisen ja yksityisen toiminnan välillä.

Kysymys oli elinkeinotoiminnasta, koska siitä maksettiin rahaa. Tuomioistuimet olivat yksimielisiä, että myös yksityishenkilön on kestettävä kritiikkiä elinkeinotoiminnastaan, ja korkein oikeus mainitse vielä toiminnan luonteen, koska se on omiaan herättämään ristiriitaisia tuntoja.

Asiassa on kaksi sääntöä, jotka jokaisen tämän lukijan olisi hyvä tuntea.

Kunnianloukkaus voi olla rangaistava teko, vaikka se ei tulisi kenenkään sivullisen tietoon. Vanha esimerkki oli solvaavien nimitysten lateleminen kirjeessä tai vasten kasvoja kahdenkesken. Solvaavia nimityksiä on muutamia tuhansia - sellaisia kuin "roisto", "huora" jne.

Rikosta tarkoittavista väitteistä on nimenomainen määräys. Näin taannoin paperin, jossa eräs täysijärkisen kirjoissa kulkeva maisteri sanoi juristien sormeilleen omaisuuden arvoa perinnönjakokirjassa. Selvä kunnianloukkaus ja lisäksi ehkä perätön ilmianto. Pesänjakaja toimii tuomarin asemassa ja sisällöltään totuudenvastaisen asiakirjan antaminen viranomaiselle (verottaja) on rangaistava teko.

Tuo onkin hyvin esimerkki. Tavanomaista ja suositeltavaa on kohauttaa hartioitaan eikä olla millänsäkin. Paskapuheet eivät ole kasvihuonekaasuja eli kyllä niitä maailmaan mahtuu.

Sivullisen tietoon joutunut tai tarkoitettu lausuma voi olla rikollinen, jos se loukkaa yksityisyyttä, vaikka kunniaa ei loukkaisikaan. Esimerkki: "Tällä NN:llä on sydänvika."

A on lähettänyt nyt kysymyksessä olevat sähköpostiviestinsä vain B:lle. Tapa, jolla A on B:n toimintaa arvostellut, ei ole lähtökohtaisesti ollut toiminnan laajuuteen nähden suhteetonta tai paisuteltua.

Vaikka sähköpostiviesti voi olla kunnianloukkaus, tässä tapauksessa se ei ollut sitä. Suhteutettuna asiaan KKO ikään kuin nosti sananvapauden kunnian rinnalle ja katsoi, että kunnia sai väistyä, kun asia oli pieni ja jäi suppeaan piiriin.

Olen ymmärtänyt monet luulottelevan, että sähköpostissa tai jopa Internetissä saisi kirjoittaa aivan mitä tahansa.

Näin ei ole.

Poliitikkojen, virkamiesten ja viihdyttäjien kapea suoja on poikkeus. Kekusstelupalstalla saa kirjoittaa, että pääministeri Vanhanen tai puolustusministeri Häkämies on tyhmä paskiainen.
Samaa ei saa kirjoittaa esimerkiksi peruskoulun opettajasta, vaikka hänkin on julkisessa tehtävässä.

Saan kirjoittaa tähän, että kollegani Jukka Kekkonen on tunnettu erikoislaatuisista mielipiteistään ja oli taas väärässä ottaessaan kantaa kurdinaisen karkottamiseen ja kirkon toimiin. Tämä on mielipiteeni. Martin Scheinin näyttää olevan juuri samaa mieltä. Arvostelen siis Kekkosta ja annan ymmärtää, ettei tämä ole ensimmäinen kumma kanta. Tällainen on professoreiden normaalia keljuilua.

Vastaavasti minua saa haukkua, koska kirjoitan nimelläni blogia, joka on siis tarkoitettukin kenen tahansa luettavaksi. Saa sanoa, että ihan turhaa tekstiä. Kun olen asettautunut näin julkisuuteen, olen asettautunut arvosteltavaksi.

Sama sääntö koskee perinteisesti taiteellista ja tieteellistä kritiikkiä. Saa sanoa oikein pahastikin. Jos raja löytyy, se on Ad hominem. Kritiikki on perusteltua niin kauan kuin puhutaan töistä ja teoista. Kun ruvetään ruotimaan ihmistä, voidaan joutua lain väärälle puolelle.

Moni peli sisältää tämän säännön. Jääkiekkoa pelaava antaa suostumuksensa lieviin pahoinpitelyihin, koska sellaisia esiintyy tuossa pelissä. Hän ei voi tulla jälkeenpäin valittamaan niistä. (Pahan vamman aiheuttaminen eli törkeä pahoinpitely on eri asia.)

Korkeimman oikeuden tapaus on numerioltaa KKO:2007:70.

Sievästi ratkaistu. Totta kai - pikku juttu korkeimpaan oikeuteen vietäväksi mutta harvinaisen sopiva sähköpostia ajatellen. Että ei nyt aivan mistä tahansa.