Aioin jättää Aronofskyn "Unen sielunmessun" kesken tai myöhemmin katsottavaksi.
Sitten muistin, että uuden testamentin ohella on myös vanha, Jeremiaa ja Jesajaa.
Katsoin arvosteluja.
Kummakseni niissä puhuttiin huumeista.
En nähnyt tätä niin. Mielestäni tämä oli aika hirvittävä elokuva ihmisten ratkaisuista, jotka olivat vääriä, koska ne olivat ihmisten ratkaisuja.
Toimintaelokuvan ja romanssin kertomuskaava oli leikattu pois kirurgin veitsellä.
Kysymyksessä ei myöskään ole allegoria Amerikasta eikä ajastamme.
Aikoinaan oli vaikea lukea Burroughsin ja Hubert Selbyn romaaneja, jotka ovat hyvin lähellä tätä. Tämä oli vaikea katsoa, mutta piti vain.
Miksi pikkuporvarillisen ihmisen olisi kiusattava itseään kauheuksilla?
Because they are there.
Ja pahinta on, etteivät ne ole selkeästi toisten kauheuksia. "Toiseus" on arveluttava käsite. Kun sanoo, kuten ranskalaiset, että helvetti tarkoittaa toisia ihmisiä, sanoo samalla, että painukoot toiset helvettiin.
Aika hämmästyttävä kuvaus helvettiin painumisesta.
Toivottavasti ei tule niin herkästi toivotelluksi.
Kuvassa on viimeinen erkaantumisramppi Brooklyniin, Last Exit.
Kun sanoo, kuten suomalainen elliitti, että paratiisi tarkoittaa meitä, sanoo samalla, että tulkoot toiset paratiisiin.
VastaaPoistaAika hämmästyttävä kuvaus paratiisiin sulautumisesta.
Toivottavasti ei tule niin herkästi toivotelluksi.
Parasta että valitsee vastédeskin elokuvia omina valintoina omalla ajalla katsottavaksi, ilman sormella osoittelua.
Ad Omnia:
VastaaPoistaKulttuurinen ylivalta on outoa asia. Katselin perjantaiaamun televisiota; elokuvan kuvaamaa tapahtuu tiettävästi koko ajan Narvassa. Siitä ei haluta tietää Tallinnassa, saati Suomessa. Suomalaiset ovat luultavasti sekä rahoittajia että asiakkaita.
Jos tällainen elokuva tehtäisiin Viron venäläisistä, sitä ei menisi kukaan katsomaan.
Piipahdin Narvassa keväällä. Kyllä se kaupunki on mainettaan parempi ja vierailun arvoinen. Varmaan sieltä myös olisi saanut helposti kamaa, jos olisi ruvennut etsimään.
VastaaPoistaEn tiedä mikä mussa on vikana, mutta "Requiem" jäi multa kesken. Ei oikein mikään kohta natsannut kohdalleen ainakaan mun näkövinkkelistä katsottuna. Aivan kahjoa sekoilua sinne tänne.
VastaaPoistaPerkeleet on kohdattava perkele perkeleeltä.
VastaaPoistaMe voimme vaikuttaa vain siihen minkä tunnustamme todeksi.
Toisinaan se että tunnustamme jonkin todeksi, tarkoittaa samalla että me joudumme tunnustamaan sen myös oman vaikutuksemme ulkopuolella olevaksi.
Perkele perkeleeltä pahan kohtaaminen tarkoittaa myös introspektiota, pahan löytämistä itsestä.
Hei hyvä Jukka Kemppinen,
VastaaPoistaKiitos pohdinnoistasi.
Eikö se elokuva ollut kuvaus
meistä kaikista -tästä ajastamme,
kaikista ajoista?, jotka unohdamme sen, mikä elämässämme on tärkeintä
rakkaus, ystävyys, ihmisyys ja
armeliaisuus, armokin?
Kyllä elokuva oli vähän liian simppeli ja osoitteleva.
Ystävällisesti Matti Taneli
Kun sanoo, kuten suomalainen elliitti, että paratiisi tarkoittaa meitä, sanoo samalla, että tulkoot toiset paratiisiin.
VastaaPoistaEipäs. Silloin sanoo, etteivät muut sinne ikinä pääse eikä itse voi mitään niin väärää tehdä että pois joutuisi.
Kulttuurinen ylivalta on outoa [sic] asia. Katselin perjantaiaamun televisiota; elokuvan kuvaamaa tapahtuu tiettävästi koko ajan Narvassa.
[...]
Jos tällainen elokuva tehtäisiin Viron venäläisistä, sitä ei menisi kukaan katsomaan.
Niin no. Jos yhtä taidokkaasti niin miksei (vrt. Lilja 4-ever). Paitsi että nyt juuri tällainen elokuva olisi sitten halpaa kopiointia.
Kulttuurinen ylivalta tarjoaa kontrasteja ja vivahteita ilman, että niitä tarvitsee erikseen selittää. Se on tosiaan outoa.
Vetävätkö Narvassa mummot tosiaan amfetamiinia laihtuakseen televisio-ohjelmaan?
Voitko valaista mitä tavoittelet Brooklynin last exitillä? Elokuva oli nuljauttava: Ihminen voi olla toiselleen perkele myös ymmärtämättään ja tiedostamattaan; harmittomasti esineellistäen. Elokuva sisälsi hienoja kuperia peilimäisiä kuvia kasvoista, ilmeitä jotka kertovat -vähemmän- kuin yksikään sana (sairaalan odotushuone). Kavahdan samalla tavalla "toiseuteen" perustuvia tulkintoja, mutta kuten sanoit: "...they are there". Samaa musaa voi käyttää tehokkaasti muuttamalla taajuuksia ja instrumentaatiota
VastaaPoista...no joo. Ei päivän kuvaa voi valaista tai selittää. Se pitää ymmärtää.
VastaaPoistaAd Toipila:
VastaaPoistaFilmissä oli paljon pätkiä, jotka olivat henkilöiden toiveita - vaihtoehtoisia tapahtumia. Takautuman vastakohta.
Kahjo sekoilu on täsmällinen kuvailu. En minäkään pitänyt elokuvasta mutta jäi voimakas tunne, että tämä ei ollut alkuunkaan yhdentekevä, vaan tärkeä, hyvinkin tärkeä.
Ad Jeps & Anonyymi:
VastaaPoistaKyllä filmissä kuvattiin mielestäni tyypillie Komsomol-äiti, joka oli valmis kokeilemaan vaikka mitä saadakseen aplodeja vallitsevien arvojen toteuttamisesta.
Aronofskyn ensimmäinen elokuva (pi) toteutettii 60 000 $ budjetilla ja myös tämä menestyi Cannesissa.
En tiedä miehestä juuri muuta kuin että hänellä on paras mahdollinen koulutus - Harvard + elokuvakoulu. Ks. Wikipedia.
Verrokkiteos on mielessäni Scorsesen Bringin Out the Dead (N.Y.:n ambulanssikuskeista).
"Unelmien sielunmessun" analysointi toimii myös luentoa tiettyjen ammattilaisten kanssa. Olen testannut muutaman kerran ja hyvin toimii. Jukka kirjoittikin jo olennaisen eli "Mielestäni tämä oli aika hirvittävä elokuva ihmisten ratkaisuista, jotka olivat vääriä, koska ne olivat ihmisten ratkaisuja." Elokuva rakentuu jatkuvasti pienistä valinnoista: kaksi pilleriä yhden sijaan jne. Alkupuolen kuvitelma vaihtoehdosta oli kuvaava: Harry kuvitteli ottavansa poliisin aseen kotelosta ja tämä ratkaisu/valinta johti poliisin kaatumiseen ja mahdolliseen vakavaan loukkaantumiseen. Game over! Sillä kertaa Harry valitsi vielä toisin. Leffan roolitus on erinomainen! "
VastaaPoistaAd Kemppinen
VastaaPoistaAivanhan tässä tulee tippa linssiin, kun Kemppinen nätisti tukee mua ymmärtämätöntä.
Ad anonyymi: päivän kuvan inspiraatio auennee tutustumalla kyseisen elokuvan pohjamateriaalina olleen romaanin kirjoittajan, Hubert Selby Jr:n aiempaan tuotantoon.
VastaaPoistaViimeinen ramppi ei jäänyt kesken toisin kuin Unelmien sielunmessu mutta se johtunee varmaan siitä, että Viimeisen rampin aikaan en ollut töissä vielä nähnyt Sielunmessun suomalaisen version tähtiä.
VastaaPoistaJeps:
VastaaPoistaKun sanoo, kuten suomalainen elliitti, että paratiisi tarkoittaa meitä, sanoo samalla, että tulkoot toiset paratiisiin.
Eipäs. Silloin sanoo, etteivät muut sinne ikinä pääse eikä itse voi mitään niin väärää tehdä että pois joutuisi.
Joopas. Toki täsmentäen että eliitti itse valitsee ketkä päästää luokseen "isojen poikien kioskille"
Jos onkin vaikeaa tehdä niin väärin että joutuisi pois, on poispääseminen eliittijengeistä suorastaan mahdotonta.
Kannattaa siis katsoa kahteen kertaan kenen tuella meneen asemiin.
Joopas. Toki täsmentäen että eliitti itse valitsee ketkä päästää luokseen "isojen poikien kioskille"
VastaaPoistaJos onkin vaikeaa tehdä niin väärin että joutuisi pois, on poispääseminen eliittijengeistä suorastaan mahdotonta.
Ai semmoista "eliittiä" tarkoitit..
Olen kummastellut samaa asiaa, mutta myös ymmärtänyt miksi huumeet ovat niin suuressa osassa elokuvan arvostelua. Onhan ohjaaja päättänyt kuvata ne erittäin näyttävästi ja visuaalisesti.
VastaaPoistaOnneksi elokuvan katsomisesta alkaa olla jo vuosia aikaa. Tein lupauksen, etten aio katsoa sitä enää koskaan.
Muistan sen kuitenkin paremmin kuin useimmat elokuvat joita olen nähnyt useitakin kertoja.
Elokuva on pelottava kuvaus siitä minkälaiseen jamaan ihminen voi ajautua yksinkertaisilla valinnoilla. Se ei kerro mitään nykyajan "narkkareista" tai huumeidenkäytöstä. Eikä se ole nykyaikamme kuvaus, kuten aiemmin ajattelin. Se on osuva teos inhimillisyydestä. Taidetta, joka on myynyt, huumeiden varjolla.