Seitsemäs sinetti

(Seitsemäs sinetti viittaa Johanneksen ilmestykseen, 8. luku:
1. Ja kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä.
2. Ja minä näin ne seitsemän enkeliä, jotka seisoivat Jumalan edessä, ja heille annettiin seitsemän pasunaa.")

Jatko on hyvin jännittävä ja merkillinen, ja myös ilmestyskirjan ratsastajat esiintyvät.

Mutta oliko Jeesus shamaani, kun hänen toimintaansa ja käyttäytymiseensä liittyi niin paljon shamanismin luonteenomaisia piirteitä, kuten tietoisuuden tason muuttamiseen tähtäävää toimintaa (paastoaminen erämaassa) ja laajaa kanssakäymistä henkimaailman kanssa.

Shamaanin tehtävä on haavoittua. Shamaani joutuu kestämään kipua, koska hän kantaa toisten, yhteisöönsä kuuluvien kivut. Luolamaalausten ”haavoittunut mies”, josta törröttää piikkejä tai keihäitä, on ehkä shamaanin kuva – mahdollisesti sen maalanneen ihmisen omakuva.

Shamaani on henkilö, jolla on (olevinaan) kyky vaihtaa tietoisuuden tilaa. Noita tiloja on usein kolme, läntisen tarkkailijan silmin lähes normaali, epänormaali ja syvästi epänormaali. Shamaanin ja hänen yhteisönsä kokemana ensimmäinen porras on aavisteleva, toinen porras on kanssakäymistä henkien kanssa ja kolmas ruumiista irtautumista, tuskalliseen pyörteeseen syöksymistä, lentämistä, eläimeksi muuttumista.

Läntiselle tarkkailijalle kolmas tila on sairaus, psykoosi, mielenhäiriö. Oman kulttuurin tarkkailijalle se on suuri, salaperäinen ja pyhä ja monissa tapauksissa parantava, joka tapauksessa omaa kulttuuria ylläpitävä.

Sairaus tarkoittaa pois sulkemista, jonka me nykyisin teemme nimeämällä ja luokittelemalla. Pyhyys tarkoittaa ainutlaatuiseksi asettamista, mutta se on saavutettu tila ja siinä mielessä vallan käyttämistä.

Shamanismi on tutkittu ja tunnettu ilmiö ja eräiltä ilmaisuiltaan oudon yhdenmukainen pohjoisella arktisella alueella ja Etelä-Afrikassa, jonka antropologia ja arkeologia ovat apartheid-kauden katkoksen jälkeen saaneet huomiota laajemmin vasta viime vuosikymmeninä.

Meillä on Suomessa ollut jatkuvasti alan tutkimusta ja asiantuntevia esityksiä (Uno Harva, Juha Pentikäinen, Anna-Leena Siikala). Vuosikymmeniä sitten suuri ja kiistelty Mircea Eliade paneutui tähänkin asiaan. Nyt Johannesburgissa toimiva David Lewis-Williams on arvostettu shamanismin ja kalliomaalausten ja –piirrosten asiantuntija, joka vertailee teoksissaan Euroopan paleoliittisia löytöjä, Pohjois-Amerikan aineistoa ja Etelä-Afrikan San-kulttuuria, ihmisiä joita sanottiin ennen epämääräisesti bushmanneiksi. Viimeksi mainittujen uskomuksista ja perinteestä on yllättäen olemassa hyvin laaja ja huolellisesti koottu aineisto sadan vuoden takaa eli ajalta, jolloin osa perinteistä oli vielä elossa. Lewis-Williams pääsi siis aineiston avulla seuraamaan ”kivikauden ihmisten haastatteluja”, ja mukana oli myös shamaaneja (The Mind in the Cave).

”Shamaani” tai ”noita” tai ”poppamies” (medicine-man) yhteisön merkkihenkilönä on yksinkertaistus ja sellaisena ehkä väärä. Shamaani ei ollut varsinaisesti ammatti. On ollut ja luultavasti on edelleen ihmisiä, joilla on alttiutta ja aikaa näille asioille. Sama koskee noitia.

Ilmiöt ovat luonnollisesti hämärtyneet muun muassa siksi, että taide, etenkin elokuva ja musiikki, on institutionalisoitunut niin samalle alueelle, että suurenkin joukon taivuttaminen transsiin ankaralla rummuttamisella, oudoilla äänillä, pimeässä vilkkuvilla valoilla sekä erilaisilla huumaavilla ja päihdyttävillä aineilla ei tuo ainakaan heti mieleen samaa tekniikkaa, jota muiden ohella Eliade, Harva ja Paulaharju ovat kuvailleet pohjoisten kansojen yhteydessä.

Formula ykkönen näyttäisi olevan shamanistinen rituaali. Myös siinä ovat mukana hengenvaaralliseen pyörteeseen (spin) joutumisen kuolemanvaara, tajunnan kaventuminen tunnelinäöksi ja kolmas kerros, aineellisuudesta irtautunut lentäminen.

Näitä seikkoja on pidetty luonteenomaisina shamanismille:

henkiolennot ovat tärkeä osa ihmisten elämää;

shamaani voi vaikuttaa henkiolentoihin esimerkiksi estämällä pahoja tekoja;

shamaani vaivuttaa itsensä transsiin laulamalla, tanssimalla, nauttimalla tajuntaan vaikuttavia aineita, paastoamalla, mietiskelemällä, rummuttamalla;

eläimillä on tehtävä viestinviejinä ja oppaina;

shamaani voi irtautua ruumiistaan ja vierailla toisissa maailmoissa ja parantaa näin esimerkiksi sairauksia tai hankkia salaisia tietoja.

Shamaanin kokemismaailmassa maanalainen tai vedensisäinen ja taivaallinen yhtyvät maanpäälliseen. Hänen tai hänen avustajansa tärkeä tehtävä on saattaa sieluja kuoleman maailmaan tai, ehkä joissakin harvoissa tapauksissa, noutaa niitä sieltä.

Alun kysymykseen Jeesuksesta en tietekään vastaaa. Kysyin tuota ärsyttääkseni uskonnonkieltäjistä yksinkertaisimpia.

Rationaalinen eli päättelemällä tai kokeilemalla havaittava maailma ei ole koko tarina.

Kuluneen vuosisadan taiteessa meillä on ollut jokin vähäinen määrä sinettien murtajia, jotka ovat halunneet nähdä kasvoista kasvoihin, ei kuin kuvastimessa.