Sananvapaus

Sananvapaus on jäänyt liian pitkäksi aikaa vähälle tässä blogissa.

Katsoin ja täydensin suomalaisen Wikipedian artikkelin, jossa on asian alkeet. Valitettavasti amerikkalainen Wikipedia-artikkeli (Freedom of Speech) on alkeellinen ja itse asia taas niin mutkikas ja laajasti käsitelty, etten osaa osoittaa hyvää lähdettä verkosta enkä kirjallisuudesta. Hyvät lähteet tahtovat tässä asiassa olla suunnattoman laajoja ja verkkosivut suuntaan tai toiseen kallellaan.

Viikolla ohimennen mainittu U.S. Supreme Courtin Robert Jackson oli mielestäni aikamoinen pöljäke miehekseen (sellaisiakin sattuu joskus tuomareiksi) ja sai pahasti sormilleen useassa yhteydessä. Hänen nimissään on kuitenkin napakka muotoilu perusoikeuksista:

"The very purpose of a Bill of Rights was to withdraw certain subjects from the vicissitudes of political controversy, to place them beyond the reach of majorities and officials, and to establish them as legal principles to be applied by the courts. One's right to life, liberty, and property, to free speech, a free press, freedom of worship and assembly, and other fundamental rights may not be submitted to vote; they depend on the outcome of no elections."

Tietyt asiat on siis vedetty poliittisen kiistelyn kiroista enemmistöjen ja virkamiesten ulottumattomiin oikeusperiaatteina, joita tuomioistuimet soveltavat. Oikeutta elämään, vapauteen, omaisuuteen, sananvapautta ja painovapautta, uskonnonvapautta ja yhdistymisvapautta ja muita perusoikeuksia ei voi antaa ratkaistavaksi vaaleilla. Ne eivät riipu äänestysten tuloksista.


Sääli ettei George W. Bush tunne tai tunnusta tätä.

Tunnustan että Jacksonin muotoilussa on enemmän kolinaa kuin asiaa, mutta komeasti se kolisee.

Itse olen sitä mieltä, että sananvapaus on vanhentunut.

Perustuslaki ja laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä ovat alle kymmenen vuotta vanhoja, ja rikoslain kunniaa ja yksityisyyttä koskevat pykälät on nekin muutettu vastikään.

Siten mielipiteeni on kuohuttava ja käsittämätön.

Yritän kuvailla kuohun rakennetta ja tehdä ajatusta käsitettäväksi.

Amerikkalainen tuomari Hugo Black oli kuuluisa sananvapaushurjimus, joka korosti tuon oikeuden absoluuttisuutta. Samanaikaisesti hän tulkitsi "sanan" kapeasti niin että esimerkiksi lipun polttaminen mielenosoituksessa ei ollut hänen mielestään sananvapauden käyttämistä.

Tämä on mielenkiintoista. Blackin ja monen muun sananvapaus on kotoisin Ateenan torilta Perikleen aikaan.

Sieltähän tämä demokratiakin on lähtöisin.

Molempiin sisältyy rakenteellinen ongelma. Demokratia syntyi sellaiseen yhteisöön, jossa ihmiset (toisin sanoen vapaat miehet) mahtuivat pienehkölle torille kuuntelemaan puheita ja voivat toteuttaa erilaisia huutoäänestyksiä.

Seuraukset olivat enimmäkseen tuhoisia.

Edustuksellinen demokratia onkin sitten paljon myöhempi ja mutkikkaampi ajatus. Sen sanotaan kasvaneen pikku hiljaa niin kuin home sellin seinään. Kasvupaikka oli Englannin parlamentti, jossa teoriassa arvostettiin eräitä vanhoja oikeusperiaatteita ja jossa erilaisten sisällissotien jälkeen hyvin kapea ryhmä varakasta väkeä onnistui siirtämään valtaa kuninkaalta ja sotilailta kauppiaille.

Kun Yhdysvalloissa ja Ranskassa oli kokeiltu erilaisia tasa-arvokonsteja, edustuksellisuus alkoi vähä vähältä kehittyä, ja mielestäni se kehittyi juuri Englannissa verrattain suotuisasti. Se oli maa, jossa parlamentin yli ei kävelty edes sodan aikana - joka kerta. Esimerkiksi demokraattisessa Suomessa ennen talvisodan syttymistä valitulla, koko sota-ajan istuneella eduskunnalla ei todellisuudessa ollut osaa eikä arpaa suurten ratkaisujen tekemisessä.

Sananvapaus ei Suomessa kiinnostunut ketään. Toki se oli vuoden 1919 hallitusmuodossa, mutta kommunistilait ja tasavallan suojelulaki saatiin voimaan aika ongelmattomasti niin että sopimattoman sanan hiiskahtanut lensi lukkojen taakse niin että monot vilahtivat.

Suomen oikeuslaitos "kunnostautui" vielä 1960-luvun lopulla tuomitsemalla eräänkin oikeustieteen ylioppilaan yli vuoden vankeusrangaistukseen sananvapauden käyttämisestä - yllyttämisestä aseistakieltäytymiseen. Kekkonen armahti sotilaspassin polttajat ja poltti siinä sivussa omat päreensä vanhastaan jäätävissä suhteissaan tuomioistuimiin.

Samainen ylioppilas Schüller perui pasifisminsa Tiedonantajassa 1970-luvulla ja kehotti kaikkia liittymään armeijaan, jossa opetetaan verisen vallankumouksen toimeenpanossa tarpeellisia keinoja. Sitten hän kuoli.

Suomessa vallan kahvan kihnuttajat ja heitä palveleva virkakunta suhtautuvat perinteisesti vihamielisesti ikäviin, sopimattomiin ja ajattelemattomiin mielipiteisiin. Tätä nykyä tukahduttamisyrityksiä esiintyy kuitenkin harvoin. Ihmisten nöyrryttäminen onnistuu useimmiten välillisillä keinoilla.

Nykyisin henkilö, joka pitää naisista mutta ei pidä suutaan kiinni, saadaan vaivattomasti virastaan esimerkiksi ahdisteluväitteillä, vaikka ne olisivat hyvinkin huteria. Toisin sanoen sopimaton sanankäyttö johtaa rangaistukseen.

Jos kirjoittaisin tähän: Pidän naisista ja silmäni riemuitsevat kun katselen nuoria oppilaitani, riskeeraisin professorin virkani. Onneksi en kirjoita sellaista. Jos kirjoittaisin pitäväni miehistä, saisin luultavasti myötätuntoa ja kannatusta ja joku poliisi kävisi kuivaamassa kyyneleitä.

Eli kyllä meillä on aika selvät säännöt siitä, mitä mieltä ihminen saa olla. Vapautta harjoitetaan todistettavasti triviaaleissa asioissa.

Emme liiku Ateenan torilla vaan maailmassa, jossa kirjoitettu teksti on korvannut puhutun sanan ja jossa äänet ja kuvat ovat saaneet suunnattomasti suuremman merkityksen kuin ennen.
Julkinen puhuminen on mennyt niin huonoksi, ettei se kiinnosta ketään.

Tilanne täytti kyylääjien villeimmätkin toivomukset, mutta sitten tuli Internet. Kotimaiselta lainsäätäjältä ja kansainvälisiltä järjestöiltä (etenkin Euroopan Neuvosto ja Euroopan Yhteisöt) meni useita vuosia suitsia sananvapaus.

Vaikka Internet on jokseenkin ilmainen ja laajalle levinnyt, rituaalisista poikkeavat ajatukset, käsitykset ja ilmaukset eivät ole levinneet sen piirissä mainittavasti.

Se on merkille pantavaa, koska Suomessakin on luotettavien laskelmien mukaan vähintään 200 000 toisinajattelijaa. He eivät jostain syystä pidä toisinajatuksiaan levittämisen arvoisena tai eivät halua ottaa riskiä.

Nimenomaan Suomi on ehkä reippaammin rähmällään kuin Kekkosen aikaan. Rähmällään olo on muuten hauska kielikuva. Bysantin hovissa alamaisen oli heittäydyttävä lattiaan ja pidettävä myös otsansa maassa, kunnes hallitsija kenties suvaitsi luoda suopean silmäyksen.

Sananvapaus ei edes oman lakimme mukaan ole vain kirjoittamisen vapautta.

Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Tuo on lakitekstiä.

Siinä on virheellisesti kytketty toisiinsa sensuuri eli ennakkotarkastus ja sananvapaus. Sanat "kenenkään ennakolta estämättä" pitäisi poistaa laista. Ne on lisätty siihen luultavasti tekijänoikeusteollisuuden vaatimuksesta. Kenelläkään ei pidä olla oikeutta vastaanottaa tietoja, mielipiteitä eikä muita viestejä maksamatta niistä myyjän määräämää hintaa.

Se vanha ateenalainen sananvapaus tarkoitti oikeutta kuunnella maksamatta Teostolle drakmaakaan korvien käyttämisestä.

Nyt meillä on jokseenkin ilmainen Internet ja maksullinen julkinen televisio sekä yhä maksullisempia kaupallisia televisioita.

Joka luulee Internetin säilyvän hyödyllisin osin maksuttomana, tulee huomaamaan erehtyneensä.

Oikeuden tietojen vastaanottamiseen olisi oltava valtion ja valtioiden turvaama perusoikeus. Tietojen levittäjät napataan joka tapauksessa kiinni.

Sekaannus on siis luonteeltaan kaupallinen ja jälleen yksi esimerkki rahantekointressien ikävistä vaikutuksista.

Sääli ettei meillä ole maassa tällä hetkellä yhtään sananvapauden puolestapuhujaa tai esitaistelijaa. Tai ehkä EFFIssä on jokunen. Median omat järjestelmät, kuten Julkisen Sanan Neuvosto, toimivat lähinnä julkaistavan aineiston yhdenmukaistajina, ja ovat onnistuneet hyvin.

Ja miksi valitan, kun nautin itse Suomen suurimmasta sananvapaudesta eli kirjoitan, puhun ja vastaanotan tietoa joka suunnasta? Olen etuoikeutettu.

Jas miksi vaadin vapauksia ihmisille, joilla ei ole mitään asiaa? Hampuusit rikkovat viinapulloja hiekkarannoille ja huutelevat ruokottomuuksia - heillekö lisää vapauksia?

Kyllä.

Ei ole lainkaan mahdotonta, että lepikossa Nokian ja Koneen pääkonttorien tuntumassa itää ajatuksia, jotka ovat yhtä tärkeitä, kuin konttoreissa keksityt. Tarkasti katsoen historiassa on tavallista, että nerokkaita ja kauaskantoisia ajatuksia keksineille ihmisille on sanottu painokkaasti, että sopisi pitää turpansa kiinni.

Nähdäkseni myös vanha toisinajattelun reitti eli kirjallisuus ja runous on rahan ryvettämä. Taiteellisesti eli sisällöllisesti painavaa antia tulee nyt käytettävissä olevia voimavaroja ajatellen uskomattoman vähän.

Kaiketi kirjoittajia kiinnostaa taas kerran enemmän raha kuin se kauhea vaivannäkö, jonka tuloksena syntyy valmiita eli läpi ajateltuja ja pohjaan saakka tunnettuja sanoja ja ilmaisuja.

Kurja juttu.