Wienerschnitzelin tarinoita

Wikipedia sisältää erittäin ansiokaan artikkelin ja kuvia tästä jumalaisesta ruuasta. jonka nimi siis näyttää olevan englanniksi wiener schnitzel.

Olen usein ehdottanut, että sellaiset ravintoloitsijat olisi tuomittava kuritushuoneeseen, jotka myyvät porsasta viininleikkeenä. Ehdotus ei ole saanut minkäänlaista kannatusta. Nimitys on geneerinen, niin kuin viineri eli wieneri. Jenkeissä tosin "wiener" on nakki, ja Saksassa nakki on Frankfurter jne.

Yllättäen viininleike on siis oikeasti wieniläinen. Se on keksitty Milanossa, joka oli, kuten hyvin tiedämme, samaa valtakuntaa. Olen jopa syönyt Milanossa "milanese" -nimisen virityksen, joka oli hyvää.

Leikkeeltä vaadin viittä asiaa.

Pro 1:o Wieninleike syödään Kosmoksessa (joka on heinäkuun kiinni). Siellä istuu nykyisin lounasaikaan lähinnä huonoja ihmisiä, joten sekaan mahtuu. Helsingin Sanomien päätoimittajia, investointipankkiireja ja liituraitamiehiä. Leikettä saa, vaikkei sitä olisi listalla. Se on yhtä herkullinen kuin paistetut silakat eli erittäin hyvin valmistettu.

Pro 2:o Wieninleikkeen on oltava vasikkaa. Kosmoksessa on.

Pro 3:o Oheistuotteena on oltava kaksin käsin tehtyä perunamuusia, jossa on noin kilo voita annosta kohti. Wieniläiset itse tosin taitavat suosia sitä "saksalaista" perunasalaattia, joka on hyvää, mutta suolaisempaa kuin meidän oivallinen Pirkka-tuotteemme.


Pro 4:o Päällä on oltava anjovis, joka syödään.

Pro 5:o Anjoviksen rajoittamalla alueella on oltava sitä isokokoisempaa kaprista. Kaprikset syödään.

Syömisen jälkeen mennään Kalevankadulle polttamaan tupakkaa.

Väittäisin jokseenkin varmana asiana, että anjovis on kilohaili taidokkaasti maustettuna. Englanninkielisten ruokakirjojen anchovy on sukuun Engraulidae kuuluva kala. Siis sama vitsi kuin sardiinissa, joka on kalalaji, paitsi Suomessa, jossa se on kalaruokalaji, joka tehdään kilohailista tai silakasta.

Silakka ja silli on sama kala. Silakka on murtoveden silli.

Valitettavasti asiantuntemukseni ei riitä eikä Internet ole kyllin laaja selvittämään erilaisia silli- ja silakkaruokia. Sen verran saa selville, että matjessilli on alkujaan hollantilainen keksintö ja "matjes" tarkoittaa mamsellia, ja ellei joku tietäisi, sursilliä eli hapatettua ruotsalaista silliä ei pidä syödä. Sitä vastoin ruotsin böckling on tavallinen savusilakka, herkullinen kala. Lasimestarin silli ja suutarinlohi kuuluvat meillä joulupöytään ja saavuttavat yleensä raivokasta suosiota. En tiedä, saako niitä muulloin kuin jouluna.

Heinäkuun hillittömyyksistä kerron vielä havaintoni, että K-kaupoista löytyy mielestäni ihan säädyllisen hyvää (ja kallista) Parman kinkkua (prosciutto). Jos ostaa hunajamelonin sen kaveriksi, niin jo on markkinat.

EY:n ansiosta tarjolla on myös nopeasti diversifioituneita bratwursteja, joista olen löytänyt kevyen, vasikkaisen version. Myös saksalaisia näkyy myynnissä. Silmään pisti pikakierroksella myös Brötchen. Tunsin kerran ihmisen , jolla oli Frankfurtin kirjamessujen yhteydessä tapaa tilata yksi konjakki ilman bratwurstia ja sämpylää.

Katsoivat hitaasti.

Täytyi kirjoittaa tämä wieniläine intermezzo, koska en osaa paistaa pihviä. Mielestäni siis kyllä osaan, mutta en toisten, syöjien mielestä. En edes tiedä, kumpaa silmää on iskettävä, että saisi kauppahallista sitä oikein todella hyvää ja tolkuttoman kallista sisäfilettä.

Viimeiseksi tunnustan tämän seurakunnan silmien edessä, että minulla on myös heikkous Suomen kalleimpaan lihaan, jota näyttää saava kauppahalleista, nimittäin ilmakuivuttuu poroon, jota useimmat eivät suostu edes maistamaan eivätkä saa syödyksi. Tämä himmeä intohimo on peräisi varhaisten lapinretkien aikakaudelta, jolloin Ivalon kauppias myi näitä proteiinipommeja. Olen itse nähnyt, että pari lastua kuivalihaa kahviin vuoltuina vaikuttaa samalla tavalla kuin pinaatti Kippari-Kalleen.

Kenraali Radetzky, jonka mukaan on nimetty mainio marssi, oli kuulemma kovasti perso wieninleikkeelle.