10. heinäkuuta 2007

Puhetaide

Ainan kun herään vuoteelta "keskittymästä" siihen, että auki jääneessä televisiossa joku puhuu järkyttävän selkeästi englantia, meneillään on jokin brittijuttu.

Television katsominen silmät kiinni on hyvä harrastus.

Näyttelijöistä ei koskaan tiedä. Suomessa he eivät aina ammatistaan huolimatta osaa puhua. Sen valitettavasti tulee panneeksi merkille.

On merkillisiä poikkeuksia. Ellen nyt aivan erehdy, Matti Pellopää luki munoin radiossa Nalle Puhia ja oli parempi kuin kukaan. Parempi jopa kuin Jaakko Pakkasvirta, jonka sadunluennassa oli jotain veikistelevää.

Tämä tuli siitä, että katsoin vahingossa jotain kummaa televisio-ohjelmaa, jossa dialogi oli mahdottoman hyvä ja näyttelijät aivan erinomaisia. Jouduin selvittelemään netistä, että kysymyksessä oli jokin "Tahdon asia" ja nähtävästi uusinta.

Johanna Hartikainen -niminen naishenkilö osaa kirjoittaa.

Kokonaisuudesta en tiedä enkä taida välittääkään. Mutta hyvä dialogi on harvinaisuus. Suomessa.

Blogin kuva on tarkoitettu johtamaan harhaan. Tuollaisia erittäin käytännöllisiä paperipinteitä saa nykyisin joka paikasta. Toin niitä aikoinani Amerikasta, koska innostuihin niihin.

Televisiota ajatellen tuollaista voi pitää nenässä, jos pyykkipojat ovat hukassa.

Olin unohtanut, että ihmisen - omaisen - voi herättää päättäväisesti mutta väkivaltaa käyttämättä nipistämällä hänen nenänsä kiinni. Minuun ei tehoaisi, koska nukun niin kuin Homer Simpson. Tyttäreni siirtyi kerran lomamatkalla patiolle vuoteineen, koska kuorsaamisellakin on rajansa. Tiesin kyllä entuudestakin, että hän on viisas tyttö.

Harva se ilta olen hengellisenä harjoituksena katsonut yhden tai korkeintaan kaksi Simpsonsia, kun niitä kerran oli Anttilassa, siis varhaisia satseja, joihin liittyy tunteellisia muistoja. Näyttävät ne enimmäkseen olleen silloin ja nykyisin kahta enemmän pilailua jokseenkin turvallisilla asioilla ja pohjaltaan julistavat Amerikan suuruutta.

Matt Groeningin nimi muuten äänetään grenig. En ollut tiennyt.

Tänään tuli kaikkein voimakkaimmin mieleen jäänyt jakso eli se, jossa Homerin kauluspaita värjäytyy pesukoneessa vaaleanpunaiseksi ja hän joutuu luonnolliseti mielisairaalaan, kun rikollisuudesta ei ilmene merkkejä.

Ja mielisairaalassa on muurari Leon Kompowsky New Jerseystä. Hän väittää olevansa Michael Jackson ja laulaa Michaelin äänellä.

Uusimman tutkimuksen mukaan "imitaattori" olisi ollut todellisuudessa Michael Jackson samalla tavalla kuin Lisan ihana varaopettaja lienee ollut oikeasta Dustin Hoffman.

Tämän arvelun olen saanut päähäni: Simpsons ja useat muut television suursarjat ovat oikeastaan kuunnelmia. Kuva ei tuo niihin paljonkaan lisää.

Ja siitä pääsen hankkeeseemme. Nyt Yhdysvalloissa on virallinen paperi, joka antaisi kirjastoilla oikeuden käsitellä orpoja teoksia. Ne ovat luultavasti suojattuja teoksia, joiden tekijöitä tai näiden perillisiä ei löydy niin sitten mistään.

Yritän vehkeillä siihen suuntaan, että Yle saisi saman oikeuden - esittää äänitearkiston aarteita peruskorvauksesta ja riskeeramatta huippukorvauksia.

Toivoisin kokevani vielä sen päivän, että Simpsonsien sijasta voisi kuunnella iltaisin Kalle-Kustaa Korkkia ja Kankkulan kaivolla ohjelmaa sekä ehkä hiukan Helismaan hupailuja.

Kankkulan kaivolla oli poikavuosieni huippu. En usko että se naurattaisi nuoria, koska siinä oikeastaan parodioidaan vanhoja iltamia ja tekotärkeitä radioreporttereita.

Kuulemani mukaan nämä ja monet, monet ohjelmat ovat jäissä tekijänoikeussyistä.

Haluan tekijänoikeuslakiin pykälän, jonka mukaan voittoa tavoittelemattomat laitokset, kuten kirjastot ja Yle saisivat esittää ja kopioida ns. kulttuuriperintöön kuuluvaa aineistoa. Korvausta vastaan siis.

Kyllä se niin on, että Elävä arkisto on muotopuoli ilman Kalle-Kustaa Korkkia ja Pekka Lipposta.

28 kommenttia:

  1. Kannatan.

    Kalle-Kustaa Korkin seikkailut opettivat mm. täsmälliseksi. Viiden minuutin jaksoista ei pahasti voinut myöhästyä.

    Eikös tämä olisi nykynuorisolle opetukseksi? Hehän tulevat myöhässä ja lähtevät ajoissa, koska heillä on kiire myöhästyä seuraavasta aloituksesta.

    VastaaPoista
  2. "Tämän arvelun olen saanut päähäni: Simpsons ja useat muut television suursarjat ovat oikeastaan kuunnelmia. Kuva ei tuo niihin paljonkaan lisää."

    Tästä olen samaa mieltä. Kerran eräällä tunnin pituisella bussimatkalla vieressäni istuneet pojat katselivat Simpsoneja läppäriltä, mutta pitivät näyttöä sellaisessa kulmassa, etten voinut katsoa sivusilmällä. Ääni oli kuitenkin niin kovalla, etten voinut keskittyä lukemiseenkaan. Päätin siis ottaa Simpsonit kuunnelmina, ja yllättävän hyvin toimivat. Siinä tosin auttoi se, että olin nähnyt jaksot aikaisemmin.

    Chuck Jones sanoi joskus, että merkittävin ero teatteri- ja televisiopiirrettyjen välillä on siinä, että edellisistä voi kytkeä äänen pois ja silti ymmärtää, mitä tapahtuu, jälkimmäisistä taas kuvan pois ja silti ymmärtää mitä tapahtuu. Simpsonit tavallaan veivät tämän kehityksen huippuunsa.

    VastaaPoista
  3. Kankkulan kaivolla ehdottomasti takaisin ohjelmistoon, omalle, oikealle paikalleen! Kaipailee täti....

    VastaaPoista
  4. Ad Sedis:

    Nostalgiaa: luulen että noin 228 000 nuorta on ajanut fillarilla hirvittävää vauhtia koulun ruokatunnilla kotiin kuuntelemaan Kalle-Kustaa Korkin viisiminuuttisen.

    Ajatuksen reaalinen tausta on kauhistumiseni siitä, että BBC on todella onnistunut saamaan jokseenkin kaiken kiinnostavan vanhan kaman kauppoihin CD:llä ja DVD:llä.

    Kokoelmieni kallein helmi on nuoren Peter Serllersin yksin tekemät neljän tai kuuden henkilön "kuunnelmat" 1950-luvulta, esimerkiksi "Setting a Police-man in Fire" - the innocent joys of old times.

    Samalla levyllä on Jyrinkoski -tyyppinen lausuntaesitys:"She loves you - ya - ya ya."

    VastaaPoista
  5. Tsemppinen lienee huomannut Ylen lähettävän ma ja ke klo 18.31 loistavaa brittisarjaa Yes, Minister. Nykyajan digiboxi antaa mahdollisuuden ottaa tekstitys pois käytöstä ja nauttia RP-dialogista.

    RP oli vielä 1980-luvulla standardi BBC:ssä, mutta sitten tapahtui jotain ja tasoa laskettiin.

    Luulen että kotimaisilla virkamiehillä lienisi samantapaista kerrottavaa omista ministereistämme. Ne kun eivät ihan aina ole ns. parasta ainesta, puhumattakaan että olisivat taitavia ja rehellisiksi tunnettuja kansalaisia.

    VastaaPoista
  6. BBC on kuitenkin onnistunut myös hävittämään suuren osan Monty Pythonia edeltänyttä tv-viihdettä, esim. lähinnä radioesiintyjänä tunnetun Spike Milliganin Q5:n, Peter Cookin ja Dudley Mooren varhaisia sketsisarjoja jne. Jotain on kyllä säilynyt ja siirretty videokaseteille ja nyttemmin varmaan DVD:llekin.

    VastaaPoista
  7. "She loves you - ya - ya ya." on kerran esitettty yöradiossa. Hillitön

    VastaaPoista
  8. She Loves You:t löytyy täältä. "British chum" versiosta tulee mieleen Fast Show:n Rowley Birkin.

    Palavaa kyttää ei löytynyt.

    VastaaPoista
  9. Minulla on sellainen muistikuva, että Kankkulat ja Korkit olivat erittäin hyvin tehtyjä. Olisi kiva kuulla pitääkö muistikuva paikkansa.

    On totta, että suomalaisten elokuvien ja tv-juttujen dialogi on huonoa ja usein huonosti esitettyä. Muistelen jälleen, että aina kun elokuvassa esiintyi Radioteatterin näyttelijä, niin soundi oli aivan omaa laatuaan..

    VastaaPoista
  10. Milliganin, Sellersin ja Harry Secomben Goon Show'ta (1951-60) on julkaistu ainakin kaseteilla, varmasti myös cd-muodossa. Hulvatonta menoa, mutta minulta lipsui paljon ohi, osin kai aikasidonnaisuuden vuoksi.

    Monty Python toimii hienosti myös kuunnelmana tai luettuna, siinä kuvallinen puoli (kuten puvustus ja yleinen ilveily) syö ajoin minusta tehoa loistavilta käsikirjoituksilta… jotka pohjautuvat hyvään ja monipuoliseen kieleen sekä sillä ja sille irvailuun.

    Älykkömeininki Pythonilla syntyy välillä aika huokealla, kun heitellään vaikkapa filosofien nimiä.

    Hm, piti oikeastaan mainita, että sanan 'pinne' käyttö viehätti, koska juuri mietin miksi kutsutaan akun käynnistyskaapelien "liitintä", jolla ne napoihin kiinnitetään.

    Sattumalta olen juuri myös tutkinut Simpsonien toista kautta, pitääpä kokeilla kuunnelmana jotain jaksoa, mitä en liian hyvin muista.

    VastaaPoista
  11. Kemppinen kirjoitti: "Näyttelijöistä ei koskaan tiedä. Suomessa he eivät aina ammatistaan huolimatta osaa puhua. - - On merkillisiä poikkeuksia. - - Matti Pello[n]pää luki munoin radiossa Nalle Puhia ja oli parempi kuin kukaan."

    Nokian N91 8GB yhdessä äänikirjojen ja podcastingin kanssa pelastavat monet lupppohetket, kuten liikunnan sekä piha- ja kotityöt sivistyksen pariin. Aikanaan C-kaseteilta löytyi joitakin rasittavia kotimaisia lukijoita (esimerkiksi Olli Etelämäki), mutta myös nyttemmin lukijoina sivuun jääneitä mestareita (niinikään Harjunpäitä mestarillisesti lukenut Vesa Mäkelä).

    Lukeminen on oma lajinsa. Vesa Vierikollakin huomaa selvän kehityksen lasten kesäkuunteluissa: ensimmäisessä Harry Potterissa uutistenlukijan nuotti painaa päälle, mutta ei enää seuraavissa.

    Ainakin saksan- ja englanninkielisessä tuotannossa tuntuu olevan sääntönä, että aivan asiallisenkin romaanin lukija eläytyy henkilöihin ja esimerkiksi johdannaiset esitykset (kun kertomuksessa esimerkiksi siteerataan henkilön lehdestä lukemaa) käytetään joskus kaikuefektiä. Varsinkin englnniksi tuntuu olevan sääntönä, että audioversiot ovat voimakkaasti lyhennettyjä, vaikka tätä ei mainita: unabridged on siksi tarpeellinen lisämääre takakannesta löydettäväksi! Tekijät ovat usein mainioita lukijoita, viimeksi olen kuullut Bill Clintonia muistelmissaan ja John Le Carrea klassikoissaan, mutta ihme kyllä lyhennettyjä versioita hekin lukevat. Huippu oli kun eräs yhtiö oikein erikseen kotisivujensa haastattelussa päivitteli näyttelijän urotekoa, hän kun oli lukenut *koko* Proustin Kadonneen ajan etsimisen 40 levylle... [Vertailuksi mainittakoon, että Sinuhe vie luettuna 60 ja Taru Sormusten Herrasta (suosittelen Määttäsen suurtekoa, samaa sarjaa kuin Derek Jacobi) 180 levyä.] Kimmahdin asiasta ja sain pahoittelut, haastattelukin häipyi ;-)

    YLE Teeman uusintojen joukossa oli hiljattain henkilökuva sveitsiläisestä suurnäyttelijästä Bruno Ganzista (tuli meilläkin tunnetuksi viimeistään päåäroolista elokuvassa Perikato, Der Untergang). Dokumentissa paljastui, että äänikirjaa tehdessään hän käytti ohjaajaa (ja erikseen äänitysteknikkoa)! Tämä oli suurenmoinen havainto, olen aina ajatellut Lars Svedbergin (jonka tunnistettava ääni kuluu turhaan viihdekirjoissa) Ailars-studionsa yksinäisyyteen nappuloita itse vääntelemään ja tulkintaa pohtimaan. Veikko Honkasen laajassa luennassa on joskus jäänyt editoimattomia sadatteluja uusintailmoituksineen (esim Tervon Myyrässä), mistä voi päätellä avustajan olevan paikalla, vaikkei ilmeisesti aina hereillä.

    Kemppinen kirjoitti: "Simpsons ja useat muut television suursarjat ovat oikeastaan kuunnelmia."

    Meillä hyvin vähälle huomiolle jäi, että Frasierin radio-ohjelman puhelut olivat kuuluisuuksien piipahduksia (viimeisellä kaudella meille tutuista esimerkiksi Helen "Queen Elizabeth I & II" Mirren). Asia käy hyvin ilmi DVD-boxien extroista, muutenhan soittajat paljastettiin aina kauden lopussa "Thanks for calling"-listauksessa.

    Kemppinen kirjoitti: "Kankkulan kaivolla oli poikavuosieni huippu. En usko että se naurattaisi nuoria, koska siinä oikeastaan parodioidaan vanhoja iltamia ja tekotärkeitä radioreporttereita."

    Kankkulan kaivolla ei tosiaan kolahda. Ainoa hauska juttu oli, että usein toistetussa pätkässä joku isäntämies koko ajan keskeyttää haastattelunsa syöttämällä "päivää" vai oliko se "iltaa" joka suuntaan.

    Ceterum censeo, radion aarteista löytyisi yllin kyllin "päänvaivaa" (eilistä "10 kirjaa, jotka muuttivat maailmaa" lainatakseni), kun kaikki Kallenaution, Luotosen ja Taanilan vuosikerrat tuotaisiin esiin!

    VastaaPoista
  12. Ad Dr. Blind:

    Kokemani mukaan henkilö, jonka nimi on ehkä Ahti Jokinen, onnistuu suurenmoisesti Muumi-levyissä (wsoy). Kumma kyllä Tytti Paavolainen on vain so-and-so. Mutta se miesääni, jonka nimen toivoakseni muistan tässä oikein, on esikuvallisen hyvä.

    Suosittelen!

    Olen raivokkaasti samaa mieltä: romaanin lukeminen ääneen on vaikea taito. En viitsinyt sanoa blogipuolella, että runojen lausuminen on vielä vaikeampaa - esimerkiksi Esko Salminen ei mielestäni onnistu.

    Hienoin äänitysaarteeni on vanha Sherlock Holmes, jossa eräässäkin jaksossa ovat Sir John Gielgud, Sir Lawrence Olivier ja Orson Welles. Olen siitä maininnut blogissa ennenkin. Kyllä hyvä on hyvää!

    Hienostelupuolella on sitten Chaucerin Canterbury tales paikallisten voimien esittämänä alkuperäistekstinä eli middle english. Varsinainen elämys. Tulee mielen, että Ezra Pound saattoi olla oikeassa.

    VastaaPoista
  13. Romaanin lukemisessa tekninen taitavuus ja tulkinta ovat minusta hyvin lähellä toisiaan. Lukemisen arvoinen proosateksti on itsessään sillä tavalla kirkas, että kuulija harvoin yllättyy tulkinnasta, vaikka sitä ihailisikin. (Sanottakoon tilaisuuden tullen tässä, että minusta kaikki proosa on *kuuntelemisen* arvoista).

    Kirkkaaksikaan kehuttu runous ei ole proosankirkasta, ikkunalasia. Tämä on kaikkien aikojen klisee, mutten nyt ehdi sanoa tätä paremmin saati lyhyemmin: runon kieli on vedenpinta, jonka saa heilumaan ja jonka pinnalta näkee eri kulmista eri asian; tottumaton lukija lähinnä itsensä, runonlausuja pohjan - ja taivaan.

    Kemppinen kirjoitti: "- -runojen lausuminen on vielä vaikeampaa - esimerkiksi Esko Salminen ei mielestäni onnistu."

    Runojen lausuminen lienee kuin laulamista, en tiedä kun en osaa laulaa tarpeeksi elämyksen saamiseksi. Sitä voi herkistellä itselleen, "lausua suihkussa" tai pyrkiä projisoimaan täysjänteisesti, antamaan kuulijalle.

    Ennen Leino-levyä ja 31.12. klo 23:55 Hymyilevää Apolloaan ennen en ollut kuullut Salmiselta kuin runoja, joita en itse tunne (Nerudaa ja muuta punertavaa). Tutuissa runoissa hän on minusta sympaattinen: lausuu aivan kuin minä, tietysti teknisesti paremmin, kaari ei katkea eikä esiintymisen häpeä rasita. Sisällön osalta luulen, että olemme usein samassa ymmärryksen lokerossa.

    Uuden vuoden yön edellinen runoääni, Eeva-Kaarina Volanen, oli täysi vastakohta: hän lausui kylmällä ja totisella tavalla, jota en halua matkia. Häneltä kuulin paljon tuntemiani runoja, muutakin kuin Leinoa, ja lähes aina paljastui, että hän ymmärsi tekstin toisin; ilahduttavan nöyrästi ajattelen, että paremmin kuin minä.

    Viime kesänä Kemppisen innoittamana lainasin Veikko Sinisalon äänitteitä ja talvella YLE Teema lähetti hienon Lauri Viita -runovideon, 1980-luvulla kuvatun. Vahvistui teatterin lavalta kuultu: teknisesti hän oli Suomen paras kömpelö lausuja.

    VastaaPoista
  14. Varapygmi: Milliganin, Sellersin ja Harry Secomben Goon Show'ta (1951-60) on julkaistu ainakin kaseteilla, varmasti myös cd-muodossa. Hulvatonta menoa, mutta minulta lipsui paljon ohi, osin kai aikasidonnaisuuden vuoksi.

    Goon Show on suurimmalta osin vain nonsense-huumoria, jossa ei kuulukaan olla mitään järkeä. Joko se huvittaa tai sitten ei. Tämäntyylistä:

    Sellers: "Now, Seagoon..."
    Secombe: "Yesyesyesyesyesyesyesyes!"
    Sellers: "You silly twisted boy."

    Monty Python taas on useita levytyksiä parhaista sketseistään. Hyvin toimivat.

    VastaaPoista
  15. Ad Dr. Blind II:

    Vesa Mäkelä -vainajalle hävisin aina koulun Henkisissä kilpailuissa lausunnassa. Hän oli ilmiömäinen.

    Olimme siis koulutovereita Kauhavalta. Emme oikeastaan tunteneet toisiamme, koska hän oli työväentalon vahtimestarin poika.

    Tämä ei ole poliittinen vihjaus vaan järkyttävä tosiasia 50-luvun suomalaisesta kirkonkylästä.

    Juuri tämä on yksi asia, joka mielestäni falskaa Antti Tuurin romaaneissa. Hän kun muutti Kauhavalta pois noin 10-vuotiaana, hänen kuvauksistaan puuttuu poliittinen ja oikeastaan myös sosiaalinen ulottuvuus.

    Se voi olla tietoista mutta minusta joka tapauksessa heikkous.

    Oppikoulussa kohtelu oli mielestäni korrektia, mutta henkinen kuilu oli suuri.

    Kansanedustajana pitkään ollut Iivo Polvi oli luokkatoverini. En tunne häntä lainkaan, toisin kuin Kyösti Virrankoski, joka oli myös kahdeksan vuotta samalla luokalla. Mutta Köysti oli maalaisliittolainen Lakeuksien Lukko ja pikku poikana.

    VastaaPoista
  16. AD Varapygmi:

    Monty Pythonit ovat tarjolla mm. hienostoliike Anttilassa.

    Runsaasti mainostamani Simpsons näyttäisi olevan tyhjennysmyynnissä, koska sitä löytää sattumanvaraisesti. Ostaessa saa olla tarkana, koska kaupoissa on kaksi eri näköistä, saman sisältöistä settiä.

    VastaaPoista
  17. Suunnittelen pohjoiseen menoa syksyllä ja eikös vain - kemppinen osui eteen tunnelmaa etkoillessani.

    Vaellus kestää vuoden. Ensin suunnitellaan, sitten vaelletaan ja lopuksi muistellaan. (Kullervo Kemppinen)

    VastaaPoista
  18. Ad Omnia:

    Nyt se piru tulee TV 1:ltä - Green Wing eli Vikatikki. Siitä näyttää jo olevan asiantunteva esittely Wikipediassa.

    En tiedä, ono sarja hyvä, mutta aamulla kirjoittamani näyttää pitävän paikkansa. Kreisijutussa aivan uskomattoman hieno puheilmaisu ja nähdäksei myös näyttelijäntyö.

    VastaaPoista
  19. Kesäaikaa perheessämme harrastetaan aika paljon äänikirjoja. Jahka vaimoni palaa maahan ja alkaa loma, taidan pistää omaan blogiini vähän arvioita niistä.

    Mutta kirjailija lukemassa omaansa, herättää saman myötänolouden kuin yllättäisi jonkun runkkaamassa, lukuun ottamatta muutamaa runoilijaa.

    Minulla on muutaman kuuntelu kokemus, joka vaikuttanut aivan oleellisesti siihen kuka minusta tuli.

    Toinen oli teininä kuulemani "Jevgeni Onegin", joka sitten vei minut opiskelemaan laulua, muutaman mutkan kautta.
    Toinen oli sitten Henrik V missä Olivierin puhe sai minut kananlihalle, ja saa edelleenkin.

    VastaaPoista
  20. Petjä Jäppinen kirjoitti: "Mutta kirjailija lukemassa omaansa, herättää saman myötänolouden kuin yllättäisi jonkun runkkaamassa, lukuun ottamatta muutamaa runoilijaa."

    Tiedän mitä tarkoitat, olen sellaistakin kuullut ja Akateemisella myös nähnyt (siis en nyt ...sellaista, vaan lukemista). Clintonin osalta sellainenkaan ajatus ei ehkä olisi aivan epäoikeutettu, mutta Le Carre on kyllä aika haka lukemaan!

    VastaaPoista
  21. V. Suvanto: Nonsensea taitaa Goon Show olla, mutta jouduin pinnistelemään ymmärtääkseni, milloin ja mistä saan kiinni.
    Joku Spike Milliganin kirja on ilahduttanut nonsensellä, se toi mieleen John Lennonin absurdit novellit, joita Anselm Hollo komeasti käänsi. (Milligan kai mestari, Lennon kisälli.)

    Pythoneista on jäänyt parhaiten mieleen paksu nide, jossa oli joka jakson käsikirjoitukset. Ostin sen Helsingistä 80-luvulla ja nauroin juttuja ääneen junamatkalla Tampereelle. Myös levyt ovat suuresti viihdyttäneet, toki kuvallinenkin muoto tv-sarjassa ja elokuvissa.

    VastaaPoista
  22. Aikas saamarin monipuolinen blogi,sano.
    Kemppiselle:Vesa Mäkelä/Antti
    Tuuri ym./ ja se järkyttävä ero
    oppikoulussasi.Järkyttävä missä
    mielessä ja miksi? Nimittäin:ajatus
    jostain yhdestä ja yhtenäisestä
    Suomen kansasta on aina ollut pelk-
    kä illuusio.No,se EHKÄ oli totta
    ne 105 päivää.Mutta ei pitempään.
    Silloin kun oli kaikilla pelko
    p-seen alla. Pispalan kirvesmies
    ja keskustassa asusteleva pankin-
    johtaja saattoivat kerrankin tuntea
    olevansa yhtä. Mutta ei kertaankaan
    sitä ennen eikä sen jälkeen.
    terv. porvari f.f./Lauri Huuskonen
    Tampereen Kalevankankaalta.

    VastaaPoista
  23. Valitettavasti enää ei kuule radiossa Kalle-Kustaa Korkin, Paul Templen ja Cox -sarjoen veroisia.
    Nämä kuunnelmat tehtiin huolella.Hyvän tarinan kirjoittaminen vaati paljon työtä. Se työ on tehtävä.

    VastaaPoista
  24. Pidän paljon jännityskunnelmista. Jos on kiinnostunut radion jännityskuunnemista, niin täältä löytyy ryhmä.
    https://www.facebook.com/groups/626816477337671/

    VastaaPoista