Patenttioikeutta asiantuntijoille

Tietynlaisia asioita on lähes mahdoton löytää kirjoista tai Internetistä.

Nyt löysin patenttikorkin.

Voin siis tunnustaa, että tämä tietämättömyys on piinannut minua vuosikymmeniä, ainakin siitä alkaen, kun aloin käydä pantettioikeuden asiantuntijasta eli eräästä muutoin ongelmattomasta lokakuun iltapäivästä 1976.

Tilapäisessä mielenhäiriössä, jollaisista en ole millään muotoa vapaa, kävin tenttimässä 1979 tai 1980 siviili- ja patenttioikeuden laudaturit.

En aio milloinkaan antaa anteeksi Kirsti Rissaselle, joka oli jostain syystä silloin vt. proffana, ja antoi vain hyvät tiedot. Olin silloin ja olen edelleen vakuuttunut, että tuon dogmatiikan osaan paremmin kuin tentaattori. Olin piru vieköön lukenut Blum-Peddrazzinin kaikki kolme paksua osaa ja ties mitä.

Tai jos se johtuikin siitä?

Minuakin inhottaa, jos joku osaa paremmin kuin minä professorina. (Sellaista ilmenee usein.)

Ylöstalo antoi siviili ykkösestä toki erinomaiset ja kehotti kunnostautumaan jatkossakin oikeustieteen parissa, minkä jätin tekemättä.

Patenttioikeus, nähkääs, on siitä hyödyllinen erikoisala, ettei sitä voi julistaa turhaksi, vaikka se on syvästi absurdia ja luultavasti järjestelmänä yleisen edun vastainen. Se on kuitenkin olemassa oleva asia, ja patenttiasiakirjat ovat hyvin vaikeaselkoisia sekä siksi, että niiden kielenkäyttö on perinteisesti tavattoman sotkuista, ja siksi, että kysymyksessä olevan tekniikan käsittäminen ottaa usein koville.

Muistan varhaisen patenttiasian esittelyn korkeimmassa oikeudessa. Jutussa oli kysymys termostaatista. Muuan jäsen kysyi: mitä tarkoittaa vaihtovirta? Muistan toisen jutun, jota selostin tuntikausia. Puheenjohtaja Viking Modéen oli harvinaisen humaani herra, joten hän tuli sanoneeksi ääneen:" Koska en vieläkään ymmärrä asiasta mitään, hyväksyn mietinnön."

Patenttikorkkia ei luultavasti ole koskaan patentoitu. Kuvassa oleva purnukka tunnetaan Ranskassa ja muualla nimellä Le Parfait, ja niitä on valmistettu ainakin vuodesta 1825 eli ennen varsinaista patenttilainsäädäntöä.

Samaa mekanismia käyttäviä korkkeja on kyllä patentoitu siellä ja täällä silloin ja tällöin, mutta tämä purnukka on siis näin vanha.

Sitä käytettiin vaatimattoman rahvaanruuan kuten hanhenmaksan ja tryffeleiden säilyttämiseen.

Sitä en tiedä, milloin reksaaminen ja Atamon löivät itsensä läpi, mutta sen tiedän, että noita hauskoja astioita on meillä siellä täällä ja samoin vanhempieni kodissa ja oli isovanhempieni kodissa. Väittäisin että kyljessä lukee usein "Ilves" ja pohjassa Riihimäen Lasi. Reksauspurkit ovat tietysti pieniä ja kansi kiinnitetään metallipinteellä.

Asia on niin hieno, että siitä pitäisi kirjoittaa kymmenen juttua.

Hienoimpia tavaroita ovat ne, jotka ovat niin tavallisia ja arkisia, ettei kukaan huomaa edes ihailla. Kuten Arabian joka kaupassa myydyt ja joka mummun käyttämät kannut ja kermanekat. Olivat.

Olen nähnyt divarin ikkunassa limsapullon patenttikorkkeineen. Siitä tahdottiin satasta!

(Glemmarin patentointi ja historia on kerrottu usein - kyllä te se tunnette.)