Wikipedian hakusanan alaviite mainitsee suomalaisen kunnostautujan:10 fan favorites
Jouni Paakkinen of Finland is Webmaster of The Simpsons Archive (www.snpp.com), the most thorough non-official Simpsons site on the Net. His top 10? "
1. "Last Exit to Springfield" (March 11, 1993). Homer becomes union leader at the plant.
2. "Homer the Heretic" (Oct. 8, 1992). Homer starts his own religion. God makes a cameo.
3. "Lisa's Substitute" (April 25, 1991). Lisa develops a crush on a teacher (Dustin Hoffman).
4. "Duffless" (Feb. 18, 1993). Homer gives up drinking.
5. "Treehouse of Horror III" (Oct. 29, 1992). Annual Halloween episode: a murderous Krusty doll, a King-Kong Homer and a night of the living dead.
6. "Treehouse of Horror II" (Oct. 31, 1991). A magic monkey's paw, Bart as a mind reader and Mr. Burns transplanting Homer's brain into a robot.
7. "Lisa's Pony" (Nov. 7, 1991). Homer takes a second job to pay for Lisa's new pony.
8. "Lisa's First Word" (Dec. 3, 1992). The story of Lisa's birth and first word ends with Maggie's first word, "Daddy," spoken by guest Elizabeth Taylor.
9. "Cape Feare" (Oct. 7, 1993). Sideshow Bob (Kelsey Grammer) again tries to kill Bart.
10. "Homer's Phobia" (Feb. 16, 1997). Homer worries that a gay man (voiced by John Waters) is an influence on Bart.
Simpsonien tunnusmusiikki alkaa paholaisen intervallilla "THE SIMP-sons", ylinouseva kvartti. Kuulostaisi F-duurilta - F - H - C. F - H on kaksi pientä terssiä eli tritonusta päällekkäin.
Vatikaanissa keskusteltiin aikoinaan asiasta vakavasti. Tosimusiikin tultua muotiin sata vuotta sitten intervallista on tullut tuttu ja sisällyksekäs. Jazzissa se on aivan perus juttu. Bernstein käytti sitä West Side Storyssa (MaRIa-MaRIa-MaRIa).
En tiedä, välittävätkö ne ihmiset, jotka kuulevat. Joissakin hyvin tutuissa sävelmissä on "laittomia" eli siis korvalle yllättäviä keksintöjä. Itse ihmettelen "Iso Antti ja Rannanjärvi" -laulun septimi-intervallia, joka menee yhteislaulussa aina väärin (tapa - sinä).
Tuo Simpsons-lista on kyllä aika tuttu. Monet väittävät, että sarjan taso olisi laskenut. Nythän sitä on helppo arvioida, kun televisiosta tulee hyvin monen ikäisiä pätkiä. Yhdysvalloissa taisi päättyä 28. kausi, ja 400 episodin raja on joka tapauksessa rikki, niin että tämä televisio-ohjelma on rikkonut melkein kaikki pitkäikäisyyden ja myös katsojasuosion ennätykset.
Juuri se on hiukan yllättävää.
Tämä aihe tuli mieleen, kun pari etevää nuorta ihmistä kysyi tekijänoikeutta tutkiessaan, mitä itse asiassa tarkoittaa "satiiri" ja mikä on "parodia". Jälkimmäisestä löäytyy esimerkkejä loputtomasti - ivamukaelma. Mutta The Simpsons on hyvä esimerkki satiirisesta teoksesta.
(Tekijänoikeutta ajatellen vaikka julkkikset esiintyvät niin usein omalla äänellään ja repliikeillään ohjelmassa, epäkunioittavien "sitaattien" ottaminen olisi satiirisessa tarkituksessa sallittua.)
Ainakin kohdittain hyvin epäkunnioittava huumori on sallittua. "Joulua vietetään Joulupukin syntymän muistoksi", on Bartin vilpitö käsitys, ja luultavasti myös Homerin. Ja sehän on pahasti ja lisäksi osuvasti sanottu, että tapauskovainen ei oikeastaan erota Jumalaa Joulupukista.
Simpsoneissa jopa tupakoidaan. Huumeiden olemassaolo käy ilmi, ja ainakin varhaisemmissa jaksoissa runsas olut ja kunnon känni oli perheenisän lempiharrastus. "South Park" toi piirrettyihin seksin ja rivoudet, mutta se oli aika pieni ohjelma tähän parhaan ohjelmistoajan jättiläiseen verrattuna.
Itchy ja Kratzy taitaa kauhistuttaa suomalaisia lapsia. He eivät tunne Tomia ja Jerryä, jotka ovat hitaasti ja onneksi vaipuneet historiaan.
En keksi mitään syytä vaatia, että televisiosarjan pitäisi olla kauttaaltaan korkeatasoinen. The Simpsons on ajoittain ja kohdittain oikeasti hauska, ja tuskin sitäkään voi kieltää, että tekijät ovat fiksua väkeä. Myös bisnes-malli on fiksu. Digitaalinen työ tuli suhteellisen myöhään, mutta informaatiotalouden tyypillinen pitkälle hajautettu työskentelytapa oli käytössä jo yli kymmenen vuotta sitten. Uuvuttavin osa animaatiosta tehtiin matalapalkkamaissa, nimenomaan Koreassa, jo silloin, kun sellofaaneja piti lähetellä lentopostina.
Simpsoneja edeltäneessä piirretyssä sitcomissa "Kivisissä ja Sorasissa" en osaa nähdä mitään huvittavaa - en osannut silloinkaan, kun se oli aika uusi. Vitsi on vitsi noin yhden kuvaruudun ajan.
Ehkä se on Matt Groeningin riittävästi osoitettua nerokkuutta, että Homerilla ei ole parasta kaveria, vaan "Springfield" on suuri, ajoittain uhkaavasti ja joskus mielettömästi käyttäytyvä joukko.
En ole asiantuntija enkä harrastaja. Olen vain huvittunut siitä, että ihmisten suosikkisarjat kertovat heidän ikänsä ja heidän lastensa iän. Kyselin taannoin tuttavilta, mitkä minulta väliin jääneistä Peteliuksen ja kumppanien sketsiohjelmista olivat oikeasti hyviä. Vastaukset olivat mielenkiintoisia.
Simpsons on minulle yhtä kuin nuoremman pojan varhaisvuodet. Ohjelma katsottiin yhdessä. Internetistä haettiin käsikirjoitusten yhteenvedot ja repliikit, ja ne olisivat edelleen tallella jossain tietokoneen uumenissa, mutta nythän on runsaan virallisen verkkopaikan ja fäni-saittien lisäksi jopa simpsons-wiki.
Kevätkauden vaikuttavimpia kulttuuriuutisia oli television tai radion välittämä ajatus, että suomalaisten lasten lukutaito ja lisäksi sangen hyvä englannin taito olisi peräisin tekstityksestä. Veteraanit kertoivat, että asiaa pohdittiin hyvin vakavasti joskus 1959, ja päätös oli tekstitys.
Ei taida olla parempaa kannustinta sujuvan lukutaidon oppimiseen kuin lasten halu seurata sopimattomia ohjelmia. Monille kävi samalla niin, että juuri Simpsons oli yksi portti todella hyvään puhutun kielen ymmärtämiseen. Tunnen tapauksia. Kun jaksoissa on seassa poliittista kieltä, psykologiaa, tekniikkaa ja ties mitä ja aina saa olla varuillaan sanaleikkien ja sutkausten takia, suvaitsisin olla sitä mieltä, että henkilö, joka ymmärtää Simpsonit lennosta ymärtää amerikanenglantia todella hyvin.
Ja se johtaa kohottavaan ajatukseen: en lakkaa pahoittelemasta, että monikan kieltä itse asiassa pois tiehensä osaava ei näe sitä vaivaa, että koulisi itsensä lukemaan kaunokirjallisuutta ainakin englanniksi. Yllttävän harva lukee.
Vihje: olen itse niin läpikotaisin tekstin turmelema ihminen, että katsoessani televisiota tai DVD:tä käännän hyvin usein tekstin päälle. Jenkeissä kuulovammaisten tekstitys on erikoisen hauska, kun siinä mainitaan myös "ovi läimähtää", "ovikello soi".
Olen kysynyt monelta. Useimmille amerikkalaisille nimestä "Homer" tulee mieleen kotijuoksu ("homer"), ei Homeros ("Homer").
Kemppisen pari viimeisintä lastua viittaavat siihen suuntaan, että TV:n lastenohjelmista on tullut aikuisten ohjelmia ja aikuisten ohjelmista lastenohjelmia.
VastaaPoistaMinulle Simpsonien ensimmäinen jakso, 17.12.1989, oli se hetki, jolloin amerikkalainen TV-animaatio sai tarpeekseen kasvatusvouhotuksen neurooseista, nousi kuolleista ja astui ylös pastellinvärisestä katakombistaan.
1970- ja 1980-luvuthan olivat TV-animaation konkurssi niin taiteellisesti kuin sisällöllisesti. Chuck Jones oli huomauttanut jo ajat stten, että jos käytetään rajoitettua animaatiota, olisi syytä piirtää hyvin, mutta häntä ei haluttu kuunnella. Syykin oli selvä. Hanna-Barbera sai MGM:ltä yhdestä Tom ja Jerrystä yli 50 000 dollaria jaksolta. Kun MGM lakkautti animaatio-osastonsa 1957, Hanna ja Barbera kääntyivät TV:n puoleen, joka oli valmis maksamaan yhdestä viisiminuuttisesta huikeat 3000 dollaria.
Samaan aikaan keksittiin, että ei ole ehkä aivan hyvä asia perustaa koko jutun juonta silmittömälle mätkimiselle. Vahingoittumisen symbolinen merkistö katsottiin liian karkeaksi esitettäväksi. CBS:n muistio julisti, että kun animaatiohahmo on saanut iskun, hänelle EI saa tapahtua seuraavaa: 1. Silmät laskevat puolitankoon, 2. Silmämunat pyörivät ympyrää, 3. Kieli roikkuu ulkona, 4. Pöllämystynyt tai vahingoittunut ilme, 5. Silmät ummessa, 6. Tähtiä tai ympyröitä pään yläpuolella. Näin viisailla ohjeilla varustettuina TV-yhtiöiden oli helppo päättää, että esimerkiksi Tex Averya ei ollut ikinä ollutkaan olemassa. (Lista Averyn sensuroinneista on masentavan pitkä ja kaikessa turhuudessaan todistaa lähinnä, kuinka aina milloin mikäkin ideologinen muoti ei pysty mihinkään muuhun kuin etsimään maailmasta kaikkea sellaista, mitä se ei saattaisi hyväksyä.)
Ohjeistohan oli irvokas. Se teki epärehellisyydestä hyveen. Oli luvatonta ilmaista, että ikävissä tapahtumissa käy ikävästi. Animaatio oli käyttänyt vuosikymmeniä luodakseen ilakoivan liioitellun kielen, jolla kertoa turvallisesti takaiskuista ja tapaturmista ilman verta ja suolenpätkiä. Nyt se oli pois pyyhitty. TV-animaation lähes pysähtyneiden piirrosten kuvakirjamaailmassa esineillä ei ollut enää massaa eikä kiihtyvyyttä, joka aiheuttaisi näkyviä seurauksia, eikä ketään tarvinnut sitoa siteisiin. Television kriitikot, jotka olivat teroittaneet, että lapsi pitää saada ajattelemaan miltä toisesta tuntuu, olivat painostustoimillaan onnistuneet luomaan animaation, jossa mikään ei tuntunut kenestäkään miltään. Kaikista mahdollisista jo aivan riittävän kurjista vaihtoehdoista tämä oli suurinpiirtein kurjin.
Animaatiolle oli siis esitetty kaksi vuosikymmentä milloin mitäkin vaatimuksia, joita totisesti riitti, mutta pitkiin aikoihin sillä ei ollut lupaa olla taiteenlaji, joka tarkastelisi maailmaa ilkikurisesti ja kriittisesti.
Simpsonit käänsi suunnan ensimmäisenä. Sitä seurasivat Ren ja Stimpy, South Park, Beavis ja Butthead, ja muut ruokottomuudet, jotka ottivat asiakseen tehdä kohta kohdalta järjestelmällisesti kaiken sen, mistä psykologit ja ammattikasvattajat olivat kahdenkymmenen vuoden ajan varoittaneet. Ja oli jo aikakin. Jos kerran animaation tekijöitä ja katsojia pidettiin jo idiootteina, se merkitsi vain sitä, ettei ollut enää mitään menetettävää. Se oli tosiasiassa lupa käyttäytyä kuin idiootti, joten so what.
Poliittinen epäkorrektius kukoisti. Kielenkäyttö oli rumaa. Väkivallasta, anaalihuumorista ja seksistä ei ollut puutetta. Kaiken huipuksi South Parkin Kenny kuoli joka jaksossa. Siis kertakaikkiaan törkeää, ja yleisö rakasti sitä. Mitä todella oli tämän rinnalla Tom ja Jerry, joka siivottiin pois TV:stä verukkeella, että se saa nuorison potkimaan mummoja? Aapiskirjan kuvitusta, raamatullinen kertomus. Ja sen seuraajat? Pitkästä aikaa aikuisten TV-ohjelmaa.
Tekstin turmelema… Teen samoin, että mieluiten panisin alkukieliset tekstit pyörimään anglopätkiin, joskus myös suomalaisiin ja ruotsalaisiin. (Siihen kielitaitoni melkein hyytyy.) Vaikka olennaisen saisi irti muutenkin, väliin loikkii sanoja, jotka haluaa tarkistaa tekstistä. Monty Pythonissa näköjään kaipaan paremman puutteessa suomennoksia, koska puhe on nopeaa ja koukeroista.
VastaaPoistaPikku korjaus: Itchy & Scratchy.
Simpsoneissa on tavoitettu yllättävä satiirin taso sikäli, että on vaikea sanoa, mikä olisi liian pyhää nälvittäväksi tai liian suuri tabu rikottavaksi. Oletan Homerin piittaamattoman tyhmyyden tuovan viattomuutta, joka antaa tähän usein luvan.
En ole edes suuri fani, mutta sarjan hykerryttävä kurittomuus ja parhaat sivallukset ovat omaperäistä ja puhdasta viihdettä. Onko sarjalla omaa moraalista tai aattellista ydintä lainkaan?
Tai pakkohan se on olla amerikkalaisessa kulttuurissa, mutta oma ydin on vahvimman satiirin kohteena.
Loistavassa tietokonepelissä The Simpsons: Road Rage tarkka korva poimii aikamoisia lausahduksia. Se on siis lapsille suunnattu taksikuskipeli, jossa esim. Krusty saatuaan tietää kohdeosoitteen, välillä tokaisee että "I nailed a groupie there once"
VastaaPoistaNorjalainen 5v sukulaispoika toisteli näitä innoissaan peliä pelatessaan.
Muutama sample lisää:
http://www.imdb.com/title/tt0323983/quotes
Kaiken kehitys
VastaaPoistaLapsuuden loppu
Simpsonit taitaa olla kirjoitettu keskilännen 9 - 17 vuotiaille.
Jari Lehtinen: "CBS:n muistio julisti, että kun animaatiohahmo on saanut iskun, hänelle EI saa tapahtua seuraavaa: 1. Silmät laskevat puolitankoon, 2. Silmämunat pyörivät ympyrää, 3. Kieli roikkuu ulkona, 4. Pöllämystynyt tai vahingoittunut ilme, 5. Silmät ummessa, 6. Tähtiä tai ympyröitä pään yläpuolella. Näin viisailla ohjeilla varustettuina TV-yhtiöiden oli helppo päättää, että esimerkiksi Tex Averya ei ollut ikinä ollutkaan olemassa."
VastaaPoistaLuulen että Averylla olisi voinut olla ihan sama lista: nuohan ovat erittäin laimeita reaktioita, joita ehkä saattoi esiintyä MGM:n Tom & Jerry -piirretyissä, mutta ei sentään Averylla. Averyn piirretyissä iskun saaneen animaatiohahmon pään täytyi vähintään hajota sirpaleiksi kuin lasimaljakon. Mieluiten koko hahmon.
"Lista Averyn sensuroinneista on masentavan pitkä ja kaikessa turhuudessaan todistaa lähinnä, kuinka aina milloin mikäkin ideologinen muoti ei pysty mihinkään muuhun kuin etsimään maailmasta kaikkea sellaista, mitä se ei saattaisi hyväksyä."
Tästä olisi kiinnostavaa tietää enemmän. Minun tietääkseni niistä on sensuroitu vain "etnistä huumoria" eli mustiin liittyviä gageja. Jotkin kokonaan etnisten karikatyyrien ympärille rakennetut piirretyt, esim. All This and Rabbit Stew ja Uncle Tom's Cabaña, ovat käytännössä kokonaan esityskiellossa, joskin esim. Suomen tv:ssä niitä on mahdollista silloin tällöin bongata (tai ainakin oli mahdollista vielä muutama vuosi sitten).
"En ole edes suuri fani, mutta sarjan hykerryttävä kurittomuus ja parhaat sivallukset ovat omaperäistä ja puhdasta viihdettä. Onko sarjalla omaa moraalista tai aattellista ydintä lainkaan?"
VastaaPoistaMielestäni parhaissa, 90-luvun ensimmäisellä puoliskolla tehdyissä jaksoissa vielä oli jos ei aattellista, niin ainakin moraalinen ydin. Voin kuulostaa tiukkapipolta, mutta minusta merkittävin syy sarjan tason laskuun oli se, että aikaisempien jaksojen viehättävän (joskin usein hyvin ambivalentin) "sanoman" tilalle tuli South Park -tyylinen nihilismi, jossa millään ei ole mitään väliä. Lisäksi huumorin taso laski sarjassa kuin lehmän häntä. Tabujen rikkominen on hauskaa niin kauan kuin tabuja on olemassa, mutta kun lähtee tälle linjalle, joutuu nopeasti siihen tilanteeseen, että paukkuja täytyy jatkuvasti lisätä kunnes entinen rajoja rikkova huumori onkin vain yksiselitteisesti mautonta.
Tähänkin kehitykseen olivat epäilemättä syynä South Parkin ja Ren & Stimpyn tapaisten sarjojen luoma kilpailu. Mielestäni Simpsonien olisi ollut fiksumpaa vain jatkaa omalla tiellään. Mutta mikään hyvä ei voi kestää ikuisesti, ja aika hämmästyttävää on jo se, että Simpsonien loistokausi kesti niinkin kauan kuin kesti.
Tästä tarinoitiin kavereiden kesken joskus 12 vuotiaana 70 luvulla. Nyt 9 vuotiaat näkevät sen animaationa. On se niin väärin.
VastaaPoistaTänään saa keskiaikaisen ihmisen koko elämänsä aikana kohtaaman tiedon päivässä lehdistä. Ei ihme, että nuoret ovat fiksumpaa porukkaa, kuin me vanhat.
Takavuosina tuli osallistuttua käsikirjoituskurssille, jonka vetäjä pyysi oppilailtaan esimerkkejä moniulotteisista ja syvällisistä tv-hahmoista. Kun eräs kurssilaisista tarjosi esimerkiksi Homer Simpsonia, kurssin vetäjä puuskahti jotakuinkin niin, että sehän on vain piirretty lastenohjelma.
VastaaPoistaIkäväkseni en enää muista, mitkä olivat vetäjän mielestä asiallisia esimerkkihahmoja. Itselle ei kyllä tule edelleenkään mieleen Homeria inhimillisempää ja aidompaa tv-karaktääriä.
Heinäsirkan aika (The day of the locust) ei ole koskaan enää ollut sama Homer Simpsonin re-inkarnoiduttua keltapäisenä semi-idioottina...
VastaaPoistaSatiirissa on kaksi tyydytyksen näkökulmaa.
VastaaPoistaNiitten tuottama mielihyvä, jotka ymmärtävät sen.
Niitten tuottama mielihyvä, jotka eivät ymmärrä sitä.
Ensimmäisille sen tekee, jälkimmäiset tekevät sen mahdolliseksi.
Veikko Suvanto: Totta, mutta myös tupakointi, elokuvatähdet, aseiden käsittely ja aikaansa sidotut vitsit ovat saaneet Cartoon Networkin ja Nickelodeonin toimenpiteisiin.
VastaaPoista"Gold Diggers of '49" (Avery; 1936):
Nickelodeon: Chinese stereotypes were removed. Also missing were some of the firearm scenes, such as the villain putting a metal washtub in his pants as Beans' bullets bounce off of it, with the villain's pants opening like a pair of long johns.
"The Blow Out" (Avery; 1936):
Nickelodeon: The bomber saying, "Now I'll fix the little pest so he'll be blown to pieces whether you people like it or not," was cut from this cartoon.
"I Love to Singa" (Avery; 1936):
TNT: Most likely for time reasons. When this cartoon was shown on the short-lived Rudy and Gogo Show, the first time that Owl Jolson sings "To Cilia" and many of the auditions for "Jack Bunny" were removed.
"The Village Smithy" (Avery; 1936):
Nickelodeon: In the electronically colorized version of this cartoon, Smithy puts the rubber horseshoe in a vice. As Smithy tightens the vice, the entire scene shakes because of the rubber texture of the horseshoe. Cut was the next part, that of Smithy firing a gun to produce a hole in the horseshoe, causing it to droop to death.
"Porky the Wrestler" (Avery; 1937):
Nickelodeon: Racial stereotypes were missing in the redrawn version of this cartoon.
"Porky's Duck Hunt" (Avery; 1937)
Nickelodeon: The redrawn version of this cartoon lacked the original ending card with Daffy jumping around the "That's all, Folks!" tagline.
"Uncle Tom's Bungalow" (Avery; 1937):
An early Tex Avery parody of Uncle Tom's Cabin. Uncle Tom: "My body may belong to you, but my soul belongs to Warner Brothers."
"Daffy Duck and Egghead" (Avery; 1938):
CN: Eliminated was Egghead shooting his gun at a person from the audience.
WB: Same edit as on CN.
"A Day at the Zoo" (Avery; 1939):
CN: A visual gag of "smoking" camels is missing from this cartoon.
"Thugs With Dirty Mugs" (Avery; 1939):
WB: Killer and his mob with gunpoint rob a bank, and in so-doing they violently incapacitate a tattletale bank teller ("I'm going to tell-lll!"), an aspect to the robbery that was unshown. Also missing was Officer Flanagan throwing cheese to an actual rat while yelling, "Take that, you rat!"
"Believe it, or Else" (Avery; 1939):
CN: The "berth of a baby" sight gag is edited out of this cartoon. This gag briefly involved the use of two black on-board train employees.
"Detouring America" (Avery; 1939):
CN: There is an entire sequence missing from this cartoon, involving a poor, black hitchhiker at the North Pole, singing "Carry Me Back to Ol' Virginny", and, as he does so, an Eskimo grabs and carries him- and drops him at the Virginia State Line! An Indian mother carrying her dopey, oversized, adult son on her back is removed from the middle of a scene in the Indian village.
"Screwball Football" (Avery; 1939):
CN: There is an edit after the football game announcer says, "And there's the gun that ends the half!" In the uncut print, one then saw a rather goofy referee staring at his wristwatch. While he is doing so, he isn't paying attention to the fact that he has aimed his gun to the side of his own head. After he fires the gun and the smoke clears, he has no head. His head pops out of his shirt a couple of seconds later, revealing that he avoided any gunshot injury.
Syndication: The notorious ending gag of this cartoon, a baby having the ultimate revenge against a brawn who had been swiping licks of the infant's ice cream cone, was deleted.
"Cross-Country Detours" (Avery; 1940):
CN: This whole scene is deleted: a frog is on a lilypad, and the narrator says, "Here we have a close-up of a frog croaking." Then, the frog shoots himself in the head with a gun. After this, there is a patron notice, indicating that the sponsors are not responsible for what has occurred.
"A Gander at Mother Goose" (Avery; 1940):
CN: The entire scene with Little Hiawatha has been eliminated.
"A Wild Hare" (Avery; 1940):
Syndication: Bugs covers Elmer's eyes from behind and plays "Guess Who?". Originally, Elmer's second guess is Carole Lombard. Carole Lombard died under suspicious circumstances in 1941. When this cartoon was re-released as a "Blue Ribbon" Merrie Melodie, Carole Lombard was overdubbed with Barbara Stanwyck.
"The Crackpot Quail" (Avery; 1941):
Syndication: When this cartoon was originally released, the quail would constantly make a razzing noise in order to keep his top knot from falling down over his eyes, but most re-issue copies seen today replace the razz with a whistle.
"Hollywood Steps Out" (Avery; 1941):
WB: This cartoon was definitely missing two scenes: first, Greta Garbo offering to Cary Grant a cigarette and then lighting a match for him on her giant shoe; second, Harpo Marx giving to Garbo a hot-foot. Possible long-lost footage was missing between the scenes of Clark Gable sitting at a table and watching a woman walk past him and Bing Crosby introducing Leopold Stokowski, as well as after the scene which reveals Groucho Marx to be the woman whom Gable was following.
"Porky's Preview" (Avery; 1941):
Nickelodeon: The finale of a stick-figure of Al Jolson singing "September in the Rain" was excised from this cartoon.
"The Heckling Hare" (Avery; 1941):
CN, Video: This cartoon is a legend for Leon Schlesinger's edict that director Tex Avery refrain from ending the cartoon with Bugs and the dog falling through a second hole and plummeting again through air, their ultimate fate uncertain. Schlesinger wanted the cartoon to finish with Bugs and the dog securely on ground following their first fall. Avery protested and was terminated from Warner Brothers' employ. A new video copy of "The Heckling Hare" now ends earlier relative to most other prints of this cartoon, at the point where Bugs is jeering the audience, after he and the dog originally chasing him each land safely from their huge fall through the sky. The canine's comments agreeing with the rabbit have been edited out of the cartoon.
"Aviation Vacation" (Avery; 1941):
CN: Two entire racial stereotype scenes were removed altogether.
"Crazy Cruise" (Avery and Clampett; 1942):
CN: The scene with the Japanese vulture is shortened so the audience no longer sees the actual bird. The following entire racial scene was also entirely removed. Two hunters (caricatures of Friz Freleng and Michael Maltese) pointing guns to a trail, are with their pygmy companion. The two hunters walk off screen and a trapping is heard. The pygmy says some native gibberish, as well as, "They got them!" Two big natives have captured the hunters! One native says, "King size," while holding and comparing the heights of the two hunters, as if they were a pair of cigarettes.
MGM:n kauden listaa en nyt tietenkään löydä. Se on jossain ns. varmassa tallessa.
Bob Clampettin "kaikkien aikojen paras" pätkä, Lumikki-parodia Coal Black & Sebben Dwarfs on myös virallisesti pannassa siitäkin huolimatta, että Los Angelesin afroamerikkalaisen pormestarin mielestä se oli yksi aniharvoja sota-ajan elokuvia, joissa tunnustettiin, että Amerikan mustilla oli tärkeä rooli sotaponnisteluissa. Epävirallisessa jakelussa olevat versiot on tehty vanhoista 16 millin kopioista.
Ad Jari Lehtinen: kiitos tiedoista. Averyn MGM-kauden piirretyistä pannassa tai puolipannassa ovat ainakin mainitsemani Uncle Tom's Cabaña ja Magical Maestro – jälkimmäisessä on pari etnistä gagia, joita on käytännössä mahdotonta editoida huomaamatta pois (joistakin Droopy-piirretyistä tällaisia gageja on poistettu). Kyseisessä piirretyssä on myös yksi Averyn kuuluisimpia metatason gageja, jossa päähenkilö nyppäisee projektoriin tarttuneen hiuksen pois.
VastaaPoistaCoal Black and De Sebben Dwarfs -piirretystä on ollut saatavilla melko hyvä versio YouTubessa (kylläkin 16 millin kopiosta tehty, mutta parempi kuin tavalliset n:nnen sukupolven videokopiot), mutta en tiedä onko tällä hetkellä, sillä Warner Bros. käy säännöllisin väliajoin poistamassa sen sieltä. Myös Dailymotionia ja Google Videota kannattaa kokeilla. Kyseinen pätkä on sen verran hurja, että sitä tuskin tullaan lähiaikoina tv:ssä tai videolla näkemään, ikävä kyllä. Kyseessä on kuitenkin harvoja Warner-piirrettyjä, jossa hahmojen äänet kuuluvat miltei kauttaaltaan mustille näyttelijöille ja laulajille ja johon on saatu vangittua tuon ajan jazz-svengi paremmin kuin mihinkään piirrettyyn sitten 30-luvun alun ja Fleischer-veljesten päivien.
Vihje: GUBA. Etsivä löytää.
VastaaPoistaKiitos vihjeestä. Muutaman pistohaun perusteella tarjonta YouTubessa on kuitenkin monipuolisempaa. Löytyipä tuolta kuitenkin Tex Averyn klassikko What's Buzzin', Buzzard?
VastaaPoistaItchy ja Scratchy. Herrimania luomuksineen älköön sotkettako tähän.
VastaaPoistaIt's truly very complex in this full of activity life to listen news on Television, thus I just use world wide web for that purpose, and get the newest information.
VastaaPoistaStop by my web-site ... learn piano