Minulta on sävyisästi kysytty, miksi nirhaan Erik Ahlmanin rakastettua suomennosta Friedellin vanhasta 1920-luvulla kirjoitetusta Uuden ajan kulttuurihistoriasta.
Kaksi vastausta. Friedell on onnistunut ainoana henkilönä maailmassa kulttuurihistorian kirjoittamisessa. Hyllyssäni olevat parikymmentä kilpailevaa teosta ovat erittäin hyviäkin - kuten Peter Watson. Friedell kuuluu samaan sarjaan kuin Macauley, Gibbon ja Michelet parhain kohdin.
Friedell kirjoitti kuvan esittämässä kahvilassa, milloin ei kirjoittanut revyykappaleita tai näytellyt Max Reinhardtin tuotannoissa.
Kiinostavaa muuten että parhaat amamattilaisemmikin ovat narahtaneet Stanislavski - Brecht -kuvioon jaj melkein unohtaneet Renhardtin. Epäilen kommunisteja. Reinhardt piti elokuvasta ja koulutti suoraan tai välillisesti Hollywoodissa poikansa sekä Lubitschin ja siis Hitchcockin, Billy Wilderin ja niin poispäin. Muuten myös Brechtin ja Marlene Dietrichin.
Friedellillä oli käsitys ja ajatuksia. Tosin ne olivat vääriä, mutta se ei haittaa historiassa. Hän kuvaili eurooppalaisen ihmisen suurta sairautta itämisajasta lopullisen tuhon partaalle, ensimmäiseen maailmansotaan.
Kun hän kertoo filosofeista ja ajattelijoista, tarina johtaa aina johonkin, usein selkeään esitykseen siitä, miten sanat ja maailma ovat eri paria. Samaan wieniäisporukkaan kuuluneelta Wittgensteinilta meni monta kymmentä vuotta käsittää tämä.
Friedell on kaikkien aikojen humaanein kirjoittaja. Hän näkee jokaisen ihmisen elämässä tarkoituksen, koska aikakaudet ja niiden hulluudet eivät synny suurmiesten ja hallitsijoiden teoista, vaan kaikkien ihmisten toiminnan ja siis ajattelutavan muutoksista. Peräkulman Pekka (Hans Wurst) on yhtä tärkeä kuin Ludvig XIV.
Tämä on vähän vaikeasti sanottu. Yritän palata siihen.
Ahlman on suomentanut etevästi, mutta hänen versionsa kadottaa Saksa ja Itävallan jokien luonnollisen virtauksen tyvenestä kuohuihin ja vilkkaisiin virtapaikkoihin. Lukija ei hetkeäkään epäile, etteikö matka etenisi kohti kaukaista merta.
Ahlmanin suomennosta joutuu lukemaan vaivalloisesti, yleensä lauseeet kahteen kertaan. Hän kääntää sanat oikein mutta rakenteet väärin, suosii peräkkäisiä relativiilauseita ja on translatiivin suuri ihailija. Virtaus on padottu ja valjastettu venttiilein.
Aivan lyhyt ja taatusti mielivaltainen demo. Ensin Ahlman, sitten kevyesti editoitu versioni.
Laaja, elämää muodostava ja elämää hallitseva mahti oli klassismi ainoastaan cinquecenton ensimmäisinä vuosikymmeninä: lyhyt välikohtaus gotiikan ja barokin välillä. ( I, s. 232)
Klassinen tyyli rakensi ja hedelmöitti elämää aikakauden alussa vain pari vuosikymentä - ylimenokauden gotiikasta barokkiin.
Rakennustaiteessa ja yksityisissä maalareissa kuten Mantegnassa tai Signorellissa se alkaa jo aikaisemmin; mutta uudella vuosisadalla siitä tulee yleinen intohimo ja eräälainen piintynyt idea. Suurena tunnussanana on ääriviiva: plastiikka valtaa maalaustaiteen.
Mantegna, Signorelli ja kukaties muutama muu aloittivat tämän aikaisemmin, mutta 1500-luvulla tultaessa tyylistä tuli villitys ja pakkomielle. Taikasana oli ääriviiva: muotoilu valloitti maalaustaiteen.
Samalla pääsee voitolle asiallinen, ylimielinen yksinkertaistamistahto, joka liittyy muutamiin antiikkisiin kuvanveistoksiin, jotka siihen aikan tulivat päivänvaloon: nämä kurjat sydämettömän, tyhjän proosallisen epigonitaiteen rappeutumistuotteet tulevat ratkaiseviksi ja lisäksi väärinkäsitetyiksi esikuviksi joiden despoottisen painostuksen alla nyt kaikki tulee keinotekoisesti sterilisoiduksi, siloitelluksi, kuivatetuksi ja kuolleeksi. Ylpeän koruttomuuden, joka quattrocenton rakennuksissa oli viettäyt vertojaan vailla olevia riemuvoittoja, mutta joka luonnonmukaisesti aina voi jäädä ainoastaan erikoisesti armoitettujen luonteiden etuoikeudeksi, pitää nyt vallita kaikkia elämänilmauksia, mutta esiintyy pienten henkien käsissä pullistuneeksi, kopeaksi, itsekylläiseksi pitkäveteisyydeksi rumentuneena; yksinketaisuus muuttuu niukkuudeksi, selvyys mataluudeksi, puhtaus haalistuneisuudeksi; roomalaisen empiretyylin, taiteen, joka vastasi muinaisroomalaisten suurkeinotteljain kovan ja laihan hengenmmaailman tarpeita, pitää nyt äkkiä kohota yksinomaiseksi normiksi, korkeimmaksi ihanteeksi.
Samalla voittaa itaran ylimielinen yksinkertaistaminen, lähtökohtana muutamat antiikin veistokset, jotka tulivat tuohon aikaan päivänvaloon: viheliäisen sydämettömän ja tyhjän arkisen jäljittelytaiteen rappeutumistuotteet nousevat nyt ratkaisevasti esikuviksi, vaikka ne käsitetään väärin, ja niiden armoton paino ruhjoo kaiken muunkin keinotekoisen kuuratuksi, rosottomaksi ja kuivan sieluttomaksi. Ylväs koruttomuus oli juhlinut 1400-luvun rakenuksissa tavalla, jolle ei ole vertaa, mutta sellainen on luontojaan harvojen ja armoitettujen aluetta, ja nyt sen piti hallita kaikkia elämän aloja ja syntyä vähäisten henkien hieromana niin että se vääristyi pöhöttyen kopeaksi, omahyväiseksi ja pitkästytti pian; entinen yksinkertaisuus oli nyt koleutta, kirkkaus pintapuolisuutta, puhtaus virttynyttä; Rooman kova ja laiha "empire" oli muotoutunut Vanhan Rooman suurkeinotelijoiden sielunelämää vastaavaksi, ja nyt sitä tarjottiin äkisti ainoana sääntönä, ihanteista korkeimpana.
On aikaa kun olen viimeksi lukenut Friedellit, mutta muistikuvani mukaan F. tarjoaa hupaisia hetkiä varsinkin rökittäessään milloin ketäkin nimihenkilöä ei-loivin sanakääntein. Tai lie Ahlmannin suomennoksellakin osansa siinä, hihityttääkö vai ei...
VastaaPoistaThomas Mannin mukaan Friedell oli "parhaita saksalaisia tyyliniekkoja".
VastaaPoistadas Enfant terrible macht im 1899 das Abitur und promovierte im 1904 (Novalis als Philosoph).
Friedell 1905: Das schlimmste wir aus Jugendzeit mitnehmen, ist Ernst des Lebens. Die Kinder wissen, dass das Leben nicht ernst ist, und behandeln es als Spiel.
Ende 1937 wurden Friedells Werke beschlagnahmt und Im Februar 1938 verboten.
Friedell hyppäsi ikkunasta ennen SS-miesten kynsiin joutumista.
No sehän pitää lukea. Nastaa, kun alkukielellä saa.
Siispä uusi suomennos kehiin!
VastaaPoistaJos puhe on kulttuurihistorioitsijoista, mitä mieltä olet Jacques Barzunista (From Dawn to Decadence)? Kannattaisiko suomentaa?
Ei tullut selväksi, tarkoittaako "nirhaaminen" sitä, että rohvessori uudelleenkääntää kirjaa? Käännöksistä muistaakseni maksettiin erinomaisesti :-) .
VastaaPoistaKyllähän Friedell uuden käännöksen tarvitsisi ja ansaitsisi. Itse en juurikaan osaa saksaa, en ainakaan Friedellin vaatimaa määrää. Luulen, että monelle muullekin Friedellin lukeminen saksaksi on työlästä.
1920-luvulla suomi oli erilainen kieli, uusi kovin monien käsitteiden kanssa. Jotenkin on jäänyt käsitys, että silloin kaikki pyrittiinkin esittämään mahdollisimman hankalasti, eikös se yleensäkin ole tieteellisyyden tuntomerkkejä...
Kirjoitit "plastiikka valtaa maalaustaiteen".
VastaaPoistaKannattaa muuten googlata sanat "plastiikka" ja "plastisuus".
Sen jälkeen niitä sanoja oppii välttämään.
Mitä sana "plastiikka" tässä yhteydessä oikein tarkoittaakaan?
plastiikka muovausleikkaus; muovailu, kuvanveisto; sulava liikehdintä; ruumiinhallinnan taito ¶ Yleisesti sana tarkoittaa muovaamista, muokkaamista. Yleiskielessä se tavallisimmin esiintyy yhdyssanassa "plastiikkakirurgia".
VastaaPoistaplastikki muovi ¶ Sana "plastikki" on vanhentunut ja nykyisin siksi joskus leikillisesti käytetty.
plastinen plastiikkaan kuuluva ¶ Muovailtava, muovautuva, taipuisa; muovaava, muovaus-; veistoksellinen; sulava-, kaunisliikkeinen.
Ad Sedis:
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Sana on huono. Muoto, muotoilu - Friedellin ja Ahlmaninin aikaan muotoilu ei ollut sama asia kuin design. Muodonanto? Ei. Friedell tarkoitti figuuria viivan+värin sijasta, tavallaan myös kuvanveistoa. Mutta meillä ei ole sanaa skulptur, sculpture.
Kaiken lisäksi pointti on painava - vertaa Giottoa esim. Vermeeriin.
En taida saksaa joten olen lukenut
VastaaPoistaFriedelliä vain suomeksi.Ja päässyt
läpi tähän ikään (45v.) mennessä
kaksi osaa kulttuurihistorian kol-
mesta osasta.
En nyt halua ottaa kantaa sisäl-
töön,mutta ilmaisu tökkii aika ras-
kaasti paikka paikoin.Onko syynä F:n
alkuper.käs.kirj. vaiko suomennos,
siitä päättäkööt minua viisaammaat.
Yksi parhaita essee-kirjoittajia
viime vuosisadalla näillä
nurkilla oli ilman muuta G.Orwell.
Kemppinen kirjoitti jokin aika
sitten,että Orwellin romaanit 1984
ja Eläinten vallank. eivät ole
kovin hyvin kirjoitettuja.Olen sa-
maa mieltä.MUTTA: niiden aiheet/
teemat ovat hyvin valittuja ja
valitettavasti aina ajankohtai-
sia.Sama muuten pätee myös D:n
romaaniin Rikos ja rangaistus.Ei
mikään tyylin tai sommittelun mes-
tariteos,mutta TEEMALTAAN iätön. I alla fall: terveiset kaikille
tämän blogin lukijoille/kirjoitta-
jille ja tietty K:lle itselleen ja
helteistä heinäkuuta!
Suositus: Hämeenlinnan tykistö-
museo on visiitin arvoinen.Sijait-
see aivan Hämeenlinnan Linnan vie-
ressä.Kaksi kärpästä yhdellä is-
kulla,sano.
Ad Frank Finatra:
VastaaPoistaHyvää kesää itsellesi ja on Hämeenlinnan museo käyty. Paikkakin on aika mahtava. Ja valokuvaaminen sallittu.
Sekä Fridellistä että Orwellista sanoisin että he ovat kirjoittajana Top 10 ja juuri siksi asettavat kääntäjille kohtuuttomia, osittain mahdottomia vaatimuksia.
Orwelliin syyllistyneenä tunnen itse soittaneeni kukkopillillä jotain kirkkouruilla kuulemaani.
Kiitokset Kemppiselle palauttees-
VastaaPoistata!
Ja toiseksi: Orwellin tuotannon
parasta päätä on "Puilla paljailla
Pariisissa ja Lontoossa". Suom. jo-
ku J.K.,ilmestyi 1985.
Pariisi-osuus on tragi-koominen ja
Lontoo/Englanti -osuus traaginen.
Kolmanneksi: on tarinoita ,jotka
ovat liian osuvia ollakseen totta.
Friedellin ikkunasta hyppääminen
ennen SS-hemmojen tuloa? Totta
vaiko tarua?
Ad Frank Finatra:
VastaaPoistaFriedell ja SS - kirjaimellisesti totta.
Monet Friedellinen läheiset kirjailijaystävät hkattiin kiväärinperällä hengiltä. Saksalaisilla oli valmiit listat tullessaan. Muuan noista kuolleista ja unohdetuista oli Polgar, josta vielä kirjoitan.
Moni on kysynyt, miksi eivät paenneet ajoissa.
Toivottavasti kaikki tietävät, että jokseenkin kaikki Euroopan maat kieltäytyivät ottamasta juutalaisia pakolaisia vastaan vuonna 1938 ja sen jälkeenkin.
Juutalaisuus oli Hitlerin ja hänen renkiensä keksintö. Eivät nämä wieniläiset välttämättä pitäneet itseään erikoisen "juutalaisina", koska joillakin toinen isovanhemmista oli jo kääntynyt vallitsevaan uskontoon ja hylännyt perinteet ja toinen oli ollut alkujaankin "arjalainen". Kansanmurhan kohteeksi joutuneissa oli suuri määrä I maailmansodan saksalaisia ja itävaltalaisia rintamamiehiä, kunnostautuneita.