Sananvapaus ja moderointi

Muutama kommentti on koskenut keskustelupalstojen moderointia.

Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 13.6.2003/460 määrittelee tarkoittavansa verkkojulkaisulla julkaisijan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta aikakautisen julkaisun tapaan yhtenäiseksi laadittua verkkoviestien kokonaisuutta, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti.

Verkkkojulkaisulla on oltava vastaava toimittaja. Julkaisija ja vastaava toimittaja voivat joutua rangaistusvastuuseen julkaisemastaan tekstistä, kuvasta tai muusta sisällöstä. Heidät voidaan tuomita vahingonkorvaukseen. Lisäksi laki tuntee päätoimittajarikkomuksen, josta rangaistaan erikseen.

Tämä blogi on verkkojulkaisu ja olen oikeudellisessa vastuussa myös kommenteista. Siksi on mielestäni aivan selvää, että moderoin ne.

Kumma kyllä, en ole joutunut poistamaan sisällön takia kuin muutaman viestin koko tänä aikana, eivätkä nekään ole olleet lainvastaisia, vaan lähinnä piilomainoksia.

Periaate on selvä. Jos joku kommentoija ilmoittaa, että Petja Jäppinen tai Rauno Rasanen on tyhmä paska, poliisi saa luvat hankittuaan kaivaa esiin IP-osoitteen, ja Jäppinen ja Rasanen voivat kysyä kunniaansa kommentin lähettäjältä ja minulta. Mielestäni olen enemmän syyllinen kuin kommentin lähettäjä, koska tiedän jo, etteivät nämä herrat ole tyhmiä eivätkä paskoja.

Etenkin nuoriso luulee, että sananvapaus on vapaus sanoa ihan mitä tahansa ja että sensuuria olisi kaikki kajoaminen viestintään. Ei pidä paikkaansa.

Sananvapaus on perustuslakimme takaama oikeus, eli sanoa saa, mutta toisaalta joskus voi tulla lunta tupaan. Ei minua mikään estä paljastamasta esimerkiksi paria makeaa juorua, joista olen mm. oikeudenkäymiskaaren mukaan velvollinen vaikenemaan, koska olen kuullut ne tuomarina ollessani. Jos sitten kirjoitan sellaisia vaikka tähän blogiin, syyttäjällä on oikeus ja aihe käydä kimppuuni. Minun on turha kitistä sananvapaudesta.

Ellette usko, miettikää klassisia esimerkkejä: N.N. (oikea nimi mainittu) on piestävä mustankirjavaksi, koska hän on homo. Toimeen! Hän ulkoiluttaa iltaisin koiraansa X-kadulla (nimi mainittu). Toinen esimerkki: Älkää päästäkö mustalaisia älkääkä somaleja ravintolaan!

Nämä ovat rikoslain kieltämiä tekoja, enkä käsitä, että mikään vapaus edellyttäisi niiden jäämistä rankaisematta. Mitä eroa sillä on, kirjoittaako tuollaista, vai supsuttaako toisen korvaan, että mene ja hakkaa tuo. Rikoslaki sanoo tuota menettelyä yllytykseksi rikokseen.

Sensuuri tarkoittaa järjestelmää, jossa mm. kirjoitusten sisältö tarkastetaan etukäteen, ennen niiden julkaisemista. Sellaista Suomessa ei ole ollut loppuvuoden 1917 jälkeen, sotavuosia lukuun ottamatta. Sotasensuuria voi arvostella, mutta mielestäni on selvää, ettei rintamalehteen saanut kirjoittaa, että nyt tuli niin paljon uusia tykkejä Ohtan lohkon Suursuolle että kohta on Vanja helisemässä.

En tiedä, mikä on puhtaiden Irkkujen oikeudellinen asema, koska en tunne niitä enkä tunne tarvetta perehtyä.

Suomi24-keskustelupalstan tunnen. Seurailen sitä joskus, kieltämättä hajamielisesti. Se on mielestäni selvästi sellainen verkkojulkaisu, jota on moderoitava.

Suomen laki ei ulotu YouTubeen, mutta mielestäni suomalaisten olisi noudatettava Suomen lakia, eikä loukkaavaa aineistoa pitäisi lähettää ulkomailla oleviin palvelimiin. Lisäksi tiedän kaksi tai kolme konstia saada lähettäjä kiipeliin, vaikka palvelin onkin ulkomailla. Myös syyttäjät tietävät.

Annan selvän ohjeen. Jos nyt joku haluaa välttämättä levittää valokuvaa tai videopätkää, jossa Kalle on kusella kauheassa kaasussa, niin mikä pakko sitä on panna avoimeen verkkopaikkaan. Eikä sähköposti riittäisi? Mielestäni se tosiasia, että Villellä on kaamea jalkahiki, saattaa olla joskus siedettävä kiusoittelun aihe omassa porukassa, mutta ei sitä tarvitse koko maailmalle kuuluttaa.

Ne asiat ovat erikseen. Joissa on redeeming social value. Jos ministeri todella luuhaa vaikkapa uhakapelipaikoissa räkä poskella, äänestäjillä voi hyvinkin olla oikeus kuulla asiasta, koska ministerin pitäisi käyttäytyä se verran säällisesti, että saa hommansa hoidettua.

Tässä on tietysti rajanveto-ongelmia, ja lisäksi on tunnettuja erillisalueita, kuten taide- ja kirjallisuusarvostelun, joissa saa sanoa pahasti, ja parodiat ja satiiri, jossa loukkaustarkoitus ei ole rangaistava. Jos kirjoitan blogin Ben Zyskowiczin kääntymisestä islamin uskoon, asianomaisella ei taida olla siihen mitään sanomista, koska ajatus on niin hullunkurinen, liioitteleva ja epäuskottava, ettei järkeä lukija pidä sitä totena.

Olen käyttänyt luennoilla joskus esimerkkinä Origon pakinatyyliä: Martti Ahtisaari ja paavi päättivät lähteä ponnahtelemaan Rooman kirkonkylän kioskille iskeäkseen naiset…

Keskustelupalstojen ylläpitäjän pelastus on yleensä takedown eli alasotto. Heti kun joku väittää perustellusti verkkojulkaisussa olevaa tekstiä tai kuvaa sisällöltään lainvastaiseksi, se on otettava pois eli alas. Julkaisijan tai toimittajan ei tarvitse esittää tuomaria. Kyntömiehen järki riittää. Jos N.N. vaatii poistoa siksi, että hänen nimensä on mainittu Kuopion Palloseuran kannattajana, se ei ole riittävä syy alasotolle, vaikkei KuPS ihmeemmin pärjääkään.

Olen siis moderoinnin kannattaja. Kuvaksi otin First Amendmentin, joka muistuttaa meitä siitä, että amerikkalainen sananvapauskäytäntö oli ennen vuotta 2001 absolutistinen verrattuna eurooppalaiseen. Nyt taitavat olla punnukst eri asennossa.