Mietinnän kalvas karva

Uusi ministeri aikoo kajota virkaröyhkeyteen ja väännellykseen lain.

Epattoja tuskin kuitenkaan saadaan kuriin.

Kävin ahkerasti Arposen tuomioistuinlaitoskomiteassa, jossa me jäsenet ja etevät asiantuntijat ja kaksi epätavallisen hyvää sihteeriä mietimme ja pohdimme alioikeuksien lukumäärää ja menettelytapoja.

Nyt näyttää siltä, että lautamiesjärjestelmästä luovuttaisiin. Komiteamme oli aika vahvasti tällä kannalla.

Lautamiesten hyöty on rajallinen, ja kulttuurinen muutos on tehnyt maailman sellaiseksi, ettei menetys ole suuri, jos kohta ei säästökään.

Anglosaksinen valamiehistö (jury) on räikeä epäkohta. Silläkään ei ole mitään hyödyllistä käyttöä, mutta syyllisyyskysymyksen jättäminen maallikkkojen mietittäväksi ei ole enää järkevä järjestelmä.

Kirjoitan sitä varmemmin äänenpainoin mitä vähemmän tiedän asioista, ja tietoni vanhentuvat.

Minun oli tarkoitus pysyä tuomarina. Hyvä etten pysynyt. Mietin itselleni virtuaalisen henkilöhistorian joitakin viikkoja sitten. Se oli kuin povarin luona käynti. Velttohyppelyä yliopistoilla ja kirjoittelua. Siis tätä tällaista.

Shakespeare-vainaja pani Hamletin suuhun sanat, joihin en tunne tarvetta yhtyä:

Ken kärsis ajan ilkkua ja vitsaa,

hylätyn lemmen tuskaa, korskan pilkkaa,

vääryyttä sortajan, lain väännellystä,

virastolt' ylpeitä ja potkuja,

joit' ansiokkaat epatoilta saavat,

jos puukon tutkaimella suoran tehdä

vois elämästään? Ken nuo haitat kärsis

ja hikois, voihkais elon kuorman alla,

jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, --

tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi

palaja ykskään, -- niin ei huumais mieltä,

ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat,

kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?

näin pelkureiks meit' omatunto saattaa,

ja päätöksemme luonnonraittiin muodon

mietinnän kalvas karva sairaaks muuttaa,

ja innokkaat ja ytimekkäät hankkeet

uraltaan luistavat tuost' arvelusta

ja teon nimen kadottavat.

"For who would bear the whips and scorns of time,
The oppressor's wrong, the proud man's contumely,
The pangs of despised love, the law's delay,
The insolence of office and the spurns
That patient merit of the unworthy takes,
When he himself might his quietus make
With a bare bodkin? who would fardels bear,
To grunt and sweat under a weary life,
But that the dread of something after death,
The undiscover'd country from whose bourn
No traveller returns, puzzles the will
And makes us rather bear those ills we have
Than fly to others that we know not of?
Thus conscience does make cowards of us all;
And thus the native hue of resolution
Is sicklied o'er with the pale cast of thought,
And enterprises of great pith and moment
With this regard their currents turn awry,
And lose the name of action..."


(Sitaatti on Cajanderin suomennoksesta, joka jaksaa viehättää. Ei se tuo alkutekstikään ihan perusenglantia ole.)