Juoksuaika.Pelkästään matkalaskun tekemiseen menee hiukan enemmän aikaa kuin matkaan.
Onneksi Perttu taistelee Tekesin lomakkeiden kanssa - lisäselvityksiä patenttiprojektiin. XML-lomakkeet ovat kauhistuttavia jo näöltään.
Kirjoitan uudesta ystävästäni John Eliot Gardnerista toivottuani. Istuin kaksi tuntia kuuntelemassa Brahmsin kakkosen harjoitusta. Ennen kuulemani oli Veli Pontevan tavoin tiilistä rakenettua tai eräissä nykyesityksissä ruveilla ja muttereilla komposiiteista kootti, kemiallisia metalleja säästämättä.
Gardnerin Brahms oli luomutuote. Hänen tapansa harjoittaa kovan luokan ammattilaisia oli kuin kävelyä metsässä, jonka kapellimestari tai tämän eno oli itse istuttanut.
Menen Radio Dein ohjelmaan. Kai ne kysyvät, onko Jumala olemassa ja toivoa. Mietin matkalla vastausta.
Nyt yllytän lukijoita jatkamaan kahden aikaisemman päivän keskustelua ja kerron, miten selvisin hengissä Office 2007:n asentamisesta, koska Outlook on vikuri. Luovuin Outlookista ja siirsin tarpeelliset sähköpostitilini Gmailiin. Eläköön g-mail.
Puhelimen synkkaaminen näyttää todella onnistuvan GooSync -nimisellä ilmaisohjelmalla.
Suositan lämpimästi iGoogle -versiota, johon voi siirrellä kalenterinssa, kellon ja muistilistan ja esimerkiksi tiedot siitä, että Kimppa-niminen henkilö väittelee tekijänoikeudesta ei-juristina Tampereella ensi lauantaina omistettuaan väitöskirjansa Stallmanille, ja Still väittelee Helsingissä juristina.
Maailman oli muututtava.
Perusteista on Tekemisen vapaus -niminen kirja, jossa on mm. Tuomas Myllyn varteen otettavia huomioita. Minun pitäisi olla Myllyn pyynnöstä Turussa seminaarissa tänään, mutta enpä ole.
Omaan legioonaani kuuluvista Mikko Välimäki & Co ovat julkaisseet kirjallisuutta.
Katsokaa Community Created Content. Law, Business and Policy.
Minun pitäisi esitellä kirjaa, mutta tunnen olevani tavattoman esteellinen.
Siksi tyydyn kaupitteluun. Ostakaapa ja lukekaapa. On pöljempiäkin tapoja käyttää aikaansa. Ja aihe on tärkeä.
Välimäen ohella toiset kirjoittajat ovat Ville Oksanen ja Herkko Hietanen. Herkko on tällä hetkellä minulla assarina, kun Aura Soininen otti ja valmistui ja sai väitöskirjastaan (patenttioikeus) laudaturin eli with honors. Opponentti oli siis prof. Bently Cambridgesta.
Cambrdigessa oli kaunista ja lempeää.
Pitäisi ja pitäisi.
VastaaPoistaPitäisi päästä käymään sukulaisissa Ison-Britanian ja Irlannin Yhdistyneissä ulkomuseoissa, mutta kasvinveliserkkuni ja minun aikataulujen sovittaminen...
Vaimoni suosii New Yorkia. Se on hänen suosikkinsa. Minä pidän Lontoosta ja Italian keskisuurista kaupungeista.
Lontoossa minulla oli, vaikka silloin elämäntilanteeni oli muutoin helvetillinen, tai kenties siitä syystä, ensimmäisestä kerrasta alkaen, sellainen tunne, että olen lapsuuskotini onnellisissa hetkissä. Outoa sinänsä sillä lapsuuten onnellisimmat hetket liittyivät automatkoihin ja niitten aikana laulettuihin lauluihin. Liikutus liikuttaa pintaa, kun muista tädit laulamassa vanhassa kleinbussissa Stanka Razinia.
Kun sitten ihminen, josta kuvittelee jotakin tietävänsä, kertoo käyneensä lännen saarilla, minut täyttää lempeä kateus; hyvä hänelle ja olisinpa minäkin.
Lapsuuden automatkat eivät kyllä olleet herkkua. Pieneen kopperoon oli ahdettu isä, äiti lapset (useita) ja koira. Tavaratilaan puoli omaisuutta ja loput takapenkille lasten sekaan. Penkit italialaista peurannahkaa (manne-kielinen nimitys kernille) ja siten äärimmäisen hiostavat. Isä vetää norttia tai sätkää posket lommolla ja kiroilee nelostien ruuhkassa. Äiti nalkuttaa ja lapset haluavat päästä ulos kuselle. Nortin savu ei katoa mihinkään kun takalaseja ei saa auki. Etulasit saa, mutta sehän on sama kuin pulloon puhaltaisi. Ilma ei vaihdu.
VastaaPoistaAlitehoinen moottori keittää ja isä kiroilee entistä enemmän ja pelkää että kansitiiviste pettää.
Fiat 600, Simca 1000 ja Skoda octavia olivat yleisiä ns. perheautoja siihen aikaan. Nykyään nuo voitaisiin luokitella lähinnä kevyt nelipyöriksi.
En kaipaa lapsuuden automatkoja. Enkä muutenkaan nostalgisoi vanhoja aikoja. Nykyään on kaikki paremmin. Ihan kaikki.
Toivoa älä menetä. Radio Dei on vielä jotenkin säällinen, mutta TV-seiska sekoittaa mummojen päät.
VastaaPoistaKalenterien päivitys on yhta hassakkaa. On tietsikoissa, puhelimissa, netissä, työpaikalla, kotona, kerholla ja vaimolla.
VastaaPoistaVoi Kaija.
Ei hätää. Ongelmaan on ratkaisu
Ota käyttöön paperinen taskuallakka.
Kun sinulla on käytössäsi taskuallakka - sinulla on yksi huoli vähemmän.
Täysin asiaan liittymätön huomio, jonka arvelen kuitenkin kiinnostavan blogin lukijakuntaa: blogissaan eräs Taman taideyliopiston luennoitsija
VastaaPoista(http://takekuma.cocolog-nifty.com/blog/2007/05/post_b72f.html) kertoo Japanin hallituksen suunnittelevan tekijänoikeuslain uudistusta, joka antaisi tavallisten poliisien tehdä pidätyksiä ja takavarikoita TO-rikkeitä nähdessään puhtaasti oman harkintansa mukaan - ilman että esimerkiksi oikeudenhaltijalla olisi asiaan mitään sanottavaa.
Tilanne Japanissahan on kauan ollut sikäli erikoinen, että siellä tekijänoikeusloukkaukset ovat iso kaikkia osapuolia hyödyttävä bisnes (hakekaa wikipediasta sana "dojinshi"), ja sen mahdollistamiseksi oikeudenhaltijat systemaattisesti katsovat poispäin kun heidän oikeuksiaan loukataan. Laki itse on yhtä tiukka kuin Jenkeissä, mutta sitä vain ikäänkuin yhteisellä sopimuksella ei noudateta: tuhannet amatööritaitelijat tekevät sarjakuvia ja vastaavia suosituista piirros- ja pelihahmoista lupia kyselemättä, myyvät niitä maksamatta senttiäkään korvauksia kenellekään, eikä ketään haasteta raastupaan vaikka voitto oikeussalissa olisi käytännössä varma. Hahmojen omistajien kannalta nämä epäv. tuotteet tuovat lisänäkyvyyttä brändille, ja koko alan kannalta ne toimivat ikäänkuin porttina ja harjoituskenttänä uusille tekijöille - suosittuun hahmoon perustuvalla omakustanteella on paljon helpompi ponnistaa alkuun kuin kokonaan kotikutoisella taidehässäkällä jollaiset meilläkin pölyttyvät kirjakauppojen hyllyissä. Eräiden arvioiden mukaan reilu 40 prosenttia Japanin sarjakuvantekijöistä aloitti dojinshia tekemällä.
Tämä on minusta esimerkillisen hyvä systeemi, ja sitä ollaan yhdellä harkitsemattomalla lailla kaatamassa.
Välillä tosiaan tuntuu, että kaikki se mitä me uskallamme nimittää elämäksi onkin pelkkää unettomuutta.
VastaaPoistaSe jäi kuitenkin mieleen, kun Tarmo Manni ja Pentti Siimes näyttelivät sen Samuel Beckettin Endgamen - Leikinlopun - telkkarissa joskus.
Suomeksi.
mutta on se ihan hyvä englanniksikin;
CLOV:
There's no more nature.
HAMM:
No more nature! You exaggerate.
CLOV:
In the vicinity.
HAMM:
But we breathe, we change! We lose our hair, our teeth! Our bloom! Our ideals!
CLOV:
Then she hasn't forgotten us.
HAMM:
But you say there is none.
CLOV (sadly):
No one that ever lived ever thought so crooked as we.
HAMM:
We do what we can.
CLOV:
We shouldn't.
(Pause.)
HAMM:
You're a bit of all right, aren't you?
CLOV:
A smithereen.
(Pause.)
HAMM:
This is slow work.
(Pause.)
Is it not time for my pain-killer?
CLOV:
No.
(Pause.)
I'll leave you, I have things to do.
HAMM:
In your kitchen?
CLOV:
Yes.
HAMM:
What, I'd like to know.
CLOV:
I look at the wall.
HAMM:
The wall! And what do you see on your wall? Mene, mene? Naked bodies?
CLOV:
I see my light dying.
'...it's time it ended...[a]nd yet I hesitate, I hesitate to...to end.'
On edelleen sellainen tunne, että Manni ja Siimes osasivat asiansa ja enemmänkin.
Joku sanoi, että hulluna olemisella ymmärretään järjen menettämistä, siis järjen, muttei totuuden.
On mielipuolia, jotka lausuvat totuuksia, silloin kun muut eivät siihen syystä tai toisesta pysty ja sitten on vielä Marxin-veljekset.
Chico Marx
Harpo Marx
Groucho Marx
Gummo Marx
Zeppo Marx
siitä aina tulee mieleen
Carl Barks
ja
Karl Marx
ja Karl Marxista tulikin jostakin syystä mieleen tuo Cannabis sativa.
Professori Armas Salonen pohtii asiaa Ylen Elävässä arkistossa. Otsikolla Itämaiset hashisin polttajat. Jäsennellymmin; "Nuoret tyhjäntoimittajat eivät olleet yksin 1950- ja 60-lukujen keksintöä."
Luin sen Bellowin viimein loppuun.....
Kirjekuoressa oli hänen tieteellisellä käsialallaan kauniisti tekstattuna tutkimusryhmän nimi ja suomalaisen professorin Helsingin-osoite (kotiin ja työhön) ja jonkin käsittämättömän paikan postinumero porojen maassa,kaukana tundralla. Luultavasti Novaja Zemljan seudulla. Eikä sekään ollut tarpeeksi kaukana.
Jäin miettimään, että kenenköhän professorin osoite se mahtoi silloin olla.
Tarmo oli sukumies, vaikka tavattiinkin vain ohimennen.
VastaaPoistaHänestä kertova dokkari päättyy lauseeseen "Ei järjen hiventäkään- ja ylpeä siitä".
Säilyttääkseen järkensä on hyväksyttävä järjettömyys.
Aside:
VastaaPoistahttp://cyberlaw.stanford.edu/documentary-film-program/film/a-fair-y-use-tale
A Fair(y) Use Tale
Synopsis: Professor Eric Faden of Bucknell University provides this humorous, yet informative, review of copyright principles delivered through the words of the very folks we can thank for nearly endless copyright terms. View the whole film here
Ad anonyymi: kirjoitit Taman tai-
VastaaPoistadeyliopiston luennoitsijasta ja
Japanin tavasta tulkita tekijän-
oikeuslakia.Teit mielestäni hyvän
havainnon todetessasi kuinka tiukka
laki onkaan Japanissa,mutta että
kuinka sitä yhteisestä hiljaisesta
sopimuksesta johtuen vain ei nouda-
teta.Omat ja erään siellä jo yli
vuosikymmenen ajan asuneen ystäväni
kokemukset ovat samansuuntaiset.
Siis että kun me kuvittelemme kaik-
kien japsien olevan tahdottomia
muurahaisia,jotka orjallisesti nou-
dattavat annettuja sääntöjä,niin
todellisuus onkin usein ihan muuta.
No,tämä ei kuulosta kovin originel-
lilta oivallukselta.Mutta kuitenkin
se aina tulee yllätyksenä,kun sen
itse kokee ja tekee.
Omat kokemukseni Japanista,jossa
olen käynyt kolme kertaa,ovat Toki-
on joskus saastunutta ilmaa lukuun-
ottamatta pelkästään positiivisia.
Tämä siitä huolimatta,että tiedän
japanilaisten kutsuvan kaikkia mui-
ta ameeboiksi.Mutta niinhän kreik-
kalaisillekin kaikki muut olivat
( ovat edelleen ? ) barbaareja.Kii-
nalaiset luulevat olevansa maail-
man napa.Ruotsalaiset tietävät ole-
vansa sitä.Jenkeistä nyt puhumatta-
kaan.
Kemppinen: "Gardnerin Brahms oli luomutuote. Hänen tapansa harjoittaa kovan luokan ammattilaisia oli kuin kävelyä metsässä, jonka kapellimestari tai tämän eno oli itse istuttanut."
VastaaPoistaOlenko jo maininnut, että JEG:n - tätä tuttavallisemmaksi en ole päässyt - isosetä (tarvittaessa kääntyy uncleksi) oli säveltäjä Henry Balfour Gardiner.
Kemppinen (jo aiemmin): "Gardiner hiukan ihmetteli, että hänen passioesityksensä oli saavuttanut raivoisan menestyksen etenkin Saksassa. Suomesta oli, tiettävästi myös YLEstä ilmoitettu, että ei voisi vähempää kiinnostaa."
Ikävä kuulla, hauska olisi heitä kuulla ja kokea livenä. JEG joukkoineen sähköistää jo levylläkin. English Consort kuoroineen oli aikanaan elämys Temppeliaukion kirkossa, ja Tallis Scholarskin muistaakseni vieraili oliko Naantalissa. Ja muuten, The King's Singers tulee taas elokuussa.