Sotaisat muutokset

Joost on eräässä mielessä Skypen ja YouTuben yhdistelmä.

En ole ehtinyt kokeilemaan, mutta luvassa on. Ja beta-vaiheessa on Joostkin.

Se lausutaan "juiced".

Televisiokuvaa voi siirtää P2P-pohjalla. Voi olla että se on halpaa tai ilmaista. Voi olla että tästä tulee internet-televisio, jolla voi katso monien maiden outoja ohjelmia itse alitsemanaan aikana.

Castells on sitä mieltä, että suuri demokratiavaje ja sitäkin suurempi poliittisten prosessin siirtyminen mediaan on uudenlaista sotaa. Kyllä hän ilmeisesti on oikeassa. Siirrymme pull-tekniikasta push-tekniikkaan. Syötteet ovat jo esimerkki tästä.

Ehkäpä blogeilla on suurikin merkitys. Ainakin lehdillä ja televisioilla on suuri hätä sijoittaa sammakkomiehiään blogosfääriin.

Yleisöä tyhmennetään järjestelmällisesti. Levittämällä uusia konsepteja ("Idols") voi vaieta monesta asiasta. Todellisia asioita otetaan haltuun. Kasvihuoneilmiö rinnastuu ennen pitkää Ahvenanmaan punkkien aiheuttamaan terveysriskiin. Kun ongelma on myönnetty, sen voi unohtaa.

Ehkä koskaan ennen ei ole vaiettu näin paljosta.

Castellsin esimerkki on poliittiset skandaalit ja erilaiset väärinkäytökset, joita riittää joka viikolle. Tekijöinä ovat useimmiten poliitikot, ja aika usein virkamiehet. Minäkään en usko, että väärinkäytöksiä olisi enemmän kuin ennen. Vähemmän niitä on.

Ranskassa televisio ja muutamat kunniansa myyneet blogit käyvät sotaa esikaupunkien tekstiviestien kanssa. Yhdysvalloissa ainakin pari vuotta sitten Murdochin media ja Foxin uutiset olivat auttaneet melkein puolet kansaa uskomaan, että Saddam ja Al Quaida olivat kompuksessa ja hallitsivat pelottavia joukkotuhoaseita.

Bushista on tehty liberaalin älymystön voimin Amerikan tyhmin mies; se on hänen poliittiselle toiminnalleen ihanteellista. Tyhmyys samastuu vaarattomuuteen. Kun arvostelijatkin ovat tyhmiä tai ainakin yliampuvia, kuten Michael Moore, asiat ovat hyvällä tolalla.

Taistelua käydään viestintävälineillä ja tekijänoikeudella. Tekijänoikeuden "parantaminen" on olennaisesti sensuurikeino. Suuret yhtiöt ja niiden rahoittamat pienet poliitikot ovat mukana ottelussa vapaudesta, ajatuksen vapaudesta.

Yleisradioyhtiöiden asema on ollut hyvin tärkeä ja niiden työ on onnistunut. Mutta niiden aika alkaa olla ohi. Ihmiset haluavat ekstreemiä viihdettä eivätkä ekstreemiä tietoa.

Euroopassa tilanne ei ole niin paha. Eräs ystävä kysyi, voidaanko Suomessa bloggeri panna Kalifornian tapaan vankilaan, jos hän vetoaa lähdesuojaan ja kieltäytyy poimimasta ottamaltaan videolta yhteiskunnan vihollisia.

Yhdysvallat on jättänyt lainsäädännössä yksityisyyden suojan, tietokannat ja lähdesuojan silmiinpistävä vähälle. Suomessa perustuslain ja sananvapaudesta joukkoviestinnässä annetun lain mukaan jokainen tietoverkkoon toimitettu viesti nauttii lähdesuojaa.

Ei tarvitse olle toimittaja.

Tämä voi kuulostaa synkältä. Kuulen kuolaimien kalinan. Näen turhan kulutuksen ja tarpeettoman viihteen keinoilla, jotka käytännössä estävät ihmisiä ajattelemasta, miten vapautta voisi käyttää.

Vapautta on näet kahdenlaista. Vapautta jostakin ja vapautta johonkin. Edellinen on esimerkiksi Suomessa käsitetty ja asialle on tehty paljon. Jälkimmäinen on unohtunut tykkänään.

Tällä hetkellä asiaa pitävät yllä nalkuttavan äänet verkossa.

Kuten tämä.