Palvelun merkit

Palvelu on taloudellista toimintaa, joka ei suoranaisesti tähtää omistusoikeuden saamiseen tai siirtämiseen. Käsitepari on tavarantuotanto.

Tätä ei ehkä ole käsitetty yleisesti, mutta tie palvelujen teollistamiseen ja suuruuden talouteen on tavaramerkki.

Tekijänoikeudesta puhutaan paljon ja patenteista kohtuullisesti. Tavaramerkit ovat toistaiseksi pienen asiantuntijajoukkon yksityisaluetta.

Sisällöntuotanto herätti nimityksenä kummastelua ja naureskelua tämän vuosikymmenen alussa. Sillä tarkoitetaan digitaalisia palveluja ja digitaalisia aineettomia "tavaroita"- nykyisin siihen kuuluu kaikki tallennettu musiikki, kaikki tietokoneohjelmat, tietoliikenne jne.

Hymy on hyytynyt.

Sisällöntuottajia ovat mm Microsoft ja Google. Busiess Week -lehden luetelossa "Top 100 global Brands" (http://bwnt.businessweek.com/brand/2005/) on erittäin monta tieto- ja tietoliikennetekniikan yritystä ja perinteisiä palvelun tuottajia, joiden toiminta tapahtuu tietoverkoissa. Sellaisia ovat pankit, finanssitalot, vakuutusyhtiöt, rahastot jne.

Tämän päivän blogi on kirjoitettu vakavasti otettavaksi ja perustuu tietysti kuluneen viikon rupatteleviin kirjoituksiin esineistä ja merkeistä.

Palvelujen kehittäminen on kaikkein suurimman luokan kohtalonkysymys. Ainakin tilastollisesti palveluihin kuuluvat terveydenhoito eli sairaalat, koulut, turvallisuus (palokunta, poliisi, armeija), mutta myös laajemmassa merkityksessä hallinto, kuljetus, energiantuotanto ja finanssipalvelut.

Ja palveluja ovat tiede, taide, ja viihde.

Jo onnistuneita palveluyritysten tavaramerkkejä ovat esimerkiksi entinen Lassila & Tikanoja, joka muutti itsensä tekstiialan yrityksestä muun muassa jätehuollon spesialistiksi (L&T) ja muutamat muut huoltoon liittyvät yritykset, kuten pesulat (Lindex), vartiointiliikkeet (Securitas) ja asiantuntijapalvelut (tilintarkastus, asianajo).

Viranomaisten palvelutoimintaan merkit ovat liittyneet aikojen alusta. Poliisi ja sotilas käyttävät merkkinä vaatteitaan. Samoin käyttivät lääkärit ennen ja ambulanssi- ja ensiapuyksiköt edelleen.

Valtion ja kuntien palvelusektorit ovat perinteisesti käyttäneet logoja, jotka tässä tapauksessa ovat eräänlaisia tavaramerkkejä - verohallinnon ristikkäist nuolet, kansaneläkelaitos, yliopistot, liikennelaitokset, museot, kirjastot.

Palvelujen liikevaihto on jo suurempi kuin tavarantuotannon. Kun ajaa Helsinkiin, silmään erottuu melkein pelkästään tehtaita, myymälöitä ja majoitusliikkeitä.

Vähittäismyynti on jakelutoimintaa eli palvelua. Kauppaketjut ja pankit eli siis merkit tuhosivat Suomen kirkonkylät. Parikymmentä vuotta sitten jokaisen kirkon tuntumaan rakennettiin neljän pankin ja ainakin kahden kauppaketjun talot, yhtä rumia kaikki. Nyt niistä puolet on tyhjillään.

Vähittäiskauppa on kuitenkin palvelujen merkin käytön malli. R-kioskit ovat osittain yrittäjävetoisia. R-merkki kertoo kuitenkin asiakkaille erittäin täsmällisesti, mistä on kysymys. R-kioskin sisältä löytyy myös valtion erikoinen palvelutoiminta rahapelit eli veikkaus ja lotto.

Jokaisella on käsitys tai tuntuma K-kauppoihin ja S-ketjuun. Sitä yleisön ei tarvitse tietää, kuka omistaa Prismat, mutta silti useimmat osaavat kysyä tuntemattomassa kaupungissa: onko täällä Prismaa. IKEA on onnistunut suurenmoisesti. Lidl teki ehkä virheen säilyttäessään arveluttavan liikenimensä. Maailman menestynein ja suurin kauppaketju Wal-Mart ei onnistu tunkeutumaan Eurooppaan. Mainokset puhuvat pöytyä. Valikoima ei ole millään muotoa keskeinen asia kaupassakäynnin kannalta eivätkä liioin hinnat.

Joissakin tapauksissa palvelu todella merkitsee asiakkaalle jotain. Ruoholahden Verkkokauppa on kukaties löytänyt oikein mitoitetun palvelun jonotuslappuineen. Jopa minä kehtaan käydä siellä kysymässä tyhmiä, koska tiedän myyjien vastaavan. Apple on tässä erittäin hyvä. Ja on aika uskomatonta, että kännykkäbisnes sujuu käytännössä ilman huoltoa.

Ja laajat palvelusektorit kuolevat - esimerkiksi huoltoasemat väistyvät kylmien asemien ja todella fiksujen pienoistavaratalojen tieltä.

Lehdet tietävät, että alun perin huonosti rakennettujen omakotitalojen ja kerrostalojen remonttitoiminta ei kerta kaikkiaan toimi. Rakennustoiminta on siirtynyt merkittävässä määrinsuuryhtiöille. Miehillä on firman nimi haalareissa kuin jääkiekkoilijoilla. Remonttitoiminta, joka luultavasti kiinnostaisi noin miljoonaa suomalaista, on pelkkää viidakkoa.

Digitaalisen ympäristön palvelut ovat näkymättömiä. Koko maailman kärkiyritysten joukossa on aika monta palveluntuottajaa, joita yleisö ei tunne. Yhdysaltain listalla kärkipaikoilla on parikin firmaa, joiden bisnes on pitää yllä pankkien maksuliikennettä, pankkiautomaatteja ja mm. lentoasemien logistiikkaa.

Maailma järjestyy uudestaan. Järjestyykö se paremmaksi, sitä en tiedä.