Huipuista

Huippuyksiköistä: Kölnin tuomiokirkon rakentaminen alkoi 1248, eikä aikaakaan, kun huiput eli tornit olivat valmiit, nimittäin 1880.

Sodassa kirkkoon osui 70 pommia, mutta eipä aikaakaan, 1960-luvulla se oli taas kokonaan käytössä.

Olen kovin hyvilläni antikvariaatti-net -ostoksestani (Juvekim). Tässä on Baedekrin matkaopas Saksa 1909 ja tuossa Pariisi 1924. Hyödyllisiä puhelinnumeroita...

Totta puhuen Hampurin, Dresdenin, Berliinin ja mm. Kölnin kartat ja tiedot ovat enemmän kuin mielenkiintoisia. Kaksikymmentä euroa per kirja ei ollut paha hinta. Vahinko että Pietarin Baedekerit näyttävät kovin kalliilta kaikkialla missä niitä myydään, ja uusintapainokset (Iso-Britannia 1898) ovat hintavia myös. Eikä mikään voita vanhojen kirjojen rapisevia karttoja.

Kartat... joku hyvä ihminen on koonnut vaikeasti löydettäviä maailman ja Suomen historiallisia karttoja Olaus Magnuksesta ja Buraeuksesta alkaen hienosti digitoituina nettiin:

http://chat.yle.fi/ylenavoin/viewtopic.php?t=7&postdays=0&postorder=asc&start=0

Jatkamme keskustelu innovaatioyliopistoista ja taidekorkeakouluista, mutta ensin on vietettävä vappua. Arvelin tehdä sen vanhempieni seurassa. Voi olla että tulee korkatuksi pullo Pommacia.

Jotenkin kiusallista ja sovinismiani loukkaavaa, että sekä Pommac että Vissy ovat ruotsalaisia keksintöjä. Jälkimmäisestä voidaan väitellä, mutta von Döbelnin ukki Döbelius oli kyllä varhain liikenteessä ryhtyessään 1709 juottamaan ihmisille Ramlösän mineraalivettä. Äijän kuva on edelleen pullon kyljessä.

Alansan huippu on myös verkkopaikka www.MAPLight.org. Heidän näytevideossaan käydään läpi erästä Kalifornian osavaltion pullotettuja vesiä koskevaa lakia ja poliitikkojen äänestämistä verrattuna heidän saamiinsa kampanja-avustuksiin ja niiden maksajiin.

Tässä on nyt jotain politiikan tutkijoille. Aika hurjaa nähdä lobbaus dollareina ja maksajina suurimmat teollisuusyritykset, alana non-alcoholic beverages.

Ei käy kieltäminen, että vaikka raha tiettävästi näyttelee pienempää roolia Euroopassa, näkisin silti mielelläni median Brysselin pojille osoittamat avustukset ja ennen kaikkea median sylttytehtailta lähtöisin olevat tekijänoikeuslainsäädäntöä koskevat säännösehdotukset ja perustelut.

Olen ollut kuulevinani, että näihin tehtäviin palkataan todella raskaan sarjan ammattilaisia.

Reksa Paasilinna, missä olet? (Minulla on se käsitys, että Europarlamentissa Paasilinna edustaa ammattitaitoa ja omaatuntoa, joka on sinänsä harvinainen yhdistelmä.)

Myönnän viikon blogipalkinnon kollegalleni Markku Jokisipilälle, joka antaa eilisessä blogissaan ohjeita venäjää ja viroa puhuvalle Tallinnan nuorisolle ja samalla luultavasti Ilvekselle ja Putinille:

"Pentti Linkola sanoi joskus, että olisi ollut pieni hinta sodassa henkensä menettäneen 90.000 suomalaisen säästämisestä, jos olisi jouduttu metsätöihin Siperiaan. Raitista ilmaa, fyysistä toimintaa, yhteishenkeä jne... En liittoudu hänen kanssaan, mutta kuitenkin minua hämmästyttää, että kannattaako nyt yhä yli 60 vuotta tapahtumien jälkeen vannoa kansallisen yksimielisyyden nimiin niin tiukasti kuin nyt tehdään? Oliko suomalainen kansakunta ihan oikeasti niin särötön ja niin "yhtenä miehenä", kuin nykyään väitetään? Täytyykö toisen maailmansodan miehittää suomalaisessa identiteetissä niin keskeinen osa kuin se nyt tekee? Eikö meillä todellakaan ole muuta tarjottavana, kun ottaa huomioon, että sotavuodet edustavat vain alta viittä prosenttia koko itsenäisyyden kaudesta? Eikö pohjoismaisen hyvinvointivaltion pystyttäminen ennätysaikataulussa paina mitään? Tai siirtyminen huipputeknologian kehittäjien kartan keskipisteeseen? Tai ahdasmielisen ja konsesus-henkisen yhden mielipiteen Suomen kuoppaaminen?

= = =

Tappamisen, tapahtui se sitten kommunismin, kapitalismin tai Runebergin puolesta, hienouden voi aina kyseenalaistaa. Nuorten miesten joukkotapattamisesta kuitenkin oli kyse rintamien kaikilla puolilla. Mitä loppujen lopuksi on kansakunta kun sitä vertaa niin paljon surua tuottaneeseen ja niin paljon sekä niin monia isoja asioita viestittävään nuoren miehen ruumiiseen? Otatko sinä vastuun?

Muistakaa ihmistä, unohtakaa patsaat."

Jaan Kross taitaa olla eri mieltä. Hän oli siellä Linkolan mainostamalla seudulla viettämässä reipasta ulkoilmaelämää, mutta ei tunnu viihtyneen.

Itse huomauttaisin, että tuosta tappamisen motiivien listasta näyttää puuttuvan hätävarjelu eli tappaminen itsepuolustukseksi.

Jotenkin tulee mieleen Helena Kekkonen, joka aikoinaan Helsingin Sanomissa sanoi, etteivät voimatoimet serbejä vastaan olleet oikeutettuja, koska kyllä ne lastensairaaloita tykistöllä tulittavat Slobodan Miloševicin miehet olisivat käsittäneet erehdyksensä ja uskoneet, jos olisivat istuneet panoslaatikon päälle kuuntelemaan suomalaisen tosipasifistin perusteluja.

Olen tuntenut Talvisodan käyneitä henkilöitä, jotka ovat kertoneet, että Suomen kyliin ja pitäjiin hyökänneet punatähtiset ampuivat tappaakseen ja että ensin Helsinkiä ja sitten etenkin Turkua ja Kotkaa pommitettiin rajusti - naisia ja lapsia.

Jokisipilä, muista ihmistä! Unohda patsaat. Ne oli peitetty laudoituksella.