Röh!

Joku järkevämpi ihminen perustaisi eri blogin oppilaita ja ystäviä silmällä pitäen.

En minä.

Katsoin Googlen lukemaa, joka on tietysti kertautuva. Pitkälti yli 100 000, sukuni '+' etunimi.

Röh.

Ajattelin pyytää Bentlyä silloin maanantaina kertomaan vapaamuotoisesti, mistä he saivat Briteissä päähänsä julkaista samanlaisen juhlakirjan, jotka ovat kovasti muotia Suomessa, jossain määrin Ruotsissa ja aika ajoin Saksassa. Tämä Vaver, David - Bently, Lionel, Intellectual Property in the New Millennium (Cambrdige 2004 ISBN 0 521 84643 9) näyttäisi kumminkin sisältävän joukon viime vuosien tärkeimpiä artikkeleita immateriaalioikeudesta (IPR).

Se on juhlakirja William Cornishille, joka siirtyi lopulta eräänlaiselle eläkkeelle.

Näinä päivinä Suomessa kääntymässä käyvä Sir Hugh Laddie: Patents- what's invention got to do with it?

Tekijänoikeuden grand old Amerikasta Paul Goldstein: Paternalism and autonomy in copyright contracts. (Herätys, Herkko!)

Columbian Jane C. Ginsburg: The (new?) right of making available to the public. Jane on perinteisen eli fundamentalistisen tekijänoikeuden ykkösnimiä ja lisäksi todellinen amerikkalainen brahmiini. Mutsikin on U.S. Supr. Courtin eli korkeimman oikeuden jäsen. Oppituoli sijaitsee tukevasti Columbiassa.

Gerald Dworkin: Unfair competition: is it time for European harmonization? - Aiheellinen kysymys. Laddie huomauttaa omassa artikkelissaan, että anglosaksinen perinne kysyy aina ja heti, onko jokin ilmiö taloudellisesti yksinoikeussuojan arvoinen. Reiluus (fair use) ja korkeat moraaliset ja sivistykselliset arvot ovat Sir Hugh'n mukaan tarroja, joilla lainmuutoksia myydään poliitikoille ja lehdistölle.

Näin on.

Michael Blakeney: International intellectual property jurisprudence after TRIPS. Blakeney on Queen Maryn IPR-proffa, joka on lyhyesti sanottuna kova juttu.

Eurooppa-yliopiston Suomessakin hyvin tuttu Hanns Ullrich kirjoittaa Euroopan oikeusjärjestelmien harmonisoinnista.

Yhdistyneessä Kuningaskunnassa eli kansanomaisesti Englannissa tuomari saa olla riiviö. Juuri sellainen on ystäväni Robin, joka hiljan käski asustamaan Lincoln Inniin, mutta olen empinyt lähteä, koska siellä ei saa enää polttaa sisällä. Viitta ja peruukki olisivat kuulemma talon puolesta.

Hän kertoo eräästä kohtalokkaasta tapaamisesta aikojen alussa ja mainitsee, että tiedemieheksi ja tutkijaksi hän aikoi, mutta Cambridgessa kävi sitten ilmi, "etten ole tarpeeksi fiksu". Joten hän päätyi patenttijuristiksi, "johon ei vaadita lainkaan lahjakkuutta".

Hän on nyt The Most Honourable Lord of Appeals Sir Robin Jacob.

Amerikkalaisten meteli Jacobin kirjoittamasta repäisevästä softapatentteja koskevasta päätöksestä (Aerotel) vaimeni kumman nopeasti. Se koira kuolee, johon kalikka kalahtaa.

Valitettavan suppealle joukolle, joka saa selvää vaikeammasta saksasta, on tarjolla aivan uusi laitos tekijänoikeuslain ja siihen liittyvien lakien (lyhyesti Urheberrechtswahrnemungsgesetz) kommentaarista, Dreier / Schulze. G. Schricker näet julkaisee hankalasti ja harmillisesti vain laajahkon täydennysvihkosen omaan kommentaariinsa.

Tämä nyt on siis spesiaali postaus. Mutta miksi en käyttäisi hyväksi sitä, että kaksi tuhatta ihmistä päivässä vilkaisee blogiani?

Oppilaille: on jo käynyt niin kuin arvasin. Haarmannin kaksi kirjaa, Tekijänoikeus ja Immateriaalioikeus, ovat kanonisia tekstejä tuomioistuimissa. Olen kahden vaiheilla, kirjoittaisinko kummallisesta tapauksesta, joka on oikeastaan jokseenkin ainutlaatuinen myös tekijänoikeuden kannalta.

Gramophone, jota kaikkien kannattaa ahkerasti käyttää, koska se esittelee asiantuntevimmin ja nopeimmin uudet klassisen musiikin levyt ja pitää laajat tietokantansa auliisti auki yleisölle, julkaisi mainion kirjoituksen Joyce Hatto -skandaalista, josta löytää paljon muutakin. Tämän pianistin levytykset ovat siis väitteen mukaan leikelmiä mm. Yefim Bronfmanin ja jopa Horowitzin levytyksistä.

Muodikkaasti: KVG (katso vittu Googlesta).
http://tinyurl.com/yrntny