Pandora

Tämä jatkaa eilistä pohdintaa tuomiopäivän yhtälöstä, vaikka oikeastaan olen vielä kiinnostuneempi siitä, miksi en verkkoyhteyden pätkiessä näe kirjoituksesta karkaavia sananloppuja ja lyöntivirheitä.

Olisiko vanhalle miehelle kehittymässä lukutaidon häiriö vai lieneekö sitä muuten höpertymässä?

Kuvassa on lukuisin asiantuntijoiden yksimielisesti maailman kaikkien aikojen kauneimmaksi naiseksi arvioima Louise Brooks, 1920-luvulta. Elokuva on Pabstin "Pandoran lipas", a.k.a. "Lulu".

Olen nähnyt sen. Minulla on se. Kuva ei koskaan tee Brooksille oikeutta, koska hän oli näyttelijä ja siis kaikkein kauneinta hänessä oli liikkuminen. Siltä varalta että joku naishenkilö lukisi tämän, Cary Grant oli koulutukseltaan akrobaatti ja osasi vetää rotsin päälle niin että katsojalta salpautui hengitys.

Pandoran lippaita esitellään jatkuvasti. Usein mainituista henkilöistä P. Haaviko muistaakseni ennustanut pikaista maailmanloppua tai joukkotuhoa ainakin helmikuusta 1951 alkaen, ja eilisissä viesteissä mainittu hyvin tuntemani prof. H. Kari lienee nytkin valmis turvautumaan vyökotelossa kulkevaan Leathermaniinsa torjuakseen teknologian, erityisesti Nokian, uhkia ihmiskunnalle. Muista ilopillereistä mainittakoon tässä yhteydessä P. Linkola, jonka käsitykset maailman tilasta ja tulevaisuudesta ovat sangen tunnettuja.

Tässä ongelma. Tuomiopäivän profeetat ovat joskus hiukan oikeassa. Olavi Paavolainen ikään kuin aavisti jotain kuvaillessaan natsien puoluekokouksia 1930-luvulla ja itse asiassa tunnelmia Neuvostoliitossa 1939.

Ongelma on se, että oikeaksi osoittautunut ennustus ei todista mitään. Niitä löytyy jälkeenpäin. Suuret ratkaisut tekevät esimerkiksi tyhmimmät kenraalit, kuten amerikkalaiset ja neuvostoliittolaiset, jotka ymmärsivät jossain vaiheessa idean "MAD", molemminpuolinen joukkotuho. Eli että vaikka nappi on, sitä ei kannata painaa.

Ja vaikka kukaan ei ole "oikeassa" ilmastoasiassa, on selvästi ajateltava insinöörin tai - häpeän sanoa tätä - juristin tavoin, että on "riittävä määrä" "todennäköisiä syitä" ryhtyä toimimaan ripeästi.

Otin esiin väestönkasvun ja sitä koskevia puhtaasti teoreettisia laskelmia samasta syystä. Ei kukaan voi laskea uskottavasti, mikä oikeasti on tilanne vuonna 2026, koska emme edes tiedä, kuinka paljon parametreja on, saati miten niitä on painotettava toisiinsa nähden.

Se ongelma, jota haluan miettiä ja pitää yllä, kuuluu otsikkoon "Big history" ja sen muuan muunnos on "modernin vallankumous" eli industrialismin ja informaation yhteiskunta.

Asiassa on näet se ongelma, ettei 1700-luvulla Englannista alkanutta valtavaa murrosta ole onnistuttu selittämään järjellisesti. Teknologia kyllä - mutta onko se syy vai seuraus? Emme tiedä. Kauppayhteyksien laajentuminen kyllä - mutta nykyisen käsityksen mukaan ainakin Kiina oli koko Eurooppaa edellä kaupankäynnissä, rikkaudessa ja jopa väestön hyvinvoinissa (arvioitu kansantulo asukasta kohti) vielä vuonna 1800. Mahdollisesti asiat olivat Eurooppaa paremmin muutamissa muissakin paikoissa Aasiassa.

Euroopan yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin on vedottu, mutta ei sekään selitä paljon. Emme todellakaan tiedä, mitä nuo rakenteet olisivat olleet.

Paremman puuttuessa on toistaiseksi tyydyttävä ajattelemaan, että ensin muutamat Euroopan alueet ja sitten Yhdysvallat osoitti hämmästyttävää kykyä adaptoitua eli sopeutua muuttuviin tilanteisiin ja sitten hajauttaa voimavarojaan.

Iivana Julmalle ja Stalinille kuuluu kunnia siitä, että he osoittivat käytännössä, että huipputehokas ryöstökoneisto johtaa tuhoon.

He keksivät, että valta on rikkumaton, kunhan tapetaan talonpojat, tai siis enemmistö heistä. Seurauksena on nälänhätä ja sekasorto, kun kaikki muut rakenteet sortuvat perässä.

Emme tiedä, ketä ovat nykyhetken "talonpojat", koska yli puolet ihmiskunnasta elää jostain muusta kuin ravinnon tuottamisesta.

Emme tiedä, mikä näkemistämme hohtokivin koristetuista rasioista on Pandoran lipas eli se, jonka sisältä syöksyvät kaikki onnettomuudet.

Emme tiedä. Ehkä se on informaatiotalous? Tiedon puute ei ole veruke jättää ajattelematta. Ehkä se on palvelutalous? Ehkä turmiomme on juuri se teknologia ja yhteiskunnallinen organisaatio, josta olemme niin ylpeitä?

Masentava muurahainen sanoi sirkalle:
"Teehän työtä - eihän vatsa
täyty tyhjistä sanoista."

Se oli "ylen itara elukka" tämä muuan muurahainen.

Ei se olisi ymmärtänyt tuon taivaallista edes Louise Brooksista.