Maamme maamme

Maamme-lauln uuden suomennoksen kahdennus "Oi maamme. maamme" on peräisin alkutekstistä, jossa Suomea ei mainita.

Se voi johtua tekstin jambisuudesta, FIN-land sopii huonosti tekstiin, joka menee vårt LAND...FOSterLAND.

Toinen mahdollinen syy on poliittinen. Ei ehkä ollut viisasta mölytä Suomesta ainakaan maana, kun itse J.Ph.Palmén oli vastikään hairahtunut luonnehtimaan Suomea maakunnaksi suuren ja mahtavan Wenäjän sylissä.

Uskottavan tiedon mukaan Paciukselle tuli kiire. Kukanpäivän juhlia ei ollut juuri pidetty ja meneillään oli pirullinen vallankumousvuosi - kahinat ja katutaistelut olivat alkaneet Euroopassa maaliskuussa, ja nyt oli toukokuu.

Viranomaisten - yliopistomiehet mukaan luettuna - suuri pelko oli, että porukka alkaisi laulaa "Marseljeesia", joka oli jo tuolloin kaiken pahantapaisuuden suuri symboli.

Jotta näin onnettomasti ei pääsisi käymään, ylioppilaille oli keksittävä uutta laulettavaa. Siksi napattiin vastikään ilmestyneestä "Vänrikki Stoolin tarinoista" (ensimmäinen osa) taidokas mutta sisällöltään ja muutenkin sangen keskinkertainen avausruno, johon musiikkimies Pacius sitten kiireesti rakensi euroviisu-tyyppisen sävelmän yhdistelemällä kaikenlaisia tuttuja elementtejä.

Maamme-laulusta väitettynä plagiaattina ja sen yhteydestä saksalaisiin ylioppilaslauluihin on käyty ajoittaista kiistaa, jossa Heikki Klemetti on ollut väärässä ja Eero Tarasti ja Erkki Salmenhaara oikeassa. Ei se mikään plagiaatti ole mutta ei järin omaperäinenkään.

Se on hyvä se. Keskustelu kansallislaulusta on kaikin puolin sopivaa, koska se ei johda mihinkään. Itse osallistun siihen vain sanomalla, että musiikillisesti vaikea biisi ei tunnu kovin hyvältä valinnalta. Sellainen on esimerkiksi Yhdysvaltain kansallislaulu, jonka sävelala ylittää selvänkin laulajan mahdollisuudet. Sellainen on myös Marseljeesi. Vanha eurooppalainen kulkusävelmä "God Save te (whomsoever) on juuri parahultainen niin että sitä voi olla laulavinaan, vaikka ei osaisikaan.

Tässä yhteydessä esiin tuotu "Finlandia" on kauhistuttava ajatus. Sehän on hieno kappale! Ja todella vaikea.

Kun joutuu kuuntelemaan esimerkiksi potkupallokilpailuja katsoessa eri maiden kansallislaulujen erilaisia versioita, tajuaa selvästi, että yleensä on tähdätty johonkin turruttavaan.

Tässä mielessä Putinin paluu Neuvostoliiton kansallislauluun on viisasta politiikkaa. Se on niin pitkä ja ikävä, että ajatukset karkaavat väkisinkin todellisiin ongelmiin, kuten esimerkiksi siihen, mistä saisi lisää viinaa.

Tässä Putin näyttäisi seuraavan hurskaan presidentti Kekkos-vainajan ajatusta, ettei isänmaallisuudella pidä elämöidä.

Se Fredrik Cygnaeuksen kuuluisa puhe Kumtähden kentällä toukokuussa 1848 (nykyisen Kumpulan campuksen alueella) oli muuten tiettävästi sytyttävä, mutta sen tarkoitus lienee ollut estää ylioppilaita pitämästä sopimattomia puheita.

Kokoontuminen kuuluu muutenkin olleen oivallisesti valmisteltu. Perimätiedon mukaan paikalta kerättiin tuhoton määrä tyhjiä pulloja ja voimattomaksi menneitä professoreita. Ylioppilaat kerättiin erääseen latoon tahi vajaan odottamaan uutta päivää ja uusia ilkitöitä.