17. helmikuuta 2007

Kelloa kerraksi

Aina olen ajatellut, että mekaaninen rannekello on huuto viidakosta.

Sellaisessa ei ole mitään järkeä. Digitaali on niin paljon halvempi ja tarkempi.

Taisi mennä virkanimitys päähän. Ostin tämän kellon. Se on mekaanisesti huomattavasti parempi kuin yksikään Rolex.

Oli se kallis. Hyvin kallis.

Omega Speedmaster Automatic Mark II. Valmistusvuosi 1972. Tehtaan sinetöidyssä pakkauksessa. Nyt ranteessa.

Kuvasta ei ihan näe, että päivyri-ikkunassa lukee LAU 17. Jonkin aikaa sitten luki PER 16.

Ei ihan tavallista?

Näitä tuotiin 70-luvun alussa riistäjäporvareille ja muille kansanvihollisille ja maahantuojan vakaasta pyynnöstä pieni määrä varustettiin kotimaisella kielellä tehdyin merkinnöin.

Kuoressa on punainen täplä, joka todistaa, ettei koneistoa ole koskaan avattu.

Kyllä. On "kuukellon" itsevetävä eli automaattinen versio. Kuussa kun on painovoiman kanssa vähän heikkoa, Apollo 11 käytti tämän kellon vedettävää versiota. Ensimmäisellä kuukävelijällä ei ollut sitä ranteessa, koska komentomodulin ajanottolaitteissa oli jotain häiriöitä, joten astronautin kello jätettiin pöydälle modulia varten.

Se on tarkkaa hommaa tämä kuussa käveleminen.

Toisella laskeutujalla oli sitten Omega, erikoispitkällä tarranauharannekkeella avaruusasun päällä. Ja kello kuulemme käydä naksutteli pois tiehensä.

Tiedä häntä. Mutta tällä versiolla voitettiin Nasan tarjouskilpailu.

Sama tasoa olisivat A. Lange ja Vacheron Constantine, mutta niissä hienostuneisuus on ylin ominaisuus lujuuden sijasta ja hinnassakin on siksi vielä yksi nolla lisää. Olen tuntenut yhden Vacheronin (Grande Complication). Onhan siinä kelloa, mutta ei sitä tohtisi käyttää.

Tässä aikaraudassa on luullakseni se etu, että se on riittävästi Timexin näköinen jäädäkseen rosvojen ja murhamiesten huomiota vaille. Look-alike löytyy kaikkien valmistajien valikoimasta - myös Omegalta itseltään.

Kysymys on pohjaltaan itsetehostuksesta.

Jos asiaa haluaisi naamioida, niin nyt, viiden kuukauden miettimisen jälkeen, olen edelleen samaa mieltä, että tämä on jollakin tavalla samanlainen kuin kamerani, Leica M 6, jota en enää osaa enkä viitsi käyttää.

Oli nimittäin kerran mekaniikan suuri aikakausi, jonka saksalaiset, sveitsiläiset ja osin amerikkalaiset kehittivät mielettömyyksiin asti.

Nämä kaksi kapinetta edustavat hyvin sitä aikakautta, joka on nyt päättynyt.

Mielestäni on sopivaa, että informaatio- ja teknologiaoikeuden miehellä on kello, jossa ei vilistä ainuttakaan bittiä, vaan sellaisten sijaan joukko kärsivällisiä jousia, rattaita, ruuveja ja kiviä.

Olen itse syntyisin kuulalaakereiden maailmasta. Kun täytyy luennolla luetella kynnyskeksintöjä, niin kuulalaakeri on ensimmäinen. Dynamiitti on hyvä kakkonen. Mutta minulla ei ole laturin papereita.

Sivumennen sanoen toinen maailmansota loppui siihen, että brittien ja amerikkalaisten hulluimmatkin ilmavoimien marsalkat ja kenraalit suostuivat kuuntelemaan everstejään ja pommittivat Osnabrückin kuulalaakeritehtaan paskaksi. Saksan armeijan panssarit ja lentokoneet pysähtyivät melkein siihen paikkaan, ja tykistö ja IT vaikenivat pian.

Patentti oli Ruotsin rikkauden lähde ja metalliseos ruotsalainen. Tuotetta myytiin tasapuolisesti kaikille vihollisille, jotka maksoivat käteisellä.

Kelloni on muistomerkki toisellekin keksinnölle, tekniikalle joka lopetti keskiajan, nimittäin koneruuville.

Koneruuvi eli mikroskooppi, tykin suuntauslaite tai teleskooppi, oli saatanallisen vaikea keksiä ja vielä vaikeampi valmistaa. Ruuvikierre sinänsä oli tietysti antiikin oivallus ja sekä intialaiset että kiinalaiset hallitsivat myös sen matematiikan, kukaties myös Babylonia, joka oli niin etevä luonnontieteissä.

Mutta ruuvi ja siihen sopiva mutteri oli kova tekninen haaste, jonka kanssa myös Leonardo taisteli. Ja tulihan se. Ja työstökoneeksi kehitettiin sorvi, joka sinänsä oli tietenkin sama oivallus kuin savenvalajan dreija.

Britannian amiraliteetti julisti keksintökilpailun, jonka voittajasta tehtiin rikas. Erinäisten ruuvisäätöjen avulla voittaja vakautti heilurit ja jouset luotettavaksi laivakronometriksi, jota käyttäen leveysasteiden määrittäminen alkoi lopultakin onnistua ja siten maailmanvalloitus. Pituuspiirithän näkee taivaalta, mutta aavalla merellä purjehtiminen oli onnen kauppaa ennen kuin John Harrison sai tämän keksintönsä valmiiksi 1722.

Tämä Omega on olennaisesti sama laite.

Sen valmistamiseen ei liene käytetty omega-öljyjä.

Turha kysyä. En kerro, mistä kellon ostin. Kauppa oli laillinen.

Sen voin tunnustaa, että ystäväni Martti on paatunut Omega-kiihkoilija ja lienee levittänyt tartuntaa, mutta hän onkin tietotekniikan professori ja ymmärtää asioita.

Kelloni muuten tikittää. Harvinainen, viehättävä ääni. Kun kuori on niin paksu, täytyy kuunnella tarkoin. Se on kuin mekaaninen sydän. Terveisiä tohtori Frankensteiille.

27 kommenttia:

  1. Nyt mykistyn. Rellu/citroen whatever ei vielä sydäntäni avannut - mutta tämä kello. Ei siinä ole hävettävää, että haluaa kunnon aikaraudan. Harkitsitko tag-heueria? totta. tuoreempi tapaus. nuorten kello, kuten leijonat aikanaan. Ruostutin niitä muutaman. Ei ilkeilylle enää sijaa - vain kateus on jäljellä. Hommasin joku vuosi sitten kitisenin eco-driven, joka imppaa sähköä kellotaulusta, jos se vain altistuu valolle. Hyvin on sytkytellyt. Mutta jalompaa janoan. Roleksi on turhan pramea, mutta omega - siinä se. vai olisiko zenith - isällä oli sellainen... kai sekin oli sveitsistä tai sitten vain haaveilin.

    VastaaPoista
  2. Oma kelloni on korjattavana, ollut jo jonkin aikaa, sillä siinä on eräs osa, jota ei valmiina saa, eikä sen tekemiseen oikein tahdo löytyä miestä eikä vehjettä, kun mallin valmistus lopetettiin 1938.

    Ihmiskunnan puolella olen jonkn sanan sanonut kellostakin

    Nyt sitten, jos joskus, jostakin syystä minulla on kelloranteessa, se on tuollainen camel, joita minulle on siunaantunut 2 tai 6

    VastaaPoista
  3. Harrison oli muuten puuseppä ammatiltaan. Teki myös puisia kelloja ennen Harrisoneja (H1, H2, H3 ja H4). Puusta tehtyjä kelloja on nykyisinkin saatavilla ainakin piirustuksina. Hakusanat Wooden clocks antaa runsaasti vinkkejä. Materiaalihan sinänsä ei ole tärkeä vaan tarkka työstö ja mitoissa pysyminen. Taloudellisestihan puisen kellon valmistaminen on verrattoman huono idea, mutta maailmassa on sentään ihmisiä, jotka eivät ajattele neljännesvuosien sykleissä.

    Mekaanisten kellojen valmistus ei koskaan kuollut eikä varmasti kuole, mutta kalliitahan ne tahtovat olla. Toisaalta filosooffisesti ajatellen aikahan on vain mielentila ja huonotuulisuuden näyttämiseen kelpaa rikitaalinenkin aikarauta tai -muovi ja pari piisirua.

    Kuulalaakerin veroinen keksintö oli muuten Carl Edvard Johanssonin keksimä mittapalasarja, jonka avulla teollisuuden valmistustarkkuus parani uskomattoman paljon.

    http://tinyurl.com/2phhya

    Kyllä ne ruotsalaiset osasivat. Viime vuosilta ei tosin ole tainnut tulla mitään mullistavaa.

    VastaaPoista
  4. Huraa! Parasta Kemppistä! Snobismia, tekniikkaa, mekaniikkaa ja siihen tahtiin, että vastaanväittäjä (niin, minulla on Leijona) hengästyy ja huomaa, että puhe on jo eri aiheessa aivan.

    Hengellisesti olen first adopter, mutta uusimmat kännykät tsekkaan netistä (N95, iPhone kumpsin kampsin)

    VastaaPoista
  5. Tässä menneenä aamuna vilkaisin kelloa 6.35 ja toivoin edes hetken lisäaikaa ehtiäkseni bussiin.

    Hetken päästä kello näytti 6.35. Hyvä, minä ehdin! Kolmas vilkaisu ja yhä 6.35. Tarkistus kännykästä: 6.40.

    Ajatuksen voimasta pysähtyvän kellon sain pari viikkoa sitten Niittykummun Lidlistä, 3 euroa kpl. Pienestä näpäytyksestä se lähti taas liikkeelle.

    VastaaPoista
  6. Jokaisella poppamiehellä on taikakalunsa.
    Tämän todistaa jo muinaisia kansoja tutkinut "kemppologia".

    *
    Mikäs siinä - ainakin tämä kello vaikuttaa charmikkaalla tavalla tyylikkäältä. Myös väriyhdistelmä sopii meikäläisen makuun.

    Itse lopetin rannekellojen ostamisen, kun olin onnistunut hukkaamaan jo kolmannen kelloni ties minne.

    En nimittäin voi sietää kädessäni minkäänlaisia helistimiä - en sormuksia, rannerenkaita(!) enkä kelloja.

    Tarkoittaa sitä, että otin ne aina jossain vaiheessa pois kädestäni ja asetin viereeni esim. ravintolan pöydälle.

    Kaksi kelloa on vuorenvarmasti hävinnyt (varastettu) tällä tavoin.

    Joten se siitä. Sitäpaitsi kännykkä korvaa kellon täydellisesti.

    VastaaPoista
  7. Siihen kuurakettiin tarvitaan hyvät olkaimet myös. Saukilta. Kyllä Elmeri tietää.

    VastaaPoista
  8. Kun sitä nyt ollaan oikein pysyväisesti rohvessoria, ei pitäisi unohtaa vähemmän oppineita. Sen ensimmäisen vaatimukset täyttävän laivakronometrin palkkiota ei meinattu millään maksaa, kun kehittäjä tuli vääristä piireistä, hän oli alunperin puuseppä, jollaista tosin aina tarvitaan.

    Minulla on montakin kohtalaista kelloa mm. Omega, ei toki noin kallista, mutta käytän kännykän kelloa. Sen olen huomannut, että tavallisessa elektronivempaimessa (esim. PC) oleva kello häviää surkeasti tarkkuudessa tuollaiselle perinteiselle, jo keskihintaiselle kellolle. Digiajan valtti taitaa aikamitoissa olla kiire ja hosuminen, ei tarkkuus ja laatu.

    VastaaPoista
  9. Jaha, asiaa olikin jo kommentoitu...

    VastaaPoista
  10. Kemppinen on käynyt katsomassa uuden Bondin, jonka kädessä nyttemmin agentti- ja avaruusaikaa mittaa tietenkin OMega.

    Bondilla on aina tukka hyvin ja kellokin näkyy; Kemppisellä näkyy hyvin kello, mutta hänellä ei ole enää tukkaa, joka voisi olla hyvin;)

    Itselläni tuossa ranteessa "kitsihtävä" Kansalainen, joka kuitenkin narskuttaa viilallaan aikaa pois; samoin kuin Kemppisen uusi Omega.

    Olen aina katsellut haikein mielin kultaseppäliikkeiden lasien takaa tyylikkäitä kelloja; ja jos olisi varaa ostaisin ehdottomasti yhden sellaisen.

    Toisaalta aika on suhteellista ja täällä maan massan avaruuteen painamassa gravitaatiokuopassa on kuitenkin ihan sama, millainen riuku on kädessä. Toivottavasti kelloni ei ala jätättämään yhtä pahoin kuin suurvisiiirimme kello Mikael Hakimissa...

    VastaaPoista
  11. vae victis.
    nihil alienum amenum p(l)uto.
    voiko ajan analoginen mittari aiheuttaa tällaisen äläkän. veljet. aikamerkki on annettu - ei alfa - ei beta - vaan omega. sic. olkaamme tyytyväisiä. Jokainen pääsemme aikamme päähän. Kemppinen voi mitata nyt aikaisempaa tarkemmin milloin.

    VastaaPoista
  12. Tuon haluan:
    "Englantilainen John Harrison kehitti ensimmäiset pituusasteita mittaavat kellot. Hänen vuonna 1759 rakentamansa kronometri osoitti 156 vuorokauden merimatkan jälkeen vain 54 sekunnin virhettä."

    VastaaPoista
  13. Onkohan muuten dementoituville kehitelty kello, joka kertoisi yhtä jos toista tarpeellista? Toki tietenkin kompuuttereita, mutta kellomainen kello olisi tutumpi.

    VastaaPoista
  14. Ad Omnia:

    Luulisin että tässä on taustalla tavaramerkki eli vanhempien matkiminen. Varmistin tänään äidiltäni, että isäni osti Omegan kun tunsi päässeensä elämässä tasaiselle.
    Itse halusin ylioppilaslahjaksi Zenith-taskukellon, jota kokeilin joitakin päiviä sitten - no problemo.

    Näkyvän taskukellon käytön varaisin kuitenkin itseänikin pahemmille snobeille. Jos sitä pitäisi kultavitjoista pikkutakin rintataskussa, niin jo olisi komeaa. Rusetti skragan sijaan niin naisetkin osaisivat väistää, vaikka sitä ongelmaa nyt ei ole varsinaisesti ilmennyt.

    Kyllä minä inttäisin että kello ja kynä ovat oman suomalais-amerikkalaisen kulttuurimme maagisia symboleja.

    Isäni maailman yksi symboli oli suutarin kotona tapeetun sian nahasta ompelema musta salkku.

    Salkut ovat yhtä harvinaisia kuin snapsit lounasaikaan.

    Josta johtuu mieleeni, että Tuomioja tunnusti saaneensa nykyisen marikassinsa lahjuksena K. Paakkaselta. Kassihan on muuten hyvä mutta oksentaa sisältönsä lattialle silloin kun ei pitäisi.

    Isoisäni maailman symbolit olivat tupakkiholkki eli imuke ja kävelykeppi.

    Olen miettinyt kävelykepin käytäntöä useita vuosikymmeniä - siis sellaisen kepin, jota käyttäjä ei tarvitse.

    Valistunut arvaukseni on, että kepillä hätisteltiin koiria ja sakilaisia eli huligaaneja. "Ylioppilaskepin" nuppiin oli joskus valettu lyijyä. Sellainen kourassa saattoi tohti Pitkänsillan yli.

    VastaaPoista
  15. Täytyypä tunnustaa.
    Minä käytän nykyään useammin rusettia, kuin somiota, enkä koskaan ole liikkeellä ilman jotakin kaulavaatetta, eli solmiota, rusettia, plastonia tai derbyä.
    En myöskään koskaan ole ulkona ilman päähinettä enkä koskaan mene ulos Enkä en ole mennyt ulos liki kolmeenkymmeneen vuoteen, ilman kävelykeppiä, vaikka veisin vain roskapussin ja minulla on niitä nyt 15, neljä niistä maaseutukäyttöön.
    Minulla on tuttuja, joita olen tavannut kolmella vuosikymmenellä, jos en viikottain, niin kuukausittain, jotka eivät ole koskaan nähneet minua ilman pukua, liiviä ja solmiota.
    Ja on minulla se salkkukin. Edellinen oli siannahkaa, ostettu Köpenhaminasta vuonna -47, mutta sen vetoketju petti tuossa vuosisadan vaihteessa.
    Imuketta en tarvitse, kun en polta, minulla on kyllä vieras varaksi aina kotona sikareja ja yleensä muutama mukana jos lähden ravitsemusliikkeeseen, siltä varalta että ne parantavat ihmisten viihtyvyyttä.

    Mutta kepin historia liittyy aateliston etuoikeuksiin.

    Ranskan kuningas antoi määräyksen, että miekkaa saa rauhan oloissa kantaa vain aateli. Koska porvaritkin katsoivat oikeudekseen puolustaa itseään samalla tavoin kuin ihmisetkin, he alkoivat kantaa keppejä. Porvariston aseman nousun myötä tämä kapine sitten tuli osaksi hyvin pukeutuneen miehen pukeutumista.

    Kaikista näistä tamineista olen kirjoittanut "Sata sanaa vaatteista", jonka laajennetun ja tarkastetun laitoksen olisi tarkoitus tulla painettuna julki tämän vuoden puolella.

    VastaaPoista
  16. Pannaan nys vielä linkki keppeihin

    VastaaPoista
  17. Vaikka hyvälle tarinankertojalle lienee syytä aina antaa hieman etuoikeuksia, nyt pitänee kuitenkin esittää vastalause. Google, tuo loppumattoman ja erehtymättömän tiedon lähde, oli nimittäin autuaan tietämätön Osnabrückin kuulalaakereista, mutta sen sijaan liittoutuneet yrittivät kahdestikin pommittaa Schweinfurtin kuulalaakerituotantolaitoksia maan tasalle, siinä kuitenkaan onnistumatta.

    Schweinfurtissa tuotettiin sodan alussa puolet Saksan kuulalaakereista. Pommitusten jälkeen tuotanto hajautettiin ja saatiin nopeasti nostettua 85% tasolle pommituksia edeltävään aikaan verrattuna. Sodan lopputulokselle tällä ei internetin mukaan ollut merkitystä.

    Näin kommentoi Matti Airas, joka istui Kemppisen luennoilla joskus vuonna 1999, mutta kokemuksesta huolimatta valmistui silti insinööriksi.

    VastaaPoista
  18. Miehet ryhtyivät kantamaan kävelykeppiä 1700–1800-luvulla miekan kantamisen sijaan. Sitä voitiin käyttää aseena, mutta se ei ollut tappava... (wikipedia)
    Rikosmuseossahan oli niitä kävelykeppi-pienoiskivääreitä ja -miekkoja. Vanha intendentti kertoi kerran rautakepin olleen tarpeen, kun poistui kävellen mariankadulta.

    VastaaPoista
  19. Ad Matti Airas:

    Sait minut kiinni. Vilpillinen yksinkertaistaminen on yksi kirjoitustavoistani. Schweinfurth oli nimittäin 1943 ja Saksan teollisuus oli vuorissa ja kaivoksissa niin että mm. V-ykkösiä ja kakkosia valmistui ja myös lentokonetuotanto oli vuoden 1945 alussa korkeampi kuin koskaan.

    Aika hyvä yhteeveto tästä erittäin monimutkaisesta kysymysryhmästä on mm. Sir Mrrtin Gilbertin toisen maailmansodan historiassa.

    Gilbert - varovainen, tory - on aina tarpeellinen vastapaino Taylorin ja Hobsbawmin remahtelevamalle historianäkemykselle.

    VastaaPoista
  20. Ad Anonymous:

    Et tiedäkään, kuinka lähelle asian ydintä osut viittaamalla pikku oraviin.

    Elmeri? - Elmeriii!

    Kuinkahan moni lapsi tietää, mitä "olkaimet" tarkoittaa.

    VastaaPoista
  21. Helanesille_
    Tuli tuosta mieleeni, kuinka noin 14-vuotisna ilmaisin ns.äidilleni, että olisi hienoa, jos voitaisiin rakentaa sellainen taskukello, jossa olisi kannessa laskukone ja pieni kamera, toisella puolella kello ja pieni sanelukone. Äidin mielestä minä olin hullu, kun haaveilin semmoisesta mitä kukaan ei ollut tehnyt.

    VastaaPoista
  22. Yleensä vältän anonyymeille vastaamasta, mutta...

    Jos miekka on tappava, se on taidon puutetta.
    Jos kävelykeppi ei ole tappava, se on taidon puutetta.

    VastaaPoista
  23. Kiitos PJ

    Asiasta viidenteen. Tiedän muuten paikan, jossa on enemmän, kun 2g/t.

    VastaaPoista
  24. "Oli se kallis. Hyvin kallis."

    Tämähän se tärkein tietoa oli.
    Ymmärrän, että haluat tuon kertoa, kun pröystäilyn takia tuota esittelet.

    VastaaPoista
  25. Mullapas on Omega Speedmaster Professional Mark II

    VastaaPoista
  26. Mulla on Omega Electronic f 300 vuodelta 1972.Ranteessa.Sain ylioppilaslahjaksi.
    Kiitokset Kemppaiselle monipolvisesta ja rikkaasta suomen kielestä.

    VastaaPoista
  27. Näiden tekstien joukossa esiintyy sana "ylioppilaskeppi". Itse asiassa etsin googlesta tuota sanaa ja ohjauduin tänne. Mutta kuinka moni nykyajan ylioppilaista tietää, mikä ja millainen tuo keppi on. Minäpä tiedän, olen jopa valmistanut niitä lähes 60 vuotta sitten. Ylioppilaskeppi on noin 70 cm pitkä oksattomasta suorasyisstä koivusta sorvattu keppi. Alapäästään se on noin12 - 15 mm paksu ja yläpäästä noin 33 mm; siis kartio. Yläpään nuppi on sorvattu nuoren miehen pään muotoon ja nupin päähän on veistetty ylioppilaslakkia ja sen lippaa kuvaava veistos. Lakki on päältä valkoinen ja lippa on musta. Muuten keppi on koivun väriin lakattu. Näitä keppejä en ole sen jälkeen nähnyt kun niiden tekoon osallistuin pikkupoikana. - Taidanpa vielä sorvata itselleni sellaisen ja ehkäpä joillekin ystävillenikin.

    VastaaPoista