En ymmärtänyt Malloryn lausetta, kun se oli meillä englannin kirjoituksissa viimeisen kouluvuoden syksyllä. Ei sitä voi kuitenkaan kääntää väärin.
Samalta vuodelta on peräisin vastenmielisyys Joseph Conradia kohtaan. Sen voittamiseen meni vuosia, mutta sitten heiluri heilahti kunnolla.
Conradia myötäilevä teksti taisi aiheuttaa ylioppilaskirjoituksissa täystuhon. Muistan alun, 2the warmth of million bodies...", kun puhe oli Lontoosta. Taivaankappaleita vai mitä kummaa? Lämmittävätkö ihmiset kaupunkia ruumiinlämmöllään? En tiedä vieläkään.
Malloryn ruumiinlämpö petti 1924, kun hän jäi lähelle Mount Everstin huippua. Ruumiin taannoin löydyttyä muitten ohella vaatevalmistajat menivät totisiksi, koska housujen gabardiini kopioitiin kuuluisan Burberryn toimesta ja lopputulos havaittiin ehkä mikrokuituja paremmaksi maaiman paremmassa ilmastossa.
Teknikan Maailma kertoo, että muuan Graham Hoyland testasi 1920-luvun replika-vaatteita viikkokausia Everstin rinteillä ja totesi, ettei Malloryn huipulle pääseminen ollut ainakaan kamppeista kiinni.
Minulla on jokin suuri heikkous tekstiileihin, varsinkin jos ne ovat kalliita. Ikä ja lihavuus eivät edistä koreilemista, mutta aito Harris Tweed tuntuu jotenkin reteältä. Siitä valmistetussa takissa tuntee melkein olevansa Kari Raivio. Tai ei nyt kuitenkaan ihan.
Superkalliiden varusteiden myymälöitä on yliopiston nurkilla muutamakin. Nyt ei ole puhe veneilytekstiileistä. Monia muita syntejä olen tehnyt, mutta siitä olen vapaa.
Vihjaamistani liikkeistä löytyy myös Brittein saarilta peräisin oleva, hinnaltaan oikeastaan kohtuullinen rasvalankainen villapaita, joka 25 vuoden kokemuksen mukaan puhdistaa itsensä aivan tyydyttävästi säännöllisesti ulkona tuuletettuna. Totta puhuen sen pesemisen laita on vähän niin ja näin. Pesuohjeen mukaan menetellen tuloksena on huopatossu. Voi olla että se on pestävissä, mutta keinoa en siis ole toistaiseksi keksinyt.
Vaatteen kuuluu kulua, kuten ihmisenkin. Tämä rasvavillalankavillapaita ei kestä päivittäistä käyttöä enempää kuin kymmenen vuotta. Äitini tosin nuorempana tikkasi kyynärpäihin nahkapaikat, joilla asusteen ikää kykeni jatkamaan vielä viidellä vuodella.
Nyt Malloryn gabardiini ja villa kiusaa minua. Pitäisikö ostaa lentolippu Lontooseen ja mennä Burberrylle katsomaan?
Ennen maailmassa flannelliset pitkät kalsarit ja gabardiinihousut sekä jatsarisaappaat olivat pistämätön yhdistelmä. Tämä oli ennen kuin nailonpaidat ja terylene alkoivat tehdä tuhojaan. Vika on varmaan minussa, mutta erilaiset fleecet tuntuvat iholla jotenkin niljakkailta verrattuna ehtaan puuvillaan ja villaan. Kuvittelua?
Samainen tekniikan yleisaikakauslehti kuvaili suomalaisen Rukka-yhtiön ällistyttävää moottoripyöräilijän asua. Lähipiiriini kuuluu taitava ja järkevä motoristi ja olen aikoinani ollut ostamassa nahkaisia ajohaalareita. Nyt uusin uutuus on nestemäinen metalli, Dow Corning -nimisen yhtiön "Active Protection System". Molekyylirakenteessa (tai luulisin hilarakenteessa) on sellainen omituisuus, että aine on sulaa vahaa normaalisti, mutta iskusta se muuttuu silmänräpäyksessä metalliksi, ja palautuu sitten kohta taas pehmeäksi.
Olisivatpa keskiajan rengaspaitojen takojat tienneet tästä! Voisi olla kova juttu henkeen ja vereen miekkailtaessa - aine jota miekka ei läpäise. Ei tule mustelmaakaan! Tai mistä minä tiedän. Kukaties Kevlar ja luotiliivit ajaisivat saman asian, jos joku jenkki pääsisi taas kuningas Arturin hoviin esittelemään tekniikan siunauksia (Mark Twainin tuotanto on kokonaisuudessaan Gutenbergissa, myös tämä "A Connecticut Yankee...")
Mutta Mallory oli oikeassa sanoessaan, että hänen perustelunsa vuorille kaahimiseen kuulostaa vieraalta ja ettei hän varmaankaan ole sanonut mitään noin tyhmää. Tällaisia lyyrisiä lauseita vain on, ja ne saattavat vaikuttaa ratkaisevasti ihmisten elämään. "A man must do what man must do."
A rose is a rose is a rose.
Jos nyt ensin siitä Harrisin tweedistä.
VastaaPoistaViimeksi kun olin puhumassa tästä, niin minulle oli varattu aikaa 45 minuuttia. Keskeyttivät pirut tunnin ja vartin jälkeen ja selittivät jotakin aikataulusta.
Ennen nahkapaikkojen asentamista kannattaa ottaa onkeensa viime perjantain Guardianissa julkaistu vinkki: kirjoittajan äidillä oli tapana ratkoa villapaidoista hihat, kun kyynärpää alkoi pilkottaa läpi. Hihat kiinnitetään sitten uudelleen niin, että kyynärpään paikka tuleekin etupuolelle, taipeeseen. Ja kas, taas kelpaa nojailla!
VastaaPoistarukka lie lisensiaatti
VastaaPoistahttp://www.aip.org/dbis/stories/2005/15105_full.html
is made of a semi-liquid plastic
VastaaPoistaEsitän kohteliaan huolenosoitukseni tämän blogin lisääntyneestä äijälyriikan määrästä. Tässä on kohta pojat piru vie semmonen vaara perkele, että piru vie viedään kohta kaikkia kuin pässiä narussa meitä kaikkia saatana. Vituiksi menee.
VastaaPoistaTästä on semmoinen tuntuma nyt.
ok
VastaaPoistavaikenen, kunnes rohkaistaan
Kari Raiviosta...
VastaaPoistaOnkos se Kuningatar Kristiinan antama säädös vielä voimassa, että yliopiston kansleri on kreivin arvoinen?
Pitääkös Raiviota puhutella Ylhäisyydeksi, Jalosukuiseksi vai Armoksi?
Onko hänen lapsensa sitten Todella Kunnianarvoisia?
Ad Petja Jäppinen:
VastaaPoistase menee niin, että kansleri oli kruununperillinen ja varakansleri, jonka tehtävä oli seurata jumalanpelkoa ja hyviä tapoja, korotettiin suureen aatelisarvoon, mutta ei käsittääkseni kreiviksi, vaan vapaaherraksi. Kreivi oli (venäläisten) kenraalikuvernöörien nakki, kuten Bergin.
Mulla on nämä autonomian ajan kanslerien muotokuvat tuossa työpöytäni vieressä, mutta muistelisin että Kristiinan ajalta olisi tuo kreivillinen käytäntö.
VastaaPoistaMutta jos kansleri kruununperillinen, niin onko hän sitten Teidän Keisarillinen Korkeutenne? :)
Ja jos hän on kruununperillinen, niin perivätkö hänen poikansa noin 30 äyriä?
ad Niskanen
VastaaPoistaÄhäkutti.. lisäsin kuiteskin hiukan punaista tukkaa apollonaireblogiin... on tullut sellaisiinkin hiuksiin eksyttyä.
Okei, ylireaktio. Tarkoitin lähinnä tuota miehistä vernakulaaria. Tällä menolla karkoittuvat naiset... sellaiset hienot naiset... Tai mistäs minä tiedän.
VastaaPoistaKunhan heitin.
Unohtakaa koko juttu.
Prevértiä vielä kun saisi kehiin.
Kysymys Kemppiselle.
Kuinka luotettava on Juvan /Juveliuksen Suomen kansan aikakirjat? Sain niin halvalla ostettua etten viitsi edes kertoa. Innostuin lukemaan 1600-luvusta, papisto opettaa suomalaiset lukemaan, oliko se nyt Ruovedellä poltettu noita jne.
Tempaisi mukaansa.
Hieno nainen ihailee henkevien urhojen veret seisauttavaa älyn myrskyä tunteidensa kaikella voimalla ja uupuu kuin Marilyn 20 minuutin jälkeen.
VastaaPoistaEräässä arkistossa pengoin kerran papereita ja huomasin, että yksinäisen ikäneidon Brita Långin elämää lyhennettiin roviolla, kun hän oli noitakeinoin saattanut papin perheen vilustumaan.
VastaaPoistaSamaisessa arkistossa oli käsin kirjoitettu tuomio myös siitä, kuinka miekkonen vietiin surmapaikalle ja samalla veitsellä samoin surmattiin kuin oli itse tappanut. o tempora o mores.
Taannoin eräs muslimi vietiin samalle paikalle kokemaan samaa kuin itse oli matkaan saattanut.
Sitä vain jännitän, koska Israel tekee iskun meidän kaikkien mieliin lähtemättömällä tavalla. Lujassa uskossa luottavat siihen, että kohde kääntää toisenkin posken? (ei muuten käännä)
Sehön naisen ihailu ja noitien polttaminen mahtuu ihan samaan virkkeeseen.
VastaaPoistaoliko niissä paljon sitä nikotiiniä?
http://www.chronicon.com/noita/hame_2.html
VastaaPoistase vain hämmästyttää, että noitamiehiä oli enemmän.
http://www.jaahdyspohja.net/historia/lieroinen.html
VastaaPoistaTuohon voi vain sanoa APUA ja paeta kuuhun luudanvarrella, joka toivottavasti on Potterin parasta laatua.