Because it is there

En ymmärtänyt Malloryn lausetta, kun se oli meillä englannin kirjoituksissa viimeisen kouluvuoden syksyllä. Ei sitä voi kuitenkaan kääntää väärin.

Samalta vuodelta on peräisin vastenmielisyys Joseph Conradia kohtaan. Sen voittamiseen meni vuosia, mutta sitten heiluri heilahti kunnolla.

Conradia myötäilevä teksti taisi aiheuttaa ylioppilaskirjoituksissa täystuhon. Muistan alun, 2the warmth of million bodies...", kun puhe oli Lontoosta. Taivaankappaleita vai mitä kummaa? Lämmittävätkö ihmiset kaupunkia ruumiinlämmöllään? En tiedä vieläkään.

Malloryn ruumiinlämpö petti 1924, kun hän jäi lähelle Mount Everstin huippua. Ruumiin taannoin löydyttyä muitten ohella vaatevalmistajat menivät totisiksi, koska housujen gabardiini kopioitiin kuuluisan Burberryn toimesta ja lopputulos havaittiin ehkä mikrokuituja paremmaksi maaiman paremmassa ilmastossa.

Teknikan Maailma kertoo, että muuan Graham Hoyland testasi 1920-luvun replika-vaatteita viikkokausia Everstin rinteillä ja totesi, ettei Malloryn huipulle pääseminen ollut ainakaan kamppeista kiinni.

Minulla on jokin suuri heikkous tekstiileihin, varsinkin jos ne ovat kalliita. Ikä ja lihavuus eivät edistä koreilemista, mutta aito Harris Tweed tuntuu jotenkin reteältä. Siitä valmistetussa takissa tuntee melkein olevansa Kari Raivio. Tai ei nyt kuitenkaan ihan.

Superkalliiden varusteiden myymälöitä on yliopiston nurkilla muutamakin. Nyt ei ole puhe veneilytekstiileistä. Monia muita syntejä olen tehnyt, mutta siitä olen vapaa.

Vihjaamistani liikkeistä löytyy myös Brittein saarilta peräisin oleva, hinnaltaan oikeastaan kohtuullinen rasvalankainen villapaita, joka 25 vuoden kokemuksen mukaan puhdistaa itsensä aivan tyydyttävästi säännöllisesti ulkona tuuletettuna. Totta puhuen sen pesemisen laita on vähän niin ja näin. Pesuohjeen mukaan menetellen tuloksena on huopatossu. Voi olla että se on pestävissä, mutta keinoa en siis ole toistaiseksi keksinyt.

Vaatteen kuuluu kulua, kuten ihmisenkin. Tämä rasvavillalankavillapaita ei kestä päivittäistä käyttöä enempää kuin kymmenen vuotta. Äitini tosin nuorempana tikkasi kyynärpäihin nahkapaikat, joilla asusteen ikää kykeni jatkamaan vielä viidellä vuodella.

Nyt Malloryn gabardiini ja villa kiusaa minua. Pitäisikö ostaa lentolippu Lontooseen ja mennä Burberrylle katsomaan?

Ennen maailmassa flannelliset pitkät kalsarit ja gabardiinihousut sekä jatsarisaappaat olivat pistämätön yhdistelmä. Tämä oli ennen kuin nailonpaidat ja terylene alkoivat tehdä tuhojaan. Vika on varmaan minussa, mutta erilaiset fleecet tuntuvat iholla jotenkin niljakkailta verrattuna ehtaan puuvillaan ja villaan. Kuvittelua?

Samainen tekniikan yleisaikakauslehti kuvaili suomalaisen Rukka-yhtiön ällistyttävää moottoripyöräilijän asua. Lähipiiriini kuuluu taitava ja järkevä motoristi ja olen aikoinani ollut ostamassa nahkaisia ajohaalareita. Nyt uusin uutuus on nestemäinen metalli, Dow Corning -nimisen yhtiön "Active Protection System". Molekyylirakenteessa (tai luulisin hilarakenteessa) on sellainen omituisuus, että aine on sulaa vahaa normaalisti, mutta iskusta se muuttuu silmänräpäyksessä metalliksi, ja palautuu sitten kohta taas pehmeäksi.

Olisivatpa keskiajan rengaspaitojen takojat tienneet tästä! Voisi olla kova juttu henkeen ja vereen miekkailtaessa - aine jota miekka ei läpäise. Ei tule mustelmaakaan! Tai mistä minä tiedän. Kukaties Kevlar ja luotiliivit ajaisivat saman asian, jos joku jenkki pääsisi taas kuningas Arturin hoviin esittelemään tekniikan siunauksia (Mark Twainin tuotanto on kokonaisuudessaan Gutenbergissa, myös tämä "A Connecticut Yankee...")

Mutta Mallory oli oikeassa sanoessaan, että hänen perustelunsa vuorille kaahimiseen kuulostaa vieraalta ja ettei hän varmaankaan ole sanonut mitään noin tyhmää. Tällaisia lyyrisiä lauseita vain on, ja ne saattavat vaikuttaa ratkaisevasti ihmisten elämään. "A man must do what man must do."

A rose is a rose is a rose.