Der Shockwellenreiter kilpailee Loic le Meurin kanssa Euroopan ykkösblogin asemasta. Hän on pitänyt näinä aikoina ranskalaisen chansonin päiviä.Onpas aikoihin eletty. På tidernapas har man levat. (- sitaatti)
Joku on kirjoittanut, muistaakseni minä, että Euroopan hiili- ja teräsunionin perustaminen 1950-luvun alussa oli tuhatvuotisen historian käänne, koska Euroopan tuhat vuotta on germaanien ja gallien kahinoita, johon liittyvät liitot vastikään kehiin nousseiden slaavien kanssa. Sellainen liitto muutti jopa metsäläismaa Suomenkin asiat 1809. Ja 1918. Ja 1939. Ja 1941. Ja 1995.
Kiitos turkkilaisten (Saksa) ja islamin maiden siirtolaisten (Ranska) karsaus saksalaisten ja ranskalaisten kesken näyttäisi todella huvenneen. Tuskin heistä kavereita kehkeytyy, mutta näyttävät pysyvän välilöissä.
Hankin joulumieltä selailemalla ranskalaisia chansoneja, joiden parissa tuli aikoinaan puuhailluksi.
Hei siitä vaan, siitä vaan, siitä vaan -
lyhtypylväs paikka on aatelisen.
Hei siitä vaan, siitä vaan, siitä vaan -
tuokaa tänne kreivi, niin hirtän sen.
Ah! ça ira, ça ira, ça ira!
les aristocrates à la lanterne!
Ah! ça ira, ça ira, ça ira!
les aristocrates on les pendra!
Wikipedian hakusanan "Ah! Ça ira!" lopussa on linkki Edith Piafin elokuvassa esittämään versioon, joka on...miten sen sanoisi... järisyttävä.
Osoitteessa http://drapeaurouge.free.fr/eveil.html on erilaisia ja eritasoisia versioita vallankumouslauluista, Ranskan suuri vallankumous mukaan luettuna. Jotkut ovat kurjia Midi-tiedostoja, kuten La Carmagnole. ("Kuningatar näin lupasi, ettei hän maataan pettäisi. Vaan myttyyn meni se. Hei, tykkipoikamme! Tanssitaan Carmagnole - kanuuna soi, salamoi.")
Italian kohdalta osoitteesta löytyy sievä tiedosto laulusta "Bella Ciao". Tiedän erään nykyisin kasvatustieteen tohtorin, joka sai pienenä potkut pyhäkoulusta esitettyään vapaavalintaisena numerona juuri tämän teoksen. Aamulla varhain kyvääriin tartuin - sen käänsin kohti sortajaa.
Sävelmä löytyy myös "Ebron armeijasta" (El Paso del Ebro), joka on vallankumouslauluista valheellisimpia, mutta sävelmältään niin kovin sytyttävä. Viides prikaati oli tilanteessa, jossa moskovalaismieliset murhasivat NKVD:n ohjauksessa anarkisteja, ja se huvitti Francon kannattajia kovasti. "Muitten maiden" kohdalla on "La Cucarachan" sanat muodossa, jonka mukaan Pancho Villa ei jaksa marssia ellei saa marijuanaa.
Vallankumouslauluista uljainta, Varshavjankaa, ei löydy verkosta helposti. Itsekään en tiedä, miten se kirjoitetaan. Kotimaisten yritelmien lisäksi hallussani on Kirkkonummen kirjastosta ripattu versio, joka jytisee. Riistäjän ruoska soittaa selkää niin että tuntuu.
Syytä en tiedä, mutta nämä laulut tuntuvat kaikin puolin mainioilta, kun taas kotimaiset ja saksalaiset sota- ja fasismilaulut tympäisevät pahasti.
Ellei joku jo tietäisi mutta olisi joululahjavihjeen tarpeessa, Dimitri Hvorostovsky on levyttönyt toisen maailmansodan lauluja äidinkielellään venäjäksi. Kun hän on ehkä maailman paras baritoni tällä hetkellä, vaikutuksen arvaa.
En nyt ihan muista, onko Santa Lucia mukana, mutta Hvorostovskyllä on suhteellisen uusi levy italialaislauluja aina O Sole Miosta alkaen. Aivan mainio juttu, kun on tottunut siihen, että näitä veisaavat tenorit. Hvorostovsky joutuu tekemään taian äänenväreillä, ei äänen korkeudella.
Ja taika tehoaa.
Siunatuksi lopuksi tältä paikalta tänään - onnistuin saamaan tiskin alta Helsingin tuomiokirkossa syksyllä äänitetyn yhteisvirsilaululevyn, josta jo kirjoitin, eli siis muutamia lisäkappaleita. Asiallisesti toteutettu yhteislaulu on ehkä sittenkin vaikuttavin virsien ja joululaulujen puolella, siitä huolimatta, että hengellisiä ja joulullisia ovat levyttäneet ihan kaikki.
Käymme joulun viettohon. Tänään oli vielä liian kiire. Kaiken muun keskellä teimme joht. P. Heikuran kanssa jakson Aristoteleen kantapäätä ja sovimme ensi vuoden vuoroista. En mene takaamaan, etten ottaisi esiin tässä blogissa ilmi tulleita kielen ilmiöitä, mutta Aristoteleella on kyllä oma bloginsa Ylen siipien suojassa.
Lisäys kommentin johdosta: tässäpä - oikea ja hyvä esitys ja paljon muita:
http://www.chambre-claire.com/PAROLES/La-Varsovienne.htm
Ex. 12 Warzawjanka (Polish trad.)
VastaaPoistaWarszawianka 1831 roku, La Varsovienne (The Song of Warsaw 1831) written by Casimir François Delavigne, music by Karol Kurpiński.
VastaaPoistaThe song was written in support of the November Uprising of 1830-1831. The French poet Casimir Delavigne was fascinated and inspired by the news of the uprising making its way to Paris and wrote the words, which were translated into Polish by the historian, journalist, and poet Karol Sienkiewicz (uncle of Henryk Sienkiewicz).
The song is sometimes confused with a later (1905) Polish revolutionary song of the same name ( Warszawianka 1905 roku, Polish Wikipedia page [1]) whose music was used for the 1936 Spanish Anarchist song "To the Barricades".
Ad Alexius Manfelt:
VastaaPoistaHuomaa että Espanjan sisällissodan A las barricadas esitetään myös Varshavjankan sävelellä samassa paikassa. Siis englantia puhuvien anarkistien mielessä todellinen Espanjan sisällissodan laulu.
Minä olin joitakin vuosia sitten eräässä tilaisuudessä isäntänä, jossa meitä oli pitkä pöydällinen väkeä, jossa oli mukana, mm. muutaman mainostoimiston johtaja, pari päätoimittajaa, useita erillaisia median, markkinoinnin ja kulttuuria lähellä olevien yritysten jos ei aivan silmää tekeviä, niin ripsen asentajia nyt kuitenkin.
VastaaPoistaKun ilta oli hauska niin, päättivät he jatkaa sitä yhteislaululla. Erilaisilla kokoon panoilla laulettiin siinä sitten joitakin kansanlauluja, vanhoja kotimaisia iskelmiä, mutta koko pöytä osasi laulaa yhdessä yhden laulun, Kansainvälisen.
Minä koin sen hetken merkittävänä. Vallankumouksen lapset, ylipainoiset äijät, media tapit, jotka joivat lasillisella isoisäinsä päiväpalkan, pitivät venettä, jonka hinnalla heidän isoisäinsä isät olisivat voinet ostaa torppansa, kokivat yhteisyyden sen kautta, mitä lauluja isäinsä olivat laulaneet, mutta se kertoi myös sen että vallankumous oli ohitse, se oli ostettu ja myyty, ja jos minä kykenenen asiaa arvioimaan, hintaan, johon jokseenkin kaikki kaupassa mukana olleet, olivat tyytyväisiä.
Minulla on sellainen käsitys, miksi erivärinen fasismi tuottaa erilaista musiikkia, johtuu siitä, että vaikka lopputulos saattaa olla aivan samanlainen, punaisen ja mustan fasismin syntytavassa on erilainen psykologinen juuri.
Musta fasismi lähtee johtajan, isän kaipuusta, ja punainen lähtee yhteisyyden, äidin ikävästä. Kumpaakin voi sitten taitava yhteisön manipulaattori käyttää hyväkseen ja kummankin lopputulos voi olla yhtä karmea, mutta kuitenkin, toinen nousee isän maasta toinen äiti maasta.
Ensin mainitussa musiikki on sitten enemmän ylhäältä annettu dogma, kun jälkimmäisessä se lähtee etsimään sitä yhteyttä mikä ihmisissä on.
Pääosin on niin, että mustien fasistien musiikista pitävät vain epämusikaaliset ihmiset, joille pääpaino on sanojen sanomassa.
*varaudun eräässeen väitteeseen...
Mitä germaanien ja gallien välisiin kähinöihin tulee, niin kyseessähän on perheriita Ludvig Hurskaan perikunnan kesken ja senhän sitten tietää mitä siitä seuraa, kun ulkopuoliset pistävät kutsumati perheriitoihin lusikkansa.
Warszawianka on niitä viimeisiä työväenlauluja jonka sanoista muistan edes puolet. Sitä sitten olen paremman puutteessa lauleskellut sopivissa tilanteissa kuten saunassa tai kun porvarit käyvät sietämättömän pöyhkeiksi. Erityisesti elähdyttää kohta, jossa lauletaan '...kauhea joskin on puhdistyömme, ihmisten onnen on ehtona se.'
VastaaPoistaVirossa muuten Mart Laarin hengenheimolaiset olivat pettyneitä, kun veri ei virrannut uudelleenitsenäistyttäessä. Eivät kuulemma ihmiset tämän takia osaisi tarpeeksi arvostaa itsenäisyyttään.
Jouluaamu olisi hyvä aloittaa Jääkärinmarssilla (...syvä iskumme on, viha voittamaton...). Sen virittämän tunnelman voimin jaksaa iltaan saakka. Havaintojeni mukaan ainoastaan sotilassoittokunnat saavat sen tulkintaan riittävää vihan syvyyttä, jossa kuitenkin on ratsukon tuulennopea keveys. Musiikillista salamasotaa. Sibeliuksen sävellys osoittaa, että polyfoniamiehessä piili aimo annos rokkaria.
Iltapuolen laulut kruunaa M.A.Nummisen 'Joulupukki puree ja lyö.' Jos lapset herkistyvät itkemään ( mikä lienee suotavaa Jouluna, toisin kuin ilakoiminen materian keskellä), kannattaa jatkaa saman tekijän 'Apinalla ja gorillalla', niin mieliala kevenee heti.
Lapsuuden jouluevankeliumeista jäi sen verran mieleen se eläytyminen ja myötäeläminen, joka kuvastui lukijan äänestä verollepanokohdassa, että lapsen mieli jäi pohtimaan verotuksen ankaruutta siinä määrin, että havahtui vasta lopussa ihmettelemään, jotta mistä aiheutui se suuri ilo, jota meidän kaikkien piti tuntea.
"Musta fasismi isän kaipuusta, punainen äidin ikävästä."
VastaaPoistaToisin esim:
http://www.edu.fi/txtpageLast.asp?path=498,530,1289,36427,37041,39455,39456
Juuriin mahtuu nimimiehiä Herakleitoksesta Hegeliin ja Nietzcheen.
Valtio oli historiallisen kehityksen lopullinen päämäärä, "maailmanjärjen" toteutuma, joka olisi yksilöiden yläpuolella. Valtion johtaminen kuului puolestaan harvalukuiselle valiojoukolle, eliitille. Tällaiseksi nähtiin fasistinen puolue, jonka johtaja ymmärtäisi, tulkitsisi ja toteuttaisi kansakunnan syvimmät tarpeet.
(Lähde: Eero Kuparinen)
Perheessä valta on vanhempien puolueella - joskus isällä, joskus äidillä.
Ad Omnia.
VastaaPoistaTunnen Kuparisen Eeron.
Ihastuin oivalluksesta isä / äiti, mutta tietenkin se on esseistinen eli jäsentävä eikä ainakaan kausaalinen selitys. Silti viehätyn.
Varhaiset elokuvat puhuivat samaa kieltä - "Äiti", "Maa"... (Pudovkin, Dovzhenko).
Minua on joskus kiinnostanut, miksi Horst Wessel eli siis tämä katupoika, ja monet natsi-ikonit tulevat niin lähelle tiettyä homoseksuaalista ikonia.
Ad Äkäslompolo:
VastaaPoistaHengenheimolaisten löytäminen tekee niin hyvää.
"Joulupukki puree ja lyö" löytyi viime jouluksi Anna Mulle Lovee -paketista, kun vinyyli oli soitettu soikeaksi menneinä vuosikymmeninä. Osaan sen kyllä ulkoakin.
"Joulupukin juhannusyö" sointuu joulupäivän tunnelmiin. "Keskelle joukon iloisen ryntää parrakas humalainen..."
Ad Ripsa
VastaaPoistaActually I am just a finn, that managed to copy and paste a bit from a wiki. If you copy some of it and google it, you might find the wiki and further information.
Sorry.
Ad Ripsa:
VastaaPoistaUncle.
Henryk S. won Nobel Prize for literature. I believe I have read "Quo vadis" and something called "Erämaan halki". Rather tedious stuff.
"miksi Horst Wessel eli siis tämä katupoika, ja monet natsi-ikonit tulevat niin lähelle tiettyä homoseksuaalista ikonia"
VastaaPoistaToi onkin kiinnostavaa, koska Natsi-Saksa lähetti järjestelmällisesti homoseksuaaleja sekä poliittisista syistä perusteettomastikin homoseksuaaleiksi leimattuja keskitys- ja tuhoamisleireille.
Vahvoja kehojahan oli saksalaistaiteessa natsien aikaan. Eikös tuota samaa leimaa tarjota joskus kaiken maailman univormukuntien suuntaan - kunnes sukupuolijako niissä tasaantuu. Leimaaminen kertoo enemmänkin leimaajan arvomaailmasta kuin leimatuista.
On muuten jännää, että naimattomat leimataan sopivissa käänteissä homoiksi varsinkin, jos tulee loistavasti juttuun vastakkaisen sukupuolen kanssa heitä varville vonkaamatta.
Meillä ei ole perinnettä joulun musiikista, mutta nyt ostettiin levyllinen joululauluja intialaisina sovituksina.
VastaaPoistaMutta joulupöydässä luetaan Taru Sormusten Herrasta, sen viimeinen luku ja muistamme hetken niitä jotka lähtivät harmaisiin satamiin ja niitä jotka eivät tule jouluksi kotiin.
Mitä natsismiin tulee, niin olen kiinnittänyt huomioni samaan, sen kieli ja muoto ovat perin homohenkisiä, naisia halveksiva ja sen korostettu miehuus joka kertoo pohjimmiltaan munattomuudesta.
"perin homohenkisiä, naisia halveksiva ja sen korostettu miehuus joka kertoo pohjimmiltaan munattomuudesta"
VastaaPoistaTuohon on pakko puuttua. Homohenkisyyshän ei voi mitenkään viitata munattomuuteen, jollei ne ole jääneet kaapin oven väliin.
Eikös se jotenkin meitä heteromiehiä sapeta kahden promillen kännissä, että fabulous five saa upeimmat donnat tarinoillaan vielä siinäkin vaiheessa hekottelemaan.
Myö mietitään silloin sitä hirvikivvääriä, jonka ulukoiluttamisesta ol poooikien kanssa männä viikolla puhe.
Ad Omnia:
VastaaPoistaTEKIJÄNOIKEUDESTA KOMMENTTEIHIN
Muuan kommentoija kysyy liittyen joidenkin viikkojen takaiseen kirjoitukseen, saisiko Kemppinen julkaista postaukset ja kommentit kirjana eli ovatko oikeudet mennyttä, kun tähän kirjoittaa.
Blogiani saa siteerata kaikissa tiedotusvälineissä. Tämä on suostumus. Kommentoijia en voi enkä tahdo mitenkään sitoa.
Oikeudellisena arvionani olisin sitä mieltä, että kommentteja saa siteerata tekijänoikeuslain pääsäännön mukaisesti.
Jos toisessa blogissa lainattaisiin: Kemppinen kirjoitti, johon NN kommentoi jne. - tämä olisi mielestäni luvallista. Sama lehdessä tai kirjassa.
Se (mielikuvituksellinen) ajatus että julkaisisin näitä kirjana ei muuttaisi asiaa mitenkään. Saisin siteerata kommentteja, joka ei ainakaan tarkoita kokonaisten kommenttien järjestelmällistä lainaamista.
Voisin kirjoittaa (katso vasemmalle):"Ihmettelyni johdosta 'Anonymous' ilmoitti kommentissaan, että ...tekstin kirjoitti ...Delavigne ja käänsi puolaksi Karol Sienkiewicz."
Mutta esimerkkitapaus blogin postaukset + kommentit sellaisinaan - ei käy.
Tämä oli siis juristin mielipide eli tulkintasuositus.
Asiaan vaikuttaa kyllä sekin, että kommentit on tarkoitettu luettaviksi ja nähtäviksi, mutta mielestäni vain kontekstissaan eli tietyssä blogissa.
Siten kun etenkin Petja kirjoittaa suureksi ilokseni joskus blogia blogini sisään, hän ei menetä mitään.
Sitten on vielä reilun peli sääntö, joka liittyy tekijänoikeuden moraalisiin oikeuksiin - ei ole sopivaa eikä aina laillistakaan esittää toisten ajatuksia ominaan.
Hei
VastaaPoistakiitän kovasti, että käytit vaivaa tuon pohtimiseen. Omasta puolestani nämä kirjoitukset saavat virrata missä tahansa aivan vapaasti - kunhan todellista isyyttä ei paljasteta.
Parhain terveisin ja hyvän joulun toivotuksin. Voi olla että saan kuunnella puhettasi 26.1. - ainakin tuli kutsu järjestäjältä.
Tiedät kuka
Kiitän luojaani ettei minun tavitse pohtia bloggaamista tekijänoikeudellisesta näkökulmasta.
VastaaPoistaJos esim. liittäisin tähän kohtaan linkin jonkun korealaisen tyypin blogiin, tai väittäisin pokkana omiksnii siitä kopiomiani sivujen pituisia plagiaatteja, niin missä sijaitsi oikeuskamari, jossa "rikostani" puitaisiin?
Jossakin USA:n osavaltiossa, jossa tämän välineen, Bloggerin serveri lieneekin, vai Kemppisen kotikaupungissa, vai omassani Espoossa?
Taidanpa jatkaa bloggaamista ja kommentoimista vanhaan tapaan olettaen että kaikki mitä tänne kirjoitetaan on täysin vapaasti jokaisen varastettavissa. Jotka eivät sitä hyväksy, kirjoittakoot paperille.
olipas hölmöä minulta - ethän sinä tiedä - et voikaan tietää - sitä paitsi on aivan hyvä ettet tiedä.
VastaaPoista(siis kirjoittajan henkilöllisyyttä)
näetkö muuten cookieita tai sitä kautta vierailijan koneesta käyttäjätunnuksen? Omassa koneessani näkyy olevan cookie "käyttäjänimi"@kemppinen.blogspot.com jne
VastaaPoistaAd Anonymous:
VastaaPoistaMinulle kommentit näkyvät ilmoitetuilla nimillä, kuten tämä Anonymous.
Kai minä IP:n saisin kaivetuksi esiin, mutta kovalla työllä. Lähtöservereita katselen joskus, koska ne ovat mielenkiintoisia - valtioneuvosto ja eduskunta sekä yliopistot ovat selvästi yliedustettuja. Google Analytics näyttää myös selaimet ja sellaista, mutta ei tietenkään henkilönimiä.
Minulle blogin anonyymiys on miellyttävä leikki. Olen aika varma, että kommentit olisivat erilaisia, jos kaikkien pitäisi esittää oikea nimensä tai sähköpostiosoitteensa.
Bloggeri itse voi vapaasti olla nimimerkki tai oikea nimi. Itse olen nimelläni esillä siksi, että jakelen joskus neuvoja ja ohjeita, joiden arvoon voi vaikuttaa, onko ne antanut nimimerkki vai nimeltä tunnettu ns. asiantuntija.
Chansonit kun tulivat puheeksi, niin youtube on musiikinystävän paras kaveri.
VastaaPoistaEhdoton suosikki tällä hetkellä on Jacques Brel ja Amsterdam. Olkoonkin pelkialainen, mutta tulkinta on vahva.
http://www.youtube.com/watch?v=u1oX3bdIMqk
Seisten hyvät ihmiset
ad whoever
VastaaPoistanoi homologiset kommenttini - siis ärtymys siitä, että tiettyä vähemmistöä parjataan, kun muuta ei keksitä - johtuu vain siitä, että eräs nyttemmin poismennyt asiantuntija kerran ohjasi väitöstyöni alkuaskeleita (jollaiseksi ne jäivätkin).
Eipä silloin juolahtanut mieleeni, että a) hän olisi erilainen b) hänelle joskus kävisi noin.
Kemppinen: "En nyt ihan muista, onko Santa Lucia mukana, mutta Hvorostovskyllä on suhteellisen uusi levy italialaislauluja aina O Sole Miosta alkaen. Aivan mainio juttu, kun on tottunut siihen, että näitä veisaavat tenorit. Hvorostovsky joutuu tekemään taian äänenväreillä, ei äänen korkeudella."
VastaaPoistaVuonna 2001 julkaistun Passioni di Napoli -levyn kappaleena 16 tosiaan on Santa Lucia. Esityksenä levyn valjuimpia, mutta aivan hyvä. Suuren isänmaallisen sodan aikaisista lauluista tehty levy on muuten julkaistu nykymuodin mukaan myös DVD:nä.
Tämä kommentti sivuaa nöyrää joulunviettotapaamme:
VastaaPoistaEurooppalaisessa kirjallisuudessa on sotien jälkeen muovattu fasistin muotokuvaa.
Se muodostuu vastuullisesta politiikasta: pitää ehdottomasti tehdä niin kuin viranomaiset sanovat; ylikorostuneesta henkilökohtaisesta vastuusta ettei käärme pääse livahtamaan paratiisiin, "isojen poikien kioskille".
Fasisti on olemukseltaan byrokraatti ja hengeltään työnantaja, päättäjä, jonka määrätietoisuus vetää naisia, touho-petteri tarjasia, vallan liepeille.
Samoja piirteitä tuotti kommunismi.
Älymystön eksistentialistinen itsekritiikki johti sitten ihmisluonteen paljastumiseen: pitää ottaa realitettina huomioon että monissa on taipumusta vahvaa johtajaa kunnioittavaan yli-ihmisyyteen, siksi pitää aina korostaa ensin henkilökohtaista vastuuta ettei mennä lampaina muiden mukana.
(Talouselämä-lehti otsikoi viime viikolla saksalaisyhtiön suomalaisesta johtajasta: Ihminen isolla iillä!)
Hiljennyn hetkeksi, jos maltan.
Ja tosiaan.
VastaaPoistaHIIT:in paketin kanssa ei ole kiire.
Asia ei vanhene.
Minä olen aina kirjoittanut omalla nimelläni ja naamallani, eli omalla blogillani on vasiten oma naama näkyvissä liki jokaisessa julkaisussa, osin sen vuoksi että allekirjoitan sillä, osin ilmeen vuoksi.
Muutaman kirjoituksen, jotka liittyivät käsillä oleviin töihin, olen tehnyt nimimerkillä ja samoin, tilauksesta, olen kirjoittanut erään sarjan, joka oli myös anonyymi. Ja näissä bloggereissa ja muissa joskus nimi unhottuu vain laittaa.
Viheliäistä on tällä sähkön aikakaudella kirjekuorten aukominen. Syntyi taas 2 kg jätettä ja kului tunti. Eik ole sellaista palvelua, jonne voi ohjata postinsa, jossa se skannataan ja lähetetään mulle pdf-muodossa. Vuoden lopulla saisi sitten paperia täynnä olevan laatikon arkistoitavaksi autotallin hyllylle.
VastaaPoistaKiitokset anonyymille Brel-vihjauksesta. Eipä tullut mieleen, että tuubissa on tietysti myös elokuvakauden "videot". Ja tekijänoikeudet on tietysti kunnossa! Kemppisen sivupolkuna kuuntelinkin sitten ranskalaisen tovin Brelliä.
VastaaPoistaNe me quitte pas (excellente qualité)
Kostui silmänurkka ja lopulta kastui koko puvunrinnus.
Hyvän blogin tunnistin ovat juuri nämä loistaville sivupoluille johtavat kommentit. Terveestä rungosta kasvaa terveitä oksia.
Taneli Haro
Laulajan poika, lähes laulaja siis itsekin.
VastaaPoistaSilloin kun poikani oli tarhaikäinen, olin minä laulun opiskelijana.
Yksinhuoltajana jouduin aika usein ottamaan pojan mukaan laulutunnille ja poika sitten oppi, lasten tapaan, joitakin lauluja sen verran hyvin, että saattoi korjata minua "se on lausutaan koolla eikä zetalla" ja tunsi mm. Jevgeni Oneginin ja Rigoletton libretot varsin kelvollisesti.
Mutta hän oli oppinut levyltä myös vakavampaa musiikkia"porvarit, liituraita siat, pintaviihteen julkut.." oli hänestä oikein mukava ja ilmeisesti myös tarhassa pidettiin siitä.
Mutta noin 20 vuotta myöhemmin, seison Erottajan ja Bulevardin nurkassa mennäkseni kadun yli, kun viereeni tulee nainen, joka kysyy "oletkos sinä ***** isä"
Minä myönsin ja hän kertoi-
"Minä olin silloin kun ***** oli tarhassa, siellä harjoittelijana ja me harjoittelimme-" ja hän mainitsi jonkin laulun, jonka nimeen ja olemukseen en kiinnittänyt huomiota-" ja me olimme muutamaan kertaan sen laulaneet, kun ***** tuli minun luokseni 'kuule Tuula, ensikerralla sinä voisit laulaa vain kertosäkeen, se ei ole kovin vaikea."
Ad Ripsa:
VastaaPoista"Nykyaikaa etsimässä" on minustakin huikea, eikä Ranskan kulttuurin suuntauksista ole paljon kirjoitettu sen koommin - siis 20-luvun lopun jälkeen!
Kirja oli minulle varsinainen kulttiteos, kun se ilmestyi Koottujen teosten osana 1960-luvuvun alussa. Olen myöhemmin tarkistellut, että tiedot ja vaikutelmat olivat kaiken lisäksi erittäin osuvia.
Natseista puhuttaessa "Risti ja hakaristi" ja "Kolmannen valtakunnan vieraana " ovat nekin suomalaisen journalismin / essistiikan huippua.
Paavolainen käsitti jopa Neuvostoliiton.
"Synkkä yksinpuhelu" sitten on kirja, joka mielestäni ei enää kohoa samalle taholle. Ja sen kirjasodan jälkeen Paavolainen keskittyikin ginin juontiin Radioteatterin tiloissa.
OIlmeisesti minulle kävi ns. ohkaisesti, sillä luin joskus, myöhäisteininä, niihin aikoihin kun poika oli pieni, tuon Synkän Paavolaisen ja ylen ihmettelin että kamuni oli niin tohkeissaan miehestä.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/results?search_query=laurell+hardy
VastaaPoistahahaa
Mainio versio Varshaviankasta:
VastaaPoistahttp://www.marxists.org/history/ussr/sounds/mp3/proletariat-01/Varshavjanka.mp3