Roudan maat

Olin saarnaamassa papeille, vieläpä kirkkoherroille. Fiksua väkeä.

Musitoksi sain upiuuden levyn, joka oli äänitetty tuomiokirkon virsi-illassa. Se tuli hyvään väliin - runsaan, maailman parhaan koraalilaulun kuuntelemisen väliin.

Vaikuttaa siltä, että kyllä tässä on päällimmäisenä tunnemaailma ja muistot ja musiikki hiukan sivuseikka.

Seurakuntaa oli kuulemma vahvistettu vahoillislestadiolaisilla, ja kuulosti siellä olleen körttiläisiäkin. Urkuri piti huolen siitä, että laulut eivät lähteneet laahaamaan.

Kiirehdin kuuntelemaan saaliini, ja siinä on jotain, jota esimerkiksi Lahden kaupunginorkesterin virsilevyissä ei ole eikä likikään kaikissa hengellisten laulujen kokoelmissa - aitoutta ja uskottavuutta.

Viirret ovat kaikkein tutuimpia. Mukana on myös "Suomalainen rukous", Kailaan ja siten Suomen runouden parhaita tekstejä, etenkin se keskimmäinen säkestö, jossa mainitaan kukkivat roudan maat.

Romaanin nimi tulee siitä.

Lienee lapsellista ja häpeällistä innostua virsistä. Ei Taanila siihen syyllistyisi. Paasilinna sanoi sellaista sumutukseksi. Mutta kai meitä on muutamia satoja tuhansia, joiden tunne-elämän virsi kääntää sopivampaan asentoon.

Oikeastaan ihailen kulmikkaan luonteeni takia lähes väkivaltaisen uhmakkaita pohjalaiskoraaleja, mutta nyt on siis aikaa kulunut niin paljon, että myös "Ystävä sä lapsien" ja "Sun haltuus, rakas isäni" tuntuvat aivan ihastuttavilta.

Kirkkoympäristö on oiva, kaikuisa. Ihmiset yskähtelevät, niin kuin ihmisillä on tapana.

Hienoa että meillä on jäljellä tällainen seurakunta-karaoke. Keksimme sen ennen japanilaisia. Lauletaan sen vuoksi että laulattaa.

Toisella kerralla kirjoitan siitä, miksi me laulamme näin. Se on tuhannen vuoden kehityksen tulos, ja vanhoissa virsissä kuulee vielä vanhojen sävellajien merkit, jotka ovat kuin sammaloituneen hautakiven jäkälää, ruosteisen kilven rosoa tai halkeillutta seinähirttä.

Joonas Kokkonen osui oudosti hermoon säveltämällä oopperan virsien ympärille. Hän käytti myös niin yksinkeraista tekstiä, että se toimii oopperassakin. Ooppera ja laulu eivät kestä kovin konstikkaita sanoituksia.

Menen maate ja muutaman tunnin kuluttua yön selässä Lappeenrantaan. Valoa jos en näekään, sen tiedän loistavan.