Apuohjelmat

Myönnän että pieniä apuohjelmia (widgets) harrastavat ihmiset ovat tyhmiä paskoja, joilta pitäisi ottaa tietokone pois.

Olen itse sellainen. Ilahdun hurjasti kun löydän jotain hauskaa, lataan ja asennan tietokoneeseeni, ja usein ilmenee vaikeuksia, joista ei selviä edes poistamalla ohjelma. Poistamiseen ja rekisterin siivoamiseen tarvitaan taas uusi apuohjelma.

Edelleen jatkuva villitykseni on tähän blogiin ajatuksellisesti kytkeytyvä LibrayThing. Jos ja kun käytätte, ottakaa esiin näkymä E ja huomatkaa, että ohjelma on imenyt kirjoistani enimmäkseen täydet tiedot niin että asiasanoilla voi hakea, esimerkiksi "Helsinki" tai "Talvisota".

Olen ehkä velvollinen selittämään, että tähän mennessä luetteloidut 2280 nidettä, jotka siis ovat omia kirjojani, sijaitsevat paitsi kotonani, sivukirjastossani, joka on vanhempieni asunto Westendissä, ja Possulassa. Merkittävä osa on HIITissä Ruoholahdessa ja sitten pieni määrä Lappeenrannassa työhuoneessani.

Ohjelman fenomenologinen puoli on jossain määrin jäsentynyt tieto tai jopa vakaumus, että luettavaa eri aloilta riittää yhtä kauan kuin silmien valkeutta. Kuulun niihin ihmisiin, jotka lukevat saman kirjan kahteen, kuuteen tai kahteentoista kertaan.

Kunnianhimoinen taka-ajatus on tämä: olen koonnut erikoisaloilta, kuten immateriaalioikeudesta, vain hyväksi ja käyttökelpoiseksi tietämääni kirjallisuutta. Opiskelijoilla ja harrastuneilla on mahdollisuus tehdä päätelmiä.

Itse ohjelma näyttää aika anglosaksiselta. Idea on saattaa samoista kirjoista pitäviä tekemisiin keskenään. Ei ole tullut yhteydenottoja.

Kuten tästäkin ymmärtää, tällä kertaa on puhe vain PC-puolen ohjelmista. Apple on tässäkin asiassa ärsyttävän ongelmaton.

Toisaalta taas - WhereIsIt on ilmaisohjelma, tietokanta jolla minulla on nyt tiedostojen nimet ja tiedot neljästä kovalevystä ja 92 DVD- ja CD-levystä. Ihan kova juttu, kun ei muista, mihin on siirtänyt turhiksi luulemiaan hakemistoja, esimerkiksi valmistuneiden ja näköpiiristä kadonneiden opiskelijoiden tekstejä tai heikkoja valokuvia.

Kaikki kunnon ihmiset käyttävät valokuvien hallintaan järeän Photoshopin Bridgeä, joka kuitenkin on hyvin hidas. IrfanView on hämmästyttävän nopea ja lisäksi ilmainen. Jotkut hyvät ihmiset pitävät sitä ajan tasalla niin että se näyttää lukevan erilaisia raw-tiedostoja, joita en tosin itse yleensä viitsi käyttää. Maksullinen mutta halpa on ThumbsPlus, jossa on muutamia jännittäviä ominaisuksia.

Noin kymmenen vuotta olen käyttänyt tiedostojen hallintaan Total Commander -nimistä halpaohjelmaa, joka on oikeastasan erän vanhan Windowsin File Manager, ja johtaa asian ytimille. Ohjelman hyvyys on aika pitkälle tottumuskysymys. Tiedostojen kanssa pelatessa kevytmielisyys ja huolimattomuus ovat todellisia ongelmia. Tämä kahden ruudun commander on turvallinen erilaisiin suurisiivoustehtäviin.

Oikeasti tärkeiden tekstitiedostojen säilyttämiseen käytän lapsellista keinoa: lähetän ne itselleni liitetiedostoina Googlen g-mailiin, jossa on postilaatikkoa giga ja yli. Ei ole hullumpaa, että pystyy ottamaan esimerkiksi Lappeenrannassa hotellin ala-aulan koneella esiin opiskelijan väitöskirjatekstin luonnoksen, koska tyypillisesti siitä tarvitsee tietoja juuri silloin kun oma läppäri ei ole mukana.

Muiden vanhojen miesten tavoin olen jo muutamia vuosia sitten päätynyt arvioimaan, että kannettavan tietokoneen mittari ei ole suorituskyky vaan paino. Kunhan kuljeskelee päivänkin tietokone olalla, jo sen illalla tuntee.

Nuorempana tietenkin haluaa tehdä vaikutuksen avaamalla tikkana tietokoneen heti jos joku merkkihenkilö menee sen näköiseksi, että aikoo sanoa jotain merkittävää. Nyt on jo palautunut sadan vuoden takaiseen käytäntöön. Jos täytyy tehdä muistiinpano, silloin kalastaa jostain taskusta esimerkiksi avatun kirjekuoren (mielellään ulosottomiehen lähettämä uhkauskirje) ja jostain toisesta taskusta kynän (tyylikkäin on pureskeltu Faber Castellin pätkä), ja sitten tuhertaa tekstin.

Tietääkseni merkittävä osa maailmankirjallisuutta on saanut alkunsa tällaisista muistiinpanoista.

Kirjekuori on olennainen, koska sen erottaa kopeloimalla kuiteista ja lipuista ja lapuista, joita taskuihin ja etenkin kassiin tai salkkuun kertyy niin oudon nopeasti.

Käsitykseni mukaan tyypillisellä tietokoneella - minun koneellani - on samat liian isot tiedostot viiteen - kymmeneen kertaan. Eri neronleimausten johdosta niitä on erinimisissä hakemistoissa ja ne täyttävät konetta. Esimerkiksi tuo Total Commander osaa verrata kahta hakemistoa myös lukemalla sisällön ja auttaa siis poistamaan turhia duplikaatteja, esimerkiksi saman tekstin eri versioita.

Eräiden ilmaisohjelmien ongelma on hyvin tyypillinen: ellei ole tarkkana, tulee ostaneeksi vahingossa jotain. RealAudio on melkein välttämätön ainakin radio-ohjelmien kuuntelemiseen. Todella maksuttoman version löytäminen ja lataaminen ilman perässä vyöryvää mainospostia on vaativa tehtävä.

Applen iTunesia ei kenenkään pidä jättää käytämättä. Mielestäni natiiviformaatti "au" ei ole erikoisen tarpeellinen. Rippaus ja valikoitujen kappaleiden polttaminen sujuu hyvin, ja verrattuna CD-levykokoelmaan tästä ohjelmasta kappaleet löytyvät helposti. Tosin en ole saanut aikaan asentaa Applen Airport Expressiä, koska stereoni - B&O - ovat tunnetusti hankalasti yhteensopivia kaikkien järkevien laitteiden kanssa niin että piuhatkin ovat DIN-piikkejä, arvattavasti viimeisinä maailmassa.

Tältä osin olen kiitollinen viranomaisille. Nähdäkseni järjestelmä toimii siinä mielessä hyvin, että vastaan ei ole tullut pahemmin maksullisia päivityksiä, jotka vilahtaisivat koneeseen omia aikojaan.

Windows on tietenkin maailmanlaajuinen ongelma. En käytä Microsoftin selainta, ellei ole pakko, enkä Media Playeriä, ellei ole ihan pakko. Molempien asentamisestakin tulee sellainen olo kuin joku tulisi nuuhkimaan sukkia, joita ei ole vaihdettu.

Olen saanut ennenkin sellaista palautetta, että käyttämääni Mozilla Firefoxia etevämpi on ainakin Opera, ja mikä ettei olisi. Tämän selaimen lisät (add-in; plug-in) näyttäisivät myös olevn enimmäkseen turvallisia, toisin kuin virtuaalityöpöydät, jollaisesta laitoin ilkeyttäni kuvan.

Viime aikoina olen ollut kovin mieltynyt Firefoxin Morning Coffee-lisäohjelmaan, joka avaa napsautuksella ennalta määritellyt verkkosivut, kakistelematta.

Alustava lopullinen tieteellinen johtopäätös: tietokantojen ongelma on rakenteellinen. Aina kun olen opetellut jonkin, kuten Accesin alkeet, ohjelmasta tulee uusi versio ja opetteleminen on aloitettava alusta. Lisäksi tietokantaohjelmissa asettelu eli tietueiden (records) muokkaaminen on keskimäärin aivan liian työlästä.

Sähköpostien ongelman olen ratkaissut toistaiseksi tyydyttävästi niin, että kun Outlookia ei oikein voi välttää, vien meilit kohtuullisen kokoisina palasina ascii-muodossa arkistoon, esimerkiksi vuoden 2005 lähetetyt sähköpostit.

Ascii-editoreita on epäluku. Käytän UltraEditiä ja NoteTab -nimistä pikkuohjelmaa. Molemmat avaavat megankin tekstipaketit nikottelematta, ja sen jälkeen mielestäni pelkkä "etsi" riittää ajankohtaisen sähköpostin löytämiseen.

Jotkut todella tärkeät ja laajakäyttöiset tiedostot olen indeksoinut Acrobatilla. Kotimaiset ja monet ulkomaiset oikeustapaukset ovat saaneet tämän käsittelyn. Niinpä oikeustapaus löytyy utuisenkin muistijäljen avulla. Akrobaatti on sangen sopiva tällaiseen aineistoon ja lakiteksteihin, koska tyypillisesti niiden sisältöön ei kajota. Ne vain on saatava näkyviin.

Siuiantuksi lopuksi tältä paikalta - täytyy muistaa katsoa, onko Typing Masterista tai vastaavasta uutta versiota. Kirjoittamisen suurin tekninen ongelma on inputti. Vaikka kirjoittaisi osan tekstejään kynällä, kuten teen, jossain vaiheessa teksti on kirjoitettava koneeseen.

Konekirjoitustaito rapistuu. Kirjoituskoneiden aikakaudella olin aika hyvä ja nopea ja pystyin kirjoittamaan täydellisellä kymmensormijärjestelmällä myös numeroita. Nuorempi veljeni oli ja on vielä parempi. Luultavasti taitoa olisi pidettävä yllä. Jos tältä osin ajattelee insinöörimäisesti, tarpeettomaan sähläämiseen ja virheiden tekemiseen ja virheiden korjaamiseen menee kohtuuttomasti aikaa.

Mutta ehkäpä niin on hyvä.

Hemingway kirjoitti seisaallaan, kynällä.

Ei ole haitaksi että ajattelee kunnolla ennen kuin kirjoittaa.

Luen edelleen silloin tällöin juttuja kirjailijoista, jotka ylpeilevät vanhanaikaisilla laitteillaan ja langettavat samalla epäilyksen varjon "tekniikkafriikien" ylle.

Mikäs siinä. Jos haluaa valmistaa lihaliemen lihasta eikä liemikuutiosta, sopiihan se. Tai pätkiä halot ja pilkkoa takkapuut parvekkeella, moottorisahaa käyttämätä. Sopiihan se. Ruotsin opettajani pilkkoi klapit olohuoneen kynnyksellä, leikkasi läskiä parvekkeella säilyttämästään sianruhosta ja sen jälkeen silppusi kessua ja mahorkkaa piippuunsa sillä samalla kynnyksellä, joka sijaitsi isoisäni omistamassa kiinteistössä Kauhavan kunnan Kauhavan kylässä. Mutta siitä on kieltämättä aikaa. Silti muistan sen.