Viisaita kommentteja on esitetty, mutta kas kun ei kukaan puhu totta.Paavi, tuo epäilyttävä henkilö, sanoi islamista niin kuin asia on.
Islamin maiden johtajat ovat kiiruhtaneet kiistämään sen mitä Benedictus ei sanonut, mielleyhtymän terrorin ja islamin välillä.
Meillä on kuitenkin jo mielleyhtymä myös vapaudenrajoitusten ja islamin välillä.
Viimeksi kuluneen vuoden uusi ilmiö on islamin edustajien yritys mestaroida ei-islamilaisten puheita, kirjoituksia ja piirroksia.
Me elämme yhteiskunnassa, jossa saa kirjoittaa, että Bush on kristillisyydellä keikaileva hyypiö, joka käyttää uskontoa poliittisiin tarkoituksiin. Meitä kielletään kirjoittamasta että joku N.N. olisi... joka käyttää islamia poliittisiin tarkoituksiin.
Tämä ei lupaa hyvää.
En pidä hyvänä kenenkään uskonnon enkä edes kulttuurin pilkkaamista, paitsi omani, mutta silti. Olemme sitoutuneet sellaiseen kulttuuriin, että ihmisellä on oikeus puhua myös läpiä päähänsä.
En usko, että paavi erehtyisi painotuksissaan. Mutta minusta näyttäisi, että puhe oli luonnontieteellisen ja uskonnollisen maailman väleistä eli mm. Bushista.
Lisäksi minusta näyttää, että paavi viittaa etenkin Richard Dawkinsin oivallisiin kirjoihin, joista The God Delusion ilmestyy näinä päivinä. Myös Suomessa taskukirjana saatavilla oleva A Devil's Chaplain sisältää aikamme parasta esseistiikkaa.
Dawkinsilla on tyypillinen tausta - Balliol / Oxford, etologia, professori Berkeleyssä ja Oxfordissa. Hän on johtava ateisti, humanisti, skeptikko. Suosittelen erittäin lämpimästi hänen teoksiaan.
Kuten lukija ehkä tietää, en ole itse vakuuttunut Dawkinsin uskontokritiikistä, mutta mielestäni olisi hupsua ryhtyä suomeksi tai englanniksi väittelyyn noin näkyvän miehen kanssa. Viittaan vain kierkegaardilaisuuteeni ja sanon että tyhjyyden ja mustuuden tai kovan kivun sisällä tieteen ja rationaalisuuden maailma ei oikein toimi, eikä se myöskään toimi muistin eikä rakkauden maailmassa.
Mitä tulee harmaapartaisiin miehiin, jotka katselevat korkealta, olen itse sellainen mies, joten voin vakuuttaa, että kysymys on ihmisistä tai äijänkuvista, ja oma suojelusenkelini on sulkasatoinen.
Siltä varalta että tämäkin lyhyt kirjoitus luetaan väärin, kertaan vielä, että en tunne islamia riittävästi sanoakseni yhtään mitään tuon uskonnon suhteesta väkivaltaan. Sen tiedän, että kristinuskon (Uuden testamentin) suhde väkivaltaan on harvinaisen kielteinen, ja ettei tämä ole pidätelly kristittyjä hirvittävistä teoista. Kuten sanottu, Saksan keskitysleirien johtajat olivat silmiinpistävän usein teologian tohtoreita tai moraalifilosifaan perehtyneitä juristeja.
Islamin asiasta puhuvat eivät pääse yli eivätkä ympäri siitä, että islamin nimissä tehdään suuria väkivallantekoja. Siis nimissä. Onko se miten aitoa islamia, sitä en tiedä, mutta arvaisin ettei se olisi islamia ollenkaan.
Mutta eri puolilla on henkilöitä, jotka ovat valmiita tappamaan jokaisen, joka väittää häntä väkivaltaisiksi.
Jokohan kysymys Muhametin ja vuoren lähentymisestä on ratkaistu?
(Kuvassa kestokamerani M-Leican Noctilux, jonka nimikin on raamatullinen ja valovoima 1. )
Kemppinen sanoo, ettei tunne islamia. Niinpä. Minulla on sellainen tunne, että aika paljon lähi-idän ja länsimaiden välisestä konfliktista lähtee siitä, että ei tunneta vastapuolta. Itseäni hävettää, että vaikka olen reilut 30 vuotta kuullut uutisia Israelin tilanteesta, minulla ei ole syvällisempää näkemystä eikä ratkaisua sinne.
VastaaPoistaPaitsi että uskon, että ongelma on erityisesti siinä, että kyseessä on kahden kollektivistisen, sosialismin kanssa flirttailevan ja uskonnollisen yhteisön kiistasta. Ja ratkaisuksi riittäisi yksilöliberalismi, yksityisen omistusoikeuden kunnioitus ja ateismi molemmin puolin.
Jos esim. suuri osa kaunasta koskee Länsirannan omistajuutta, jaettakoon se yksityisille maanomistajille, vaikka puoliksi juutalaisille ja palestiinalaisille. Sen jälkeen heillä olkoon ympäröivistä valtioista riippumaton suvereniteetti omaan maahansa. (Eli miten valtioraja sitten vedetäänkin, molempien valtioiden täytyy kunnioittaa yksityistä omistusoikeutta.) Yksityiset maanomistajat ja grynderit joka tapauksessa haluavat rauhaa ja bisnestä, niin arabit kuin juutalaisetkin.
Tällainen ajettelu edelyttäisi kyllä kulttuurimme valtavirraalle vieraan liberaalin Hayekilais-Friedmanilaisen taloustieteellisen oivalluksen, jonka mukaan maanjako ja muu yksityisomaisuusinsituutio ei ole niinkään distributiivisesti vaan allokatorisesti tärkeä: yhteiskunnan kannalta ei ole niin väliä sillä, kuka omistaa nyt, vaan sillä, että tuottavasti taloudelliset resurssinsa organisoivat yksilöt saavat pikku hiljaa lisää päätäntävaltaa kasvavan pääomansa kautta, jos yksityisyyden instituutiot ovat pyhiä ja vapaa vaihdanta sallittua.
Ad Anssi:
VastaaPoistaHayek on ykkönen. Friedman sekotti keitokseen monetarismia niin ettei tulos ole ainakaan kutsuva.
Wienin vanha talous- ja yhteiskuntatiede on surullisen huonosti tunnettua - Hayekistakin saa suomeksi lukien kovin oudon käsityksen. Schumpeter on aina oivallinen ainakin leikkaamassa liikaa Keynesiä.
Islamista puhuessani tarkoitan, että kulttuurihistorian tohtorina jne. tunnen historian ja dogmit, mutta vertaamalla kristinuskoon ja juutalaisuuteen tiedän, että tapahtumien ja dogmien lisäksi pitäisi tietää niin paljon muuta.
Toisaalta tämän hetken islamin eri pääryhmien ("lahkojen") painotukset näyttävät valitettavasti riippuvan aika paljon sananjulistajistajista ja heidän julistuksensa puolestaan politiikasta.
On erikoista ajatella, että eräässä mielessä Turkki, Iran ja Pakistan ovat "uskonnollisia" valtioita ja samaa uskontokuntaa.
En viitsinyt panna varsinaiseen blogitekstiin näkyviin suurta ihailuani Yhdysvaltain perustuslakia ja sen lähes johdonmukaista tulkintaa kohtaan - poliittinen valta ja uskonnonharjoitus on erotetu toisistaan todella tehokkaasti.
Valitettavasti Yhdysvaltain malli ei ole vientitavaraa. En esimerkiksi osaa nähdä että kirkon ja valtion suhteissa olisi Suomessa erikoisempia ongelmia, kun taas pelkään, että Belgiassa, Ranskassa ja Saksassa kristillisten kirkkojen sisältä voi tulla ikävyyksiä. - Moniko muistaa, että Belgia on tietyssä mielessä katolinen maa ja Hollanti protestanttinen?
Aitoa islamia on, mitä profeetta teki. Tämän allekirjoittanevat kaikki islamin uskonoppineet.
VastaaPoistaProfeetta ei arastellut tarttua miekkaan.
Tämä ei ole kommentti kristinuskon (vaan korkeintaan sekularismin) puolesta. Tämä on kommentti siihen salliiko ns. oikea islam väkivallan tai peräti kannustaako siihen joissain oloissa.
"Minulla on sellainen tunne, että aika paljon lähi-idän ja länsimaiden välisestä konfliktista lähtee siitä, että ei tunneta vastapuolta."
VastaaPoistaEn oikein ole samaa mieltä. Järkevä ja hedelmällinen dialogi vaatii, että keskustelijoilla olisi "yhteinen kieli". Uskon ja järjen dialogi muuttuu aina synkäksi monologiksi. Ajatukset eivät kohtaa.
Islam ei ole vielä käynyt läpi valistusta, joka toisi uskon rinnalle hieman järkeäkin. Arbimaassa todellista tieteellistä (=historiallista) Koraanintutukimusta ei ole. Luultavasti tieteellistä metodia käyttävä Koraanin tutkija ammuttaisiin uskon petturina.
Tämä islamiin liittyvä uskon kiihko näkyi Muhammed kuva-jupakkaan liittyvissä TV-keskusteluissa.
Silloinhan Suomen johtava imaami tavallaan huusi ujon pilakuvapiirtäjän keskustelusta ulos, eikä kuunnellut sanaakaan toista osapuolta. Sen jälkeen seurasi julistus, ettei imaami missään nimessä haluaisi panna omaa tyttöään suomalaiseen, arvomaailmaaltaan rappeutuneeseen kouluun, vaan lähettää hänet kouluun Libanoniin.
Että jos Suomessa tällä tavalla, missä sekuralisaatio on ainakin hipaissut muslimeja; niin kuinkahan sitten syvällä Arabian mailla, missä usko on vieläkin vahvempaa ?
Lisäksi on muistettava, että tosi muslimi ei edes kiistä Koraanin sanaa. Se on Jumalan sanaa, jokainen rivi, koska Allahilla on taivaassa Koraanin kultainen alkuperäisvedos, jota nimitetään "Kirjan äidiksi."
Että tällaista.
Mitä tulee Dawkinsiin, olen nimittänyt hänet "yksisilmä-ateistiksi".
VastaaPoistaDavid Attenboroughkin on järkevästi agnostikko, mutta Dawkins sen sijaan tulkitsee uskonnon vain kierkegaardilaisena - "sokeana uskona tai uskon hyppynä" - ja tuomitsee tällaisen, fideismiin johtavan ajattelun taikauskona.
Mutta meillä on muitakin teologisia perinteitä - etenkin Tuomas Akvinolaisen tomismi ja Karl Barthin reformaatiosta periytyvä dialektinen teologia.
Dawkins kuitenkin niputtaa kaiken uskonnollisuuden yhdeksi ja samaksi mössöksi, eikä perustele argumenttejaan kuin inttämällä (McGrath).
Uskoa ei tietenkään ratkaista pelkästään argumentaation varassa, koska argumentaatio itsessään rakentuu aina parhaalle, todistettavissa olevalle uskolle havainnosta.
Näin myös Dawkins ateimissaan on oman vakaumuksensa vanki. Vastapaavi!
Mallikkaana esimerkkinä uskon vaikutuksesta voisi pitää esim. Antti Eskolaa, joka ei taatusti luovu tuumaakaan kovista tieteellisistä metodeistaan, mutta on silti valmis hyväksymään ns. "hiljaisen uskon".
Sillä ei tosin ole juuri lainkaan yhtymäkohtia teologiseen diskurssiin, ja herää kysymys, voiko tuollaista asennetta pitää muuna kuin äärimmäisen ohuena fideisminä, joka ei sorru/suostu "teologian allegoriseen retoriikkaan", mutta joka suostuu kuitenkin (retorisesti?) käyttämään asenteestaan sanaa usko?
Miten vakavasti Eskola sitten pitäisi ottaa uskovien ihmisten piirissä? Tai tieteellisten ateistien piirissä? Oma vastaukseni on: vakavasti kummassakin leirissä.
Mutta Dawkinsille Eskolankin vaatimaton ja hiljainen usko on suurta haihattelua, joka vain vie aikaa tieteelliseltä tutkimukselta.
Entä mihin ihmeeseen Dawkinsila on niin kiire, että kokee jopa keskustelun uskonnoista olevan likipitäen ajahukkaa?!
Hänellä täytyneekin olla elämää suurempi tarkoitus, joka vie voiton itse Jumalastakin.
Yhä uudestaan - Dawkins on Vastapaavi tieteen kaavussa!
Lukekoon hän hitto soikoon kunnolla Nietzschen "Moraalin alkuperästä" kolmannen esseen "Askeettisista ihanteista", niin ymmärtäisi, mistä ateismikeskustelussa todella on kysymys: nihilismistä ja nihilismin historiasta, joka on yhtä kuin valistuksen projekti, joka on siirtänyt moraaliset arvot lähinnä juristien pelikentälle ja ylipäätään tehnyt moraalista - sen irrottua uskonnosta - ikäänkuin liikennesääntökokoelman, jossa tarvitaan vain havaintoteknisiä kykyjä - ei kommunikatiivisia hyveitä ja kollektiivisia arvoja!
Tieteen maailma on deskriptiivinen - siten näköalaton ja tyhjä. Nietzschen sanoin: tiede on kyvytön laatimaan lakeja. Se ei ole preskriptiivistä.
Tiede vain havainnoi, tekee hypoteeseja ja yrittää todistaa, miten aine toimii.
Sellaisessa maailmassa ei ole arvoja, hyveitä eikä Jumalaa.
Silti tiedemies elää jatkuvasti myös arvojen, hyveiden/paheiden ja uskontojen maailmassa...
*
Itse olen agnostikko - äärimmilläni kyyninen, jopa ateistinen. Mutta riemuitsenko minä tästä asenteestani?
En missään tapauksessa, koska koen sen helvetiksi, joka tyhjentää vakaumukseni ja perspektiivini sisällöistä, joita mikään tiede ei voi korvata.
Miten mieluusti uskoisinkaan Jumalaan, mihin tahansa jumalaan - mutta ei - sitä iloa ei minulle suoda!
Elän näköalattomuuden ja yleiskatsauksettomuuden tilassa, jonka on aiheuttanut oma epäuskoni ja itsekäs individualismini.
En osaa ylpeillä skeptisismilläni, koska pidän sitä henkisenä helvettinä sekä älyllisesti snobistisena ja siten kyseenalaisena verbaalikikkailuna.
Elän mutta olen jo kuollut.
Kuvaisin tätä eksistentiaalista pattitilannettani Shakespearen näytelmän kautta.
Richard III huutaa taistelukentällä hevosensa kaaduttua: "Valtakunta hevosesta, valtakunta hevosesta!"
Se hevonen merkitsee myös minun kontekstissani pelastusta - tällä kertaa tosin uskoa Jumalaan, uskoa elämän merkitykseen, tarkoitukseen ja olemassaolon jatkuvuuteen jopa kuoleman rajan yli.
Ei enempää eikä vähempää.
Olen valmis luopumaan kaikesta siitä vähästä, jota minulla tässä katoavaisessa maailmassa on ("valtakunnastani") - jopa kaikenmaailman tiedosta, jota olen yrittänyt kerätä vuosien mittaan, kunhan vain saisin rauhan sieluuni - jos siis saisin uskon, joka käy yli kaiken epäilyn ja tyynnyttää ahdistukseni - uskon joka antaa - kuten Augustinukselle - lupauksen, että tulen vielä joskus osalliseksi siitä, mikä minulta ihmisolentona puuttuu.
Eikä se jokin ole Richard Dawkinsin biogeneettinen "mumbo jumbo", jota hän puolestaan hokee omana "tantranaan" ja itsekkään perusteettomista syistä haluaisi jopa käännyttää kaikki ihmiset tuon oman "mumbo jumbonsa" kannattajiksi - ikäänkuin tiedettäkin pitäisi "kannattaa" kuin uskonlahkoa...
Vielä kerran - Dawkins on Vastapaavi!
*
PS. Kannatan evoluutioteoriaa ja vastustan Raamatun kirjaimellista tulkintaa luomisopin suhteen.
Viimeisin ihmetykseni aiheeni onkin ollut, miten kriittinen realisti - teologi (ja luonnontieteilijä) Alistair McGrath - pyrkiessään osoittamaan, etteivät luomisoppi ja evoluutioteoria ole perimmältään ristiriidassa keskenään, voi välttää kyseenalaisen oletuksen evoluution "älykkäästä suunnittelijasta" ja siten lopulta jopa äärimmäisestä kreationismista?
Jälkikirjoitus Kemppiselle
VastaaPoistaTartuin syöttiin, mutta kuten aika monesti - kommenttini on pelkkä luonnos, jota sitten hion omassa blogissani. Sieltä sopii vilasta, jos haluaa tarkennetun version.
*
Miten niin ei noin näkyvän hahmon kuin Dawkinsin kanssa voi olla eri mieltä? Miksi se olisi hupsua?
Dawkins on aivan samalla tavoin yleisten argumentaatiosääntöjen alainen ihminen kuin minä, sinä tai Sven Tuuva aikoinaan.
Vaikka puhuu katederilta ja huippuasiantuntijana, myös hän tekee argumentaatiovirheitä tai ainakin luulee, että kun käyttää yksisilmäistä reduktionismia metodinaan (kaiken voi palauttaa geeniin), pystyy selittämään kaiken.
Mutta juuri se on mahdotonta - sekä uskovaiselle ETTÄ reduktionistille - kaiken selittäminen.
Ei Dawkinskaan pääse tästä ongelmasta kuin koira veräjästä, vaikka olisi miten arvostettu.
Jotenkin vaikutat pitävän Dawkinsia arvossa ikäänkuin akateemisen "hyvä veli"- kollegiaalisuuden takia, vaikka oletkin eri mieltä hänen kanssaan uskonnon merkityksestä.
Tietysti sinulla professorina on "paineita" tässä asiassa. Et nähtävästi halua riskeerata julkisesti kirjoittamalla aiheista, joissa et koe olevasi huippuasiantuntija.
Vaikka huom! - niinhän sinä kuitenkin teet jatkuvasti, mikä ilolla huomioitaneen.
Siksi minua hieman ihmetyttää tämä valikoivuus "Gene" Dawkinsin suhteen...
Mieshän on ihan tavallinen kuolevainen...eikä edes vakavasti otettava paaviehdokas, vaikka onkin Vastapaavi.
*
Yks juttu vielä. Kuten Pasi Ilpo daksidolpalla aina sanovat: "Huumoria pitää olla".
hannuhoo
VastaaPoista"No irony here" - heh...Mitä tohon sanois..?
Onks Viljoo näkyny..? Aha!
Ad Toipila:
VastaaPoistaVäite on vakava ja vakavissaan esitetty. Dokumentaatio löytyy, mutta ei aivan tuosta vain.
Ainakin vanha eurooppalainen normioppineisuus näyttäisi kyllä altistaneen panemaan täytäntöön hirviömäisiä käskyjä.
Samaa sukua näyttäisi olevan upseerien tottelemisen henki - "kadettihenki".
Aiankin minuun syvästi tehonnut kuvaus on amerikkalainen elokuva Nürnbergin tuomio ja siinä Spencer Tracyn ja Burt Lancasterin esittämien tuomarin ja juristiprofessorin dialogi - joka tietysti on helpotettu ja yksinkertaistettu, mutta ei ihan mahdottomiin.
Puolan sotiloaskuvernöörinä toiminut Frank ei kuitenkaan ollut sama mies kuin moraalifilosofiasta tunnettu juristi Frank.
Sen sijaan ihailemani siviivilioikeuden tutkija Karl Larenz ei tietääkseni selvinnyt läheskän puhtain paperein natsikaudesta.
kyllahan uskonnon voikin niputtaa m;ss;ksi. minulle ongelma on tai ei se ongelma ole, mutta haluaisin tietoa tai en tietoakaan haluaisi vaan ymmartaa maailman kokonaisuutena, sekulaaria a uskontoa erittelematta. tuskin se on mahdollista
VastaaPoista