Jatkamme edellisten päivien aihepiiristä.Sahajauhoteorian mukaan ansaintalogiikka toimii elinkeinotoiminnassa näinkin. Joku perii esimerkiksi hupsulta tädiltään makkaratehtaan. Kiinteiden kulujen konsolidoinnin jälkeen havaitaan helpostikin, että muuttuvat kulut huitelevat taivaita niin että kate jää mitättömäksi.
Neuvokas uusi makkaratehtailija ryhtyy silloin sekoittamaan makkaramassaan sahajauhoa tai muuta käsillä olevaa materiaalia, jonka rajakustannus lähestyy asymptoottisesti nollaa.
Kokemuksen mukaan vahva brändi ja aggressiivinen markkinointi merkitsee niin paljon, että asiakkaat sietävät jopa 90 prosentin sahajauhopitoisuuksia ennen kuin huomaavat mitään, saati ryhtyvät tutkimaan vaihtoehtoja.
Tämä intuitiivisesti sangen uskottavalta tuntuva teoria soveltuu teknisiin laitteisiin, kaupallisiin palveluihin ja poliitikkoihin.
Ajatuksen muotoili tiettävästi jo 1930-luvulla taloustieteilijä Josef Schumpeter - hän joka oli vielä keski-ikäisenä päätoiminen naistenmies ja ansioitunut lippizaner-ratsastaja (ne valkoiset hevoset, jotka osaavat vaikka tanssia polkkaa).
Ostavan yleisön täysin virheellinen ja perusteeton luottamus vakiintuneisiin tuotteisiin näkyy väkevästi apteekeissa.
Kysyin hiljan, olisiko myytävänä Hota-pulveria, sitä jossa on intiaanin kuva. Olen tuntenut henkilöitä, jotka nauttivat aamun avaukseksi 27 Hotaa.
Ei ollut.
Mannerheimintiellä ja Hakaniemessä oli ennen Pervitin-valomainos (auttaa aina). Ei ole Pervitiniäkään. Se puolestaan ei ollut lainkaan sama aina kuin sotakirjallisuudesta tuttu Pervitin. Tämä viimeksi mainittu saksalaisten tuote, jota suomalaisillakin oli käytössään, oli väkevä. Eräskin hiihtomies pisteli naamaansa koko porukan Pervitinit ja kohta sen jälkeen ampui reppunsa hyvin suunnatulla konepistoolin sarjalla. Porukka oli Petsamon tunturissa. Pervitin-miehen sukset käännettiin tulosuuntaan ja hän kuuluu tulleen tolkkuihinsa vasta lähellä Sodankylän kirkonkylää, niin että vahvaa oli doping.
Tietääkseni tämän rohdon jyty aine oli efedriini, jota muistaakseni ainakin jääkiekkoiloijat ja hiihtäjät käyttivät vielä pari vuosikymmentä sitten.
Sen muistan itse, että 1960-luvulla määrättiin reseptillä laihdutuslääkettä, joka vei nälän tunteen. Se kuuluu olleen amfetamiinia.
Puhumattakaan menneisyyden yskänlääkkeistä. En oikein uskalla edes ajatella, mitä kaikkea niissä todella oli, mutta kyllä yskä lähti, kun rohto oli sekoitettu apteekissa ja pullon kylkeen oli liimattu aistikkaasti taiteltu, solmion muotoinen resepti.
Sekin liittyy välillisesti sahajauhoteoriaan, että väärä tuote voi olla juuri oikea. Legendan mukaan suurenmoinen keltainen postitarra (3M) keksittiin vahingossa. Jonkun piti keksiä helvetin hyvää liimaa ja hän keksikin tosi huonoa. Aikojen kuluttua hoksattiin, että tällähän on käyttöä - lappu jonka voi irrottaa paperista viemättä teksti mukana.
PostIt -tarranippu on kunniapaikalla New Yorkin modernin taiteen museon vitriinissä. Se on siis arvioitu teollisen muotoilun mestarituotteeksi.
Sahajauhopitoista makkaraa siellä ei ole. Toistaiseksi.
Tässäpä Spiegelin juttu Pervitinistä, joka lasketaan metamfetamiineihin kuuluvaksi. Metamfetamiinit on kyllä efedriinistä kehitetty (1919). Nämä ovat niitä rikoslain "erittäin vaarallisia huumausaineita".
VastaaPoistaJutussa puhutaan muistakin sotahuumeista, esimerkiksi Isophanista.
Jutun mukaan pienissä sukellusveneissä ehdittiin kokeilla uutta ainetta, jonka nimi oli D-IX. "Annos sisälsi viisi milligrammaa kokaiinia, kolme milligrammaa Pervitiiniä ja viisi milligrammaa Eukodaalia, morfiinipohjaista kipulääkettä." Aikamoista laivanupotuspeliä, siis.
Amfetamiinijohdannaista käytettiin laihdutuslääkkeenä vielä 1970-luvullakin. Se vei ehkä näläntunteen, mutta myös yöunet. En kestänyt viikkoa kauempaa.
VastaaPoistaEnnen ainakin heroiinia käytettiin yskänlääkkeissä. Eikä sen kanssa taidettu pahemmin säästellä.
VastaaPoistaNykyistä huumepropagandaa kuunnellessa ihmetyttääkin, mikseivät huumevalistajat kerro mistään laajasta heroiiniongelmasta, jonka olisi pitänyt olla Suomessa, mikäli heroiini olisi niin vaarallista kuin he kertovat sen olevan.
Hyvà Kemppinen! Itsestàànselvyyksien pitàminen tosiasioina - siinàhàn se on sanottuna koko suomalainen ajattelu, ainakin jos Max Jakobssonia on uskominen.
VastaaPoistakts. www.EVA.fi, sieltà lòytyy hànen fantastinen mààrittelynsà Suomesta, as a "lone wolf". Ei tarvitse ààneen mainita vihollisen nimeà, kaikki sen tietàà: se on selkàrangassa.
Mitàs se Orwell kaavailikaan? Jàrjestelmàà joka on tàydellinen vasta sitten kun kontrolli on itse kielessà; silloin sanoilla on virallisesti mààritelty sisàltò ja ihmissillà sama ilme ja vaatteet, vrt. esim. T.Halonen
Tastä tulee varmaan miljoona korjausta, mutta minun mielikuvani on että...
VastaaPoista"Amfetamiini otettiin käyttöön Suomen puolustusvoimissa jatkosodan aikana. Silloin sotilaille jaettiin pervitin-nimistä piristettä.
Pervitin on metamfetamiini ja läheistä sukua amfetamiinille. Pervitinin kaltaisia piristeitä, kuten benzedriiniä, käyttivät kaikkien maiden armeijat toisen maailmansodan aikana."
http://www.kultti.net/jutut/2001/40_sisutabletteja.html
Nettihakujen perusteella näyttäisi vallitsevan joltinenkin konsensus siitä, että Pervitiini oli metamfetamiinia. Jytyä ainetta, tosiaan.
VastaaPoistaLuulenpa, että tuo "Sotapervitiini" oli cocktail, josta löytyi stydimpääkin kamaa kuin efedrin, joka toimii piristeenä muttei euforisoivana aineena.
VastaaPoistaMuinaisen yskänlääkkeen Syrup Ephedrinin ja (vielä nykyisen?) Codesan compin varsinainen vaikuttava aine oli kuitenkin kodeiini, jolla on kipua lievittävän ominaisuuden ohella myös "yskänkeskusta" lamauttava vaikutus.
Mutta olennaista tässä lienee, että kodeiini on morfiinijohdannainen ja siten euforisoiva - kova huumausaine. Samaa sarjaa kuin heroiini.
Ja jos joku (Kemppinen?) haluaa ostaa reseptillä amfetamiinia, niin sitä kuulemma saa jostain nikotiinivieroituslääkkeestä.
Se on myös ainoa apteekkituote, josta löytyy amfetamiinia.
Nopsasti siis lääkäriin! Paluumatka apteekista sujuu sitten jo rivakammin...
*
Kyllä nykyäänkin osataan, jos vain pro auctorea löytyy - http://www.teo.fi/Hakemistot/h11/11_15.htm
Ad omnia:
VastaaPoistaLisää saippuaa mummun silmiin:
yksi vaietuista ongelmista on sodan aikaan ja sotien jälkeen vallinnut vaiea morfinismi, joka ulottui nimenomaan lääkärikuntaankin.
Suomen ilmavoimien lentokoneissa oli ensiapupakkauksessa kuusi heroiinitablettia, jotka oli ohjeen mukaan tarkoitettu esimerkiksi haavoittuneena vangiksi jäätäessä tai vastaavissa tilateissa käytettäväksi.
Ensi käden tietolähteitteni mukaan heroiinit käytännössä hävisivät ensiapupakkauksista ja sidoantapaikkojen ja kenttäsairaaloiden ympärillä pyöri porukkaa aikamoisessa pöllyssä.
Täytyy tietenkin muistaa, että morfiini oli monesti ainoa kipulääke ja että tuskat saattoivat olla kauheat.
Kuten ahkera ja tarkkaavainen lukija muistanee, isäni (hengissä ja täysipäinen) oli ilmavoimissa 1939-1944 ja lensi ties kuinka monta sataa tuntia sotalentoja, mutta tähystäjänä eikä ohjaajana. Hän oli kaiken tämän jälkeen 23-vuotias vapauduttuaan luutnanttinan Lapin sodasta, jossa meinasi käydä tosi huonosti, koska isot Junkersit olivat savikiekkoja Altasta lentäville Focke-Wulfeille.
Toinen lähde, tosin armottoman vaitelias, oi 1972 kuollut appeni, joka oli kirurgina ensin Karhumäessä ja sitten Tampereen keskussotilassairaalassa. Hän joskus kuitenkin kertoi, miltä näytti ja tuntui, kun Tampereelle asti alkoi tulla kokonaisia junia täynnä kuolleita ja haavoittuneita, joilla ei ollut aina edes ensisiteitä; se oli siis kesää -44.
Appeni oli yhtenä kirjoittajana rajun kiinnostavassa teoksesssa "Sotakirurgia", joka vahvistaa sitä käsitystä, että meillä oltiin Saksan tasolla ja jopa edellä aika varhaisessa vaiheessa.
Muistuttakaa minua suomennetusta saksalaisen sotakirurgin muistelmasta (ilom. 60 - 70 -luvulla) menosta ja meiningistä Ilmajärven rintamalla eli Leningradia saarrettaessa.
Siinäkin on muuan kuva aineisiin ja hoitoihin - kirjoittaja näyttäisi olleen, olosuhteet huomioon ottaen, kunnon mies.
Pervitinin "kokoonpano" näyttääkin ansiokkaasti selvitetyn sillä välillä, kun raapustin omaa kommenttiani.
VastaaPoista*
Jos Manu otti spiidiä Rukajärvellä, niin se oli ryssän menoa, sillä kun tarkka-aivoisesta tulee vielä nopeakin, niin vastustajalle ei jää edes mahdollisuutta...
Ad omnia:
VastaaPoistaLisätään nyt tottumattomia lukijoita varten, että Pervitin-efedriini-keskustelumme on mielestäni tavattoman mielenkiintoinen ja tarpeellinen, kun tietoa ei ole tai sitä on salattu.
Itse olen tietenkin surkimus suhteessa päihteisiin, raivoraitis alkoholiin ja odotan edelleen haastattelijaa, joka kysyisi, onko tullut nuoruudessa kokeilluksi hasista tai piriä - vastaus olisi kirkas ei ja lisäys ettei myöskään kuulu suunnitelmiin.
Mutta se on eri asia, että jokamiehen farmakologia on kiihdyttävä aine. Eikö se ole niin, että tämä muuan amerikkalainen mielialalääke on maailman myydyin tai ainakin kaupallisesti menestyvin?
Tarkoittanet Prozac-nimistä hittiä, joka tunnetaan Suomessa nimillä Fontex®, Seromex®, Seronil®, Sarafem®, Fluoxetine Ranbaxy, Fluoksetiini Ennapharma). Vaikuttava aine on fluoksetiini.
VastaaPoistaNämä "selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) ovat masennuslääkkeitä.
Ne vaikuttavat aivoihin lisäämällä käytettävissä olevan serotoniinin määrää, estämällä lähettävien neuronien synapsirakoon erittämän serotoninin takaisin imeytymisen" (wikipedia).
Noin yleisesti ottaen sanoisin, että tämän "täsmälääkkeen" nimittäminen onnellisuuspilleriksi on kliinisesti ottaen pötypuhetta.
Olettaisin, että sen placebovaikutus (=ihmisen omiin uskomuksiin ja odotuksiin perustuva itsesuggestio) lienee lopulta moninkertainen verrattuna sen todelliseen tehoon.
Ongelma piilee osaltaan kai siinä, että koska jokaisella on yksilöllinen "kuuppa", ei mielialaan (subjektiivinen tekijä) voi vaikuttaa täsmällisesti halutulla tavalla ottamatta huomioon paljon muitakin muuttujia kuin SSRI-tekijät.
Saatuaan luvan lääketestien jälkeen lääketeollisuus tietenkin mainostaa kyseistä tuotetta ihmeaineena - täysin häpeilemättömästi. Money talks.
Viagraakin myydään likipitäen parisuhteen pelastajana - ikäänkuin jatkuva erektio tekisi naisista täysin arvostelukyvyttömiä miesten suhteen.
Lääketeollisuus ja mainostus onnistuvat todella tehokkaasti manipuloimaan ja yksipuolistamaan käsityksiämme mielialasta ja nautinnosta - ylipäätään terveydestä - ja kuten edellä vihjattiin jopa sukupuolirooleista.
Mutta mitä emme tekisi ja uskoisi nautinnon ja hyvän olon eteen...
Tämä menee vähän ohi, mutta kun tuli puheeksi. Sitaatti Farmaca Fennicasta: "Kodeiinin vaikutus perustuu todennäköisesti siihen, että se O-demetyloituu morfiiniksi CYP 2D6-entsyymin vaikutuksesta." Kodeiinin vaikutus tai siis muuntuminen morfiinijohdannaiseksi on maksan entsyymin vaikutuksen tulos. Osalla meistä ei ko. entsyymiä ole ollenkaan, jolloin kodeiinin vaikutus on lumeluokkaa...
VastaaPoistaAd Rauno Rasanen et alii:
VastaaPoistaSiis - myös lääkkeisiin ja huumeisiin voi sekoittaa jopa 90 % sahajauhoa, kunhan pitää hinnan pilvissä?
Tämä vastaisi suhteellisen pitkälle omaa käsitystäni.
Tässä on nyt kaksi hieman eri linjaa, joilla "sahajauhon" voi selittää.
VastaaPoistaTietenkin lääketuotteet itsessään sisältävät konkreettisesti ikäänkuin sahajauhoa, koska vaikuttava aine on "leivottu" esim. tabletteihin jonkun muun aineen sekaan tai sitä on lantrattu vedellä jne.
En kuitenkaan mene sanomaan, että joissain tapauksissa lääketeollisuudessa kirjaimellisesti valehdeltaisiin itse lääkkeen vaikuttavan aineen/aineitten koostumus tai määrä.
Jos näin tapahtuu, sen täytyy olla äärimmäisen korkean tason huijausta.
Mahdotonta se ei ole, mutta törkeydessään sen verran kovaa luokkaa sekä teknisesti että business-poliittisesti, etten usko kenenkään pystyvän osoittamaan konkreettisia todisteita väitteen puolesta.
Itse ajattelen, että sahajauhoefekti saadaan aikaan ovelan ja joskus lähes mystifioidun mainoskielen avulla.
Myydäänhän jo ruokaakin vetoamalla sen terveysvaikutteisuuteen.
Tässä kohtaa on hyvä määritellä, mitä placebolla käytännössä todella tarkoitetaan.
*
Hieman yksinkertaistaen voidaan sanoa, että placebo merkitsee lumelääkettä, jota lääketestien yhteydessä annetaan kontrolliryhmälle.
Toinen ryhmä saa oikeaa testattavaa lääkettä, mutta vaikka kaikkia koehenkilöitä kyllä informoidaan lumelääkkeen käytöstä, niin kukaan ei tiedä saako juuri hän lumelääkettä vai testattavaa lääkettä.
Lopuksi sitten vertaillaan, miten ryhmät ovat reagoineet eli, mikä on ollut testattavan lääkkeen vaikutus.
Vertailuja on kuitenkin usein hyvin hankala arvoida kvantitatiivisesti varsinkin psyyken lääkkeiden kohdalla, koska ihmisten antama palaute on subjektiivista ja ristiriitaista.
Monesti nimittäin myös placebon syöjät ovat kokeneet saaneensa "lääkkeestä" apua.
Tulosten tarkentamiseksi voidaan soveltaa ns. sokkotestiä, jossa käytetään kolmatta koeryhmää, jonka jäsenille annetaan sekä oikeaa koelääkettä että lumelääkettä, mutta joille ei tarkemmin kerrota, mihin vaivaan sen pitäisi auttaa.
Tämä versio sokkotestistä on tietenkin eettisesti hieman kyseenalainen.
Ylipäätään tällaiset psyykelääketestit ovat - kuten jo sanoin - erittäin hankalasti tulkittavia, ja juuri tässä kohtaa tutkimusta (palautteitten keruu) on mahdollista ryhtyä myös huijaamaan eli kääntämään koehenkilöiltä saatujen palautteiden tulkintaa lääketehtaalle ja sen "sponsoreille" (poliittinen ja taloudellinen eliitti) edulliseen suuntaan.
Mutta myös antibioottien massiivinen käyttö tavallisten hengitystieinfektioitten hoidossa on kyseenalaistettu jo vuosia sitten.
Silti yhä edelleen vallitsee yleinen käytäntö ellei suorastaan "protokolla", jonka mukaan lääkäri kirjoittaa flunssaa potevalle antibioottikuurin ja muutaman päivän sairaslomaa.
Vasta tämän jälkeen henkilö on "virallisesti ja oikeuskelpoisesti" sairas.
Ja kuitenkaan ei ole mitään etukäteen varmaa näyttöä, että juuri kyseinen, kirjoitettu ja ostettu antibioottikuuri paransi flunssan, joka saattoi johtua ties mistä viruksista.
Lääkärit toimivat hengitystieinfektioitten suhteen lähinnä oletusarvoilla ja aina hieman epävarman epidemiologisen informaation varassa.
*
Placebovaikutus itsessään perustuu kyllä ikäänkuin sahajauhoon eli ei-mihinkään lääkkeellisesti vaikuttavaan ainesosaan.
Se on psykologinen - uskomuksiin ja odotuksiin liittyvä tekijä, joka siis on eräänlaista "taikauskoa" verrattuna lääkeaineen kausaaliseen vaikutukseen.
Lääketeollisuus kuitenkin myy psyyken lääkkeitä tavalla, joka manipuloi ihmiset asettamaan niiden tehoavuuteen aivan liikaa odotuksia.
Kyse ei ole valehtelusta vaan ihmisten uskomuksiin ja odotuksiin vaikuttamisesta - eräänlaista poliittista propagandaa siis.
Mutta mitä tekemistä poliittisella propagandalla on tiukasti luonnontieteellisen lääketutkimuksen kanssa?
Sitä sopii kysyä ja pohtia - kaksikin kertaa...
*
Koska näen itse kaikkialla salaliittoja (saanpahan sillä tavoin aina selityksen oudoille asioille ja ilmiöille), väitän, että maailman lääketeollisuus on täysin korruptoitu/nut eli USA:n poliittisen ja taloudellisen eliitin talutusnuorassa.
USA:n republikaanien olisi syytä kehittää lääke demokraattien "conspiracy-paranoiaan", mikäli se haluaa säilyttää uskottavuutensa.
Ja mieluummin sellainen lääke, joka todella tehoaa, koska mitään placebo-vaikutusta ei tässä asiassa enää ole mahdollista saada aikaan, sillä diplomaattisiin valheisiin (=poliittiseen propagandaan) ei voi uskoa loputtomiin...
Ei sahajauhoa vaan laktoosia l. maitosokeria. Selluloosan kanssa hyvä yhdistelmä täyte- ja sidosaineiksi lääkkeissä. Eikä yhtään haitallinen niille nais-individeille, jotka esim. ravintoloissa vaativat kovaäänisesti laktoositonta ruokaa. Kun asiasta ei tiedä, niin laktoosipitoisia lääkkeitä voi vetää naamaansa kuin rappari eikä paukuta yhtään.
VastaaPoistaLaitanpa tähän vielä linkin Ylen mainioon Silminäkijä-ohjelmaan, jossa käsiteltiin yhtä ihmiskohtaloa:
http://www.yle.fi/silminnakija
/juttu.php?tunnus=198