Puliukkojen muistolle

Puliukot ovat kuolleet.

Korvikeaineiden väärinkäyttäjiä ja kodittomia alkoholisteja on, mutta he eivät ole "kunnon" ihmisten silissä.

Ennen Erottajallakin seisoi joka päivä mies, joka oli kuin Helsingin Sanomien kulttuuriosaston kirjoitus - kaikki osaset eli eri romppeet olivat puhtaita ja siistejä, mutta kokonaisuudessa ei ollut mitään järkeä.

Kaveri asioi harvemmin käymälässä, vaan teki suoraan housuihin, ja päivän melskeissä erilaisia eväitä meni myös rinnuksille. Pelastusarmeija ja Sossu antoivat onneksi kamppeita, puhdasta ja hyvää tavaraa, esimerkiksi erinomaista liituraitakangasta olevat suorat housut, käytetty ruskea takki ja koripallokengät, takin alla ns. kipparipaita.

Bensowin talon viinakaupan kulmalla toistui:"Anteeks mutta voisko johtaja jeesaa markalla..." Jos puhuteltu - "johtaja" - hidasti askelta, tuli pakollinen jatko... "kun pitäis päästä siskon luo Jakomäkeen..."

Bensowin talo on samanlainen, hiljalleen riutuva paikan määre kuin Wulffin kulma tai Tempon talo - nimiä ei enää ole mutta nimityksiä käytetään. Huumenuoriso asusti aikojen alussa Perunatorilla, jossa kai ei enää myydä perunoita - siis siinä Bio-Bion edessä (Uusi ylioppilastalo - Vanha ylioppilastalo). Puliukot eli denat majailivat Ruttopuistossa, johon on haudattu 1700-luvulla koleraan kuolleita; Helsingissä ei liene koskaan ollut paiseruttoa.

Liikehdintä alkoi 1960-luvulla. Marraskuun liike kiinnitti voimakkaasti huomiota rappioalkoholistien asiaan. Kävin useinkin ensisuojassa, jota ruvettiin sanomaan Lepakkoluolassa ja joka tuli myöhemmin tutuksi muista yhteyksistä. Vallitseva, valistunut mielipide paheksui juoppojen hyysäämistä, sillä joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä. Todellisuudessa kysymyksessä oli aika suuri määrä lohduttoman huonoon kuntoon joutuneita ihmisiä.

Puliukot haluttiin nähdä huvittavina. Kari Suomalainen teki asiassa parhaansa. Puliukko Kustu oli aika tyypillisesti lainattu muilta pilapiirtäjiltä. Tanskalaisen Storm-Pedersenin pulikot jäivät historiaan epäilemällä, että kulttuuri tarkoittaa samaa kuin pulituuri. Ruotsalainen Albert Engström ja hänen hyväntuulinen, jäntevä ja reipas Kolingen-hahmonsa oli iloinen, yhteiskunnanvastainen pilkkakirves, joka lainasi hahmonsa piirrosten pultsareille.

Pulituuri muuten on ainetta, jota käytettiin huonekalujen kiillottamiseen. Pöydät ja piirongit petsattiin tummiksi ja lakattiin useaan kertaan ja hiottiin ja sen jälkeen kiillotettiin pulituurilla, joka on ohjaltaan ranskan kielen sana ja tarkoittaa kiillotusainetta. Siinä oli alkoholia.

Puhuttiin myös tenttu-ukoista. Tenttu tarkoittaa denaturoitua eli vastenmieliseksi tehtyä alkoholia. Viimeisiä sellaisia aineita oli "liekkiviina" eli etyylialkoholi tuulilasinpesunesteenä. Nykyinen haisee kyllä ihastuttavasti viinalta, mutta on korkeampi alkoholi eikä siis mene päähän.

Vietin lapsuutta ja nuoruutta hullujen ja humalaisten seurassa, kuten maalla oli yleisesti tapana. Heillä oli hienot jutut. Kaikki kuunneltiin ja painettiin mieleen.

Kirkonkylissä ei tietenkään ollut Alkoa, eikä kauppalan viinakaupasta myyty juopoille. Suosittu korvikepäihde oli suuvesi Illodin, mutta myös Eau de Colognea juotiin ja nikkarinlakasta sai suolan avulla päähän menevää janojuomaa.

Kuvittelisin, että keskioluen vapauttaminen ja alkoholipolitiikan keventäminen tappoi pultsarit. He joivat itsensä hengiltä ensimmäisinä.

He olivat myös sodan ja elintasokilpailun ensimmäisiä uhreja. Sisätilahenkilöistä ei yleisö paljon tiedä. Kun suora sosiaalituki kasvoi, ihmiset alkoivat juoda itseään hengiltä neljän seinän sisällä, eivätkä heistä tienneet muut kuin poliisit ja ruumisarkkuliikkeiden autonkuljettajat.

En tiedä. Ehkä valtavasti kohonnut suomalainen alkoholinkäyttö näkyy yllättävällä tavalla. Mielestäni julki juopuneita eli päiväsaikaan tolkuttomassa humalassa hoipertelevia ja hoilaavia ihmisiä näkee nykyisin harvemmin kuin ennen. Tämä tarkoittaa että heitä näkee harvemmin keskustan kaduilla.

Puliukko oli vaaraton olento, joka huonokuntoisuutensa vuoksi ei olisi edes pystynyt väkivaltaisuuteen. Heitä asui talvisin Helsingin pääpostin lähellä roskalaatikoissa. Joukossa oli eräässä vaiheessa kaksi Mannerheim-ristin ritaria.

Espoon käräjiä 60-luvulla istuttaessa Annankadulla yksi toimistamme oli soittaa järjestyspoliisille ja pyytää poistamaan puliukko Sutinen, joka oli yleensä vielä aamulla kello 9 nukkumassa ja haisemassa ullakkotasanteella.

Epäilen että talonmies oli humaani.