Vaikka Lordin levy-yhtiö on kansainvälinen ja yksi maailman suurimmista ja vaikka suomalaisuus on tässä keitoksessa kirpeä mauste eli siis hyvin vähäpätöinen seikka, toivon,
- että levy-yhtiöt vähentäisivät kuuluvasti kitinäänsä piratismista, ja
- että edunvalvontajärjestöt tunnustaisivat viimein, että pirtaismi on lähinnä hinnoittelukysymys.
Muutamia vuosia kiihkeästi vatkattu kysymys peittää näkyvistä sen,
- että ihmiset ja etenkin nuoret ihmiset harrastavat musiikkia kiihkeästi.
Me jakelujärjestelmistä ja oikeuksista kiinnostuneet tylsät tutkijat olemme inttäneet, että musiikki-ihmisiä ei köyhyys koputtele.
Väitetyt piratismitappiot ovat käyrinä silmiinpistävän samanlaisia kuin kulutushyödykkeiden kausivaihtelut.
Uusien teknologioiden on lupailtu ennustavan maailmanloppua ainakin vuodesta 1921, ja tuomiopäivän profeettoina ovat esiintyneet koko ajan firmat ja edunhaltijat itse - ne jotka ovat jo sijoittaneet paljon rahaa edelliseen teknologiaan. Viimeksi VHS-nauhurin eli videoiden ja itse poltettavan CD-levyn ja sitten DVD:n oli määrä tehdä loppu koko bisneksestä. Kävi päin vastoin.
Tekijänoikeusjärjestöt tarvitsevat sitä, mitä me tutkijat toivotamme: innostunutta yleisöä ja oivallisia tekijöitä.
Saa nähdä kuinka käy.
Oma arvaukseni on, että suomalaiset alan järjestöt menevät sinne missä osa alan ihmisistä jo on: kallispalkkaisiksi sulttaanin eunukeiksi. Sijoituspaikka on usein Lontoo, joskus Haag.
En tiedä jaksatko, mutta luento aiheesta "Kulutushyödykkeiden kausivaihtelut suhteessa piratismiin" olisi mielenkiintoinen, varsinkin kun asiaa ei käsittääkseni ole koskaan oikein käsitelty tästä näkökulmasta.
VastaaPoistaOlet hinnoittelukysymyksen suhteen oikeassa. Kaksi pointtia. 1) Jos piraattikopio Viipurissa maksaa yhden kymmenesosan normaalihinnasta, jossakin ollaan liian ahneita. 2) Musiikkia pystyy kuuntelemaan max. 24 tuntia vuorokaudessa. Siitä on laskettavissa kuinka paljon potissa on enimmillään jaettavaa. Siitä sitten hilaamaan hintaa alaspäin kunnes optimi on saavutettu. Tuntumani on, että "oikea" cd:n hinta on kolmisen euroa.
VastaaPoistaLevylle sopiva hinta täysin immateriaalisena on jossain 5 euron hujakoilla ja ihan aineellisena 15 euron paikkeilla. Hinnat ovat paitsi mahdollisia, myös kannattavia. Levy-yhtiö ja Spinefarm ovat asian osoittaneet aika tehokkaasti.
VastaaPoistaMusiikkiteollisuus on itse välillisesti luonut "piratismin". Termi on sinänsä joutava, että se kuuluu laittoman fyysisen kappaleen ammattikopiointiin. Vertaisverkkolevitys on asia erikseen.
Vertaisverkkolevitys yhdistettynä verkon yhteisöllisyyteen on myös myyntiä edistävä väline, vaikutus ei ole pelkästään kielteinen. Hämmentävää on myös se, että ilmainen jakelukanava dumataan täysin.
Annettaisiin kanavan olla ja elää elämäänsä. Lisäksi tarjottaisiin se kanava, jossa testarilla tai verkkopankilla voi maksaa mistä tahansa haalimansa biisit "virallisiksi".
Jukka Pojan esimerkki osoitti, että ilman mitään rajoituksia väki kyllä maksaa, jos kokee tuotteen olevan sen arvoinen. Se loppu, oli se 80-90 % on sellaista massaa, joka ei fyysistä kappaletta ostaisi. Menetykset ovat lähinnä spekulatiivisia.
CD on myös rajoittunut siinä mielessä, että yhden biisin halutessaan joutuu ostamaan koko levyn.
Levyn kopiontisuojan kiertäminen on laitonta. Vähemmän haloota on noussut siitä faktasta, että tietoturvariskien ohella kopiosuojatut levyt ovat rikkoneet cd-rom-asemia. Itseltäni on mennyt aikanaan kaksi. Hävytöntä on myös, että kopiosuojattua levyä, joka on toiminnallisesti epävarma ja usein standardin vastainen, markkinoidaan CD:nä.
"Levyn kopiontisuojan kiertäminen on laitonta."
VastaaPoistaHah, tässä se hauska juttu onkin, kun kokeilumielessä rippasin Aki Sirkesalon viimeisen levyn ("Copy Control") koneelle. Toki ensin ilmestyi lätkä, jonka mukaan pitää asennella softaa jotta rupeaa levy pyörimään koneessa, mutta kun pisti Cancel ja kylmänrauhallisesti laittoi CDex:n hurraamaan, kas kummaa, mp3:set syntyivät mukisematta. Mitähän lakia tässä "kiertämisessä" rikoin? Oliko levyssä todella kopiosuojaus? Ei ainakaan siltä vaikuttanut.