HYVÄ TIETÄÄ
3/2005
HENKILÖREKISTERI.
Joukko valokuvia voi olla henkilörekisteri. Henkilötietolain mukaan rekisterin kerääminen ei ole luvallista muuten vain. Tarvitaan järkevä syy.
Laki ei koske puhtaasti yksityisiä kokoelmia. Valokuva-albumit ja omalla tietokoneella olevat valokuvasarjat ovat kuvien haltijan yksityisiä.
Jos kuvat sattumat olemaan myös työpaikan koneella, työnantajalla ei ole oikeutta penkoa niitä. Tästä on uusi, vähän tunnettu laki, laki yksityisyyden suojasta työelämässä.
Tietosuojavaltuutetun kannanoton mukaan julkinen kuvablogi on ongelmallinen ja Googlen kuvahaku selvästi kielletty ja a9.com samoin. Siitä nämä viis välittävät.
Ohjeita julkisesti annettaessa kullakin on roolinsa. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on henkilö, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Hän hoitaa virkaansa hyvin. Tähän asiaan ei ehkä kuulu, että hän on henkilönä myös helposti lähestyttävä ja oikealla tavalla kollegiaalinen.
Mutta tuossa virassa on tavoiteltava käsitettäviä sääntöjä.
Minä olen tutkijajuristi eli professori. Sitä en kerro blogin lukijoille, missä määrin asiantuntijoiksi esittäytyviä kannattaa uskoa. Esittäydyn asiantuntijaksi.
Mielestäni perusteltu otaksuma suostumuksesta vaikuttaa ihmisten kuvien julkaisemiseen netissä.
Taannoin oli puhe julkisista tilaisuuksista ja toimituksista. Kemppinen istuu tohtorinväitöksessä custoksena - se on virkatehtävä, johon on annettu kirjallinen määräys. Valokuvaaminen on normaalia ja tavanomasita. Kemppisen kuvaaminen ja kuvan levittäminen on luvallista suostumusta kysymättä. Paitsi jos custos retkottaa katederilla juopuneena kuin käki ja housunnapit auki. (Esimerkki ei ole aivan keksitty, mutta ei koske minua.)
Tietosuojavaltuutettu neuvoo yksityisyyden suojasta. Tältä osin olisin hiukan eri mieltä tulkinnasta. On kovin jyrkkää sanoa, että yksityisyyden suoja on yhtäläillä voimassa myös julkisilla paikoilla.
Lause saattaa olla peräisin opinnäytetyöstä, koska se kuulostaa hyvältä mutta on vailla sisältöä. "Julkinen paikka", joka esiintyy taajaan muun muassa rikoslaissa, on jotain muuta kuin yksityinen paikka. Viimeksi mainittuun kuuluu ainakin kotirauhan piiri.
Julkisella paikalla ei sovi esiintyä kelteisillään. Kotona saa, kunhan vetää sen verran verhoa ikkunaan, etteivät lehmät pelkää.
Saan kirjoittaa:"Näin naapurini Pertti Virtasen syömässä voileipää raitiovaunussa."Ei ole sellaista kieltoa, ettei henkilön nimeä saisi mainita julkisuudessa. Saan myös ottaa valokuvan, mutta sen käyttäminen on rajoitettua. Väittäisin että saan käyttää kuvaa julkaisemassani valokuvateoksessa tai pitämässäni näyttelyssä. Lisään että luvan kysyminen on hyvää käytöstä, mutta ei välttämätöntä.
Toisessa asiassa olen arvelevalla kannalla. Valokuvakokoelma on lain määrittelemä henkilörekisteri, kun siitä voidaan tunnistaa ihmisiä. "Hyvä tietää" -oppaassa sanotaan perustellusti, että vanhat luokka- ja armeijakuvat eivät kuulu lain piiriin, koska ihmisten henkilöllisyydestä ei saa selvää. Sama koskisi joukkotilaisuuksia.
Avoimeksi jää, kuka tunnistaa.
Jokainen tunnistaa itsensä ja perheenjäsenensä sekä tuttavansa. Se ei riitä. Asia muuttuu aivan toiseksi, jos kuviin tai niiden metadataan on merkitty kuvatun nimi. Jos kuvasta nimeen ei ole linkkiä, pidän sellaista tulkintaa liian kattavana, että kaikki muotokuvasarjat olisivat henkilörekistereitä. Tiedän kokemastani ja kuulemastani, ettei henkilöitä käytännössä osata nimetä, vaikka kuvassa olisivat nyt Eduskunnassa istuvat kansanedustajat.
Ystäväni Komulainen on spesialisti tunnistamaan menneisyyden poliitikkoja. Jo 20 vuoden kuluttua alan ammattilaisetkaan eivät tahdo tuntea lehtikuvista edes kaikkia valtioneuvoston jäseniä tai pääjohtajia ja kysyvät siksi Komulaiselta.
Tietokonepohjaiset kuvahaut ovat vasta kehittymässä. Minulla on itselläni ohjelma, joka löytää anoppini kuvan perusteella hänet, äitini ja tätini. Algoritmi osaa siis laskea "vanhan naisen" kuvasta. Kun tämä tekniikka etenee - ja siihen voi mennä arvaamattoman paljon aikaa - tilanne muuttuu.
Toistaiseksi suhtaudun epäluuloisesti asiaan ja olisin siis kunnioittavasti eri mieltä tietosuojavaltuutetun kanssa.
Lain esitöissä kuvataan ymmärrettävästi yksityisyyden piiriä eli kotipiiriä. Jos pitäisin vaimoni kukallista yöpaitaa nukkuessani, se olisi "oma asiani" ja kuuluisi yksityisyyteni piiriin. Kuvaisin näitä asioita henkilökohtaiseksi itsemääräämisoikeudeksi.
Tietojen kerääminen ihmisistä voi vaarantaa itsemääräämisoikeuden. Tämä pitää paikkansa. Henkilötunnusten erikoisen vahva suoja on perusteltu, koska tuo tunnus johtaa niin moniin muihin tietoihin.
Tämäkään ei ole helposti rajattavissa oleva asia. Lista parin sadan ihmisen työpaikasta, HIFK:n kannattajat ja Jokeri-fanit, olisi mielestäni niin viaton, etten pitäisi sitä henkilörekisterinä. Luettelo tupakoivista ja tupakoimattomista, viinaraittiista ja viinaan menevistä olisi ilman muuta lain mukainen henkilörekisteri, ja mahdollisesti jopa arkaluonteisia tietoja sisältävä.
Arvioisin, että EY-direktiivi olisi järkevä, vaikka en ole kyllä asiasta aivan varma. Järkevyys olisi kattava, yleinen kielto, jonka tausta on kattavien rekisterien vaarallisuus. Kun Saksa oli valloittanut Hollannin 1940, juutalaisia kuljettavat junat lähtivät liikkeelle heti. Hollannin henkilörekistereissä oli tämä saksalaisten kaipaama tieto. Vaikka savolaisuus ei ole synti vaan ainoastaan huomattava häpeä, pitäisin ymmärrettävänä, että luettelo "Käpylässä asuvat savolaiset" olisi henkilörekisteri.
Hmm. Hyviä ajatuksia, mutta hieman harhailevia. Lisään muutamia, harhailevia.
VastaaPoistaPuhtaasti ilmaisutarkoituksessa julkaistuista valokuvista muodostuvaan henkilörekisteriin ei henkilötietolakia sovelleta (2§, 4. kappale). Mielestäni tämä koskee siis omaa valokuvablogia sellaisenaan. Jos blogin takana on jokin muu järjestelmä, jonka avulla blogia kirjoitetaan, on vasta tämä 5. kappaleen tarkoittama toimituksellinen rekisteri, johon siis pitää soveltaa mm. tietoturvavaatimuksia.
Webissä jo olevista kuvista muodostettu kokoelma (esim googlen kuvahaku) on myös 2§ 4. kappaleen tarkoittama puhtaasti tiedotusvälineessä julkaistuista tiedoista koostuva rekisteri, ja siten lain vaatimuksista vapaa.
Riippumatta siitä, mihin tarkoitukseen kuvat on alunperin julkaistu.
Bodil Lindqvistin tapauksen ainoa oppi minun mielestäni onkin se, että webissä julkaisu muussa kuin ilmaisutarkoituksessa ei ole toimituksellista: hänellä kun oli tarkoituksena työtehtävien hoitaminen, toiminnan (rippikoulun) käytännön järjestelyjen suorittaminen. Vaikkakin hieman hitaammin päivittyvä, oli hänen sivustonsa vähän sama kuin joidenkin yritysten 'kuka on talossa' rekisteri, jota päivitetään kulunvalvonnasta.
Tiedon laittaminen webbiin ei siis minun mielestäni tarkoita sinällään toimituksellisuutta, vaan se riippuu siitä tarkoituksesta, jonka vuoksi laittaminen tehdään (esim. koulukaverit.fi ei ehkä ole puhtaasti toimituksellinen, mutta pitäisi tutustua tarkemmin voidakseen sanoa). Mutta kun se kerran siellä on, on se tiedotusvälineessä julkaistua. Ehkä.
Tästä sietäisi Aarnion tai muun viranomaisauktoriteetin kirjoittaa.
Sinun mielestäsi satunnainen kuvakokoelma ei olisi henkilörekisteri, koska ihmisiä ei siitä aina voi tunnistaa. Yleinen päinvastainen tulkinta valvontaviranomaisten taholta (varsinkin Iso-Britanniassahan on hyvin selkeästi oltu eri mieltä) osoittaa mielestäni epäjohdonmukaisuuden tämänhetkisessä laintulkinnassa.
Käsittääkseni kuvaa ja ääntä on tietokoneella on alettu pitää henkilörekisterinä nimenomaan sen takia, että on ollut nähtävissä kasvojentunnistuksen kehittyminen siihin pisteeseen, että kuvassa esiintyvät kasvot on yhtä helppo tietokoneella löytää kuin tekstissä esiintyvä nimi.
Tämä on kuitenkin ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että tietoja joista henkilö ei suoraan yksilöidy, mutta joista yksilöinti voitaisiin tehdä voidaan kerätä, kunhan tällaista yksilöintiä ei ole tarkoitus tehdä. (esim. auton rekisterinumero, Tietosuojavaltuutetun kannanotto 4.5.2000. Dnro 344/45/2000).
Jos uhkakuvana on nimenomaan myöhemmin lainvastaisestikin tapahtuvien väärinkäytösten ennaltaehkäiseminen (natsiesimerkki), ei tämähetkisen rekisterinpitäjän aikomuksilla ole juuri väliä, vaan kuvien suhteen otettu kanta on johdonmukainen.
Direktiivin vaatimusten takana on monta erilaista perustelua/näkökulmaa. Niitä ovat ainakin mahdollisesti totalitääriseksi kääntyvältä valtiolta suojautuminen, syrjinnältä suojautuminen, tiedon mukanaan tuoma valta, informaatio kauppatavarana ja sen arvo silloin, tiedollinen itsemäärämisoikeus yksilöautonomian osana jne. Nämä kaikki on mahdutettu yhteen direktiiviin ja yhteen lakiin, ilman että niitä on myöskään enää kirjoitettu auki sen perusteluihin kovin hyvin. Eri toimijat näkevät usein direktiivin vain osasta näitä näkökulmia (esim. työnantaja-työntekijä -suhteessa saattaa korostua vallankäyttö, valtio-kansalainen -suhteessa totalitäärisyyden uhka ja yksilöautonomia), ja eivät silloin tule ajatelleeksi tai ymmärrä muista näkökulmista nousevia tulkintoja.
Ei että olisin lukenut kirjallisuutta tarpeeksi. Mutta kyllä meille mahtuisi yksi kunnollinen, kirjankokoinen ja suomenkielinen henkilötietolain kommentaari tähän maahan.
Ad Mika Raento:
VastaaPoistaEi voi olla harhailematta, kun laki luistaa alta.
En kykene näkemään selvästi, mikä on lain henkilötiedon ja henkilörekisterin suhde.
En ymmärrä riittävän selvästi, miksi on sanottu "tämä laki ei koske" erinäisiä tietoja, jotka kuitenkin määrityvät henkilötiedoiksi. Esimerkiksi vaimoni puhelinmuistio.
Riya.com on kasvojentunnistamisessa mielenkiintoinen beta-vaiheessa oleva palvelu. Toimii aika hyvin, mutta sisältää vielä paljon puutteita ja karheutta.
VastaaPoista