Liikaa tietoa?

Viikonvaihteessa nähtiin televisiossa laajaa dokumenttiohjelma Kustannusosakeyhtiö Otavasta ja sen omistajasuvusta, Reenpäistä.

En tunne tarkoin asian taustaa. Arkistomateriaalia oli käytetty aika paljon, joten MTV3:n ohjelma ei ollut aivan halpa. Hyvän tahdon mainontana tulos oli vakuuttava. Lisäksi ohjelma oli epätavallisen rehellinen. Eräät totiset asiat oli esitetty niin kuin ne tapahtuivat ja vielä mukana olleiden omalla suulla.

Digitaalifundamentalisteille tämä olisi ollut oppitunti, mutta he eivät ehkä katsoneet ohjelmaa.

Toisaalta nimittäin painettu sana on, pysyy ja voi hyvin. Toisaalta ohjelmasta kävi ilmi - ohimennen - että Otava ponnisti aallon pohjasta 1960-luvun lopulla raivokkaalla uuden teknologian omaksumisella. Valoladontaan siirryttiin hyvin varhain. Kirjan valmistuskustannuksia leikattiin siirtymällä käsityökannasta virtaviivaistettuihin teollisiin menetelmiin arvoketjun eri vaiheissa. Jopa kirjakaupat siirrettiin nykyaikaan, vaikka siitä ohjelmassa ei ollut puhetta. Kirjakaupat olivat eläneet suojattua elämää kustantajien määräämien kirjojen hintojen ja vertikaalisen kartellin turvin. Järjestelmä purettiin ja suuri osa kirjakaupoista katosi.

Voisi taas kerran korostaa, että näistä asioista minulla on tietoa sekä luettua että koettua. Olin nuorena poikana Otavassa töissä Kari Reenpää -vainajan aikana, jouduin olemaan monella tavalla mukana 60-luvun rajuissa rahallisissa järjestelyissä ja myös kulttuuripoliittisissa sodissa. Muistan hyvin sen päivän, kun Kari Reenpään kuolemasta soitettiin asianajotoimistoomme. Muistan senkin, että Otavan saneeraajaksi pantu mies kävi esittämässä havaintonsa Göran Ehrnroothille pankissa: joko Reenpäät lähtevät tai minä lähden. - "Sinä lähdet."

Siis kyynikoille tiedoksi: Suomessa on ainakin yksi yhtiö, jonka pankki on armahtanut etenkin sen kulttuurisen merkityksen takia. Kovin ruotsinkielisenä pidetty Yhdyspankki pelasti kovin suomenkielisen Otavan. Silloin ja pari kertaa myöhemminkin meillä oli erinomainen mahdollisuus liukua tilanteeseen, jossa lehtemme ja kirjamme julkaisisivat monikansallinen Murdoch - Erkon kavereita muuten - ja ruotsalainen monialayritys Bonnier.

Nyt meillä on Erkon WSOY ja Reenpäiden Otava. Koko Euroopassa ei ole monta kustannusliikettä, jossa omistajat edelleen osaisivat hoitaa hommansa. Sellaiset komeat sanat kuin Gallimard, Fischer, Einaudi, Gyldendal, Knoph, Dutton, Allen Lane ovat sanoja vain.

Toisaalta pääomasijoittajat ja suurliikkeet kuten saksalainen Bertelsmann ovat verissä päin perääntymässä myös Yhdysvaltojen kirjamarkkinoilta. Ala on vaikea ja huonosti tuottava.

Tämä kuulostaa mairittelulta tai mainonnalta. Voi olla. Ei minulla ole sellaiseen aihetta eikä tarvetta. Olen hyvilläni, sillä en pidä kasvottomasta rahasta, ja kun nyt omistajat näyttäytyvät ja puhuvat verrattain vilpittömästi, se on mielestäni oivallinen asia. En pidä paimentolaisrahasta, joka on valmis siirtymään aina seuraavalle, houkuttelevamman näköiselle lähteelle. Olen sitä mieltä, että yrityksen ensimmäinen tehtävä on pysyä hengissä ja vasta toinen tehtävä tuottaa rahaa omistajilleen. Englanniksi se on "sustainability", joka on joskus käännetty "kestävä kehitys".

Kustannusliike julkaisee kirjoja ja lehtiä, jotka sisältävät huvitusta ja tietoa.

Nyt puhutaan liikainformaatiosta. Jotkut ovat huolissaan, miten meidän oikein käy, kun uutista ja muuta tietoa tulee joka lävestä, Internetistä erikoisesti.

Tätä murhetta en jakaisi. Informaatiovyöry on käsitykseni mukaan jotain samanlaista kuin television aamuohjelmat - sama toisarvoinen aineisto uudestaan, kerran toisensa jälkeen. Vihreät vastustavat ydinvoimaa. What else is new? Toisia hirvittää syödä broileria, mutta ei kuitenkaan niin paljon että siirtyisi sikaan. Puolueet odottavat vaalivoittoja ja kilpailijoilleen lunta tupaan.

Perinteinen kirjatuotanto sisälsi jo sata vuotta sitten "aivan liikaa" informaatiota. Edgar Lee Masters kirjoitti ikimuistoisessa Spoon Riverissään heikkomielisestä henkilöstä, joka opiskeli tietosanakirjaa ja oikaisi koipensa ennen C-kirjaimeen pääsemisestä. So it goes (Vonnegut).

Luullakseni nykyinen painettu sana ja nykyinen sähköinen sana, kuva ja ääni antavat verrattoman hyviä mahdollisuuksia tiedon muokkaamisen elämän tarpeiden mukaiseksi. Luullakseni tähän on kiinnitetty toistaiseksi aivan liian vähän huomiota.

Jos nyt vaikka haluaisin tietää, mikä on tuokin lintu, joka mellastaa ikkunani takana, ja mietin, onko Turussa vai Hämeenlinnassa tarjolla edullisempia asuntoja vanhusten palvelutaloissa tai onko jommassakummassa lappu luukulla, joudun tekemään epämiellyttävää ajatustyötä ennen kuin ryhdyn verkkohakuihin.

Niin - näkisin kovin mielelläni, että esimerkiksi aamutelevisio tai Helsingin Sanomat kertaisivat silloin tällöin alkeita ja opettaisivat kansalaisille, miten tietoa haetaan vaikkapa verohallinnon tai kuntien verkkosivuilta.

Käsi pystyyn kaikki jotka osaavat käyttää sujuvasti Google Suggest (Beta), Google Desktop ja Google Directory -vaihtoehtoja (ja Scholar ja Books ja Pictures.

Niin kuin ravintola Kimmelin tarjoilija muistettavasti huikkasi: "Käs' pystyyn kaikki jotk' ei ota votkoo."