Liian paljon rahaa

Lehden mukaan isojen yhtiöiden johtajat tienaavat miljoona markkaa vuodessa eli keskimäärin 160 000 euroa. Moni tienaa kymmenkertaisen määrän, moni sitäkin enemmän.

Tätä en haluaisi puolustaa. Perustelut eivät vakuuta. Johtajat karkaisivat, ellei rahaa tulisi kuin rännistä.

Karatkoon. Kannuste on viallinen ajatus sekä palkoissa että tekijänoikeuksissa. Siinä on perää mutta se ei ole läheskään koko totuus.

Käykää hautausmaalla miettimässä, kuka on alueen rikkain henkilö ja mitä hänelle nyt kuuluu.

Miettikää, kuka muistetaan eläkkeelle siirryttyään tai kuolemansa jälkeen. Muistamme suuria pahantekijöitä ja hyviä ihmisiä.

Muistelkaa, kenelle on jäänyt kaunaa. Yksikin työtoveri tai esimies, joka oli natku. Suomennospalkkioissa ja kirjoituksia hinnoitellessaan hän piti aina omistajien puolta ja nipisti hinnat alas. Sitten hän meni sairaseläkkeelle, ja omistajat alkoivat tosissaan rikastua.

Silti puolustelu tai selitys johtajien palkoille, koska asioissa on vähintään kaksi puolta niin kuin setelissä.

Yritysmallimme oli saksalaista perua. Johtajat olivat luottamushenkilöitä. Amerikkalainen yritysmalli on sukua principal - agent -ajatukselle. Omistajajoukko ja omenavarkaat ovat samaa koplaa. Saalis pannaan tasan: sulle mulle, sulle mulle, mulle.

Suuren yhtiön toimitusjohtaja tai muu johtaja ei ole työntekijä vaan yhtiön liikekumppani.

Tämä on toimiva ajatus.

Se on mennyt vähän pilalle, kun epäonnistuneet johtajat saavat lahjapalkkioita, vaikka heidät pitäisi johdonmukaisuuden nimessä hirttää munista lipputankoon. Anteeksi epäasiallinen ilmaisu - johtajissa on nykyisin naisiakin.