Viikonlopun iltapäivälehdissä käsitellään ajankohtaisia asioita, kuten kulttuurien yhteentörmäystä. Ilta-Lehdessä esitän asiantuntijana pyynnöstä lausunnon sananvapauden käyttämisestä. Olen siinä sellaista mieltä, ettei uskontoa tai sen edustajia voi oikeudellisesti arvioiden loukata.Jatkan että toisaalta on hyvä ajatus pitää turpansa kiinni. Jos näkee junassa hevosen näköisen miehen, ei ole välttämättä hyvä ajatus mennä sanomaan hänelle, että onpa siinä hevosen näköinen mies.
Sensuuria eli ennakkotarkastusta meillä ei ole. Kirjoittamastaan ja kuvaamastaan voi silti joutua jälkikäteen vastuuseen.
Tänään uutisissa kuvataan tapahtumia, jotka ovat eurooppalaisen oikeuskäsityksen mukaan rangaistavia: kiihottuneet ihmiset kiihottavat toisia ihmisiä väkivaltaisuuteen kansanryhmää vastaan ja heristelevät aseita.
Kansanryhmä oli vielä eilen tanskalaiset tai skandinaavit ja näyttää olevan tänään eurooppalaiset ja huomenna varmaan "kristityt". Se menettely, jota diplomaattimme valittelevat, on oikeuskäsityksemme mukaan rikollista.
On rikollista ja tuomittavaa uhata kansanryhmää hengen tai omaisuuden menetyksillä.
Meillä on pitkä ja katkera kokemus suvaitsevaisuudesta. Kun jokin ryhmä haluaa esimerkiksi polttaa Chicagon kaupungin symbolisena eleenä kärsimistään vääryyksistä, heille ilmaantuu heti ymmärtäjiä. Kun latinalaisen Amerikan tai Kaakkois-Aasian maassa jokin joukko alkaa järjestelmällisesti surmata vastustajiaan, surmaajille löytyy ymmärtäjiä, surmatuille heikommin.
Pol Pot oli Kamputseassa ranskalaisen strukturalismin oppilas. Niin sanottuja kaupunkisissejä istui Manuel Castellsin seminaareissa Ranskan yliopistoissa. Louis Althusser - johtava sorrettujen ymmärtäjä ja marxilaisuuden teoreetikko - päätyi telkien taakse surmattuaan vaimonsa.
Vastustamalla köyhien ihmisten tekemiä väkivaltaisuuksia saa pääomapiirien lakeijan leiman.
Seinilläni ei ole koskaan ollut Che Guevaran kuvia, koska Che Guevara oli murhamies. Nuoruuteni pävinä kuuntelin väitteitä, että myös Mannerheim oli murhamies ja lahtari. Olen edelleen sitä mieltä, että se oli tahallista käsitteiden vääristelyä ja iso vale. Vaikka sotaa sanotaan "vapaustaisteluksi", se ei kerro vielä mitään.
Väkivallalla uhkaamisen perusteena on nyt väitteen mukaan uskonnollisten tunteiden loukkaaminen. Uhkailu on silti rikollista ja sitä on sanottava rikolliseksi.
Ku Klux Klania on vastustettava aina ja kaikkialla. Silloin kun vaikeneminen olisi myöntämistä, on korotettava äänensä.
Kirjoittajan on kirjoitettava. Runoilijat ammutaan vallankumouksissa ensimmäisinä ja lehtimiehet toisina. Siihen on hyvä syy.
Mitä loukkattuihin uskonnollisiin tunteisiin tulee, tilanne näyttää nyt samalta kuin isänmaallisten tunteiden loukkaaminen esimerkiksi Saksassa 1919 tai hyvin pienessä mittakaavassa Suomessa 1930. Tilanne näyttää samalta kuin "työtätekevien todellisten etujen vastustaminen" Venäjällä 1918 alkaen.
Tietääkseni kysymys ei ole milloinkaan ollut niistä aatteista, joiden nimissä aseita on heristelty, vaan jostain muusta, kuten vallasta, rahasta tai öljystä.
Silloin kun aseita on heristelty maahanhyökkäysta pelättäessä, aatteet ovat olleet aitoja, kuten Suomessa 1939 ja 1941.
"Pol Pot oli Kamputseassa ranskalaisen strukturalismin oppilas. Niin sanottuja kaupunkisissejä istui Manuel Castellsin seminaareissa Ranskan yliopistoissa. Louis Althusser - johtava sorrettujen ymmärtäjä ja marxilaisuuden teoreetikko - päätyi telkien taakse surmattuaan vaimonsa."
VastaaPoistaJa Sartre oli maolainen, Hitler oli kasvissyöjä... Entä sitten?
Tällaiset luettelot ja rinnastukset ovat helppoja. Paljon vaikeampaa olisi osoittaa, että esim. strukturalismin ja Pol Potin tai kasviskeiton ja Hitlerin välillä on kausaliteettia.
Ad Jussi -
VastaaPoistaCastellsin kanssa olen itse keskustellut hänen oppilaastaan Cohn-Bendit'ista.
Pol Pot osallistui seminaareihin Sorbonnessa. Hänen ja etenkin Sartren kohdalla ks. esim. Tony Judt, Postwar.
Kausaliteetin kysyminen, kun puhe on historiasta ja ihmisen käyttäytymisestä, ei varmaankaan ollut tarkoituksesi?
Haluan osoittaa sormella sitä, että Sartre nimenomaisesti hyväksyi useat neuvostoterrorin episodit ja esiintyi ranskalaisessa keskustelussa täysin selkeästi Camus'n vastustajana selittäen, että hyvä aate voi pakottaa murhatekoihin.
Pol Pot ja strukturalismint teoreetikot on laajempi kysymys, johon mielelläni palaan.
Toistan: italialaisuuden ja mafian välillä ei ole eikä voi olla kausaliteettia. Neekeriydyn (négritude) ja sorron kohteeksi joutumisen välillä ei ole kausaliteettia.
Kommenttini muotoilussa oli toivomisen varaa. Sartren kohdalla olisi ehkä pitänyt mainita eksistentialismi ja maolaisuus samassa hengessä kuin sinä mainitset strukturalismin ja Pol Potin.
VastaaPoista"Haluan osoittaa sormella sitä, että Sartre nimenomaisesti hyväksyi useat neuvostoterrorin episodit ja esiintyi ranskalaisessa keskustelussa täysin selkeästi Camus'n vastustajana selittäen, että hyvä aate voi pakottaa murhatekoihin."
Tämä on tietenkin totta; ei lisättävää.
Enkä epäile etteikö Pol Pot olisi osallistunut Sorbonnessa seminaareihin ja tutustunut strukturalismiin. En epäile etteikö Pol Pot olisi tapattanut kansaansa. Kausaliteetin kysyminen on ehkä liioittelua, mutta mitä sitten tarkoitat? Sorbonne ja strukturalismi lienevät tuttuja muillekin kuin kansanmurhaajille; siis jos lähdetään siitä ettei Sorbonne ole terroristien koulutusleiri.
Äh, tämä ei taida selventää yhtään...
Ad jussi og
VastaaPoistaKiitos sävyisästä kommentista.
Itse strukturalismin hengessä kasvaneena ja rajalla pysähtyneenä ajattelen suunnilleen näin - Foucault laajsti ottaen kyllä, Lacan periaatteessa autistista horinaa, siis minun mielestäni, ja sitten Derrida ja Guattari ja etenkin Althusser - moraalista relativismia.
Eksistentialismin aikakausi on hyvin tuttua ja hyvin omaa, vaikka siinäkin Sartren tapa ottaa keskeinen Husserl omiin nimiinsä tuntuu hiukan ikävältä.
Camus'n kirjoituksen kuolemanrangaistuksesta kaivan esiin. Se on Plèiaden laitoksessa. Siinä on se olennainen, jonka haluan sanoa, mutta Camus sanoi sen paremmin.
"Olen hylännyt kaikki aatteet, jotka tavalla tai toisella oikeuttavat ihmisen tappamisen." (Henkilöhahmo "Rutossa".
Tämä piirtää myös pasifismin rajan. Puolustussota, niin kuin Talvisota, ei herätä kysymystä oikeutuksesta eli justifikaatiosta.
Camus:
VastaaPoistaQuelle que soit la cause que l'on défend, elle restera toujours déshonorée par le massacre aveugle d'une foule innocente..."
"Se ei merkitse mitään, mitä asiaa puolustetaan, sillä viattomien ihmisten sokea surmaaminen on silti kunniatonta..."
Réflexions sur la térrorisme (2002)
Sartren, Castellsin tai Camusin mielipiteet eivtä ole minun kannaltani tässä asiassa relevantteja.
VastaaPoistaPaljon mielenkiintoisempaa on minusta se, että nykyinen tilanne hoidetaan johdonmukaisesti ja oikeusperiaatteitamme siinä määrin kunnioittaen, ettemme anna rahvaan vihalle valtaa, vaan puolustamme periaatteitamme ja kulttuurimme perinnettä emme sen mukaan mitä he ovat, vaan sen mukaan mitä me olemme...
Petjan kommenttiin ei halua lisätä mitään.
VastaaPoistaMuuta kuin ehkä sen, että on, on eroa. Helsingin Sanomien nettikeskustelu asian johdosta on mielestäni sekavaa päivittelyä.
Se on chatti-tyyppisten paikkojen ongelma: mukana ovat etenkin ne, joilla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa.
Ainut mikä tuossa demokratian puolustuksessa nyt häiritsi oli Petjan maininta rahvaasta. Olen luullut että rahvas tarkoittaa samaa kuin kansa.
VastaaPoistaSe porukka joka polttaa ja tappaa sokeasti on roskajoukkoa, jonka jokin/jotkut ovat villinneet. Joukkoaate? Turhautuminen? Demagogit?
Eihän MEIDÄN olemisemme ole eliitin olemista, vaan olemista Euroopassa, missä sitä kulloinkin liikutaan minkäkin ajatusten, ideoiden ja ideologioiden mukana.
Sanat saisivat puhua kaikille. Tosin en tiedä onko sellaista tilannetta koskaan ollut että sanat puhuisivat kaikille, eli kaikilla olisi ollut yhtäläinen mahdollisuus yhteiseen sivistykseen ja kulttuuriin.
Aseet ne näyttävät maailmaa johtavan, ja viha. Tämä on omituista aikaa ja ollut jo pitempään.
Terv.
Ripsa
Tietenkään kaikilla ei koskaan ole samoja mahdollisuuksia yhteiseen sivistykseen ja kulttuuriin.
VastaaPoistaSen mahdottomuus on rakennettu ja sivistyksen olemukseen.
Tärkeä osa sivistystä on se, että se on peli. Vanha tuttuni, kanslisti Rissanen, määritteli minulle aikoinaan, ettei sellaisiin peleihin kannata osallistua, missä on säännöt, niissä voitto on pelkkää matematiikkaa.
Sivistys on peli, joka muodostuu sääntöjen määrittelystä. Se joka määrittelee säännöt, on voitolla. Tämä ei suinkaan johdu siitä, että voittajalla olisi oikeus määritellä säännöt, vaan siitä, että pisteet lasketaan sen mukaan, kuka määrittelee säännöt.
Petja
6-0
"Tietääkseni kysymys ei ole milloinkaan ollut niistä aatteista, joiden nimissä aseita on heristelty, vaan jostain muusta, kuten vallasta, rahasta tai öljystä." Muistaisiko joku viitteen siihen ruotsalaisten (?) tekemään demografiseen tutkimukseen, jonka mukaan nuorten miesten "liian suuri" määrä suhteessa muihin ikäluokkiin *ja* odotettavissa olevaan vaurastumiseen korreloi vahvasti levottomuuksien kanssa (esim. Ruanda). Tämä tuli mieleeni kun TV1:n iltauutiset näyttivät 5.2. kuvia Beirutista: Nuoret miehet kivittivät konsulaattia ja pari oppinutta yritti estellä. Uutiskuvien perusteella "mellakoivien joukkojen" ikähaarukka sattuu aika tarkasti noin 15-30 vuoden välille. Näin se näyttää olevan aina (täydellisen epätieteellisen uutiskuvahavainnoinnin pohjalta). Laitan lopuksi Ensio Siilasvuon kommentin asiasta: "Siinailla törmäsin ikäongelmaan. Ruotsalaiset ja norjalaiset lähettivät 40-50 -vuotiaita, siis aivan liian vanhoja sotilaita rauhanturvatehtäviin. Naapurimaissamme komennuksia annettiin ikäänkuin palkintona - vanhan miehen viimeinen komennus aurinkoiseen kohteeseen. Sen kaltaisissa oloissa ikämiehet, yleensä perheelliset, ovat pelkureita. Huomasin itsekin, että ikä toi mukanaan pelon - nuorempana sitä ei tuntenut. Suomessa palkintomatkoja ei ole pahemmin jaeltu." (http://www.helsinki.fi/jarj/poleemi/ensio.html)
VastaaPoistaPetja, Matti Klinge taisi sanoa, että sivistynyt ihminen osaa vähintään ranskaa, saksaa, englantia ja ruotsia, mielellään myös venäjää.
VastaaPoistaAd Antti Raike:
VastaaPoistaOlisin vielä vähän raaempi: ristiretkistä esitettiin jo sata vuotta sitten tulkinta, että aikakauden perintöoikeudellisissa oloissa oli hyvin tärkeää toimittaa etenkin vähäisemmän aatelin nuoremmat pojat mahdollisimman kauas nitistämään toisiaan.
Näin tapahtui.
Mutta Ranska ja Englanti putosivat lopullisesti I maailmansodan takia, Saksa sitä vastoin ei, koska siellä rynnäkköjoukkoja vetivät korvattavissa olevat aliupseerit.
Cambridgen ja Oxfordin sanotaan menettäneen Sommen mielipuolisen taistelun loppuun mennessä kaatuneina yli kolmanneksen opiskelijoistaan.
Olen aikoinani mielestäni osoittanut, että Suomen ensimmäinen nuorisokulttuuri oli punakaarti. Törkeistä rikoksista valtiorikosoikeuksissa kuolemaan tuomittujen mediaani-ikä on hätkähdyttävä - pari kuukautta yli 19 vuotta.
Ihminen on sosiaalinen eläin. Minä puhun kirjassani, joka julkaistaan, jos humala suo, huhtikuussa, ilmiöstä nimeltä yhteisöstressi. Osittain tässä nuorten iesten riehumisessa on kyse varmasti siitä.
VastaaPoistaEmbassy burning shocks Beirut residents, http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/4683894.stm
VastaaPoistaNuoret miehet saavat aikaan kaikenlaista. Mm. Neuvostoliiton. Kuuluu vaimoni feministisiin sananparsiin.
VastaaPoista