Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
10. tammikuuta 2006
Vastaus I
Kysymys: museoiden maalaukset ja esineet.
Ongelma on valokuvaajan oikeus. Teokset ovat tietenkin vapaita, valokuvat yleensä eivät. Jotkut museot (Ateneum) myyvät kuvia mutta antavat valikoiman ilmaiseksi heikkoresoluutioisina.
Eri maiden käytännöt vaihtelevat. Ihmettelen etteivät useammat pane valikoima vapaasti käytettäväksi.
Toiset (National Gallery, Lontoo) vaativat nimenomaan luvan hankkimista.
Itse käytän kysyjän tilanteesta hakukonetta A9, jossa on kuvat erikseen. Luvista ei puhuta mitään. Sen sijaan linkki vie The Webmuseum-sivustolle, joten tässä tapauksessa mahdollinen valokuvaajan lupa on olemassa. Järkevyyden nimessä arvioin, että kuvia voi käyttää esimerkiksi blogissa ja esimerkiksi opetuksessa eli ei - kaupallisesti, vaikka tähän rajoitukseen ei ole suoranaista oikeudellista perustetta.
Totiseen opetukseen löytyy aika halpoja kuva- ja valokuva-arkistoja, kuten Alinari.
Heillä on erikseen hinnat julkaisemiseen ja siis korkean resoluution kuviin ja opetustoimintaan.
Vatikaanin kirjasto on hieno. U.S. Congress Library tarjoaa paljon vapaata aineistoa.
Taidehistoria-verkkopaikkoja on runsaasti.
Omatuntoni, jos nyt sellaisesta voi puhua, sallii kuvien lataamisen. Myös laki sallii sen - omaan käyttöön. Minulla on mainiosti tietokoneen näytölle riittävät kuvat Limburgin veljesten jumalallisesta hartauskirjan kuvituksesta (Le Très Riche Livre des Heures du Duc de Bellay) ja van Eyckin triptyykistä sekä Boschia ja Brueghelia.
Tätä nykyä monet museot sallivat valokuvaamisen ilman salamaa.
Olen tässä riidellyt muutamien digitaalikiihkoilijoiden kanssa, jotka eivät tunnu ymmärtävän, että kohtuullisella digikameralla saa hiukan harjoittelemalla ensiluokkaisa kuvia myös vitriinin läpi. Minulla on niitä paljon. Juuri siksi satsasin Lumixin vakaajalla varustettuihin kameroihin.
Kuten sanottu, vanhojen ja vapaiden esineiden ja teosten valokuvaaminen on ongelma.
Joskus olen viisas ja ostan pakan postikortteja teoksista ja skannaan ne kotona. Valo kun on joka tapauksessa ongelma.
Kiitos oikein paljon!
VastaaPoistaMyös FreeFoto.com (parempi) ja Morguefile (joskus löytöjä) antavat valokuvia ei-kaupalliseen käyttöön. Kannattaa lukea heidän ohjeensa.
Medieval Woodcuts Clipart Collection on erinomainen paikka, josta löytää vanhoja piirroksia, ja niitä saa käyttää.
Neuvomasi Webmuseumin sivuilta löytyi kiinnostava tieto: Heidän mukaansa valokuvaajalla EI ole copyrightia kuuluisan maalauksen kuvaan, sillä siinä työssä ei ole tarvittu omaperäisyyttä: kahden ammattitaitoisen valokuvaajan ottamaa kuvaa samasta maalauksesta ei voi erottaa toisistaan!
ks. lisää
http://www.ibiblio.org/wm/
about/copyright-issues.html
Sitten seuraava kysymys:
Onko blogi "yksi julkaisu", vaikka sitä kirjoitetaan monta vuotta?
Dover Publications antaa copyright-osastolta saamani kirjeen mukaan luvan käyttää heiltä ostettujen kirjojen tai CD Romien kuvia vain 10kpl yhtä julkaisua kohden. Se tuntuu minusta aika kohtuuttomalta. Lisäksi kuvan tulee olla read-only-muodossa - mitä eroa se sitten tehnee, en ymmärrä.
(Lisättäköön, että blogi oli aivan uusi asia Doverin copyright- osastolle. Olin ensimmäinen joka kysyi heiltä jotakin.)
Jos valokuvan ainoa sisältö on taideteos, jonka tekijänoikeus on jo sammunut, niin onko varmaa, että tuon valokuvan ottaminen (tai teoksen skannaaminen) on luonteeltaan niin luovaa, että kuva ylittää teoskynnyksen? Vai voisiko perustellusti väittää, että tuollainen valokuvaaminen tai skannaaminen on luonteeltaan samalla tavalla mekaanista työtä kuin vaikkapa jalkapalloliigan tulosten kerääminen?
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistacessu, juuri näin Webmuseum päätteleekin.
VastaaPoistaTämä tieto siitä että tekijäoikeudesta vapaan kuvan valokuva ei olisikaan tekijäoikeuden alainen oli tosiaan mielenkiintoinen:
VastaaPoista” This theory has been tested and proven in U.S. courts already: In Bridgeman Art Library v. Corel Corp., 36 F.Supp.2d 191 (S.D.N.Y. 1999), the United States District Court for the Southern District of New York ruled that exact photographic copies of public domain images could not be covered by copyright because they lack originality. Even if accurate reproductions may require a great deal of skill, experience and effort, it is a process that lacks originality, a key element for copyrightability under U.S. law. The decision applies only to two-dimensional images such as paintings”
Nimittäin kun kyselin Ateneumin taidemuseosta heidän verkkosivuillaan olevien kuvien käyttämisestä yliopistossa opetustilanteessa tai verkkokurssilla minulle vastattiin näin:
” Verkossa olevissa kuvissa meillä on valokuvaajan osalta kaikki
tekijänoikeudet itsellämme. Taiteilijan tekijänoikeuksista maksetaan
Kuvastolle vuosittain ja erikseen niille, joilla ei ole sopimusta em.
järjestön kanssa.”
Eli Ateneumin tulkinnan mukaan veronmaksajien ylläpitämän julkisen laitoksen omistamat valokuvan tekijänoikeudet estävät muuten tekijänoikeudesta vapaan teoksen käytön opetuksessa ilman erillistä korvausta.
Ja vielä verkkosivuilla olevien käytöstä eläävässä opetustilanteessa:
“Niin, et saa kopioda teosta mihinkään. Välimuistikopiot uudessa laissa
sallitaan. Verkossa saa työ-, opetus- tai esityskäyttöä varten ilman
tekijänoikeudenhaltijan lupaa selata, hakea tietoa, käyttää tietoa.
Myös linkityksessä on omat ohjeensa:
linkin voi tehdä toisen aloitus- tai pääsivulle. Muusta linkittämisestä
tulee pyytää lupa.”
Eli siis:
1. Esimerkiksi siis power point esityksen tekeminen Valtion
taidemuseon verkkosivujen kuvista ei ole sallittua opetuskäyttöön, jos
kuva tallentuu tietokoneen muistiin, ei myöskään linkittämällä kuva
suoraan PowerPoint kalvolle, vaikka käytössä on online yhteys museon
sivulle.
2. Ainut sallittu kuvankäyttömuoto on verkkokurssilla linkittää museon
aloitussivulle, josta opiskelija sitten itse linkkejä klikkailemalla
etsiytyy kuvan äärelle, tai jos kyseessä on elävä opetustilanne
opettajan on mentävä Valtion taidemuseon aloitussivun kautta
klikkailemalla joka kerta kun hän haluaa näyttää kuvan.
Ei tunnu ollenkaan oikeudenmukaiselta saatikka järkevältä toiminnalta.
Tapio Onnela
Ad Tapio Onnela
VastaaPoistaKun meillä on tämä onneton lain 49a § eli valokuvat mutta ei valokuvateokset, amerikkalainen järkevä kanta ei sovi. Muualla EY:ssä tilanne on sama, Saksassa olllult vuosikymmeniä.
Ateneumin ehdot kannattaisi julkaista EFFIn rosvosivulla. Niissä on niin paljon puuta heinää että häpeän valtion laitoksen puolesta.
Kirjoitin EFFIn blogiin kommentin entisestäänkin epäselventyneen tekijänoikeuslainsäädännön helpottamasta oikeuksien rohmuamisesta ja keräsin näitä tapauksia yhteen juuri perustetun Tekijänoikeuskaappausten valvontakeskuksen (TKVK) sivuille.
VastaaPoista