Kuvassa suomalainen tai Suomessa vakituisesti asuva henkilö nauttii perustuslain suojaa.Kuvia saa ottaa blogiin. Kun otan kuvia omaan blogiini verkosta, käytän siteerausoikeutta.
Katsokaa ja ottakaa talteen tekijänoikeuslaki; uusi linkki oikealla. Sitaatti, § 22. Olen muokannut lakitekstin niin että otsikot erottuvat ja kumottu mutta vielä tärkeä teksti on pienemmällä fontilla.
(Edita Oyj kirjoittaa reteästi Finlexin sivulla:"Aineisto on tekijänoikeuden alaista." Tekijänoikeuslaissa lukee:"Tekijänoikeutta ei ole - Lakeihin ja asetuksiin." Edita Oyj änkytti asiastas viimeksi keskustellessa, että sillä on jokin salaperäinen oikeus, koska se päivittää lakitekstejä. Sama korskea teksti on kuitenkin sellaistenkin lakien yhteydessä, joissa ei ole mitään päivityksiä.
Oikeusministeriö näkee tämän. Oikeusministeriö ei tee mitään. Voi aikoja, voi tapoja! Kirsti Rissanen, haloo!)
"Blogi" on tuota sääntöä ajatellen sellainen nettikirjoitussarja kuin tämä minun. "Lasitalon emäntä" ei ole, koska lehden blogi on samojen sääntöjen sitoma kuin lehti, tämä Helsingin Sanomat siis.
Helsingin Sanomein sitoumuksista en tiedä. Totta puhuen tiedän mutta en kerro.
Tosin siteeraamisoikeus ei riipu elinkeinon harjoittamisesta. Älkää sekoittako taksisääntöön! Taksin täytyy maksaa radion soittamisesta, koska poka on "yleisöä" ja yleisölle esittäminen on tärkeä asia silloin kun on kysymys esittämisoikeudesta. Nyt ei ole. Kuvan käyttäminen blogissa on kappaleen valmistamista.
Sitaatti on sallittu, jos se on otettu
- julkistetusta teoksesta
- hyvän tavan mukaisesti
- tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.
M i t ä s e o n ?
Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa... Anteeksi, väärä kirja.
Meidän tulee varmistaa, että teos on julkistettu. Toisen yksityisiä papereita ei saa siteerata, ei myöskään toiselta saamaansa kirjettä. Kirjeeseenkin on tekijänoikeus. Okei. Minulla on nytkin monta kirjaa ja väitöskirjaa luettavana, tarkastettavana tai haukuttavana. En saa siteerata niitä, koska ne ovat luonnoksia. Niiltä puuttuu "imprimatur". (Olin nuorena etevä kustannustoimittaja. Oikaisuvedokseen otettiin tekijältä merkintä "Impr." ja allekirjoitus. "Painettakoon". Ainakin kerran kustannusliike on kämähtänyt laajan puffitekstin antamisesta lehdessä julkaistavaksi ennen kirjan ilmestymistä. Suppea teksti on luvallista mainostamista.
Hyvä tapa. - Valitan. Tällaisia termejä laissa käytetään. Hyvin vakiintuneen käsityksen mukaan tämä tarkoittaa "järkevässä tarkoituksessa". Jotkut (alan postilla eli Ruotsin komitean mietintö SOU 1956:25 ja Pirkko-Liisa Haarmann, "Tekijänoikeus", josta on juuri ilmestynyt uusi painos, puhuvat "vetoomusfunktiosta". Tekstissä viitataan kuvan esittämään asiaan. Kirjasta kirjoitettaessa kirjan kannen ja kirjoittajan pärstän kuvan saa kopioida ja ottaa blogiin ja samoin lehteen. Stalinista kirjoitettaessa ei tarvitse soittaa Moskovaan ja kysyä valokuvaajan oikeuksia, jos aikoo skannata kirjasta tai poimia verkosta Stalinin kuvan. Kun kirjoitin saippuasta, otin Unilever-yhtiön Lux-saippuan logon. Kun kirjoitan saippuaoopperoista, voin ottaa esimerkiksi Bliv-saippuan kuvan. Mutta jos olisin saippuakauppias, varoisin kilpailijoiden tuotteiden kuvien käyttämistä.
Got it?
En käyttäisi ammattivalokuvaajien loistokkaita kuvia blogissani. En käyttäisi yksityishenkilöiden tunnistettavia kuvia, paitsi kun uskon perustellusti, ettei heillä ole mitään tuota käyttöä vastaan. Tämä ei ole tekijänoikeutta, mutta asiasta on pari oikeustapausta. Olen ollut niitä juttuja ratkaisemassa. Siis jos kirjoitat blogia aiheesta "kylähullu", älä käytä tuntemattoman henkilön kuvaa.
Tarkoituksen edellyttämä laajuus. - Amerikkalaiset levittävät harhaoppia, joka ei ole totta sielläkään. Ei ole olemassa mitään kolmen tahdin tai sadan sanan sääntöä. Amerikkalaiset luovat mielellään peukalosääntöjä. Se tarkoittaa harkinnan apuvälineitä, joita käytetään muiden perusteiden ohella. Voipi olla, että kolme tahtia melodiaa tai sata sanaa tekstiä on turvallinen sääntö. Mutta vaikka eräässä oikeustapauksessa esiintyy tällainen maininta, se ei ole ratkaisun peruste.
Väitetään, ettei kokonaista runoa tai laulua saa siteerata. Saa. Niin tehdään runokokoelmia arvosteltaessa, ja runon luonteen huomioon ottaen koko runon lainaaminen on reilumpaa tekijälle kuin mielivaltaisesti typistetty snipetti.
Valokuva, piirroskuva ja maalaus ovat samassa asemassa.
Hyvä tapa edellyttää lähteen mainitsemista. Hyvä tapa ei edellytä että lähde mainittaisiin aina. Järkeä saa käyttää. Jos kirjoitan Kalle Kultalasta, panen varmaan tekstiin maininnan, että Kalle-vainajan kuva on Heden tai vaikkapa Komulaisen ottama. Jos kirjoitan Tommi Evilästä ja lähteessäni ei ole kuvaajatietoa, en ryhdy sitä itse metsästämään. Jos kuva tulee kirjaan, tieto on etsittävä.
Kysykää lisää. Vastaan parhaani mukaan.
Meneillään on "information grab". Monet vetoavat valheellisesti tai virheellisesti oikeuksiin, joita ei ole olemassa.
Päivän palkinto menee Myllyn Paras -tuotteen mainostajille. Tämä on verkosta:
"Omena-riisipuuro 4:lle
1 l omenatuoremehua
2 omenaa
3½ dl Myllyn Paras Riisihiutaleita
n. 1 dl sokeria
Kuumenna mehu kiehuvaksi. Lisää omena karkeana raasteena ja riisihiutaleet ja anna kiehahtaa. Kypsennä n. 5 min. Anna puuron vetäytyä jonkin aikaa. Tarjoile kanelin ja maidon kanssa kuumana tai kylmänä.
Tämän reseptin julkaiseminen tällaisenaan tai muunneltuna on kielletty ilman Myllyn Paras Oy:n etukäteen antamaa suostumusta."
Ryhdyn käyttämään tätä siteeraamisoikeuden nojalla luennoilla esimerkkinä siitä, mikä ei ole suojattu teos. (Kiitos, Ville)
Myllyn Paras Oy:llä (omaa sukua Tuottajain Mylly) ei ole tekijänoikeutta riisipuuroon eikä sen reseptiin. Olisivat tyytyväisiä, jos resepti kelpaa. Ei tiedä, vaikka jengi ostaisi hiutaleita. Itse en osta.
Kiitos.
VastaaPoista1. Lisäkysymys:
Minua kiinnostaa erityisesti historia. Voinko ottaa jonkun 1500-luvulla maalatun taulun tai vanhan piirroksen kuvan kuvan mistä hyvänsä, taidemuseon sivuiltakin?
Entä kirjoissa kuvatut vanhat taideteokset, piirrokset ja kartat? Niissä on ankarat varoitukset copyrightista.
"Peukolasääntö" on oikeudellinen termi alkuaan sekin. Kts. http://dynamic.uoregon.edu/~jjf/essays/ruleofthumb.html
VastaaPoistaTyhmä kysymys: hakukoneet haalivat kaikki tarjolla olevat kuvat välimuistiinsa. Onko niillä oikeus siihen?
VastaaPoistaJussi -
VastaaPoistatyhmä kysymys on viisas -
ei ole oikeutta, koska välimuistiinkin tallettaminen on "kappaleen valmistamista", joka on tekijän yksinoikeus.
EY pohti ja keskusteli pitkään.
Mielestäni ongelma on selvä ja kauhea: tietotekniikka ja tietoliikenne ovat jatkuvaa kopiointia. Kun kirjoitan tätä, "teos" kopioituu näppäimistöstä useaan paikkaan koneessa sekä näytölle. USB ei ole töpseli, vaan laite, joka kopioi bittivirtaa ja lataa sitä eteenpäin...
Kopioinnin pitäminen tekijän yksinoikeutena on siis vanhentunut ajatus. En tiedä, miten siitä päästään eteenpäin.
Kiitos.
VastaaPoistaOllille: tilanne ei ole selvä, mutta TekijäL 25 § koskee taideteosta ja perusteluissa (HE 287/1994) puhutaan tauluista ja patsaista. Valokuva suoja teoksina eikä siis valokuvalaissa tuli lakiin tässä yhteydessä.
VastaaPoistaViittamassasi tekijänoikeuksneuvoston tapauksessa on kysymys valokuvien sisällyttämisestä toissijaisena aineistona televisio-ohjelmaan eli eri asiasta.
Neuvosto toteaa 22 §:n sitaattioikeudesgta:"Sitaattyioikeuden käyttämistä ei ole sitaattisäännöksen sanamuodon mukaisesti rajoitettu tiettyyn teoslajiin tai tiettyyn tekniikkaan, vaan periaatteessa kaikkia teolslajeja voidaan siteerata siteeraukseen solveltuvilla tekniikoilla."
En siis yhdy tulkintaasi
Näistä tekstien ja kuvien kopiointiasioista on käyty säännöllistä kälätystä blogeissa.
VastaaPoistaKukaan ei tunnu tietävän, mitä ja miten paljon mistäkin ja missäkin yhteydessä saa kopioida ja mitä ei.
Viimeinkin tekstiä, johon voi vedota, kun poliisi tulee kylään...
Sanon sille/niille heti kättelyssä, että "Kemppinen antoi luvan kopioida - lukekaa sen blogista vaikka..."
Eli paljon saa. Entä missä menee julkaistujen kuvien osalta sitaattioikeuden raja, mikä ei ole sallittua?
VastaaPoistaVoinko kirjoittaa blogiini päivän uutisesta ja elävöittää tekstini vaikka Helsingin Sanomien ja CNN:n verkkosivuilla julkaistuilla valokuvilla?
Miksi et käyttäisi ammattivalokuvaajien loistokkaita kuvia blogissasi?
Eli paljon saa. Entä missä menee julkaistujen kuvien osalta sitaattioikeuden raja, mikä ei ole sallittua?
VastaaPoistaVoinko kirjoittaa blogiini päivän uutisesta ja elävöittää tekstini vaikka Helsingin Sanomien ja CNN:n verkkosivuilla julkaistuilla valokuvilla?
Miksi et käyttäisi ammattivalokuvaajien loistokkaita kuvia blogissasi?
Kiitos! Minua kiinnostaa nämä kuvien siteerausoikeudet lähinnä omien blogiini laittamieni kuvien osalta. Jos joku ottaa blogistani maisemakuvan, jonka olen itse kuvannut ja laittaa sen esim. omille kotisivuilleen kuvitukseksi minulta lupaa kysymättä, ei se minusta ole oikein ja rikkoo tekijänoikeuksiani. Tai jos laitan kuvia kissoistani nettiin, niin ei niitä mielestäni saa ilman lupaani käyttää kuvituksena esim. kissayhdistyksen sivuilla, vai saako? Eikös siteerausoikeus edellytä, että lainauksilla on asiayhteys lainaajan teokseen. Jos siis joku viittaa blogiini ja siteeraa juttuani ja samalla käyttää sen yhteydessä olevaa kuvaa, on tämä mielestäni siteerausoikeutta. Vaikeita asioita tuntuvat olevan ja monesti luullaan, että kaikkea mikä netissä on saa vapaasti lainata ja käyttää.
VastaaPoistaNykäselle: Psulaharju on suojattu ja oikeudenomistajat löytyvät WSOYn tai Suomen Kirjailijaliiton kautta.
VastaaPoistaKun tarkoitusperä on järkevä, en kyselisi lupia muutaman tekstin kappaleen ja esim. yhden kuvan siteeraamiseen.
Kirjan iällä ei ole mitään merkitystä. Suoja lasketaan tekijän kuolinvuoden päättymisestä.
Kun joku kirjoittaa kirjan Paulaharjusta, on luonnollista että hän käyttää satoja sitaatteja.
Olen muuten kiihkeä Paulaharjun ihailija.
Hän ei saanut koskaan täyttä tunnustusta ja henkilönä orjailija SKS:n maistereita ja tohtoreita - joita ei enää kukaan muista.
Paulaharju elää!
Att: Anonymous ja Rasanen
VastaaPoistaHarkintaperusteita:
- apinana selässä - ei. Siis toisen viisauksia ei saa esittää ominaan. Sitaatti on osoitettava ja lähde mainittava, jos se suinkin käy päinsä.
- taloudellinen vahinko - ei. Hesarin tai CNN:n päivän uutiskuva on kauppatavaraa, jota myydään juuri nyt. Ei saa ottaa, vaan täytyy ostaa. Toisaalta kuvan paneminen verkkoon ja matala resoluutio voivat tarkoittaa, että saakin ottaa.
Vihje: tallentamalla saatavat pikkukuvat ovat ehkä OK. Flash-kuvasta kaapatut (gräbätyt) eivät.
- blogi ei ole kaupallinen, tieteellinen mutta voi olla "kansansivistyksellinen", kuten nämä siteerauskirjoitukseni. "Hyvä tapa" voi liittyä tähän. Kilpailevan teoksen lainaaminen on toista kuin ei-kilpailevan. Vaikka tekijänoikeus voi olla voimassa, pitäisin omituisena, jos kukaan keksisi itkeä esimerkiksi presidentti Kennedyn kuvan ottamista blogiin verkosta.
- - -
Loistokkaita kuvia en halua blogiini siksikään, että tiedostot ovat niin isoja.
Omia kuviani olen jakanut verkossa rahvaan menetelmin, ja minulle on aivan OK että kuvablogi puristaa kuvatiedostoni pieneksi muuttamalla kuvan kokoa. Olen usein kokeillut. 20 Mb kuva menee kuvablogiin mutta on siellä 1 Mb kokoisena.
Sopii minulle.
Att: Olli ja Lankakomero
VastaaPoistaOlli - I stand corrected.
Lankakomero - juuri oikein. Siteeramisella täytyy olla asiayhteys, mutta "voi miten kaunis Burman kissa" saattaa riittää. Kuvan ottaminen toisen blogista on tietysti outoa, koska linkki ajaa saman asian.
Lähdeviittauksilla on vielä yksi tarkoitus, joka liittyy blogeihin: meidän on helppo ottaa yhteyttä ja pyytää lupa. Blogisti tuskin kehtaa vaatia rahaa ja ammattikuvaaja puoletaan voi tyytyä kohtuulliseen summaan näin kiitävästä käytöstä.
Mutta oletetaan että saat tavalla tai toisella blogiisi kuvan, joka päätyy kissayhdistyksen näyttelyluettelon kanteen. Tottakai nostat hirmuisen metelin ja vaadit putkaalinnaavankeutta tekijänoikeutesi loukkaajalle.
Capisco?
Olen joutunut usein juristina tilanteeseen, jossa valokuvaajaa ja kirjoittajaa on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Se onkin vakava paikka, jos kuva halutaan ottaa komeaan kirjaan tai uljaaseen elokuvaan. Tekijänoikeudessa "en tiennyt" ei ole mikään puolustus. Kuitenkin vuosikymmenien takaiset lehtikuvat voivat olla aika mahdottomia.
Syntinen sääntö - tämä on rumaa - on änkyttää että ennen nykyistä tekijänoikeuslakia 1961 oikeudet oli joko luovutettu tai ne ovat vanhentuneet. Vuoteen 1996 (tai 1995) asti valokuvan suoja-aika oli ensin 25 ja sitten 50 vuotts kuvan ottamisesta - ei kuvaajan kuolemasta.
Mutta sitten taas - olen puhunut paljon kuvasta, jossa Paavo Nurmi sytyttää stadionille olympiatulen 1952. Kuvasta on tiettävästi julkistamaton nega ja - sen suoja-aika ei ole alkanut juosta eikä siten ole voinut loppuakaan.
Ad: Cessu
VastaaPoistaKiusallisen hyvä kysymys - miksi reproaminen, jota on tehty kirjapainoissa aikojen alusta (todellisuudessa 1800-luvun lopusta, kun fototypia tuli käyttöön) ei ole valokuvausta.
En minäkään näe eroa kameralla ja pöydässä toteutetulla reprokuvauksella.
Tämä on ns. prejudikaattikysymys, josta joku juristi mielellään veloittaisi aluksi 100.000 euroa.
Asialla on liittymäkohtia teoskynnykseen, josta kirjoitan seuraavaksi, ja kahdenlaisiin valokuviin. Katsomalla lakia, johon on linkki blogissani, näet että jotkut valokuvat ovat teoksia mutta esimerkiksi valvontakameroiden kuvat ovat "valokuvia", joiden käytöllä on eräitä rajoituksia mutta ei toki mitään tekijänoikeuden tasoista. Juristit puhuvat joskus erikseen valokuvasta ja valokuvateoksesta.
Vielä yksi kysymys: jos paikallislehti ottaa blogistani luvatta kuvan, lisää mustan palkin henkilön silmien kohdalle ja julkaisee sen juttunsa yhteydessä, niin toimiko lehti oikein?
VastaaPoistaAd Ziina:
VastaaPoistaEn osaa sanoa. Sse riippuu jutusta eli asiayhteydestä ja tarkoituksesta.
Jos kuva olisi tuo alla oleva ja musta palkki olisi lisätty pilkkaamistarkoituksessa, sitaatti olisi OK, koska se liittyisi kirjoituksen aiheeseen. Samoin jos kirjoitus olisi kehuva, vaikka siinä tapauksessa sitä palkkia on vaikea ymmärtää.
Oman blogini yläreunan kaappaaminen lehtimainintaan olisi mielestäni OK, vaikka siinä olisi kuvani, jos siis lehtijuttu koskisi blogiani tai blogeja.
Olen tehnyt henkilökohtaisen elokuvalistan ja lainaillut erinäisitä arvosteluista juoni kuvauksia (ei koko arvostelua) ja julkaissut henkilökohtaisilla sivuillani- Olen sivuun liittäny linkin arvosteluun ja maininnut lähteen. onko tämä laillista ilma lupaa. Vai meneekö tämä riisipuuro kategoriaan, koska arvostelusivut eivät omista elokuvaa???
VastaaPoistaSaako kokonaista julkaistua runoa siteerata lähde mainiten epäkaupallisen www-sivuston etusivulla viikon ajan?
VastaaPoistaAutapa hieman. Jos teen tyyliblogia ja kommentoi siinä esimerkiksi jonkun suunnittelijan uutta mallistoa, saanko kopioida kuvan blogiini suunnittelijan sivulta? Ymmärtääkseni arvostelutarkoituksessa kuvan voi laittaa, jos kuva ei ole itsetarkoitus
VastaaPoistaAina kysytään lupa, jos halutaan käyttää toisen valokuvaa omiin tarkoituksiin.
VastaaPoistaKuvaajan nimi tulee aina mainita kuvan yhteydessä, ellei ole toisin sovittu.
Kuvaajalla on oikeus kuvaansa, joka syntyy kuvan ottamishetkellä.
Oikeus omaan kuvaan ei katoa sillä, että se on julkaistu omassa blogissa.
Sanot, että taksin tulee maksaa radion soittamisesta, koska on kyse yleisölle esittämisestä. Tällä analogialla ymmärtää, että jonkun toisen kuvaaman kuvan julkaiseminen omilla blogisivuilla on yleisölle esitteämistä - kappaleen valmistamisen lisäksi - eli väärin.
capisco? on italiaa ja tarkoittaa "ymmärränkö?"
VastaaPoistaJos haluat kysyä toiselta henkilöltä ymmärtääkö hän, se on joko "capisci?" (tuttavallinen muoto), tai "capisce?" ("teitittelymuoto")