Taivaassa....

"Taivaassa perseet tervataan."

Tuo on Eppu Normaali. Lisäksi se on muistakseni vanhan kansan juoppojen sanontoja , kun istutaan pitkää ikävää tikkuviinan ja ärhentelevän akan ääressä.

Kirjallisuuden, taiteen ja musiikin luomisen suuri ongelma on äiti, tai ellei äiti, vaimo, tai ellei kumpikaan näistä, niin sitten sisar tai veli, ystävät ja kylänmiehet, työtoverit ja tutut.

Kirjoittaminenkin vaatii tiettyä häikäilemättömyyttä. Täytyy uskaltaa ajatella juuri niin kuin itse ajattelee eikä niin kuin toiset odottavat. Taide on sitä kummallinen alue ja poikkeaa siinä tieteestä, että pisteiden kerääminen ja kumarteleminen huomataan heti, ja siinä menevät tehot ja uskottavuus.

Näillä havainnoilla ei ole etumerkkejä. "Porvarin ärsyttäminen" - épater la bourgeoisie - on ssekä porvarillista että kakaramaista. Rivoilu pelottelumielessä vaikuttaa samalta kuin pikkutyttöjen nikottelua muistuttava vitun hokeminen yleisissä tiloissa ja julkisissa kulkuneuvoissa. Siitä on niin pitkä matka kunnon kiroiluun, jota harvoin enää kuuleekaan, kun hevosmiehiä ei enää ole olemassa eikä työmailla käytetä sulaa lyijyä ja tappuraa viemäriputkien tiivistämiseen. Muistan kerrankin kun...

Suomensin joskus Paris Review'sta. Kirjoja, joihin haastattelut on koottu, on tätä nykyä hiukan vaikea saada, vaikka ne ovat periaatteessa Penguin-niteinä myynnissä. Faulkneria haastateltiin hänen eläessään, joka on tietenkin järkevää. Luulenpa että hän kuoli nobelistina vuonna 1962.

Faulkner: Taiteilija on vastuussa vain itselleen. Hän on täysin häikäilemätön jos hän on hyvä. Hänellä on unelma. Se ahdistaa häntä niin paljon, että hänen on päästävä irti siitä. Ennen hänellä ei ole rauhaa. Kaikki menee yli laidan: kunnia, ylpeys, säädyllisyys, turvallisuus, onnellisuus, kaikki, jotta kirja tulisi kirjoitetuksi. Jos kirjailijan on ryöstettävä äitinsä, hän ei epäröi; Keatsin 'Oodi kreikkalaiselle uurnalle' ylittää arvossa vaikka miten monta vanhaa tätiä.

Taiteella ei ole tekemistä ympäristönkään kanssa; se ei välitä siitä, missä se on. Jos minua tarkoitatte, paras paikka mitä minulle on koskaan tarjottu, oli bordellin isännän virka. Se on minusta taiteilijan kannalta täydellinen työympäristö. Kirjailija on siinä taloudellisesti täysin vapaa; hän on vapaa pelosta ja nälästä; hänellä on katto päänsä päällä eikä hänen tarvitse tehdä mitään muuta kuin hoitaa yksinkertaisia tilejä ja käydä kerran kuussa lahjomassa poliisi. Huoneisto on aamun tunteina hiljainen, ja silloin onkin paras työskentelyaika. Illalla on tarpeeksi seuraelämää, jos hän haluaa ottaa osaa, eikä hän pitkästy; tuossa tehtävässä hänellä on yhteisössään tietty asema; hänellä ei ole mitään tekemistä, koska emäntä huolehtii kirjanpidosta; kaikki talon asukkaat ovat naispuolisia ja suhtautuvat häneen kunnioittavasti ja sanovat hänelle "sir". Kaikki seudun viinatrokarit sanovat hänelle "sir", ja itse hän saa sinutella poliiseja.

Toisin sanoen, taiteilija ei tarvitse muuta ympäristöä kuin sen, minkä hän pystyy hankkimaan järkevällä hinnalla, sen rauhan, sen yksinäisyyden, sen mukavuuden. Väärä ympäristö ei aiheuta muuta kuin verenpainetta; kuluu enemmän aikaa kiukutteluun ja turhautumiseen. Oma kokemukseni on että ammatissani tarvitsen paperia, tupakkaa, ruokaa ja vähän viskiä.

HAASTATTELIJA: Tarkoitatte bourbonia?

FAULKNER: Ei, en ole niin kranttu. Jos vaihtoehdot ovat skotlantilainen ja ei mitään, otan skotlantilaista.

HAASTATTELIJA: Mainitsitte taloudellisen vapauden. Tarvitseeko kirjailija sitä?

FAULKNER: Ei, kirjailija ei tarvitse taloudellista vapautta. Hän ei tarvitse muuta kuin kynän ja paperia. vähän paperia. En ole koskaan kuullut, että lahjoituksista tai rahasta olisi ollut apua kirjoittamiselle. Hyvä kirjoittaja ei käänny koskaan säätiöiden puoleen. Hänellä on tarpeeksi tekemistä kirjoittamisessa. Jos hän ei ole ensiluokkainen tekijä, hän pettää itseään sanomalla ettei hänellä ole aikaa tai taloudellisia mahdollisuuksia. Hyvää taidetta voivat tehdä rosvot, trokarit tai hevosvarkaat. Ihmiset pelkäävät tosissaan, kun näkevät, miten paljon puutetta ja köyhyyttä he pystyvät kestämään. Heitä pelottaa, kun he näkevät, miten kovia nämä ovat. Mikään ei tuhoa hyvää kirjoittajaa. Hyvän kirjoittajan muuttaa toiseksi vain kuolema. Hyvillä kirjoittajilla ei ole aikaa murehtia menestystä tai rikastumista.

Menestys on naisellista ja on kuin nainen; jos sen edessä nöyristelee, se pääsee niskan päälle. Joten sitä pitää kohdella kovin käsin. Silloin voi käydä niin, että siinä ryömiikin tämä toinen.

HAASTATTELIJA: Voiko elokuvalle kirjoittaminen vahingoittaa kirjojen kirjoittamista?

FAULKNER: Kirjoittamista ei voi vahingoittaa mikään, jos kysymyksessä on ensiluokkainen kirjoittaja. Jos kirjoittaja ei ole ensiluokkainen, häntä ei auta paljon mikään. Ongelmaa ei synny, jos hän ei ole ensiluokkainen, sillä hän on jo myynyt sielunsa uima-altaasta.