Lumix Panasonic DMC-LX1

Piti mennä katsomaan Panasonicin kunnon kameraa, jossa on se iso Leican lasi. Jäi arveluttamaan, koska olisi täytynyt ostaa kallis salama samalla. Canonin flashi ei käy.

Digitaalisen kameran tärkein ominaisuus on, että kamera on mukana. Tämä pieni Panasonic eli Lumic on varustettu sekin Leican nimellä ja uuden tyyppisellä kennolla. Pikseleitä on 8 miljoonaa.

Hintaa oli, mutta ei tarvinnut miettiä kauan. Erikoisesti miellytti hyvin lyhyt käynnistymisaika - alle sekunnin, ja olematon laukaisuviive, sadasosasekunti. Sitten kävi ilmi, että kiinteä salama on käyttökelpoinen ja LCD-tähtäin iso ja terävä. Zoom on koklminkertainen ja laajakulma laaja. Vehkeessä on vakain, joka todellakin tuottaa teräviä kuvia kahta - tai kolmea pykälää hitaammalla valotuksella kuin käsivara.

Tosin tein hienon löydön. Clampit ovat kadonneet kaupoista. Löysin omani kaapin perältä. Clamppi on pallonivelellä ja kameraan soveltuvalla kierteellä varustettu ruuvipuristin, jonka voi kiinnittää esimerkiksi oveen tai pöytälevyyn. Se ajaa siis taskujalustan aseman mutta on käytettävissä monissa sellaisissa paikoissa, joihin pikkujalusta ei käy. On se ollut minulla auton peilissä ja puun oksassa. Itselaukaisijan käyttäminen on tietysti suositeltavaa, jos valotusaika on oikeasti pitkä.

Kokonaisuudessa oli jotain samaa kuin vanhassa (nykyisessä) R-Leicassa eli konstailematonta laatua. Usein lukemani arvostelupaikka oli täysin samaa mieltä:

http://www.dpreview.com/news/0507/05072003panasonic_lx1.asp

Yllä oleva kuva on ensimmäisiä ottamiani - ilman salamaa. Kuvakoko 16:9 on vaihdettavissa 3:2 ja 4:3 suhteeksi. Etsivät löytää flickristä vaikka mitkä määrät viimeksi kuluneen viikon aikana ottamiani kuvia, joista osa on tällä kameralla otettuja, osa Canon PowerShot G 6:lla.

Omituinen tapaus. Laite on niin pieni, että se todella kulkee taskussa. Tähänastiset pikkukamerat - myös suosittu Canonin suosittu Ixus, ovat olleet jonkin korvikkeita. Tämä on työkalu sinänsä.

Myös kuvien lataaminen on huvittavan ongelmatonta. Tarvittava teknologia on kamerassa. Sen USB-kaapelin kameraan tuleva pää on erikoinen, eli tuota kaapelia ei pidä hukata. Mutta kun kaapeli on kiinni, kamera sylkee kuvat tietokoneeseen esimerkiksi Exploreriin, josta ne on helppo poimia. Zoom Browserit ja muut alkavat tuntua vähän tarpeettomilta.

Tietysti ja totta kai käytän Photoshopia, josta on nyt liikenteessä versio CS 2. Sitä ei kuitenkaan tarvitse läheskään aina avata. Se on ominaisuuksiltaan ja kooltaan kuin vikuroiva pakettiauto, jossa on ohjaus oikealla eli toiminnot ovat juuri toisin kuin luulisi.

Irfanview on ilmaisohjelma ja riittää moneen. Sitten on sellainen kuin ThumbsPlus, joka on maksullinen halpa ja riittää useimpiin asioihin. Varsin mukava on Googlen Picata2, josta oppilaani tosin inhoten totesivat, että se ei perusta metatiedoista. Vastapainoksi se on nopea ja havainnollinen.

En tuntisi tarvetta mainostaa mitään eritysemmin, saatika japanilaista suurtehdasta. Silti tunnen tarvetta sanoa, että epäilyni pitivät paikkansa. Ehkä lasissa ei ole Leicaa muuta kuin nimi, mutta laadun totisesti huomaa. en myöskään ole innostunut automaattikameran näköisistä Nikoneista ja vastaavista. Vakavasti otettava kalusto maksaa kaksikymmentä tuhatta euroa ja nämä vakuutavan näköiset SLR-tyyppiset tuhat. Siitä voi päätellä aivan tarpeeksi.

Vapaaehtoiseen mainontaan on toinenkin syy. Pojat tekevät tutkimusta kännykkäkameroiden kuvista ja niiden vaihtamisesta. Näyttää siltä, että kännykkäkuvat tulevat nyt, jouluna, lopullisesti.

Ajattelisin, että esimerkiksi Nokian olisi viisasta kehittää softa, jolla kuvatiedoston voisi pienentää noin megaan, lähettää monimediaviestinä suoraan kamerasta. Osa käyttäjistä haluaa kuitenkin ottaa kuvia kameralla eikä puhelimella.