TIETILÄS
Kaliforniassa kaupungin korkeimmalla kohdalla kunnian kukkulalla punoittava mies nyökkää pidättyvästi ulkoministerille ja suurlähettiläälle ja pääkonsulille ja katsoo lävitseni huonoa akryylimaalausta, joka on unohtunut sohvan yläpuolelle kuin muistuttamaan, etteivät Nelimarkka ja Palmu ole uhanalaisen lajin edustajia, minkä jälkeen hän tarkistaa, vieläkö laskeva aurinko on ankkuroituneena Golden Gaten etelän puoleiseen kannatinpylväikköön samalla tavalla kuin Kultasormen ilmalaiva kauan, kauan sitten, kun elokuvat ja katsojat olivat nuoria ja heroiini halpaa, ja hän sanoo : ”Krhm”, ja toistaa painottaakseen sanojan merkitystä ”Hrhm” ja puhkeaa sitten puheeseen samalla tavalla kuin punarinta saattaa puhjeta lauluun, mutta tämä esittää käsityksiään langattomista yhteyksistä ja kädessä pidettävien matkapuhelinten keskimääräisestä kelvottomuudesta tietämättä tai välittämättä, ettei kännykkä ole puhelin, vaan huono tietokone, klientti joka on yhteydessä palvelimiin ja on valmis tekemään toinen toistaan ihmeellisempiä asioita, olettaen että rahoitus on järjestetty eikä kondensaattoreissa ole käpyjä.
Tämä ilta on muuttuva yöksi juuri samalla tavalla kuin asioiden luonnollinen järjestys on ennenkin edellyttänyt ja aamulla olen kuuleva, miten iloiset värilliset työmiehet huutelevat toisilleen kekseliäitä rivouksia työmaalla ja jo sitä ennen, hotelliin mennessäni, aion kohdata kaduilla kiehuvan opiskelevan nuorison, jonka yhteenlaskettu testosteronin määrä on jotain niin ennen kuulumatonta, ettei sitä auta edes ihmetellä. En tule tietämään ravintolassa vallitsevaa hintatasoa, mutta päätellen rukousasentoon mestatusta hummerista, jonka kuori on täytetty meren herkuilla, ja tarjoilijoista, jotka ovat Vietkong-sissien rintaperillisiä ja perineet isiltään ilmeet keskittyessään rumien amerikkalaisten huiputtamiseen, ei näitä veloituksia ole aihettakaan levitellä laajemmin, koska ne ovat kuitenkin osa veronmaksajien lahjaa vapaalle yritystoiminnalle ja sen arvostetuille edustajille tässä kauniissa kaupungissa, jossa on niin paljon vanhaa rahaa, että kauko-ohjaus toimii vieläkin, koska Piilaakson muuan keskeinen tehtävä on toimia insinööritieteiden Disneylandina niin etteivät turhan etevät tulokkaat keksisi tiedustella, mikä loppujen lopuksi villitsi hinnat ja kenelle kertyvät ylijäämät. Ne kertyvät samoihin pankkeihin kuin aina ennenkin ja samoille noin kuuden suvun edustajille, joiden sukunimet koristavat yliopiston rakennusten porttikäytäviä, vaikka ensi katsomalta ei tosin ole helppo hahmottaa, että esimerkiksi ”Soda” on rahamiesnimi vailla yhtymäkohtia kotitalouteen tai virvoitusjuomateollisuuteen ja että siellä Kalifornian yliopiston Berkeleyn Soda Hallissa istuu henkilöitä, joiden merkitys ja anti tietotekniikalle ja tietojenkäsittelytieteelle on suoraan laskettavissa heidän käyttämänsä tietokoneen näyttöruudun halkaisijan pituudesta, vaikka naiset yleensä sanovat, ettei koolla ole väliä, mutta naiset ovat hienotunteisia monissa tapauksissa ja heillä saattaa olla omat syynsä pitää totuus piilossa ja informaatio koodattuna. Hummerin kuoren sisältö siirtyy kiharrettujen viiksien alle samoja liikeratoja ja kulmakertoimia totellen kuin Haasien, De Youngien ja Hearstien ja heidän palkattujen pankkiiriensa suvuissa on ollut vanhastaan tapana, lukuun ottamatta maanjäristyspäivää ja tulipaloviikkoa 1907, jolloin suvut olivat tavoittamattomissa ja likvidi omaisuus Wells & Fargon jo silloin kuuluisalla liikemerkillä varustetussa arkussa erään natisevan sängyn alla selkävaivasta kärsivän asianajajan tilapäisasunnossa.
Toisena aamuna varakonsulin syntymäpäivät ovat kuin varjo häilyvä, kuin kaikki mainen, vain elo säilyvä, yks ihanainen, nää näit ei lihanne, ei tiedä maa – nais-iki-ihanne meit’ johdattaa, ja seison kello seitsemän varjoissa ihmettelemässä punapuita, jotka ovat kokeneet kovia aikoja, ja seurassani on kovin koristeelliselta vaikuttavasta kukasta mettä imevä kolibri, pysähtynyt paikalleen ilmaan aika, mutta sitten ison tornin kello saa päähänsä kumahtaa, kadun ritilät puhaltavat harmaata höyryä merkiksi siitä, että tämä on Amerikka, ja sadettajat aloittavat turhauttavan työnsä. Olen päässyt konkreettisiin tuloksiin miettiessäni oppiainettani. Viesti on fysikaalinen tapahtuma joka etenee lähettäjältä vastaanottajalle ja sisältää mahdollisesti informaatiota. Viesti plus informaatio on sisältö. Sisältöjä tuotetaan lähettämällä viestejä, joihin on kätketty informaatiota, sellaista kuin musiikki tai sähköposti tai rakkaus tai irtisanominen, kuin äänilevy, kuin kirjoitus, kuin kirjekuoreen kätketty vaalean sininen salaisuus, kuin moukari, ei väliä.
Sisällön tuottaminen on levy-yhtiöitten sopimatonta kielenkäyttöä eli jotain samanlaista kuin kustannusliikkeiden ja sanomalehtiyhtiöiden harrastamien kallispalkkaisten konsulttien usein mainitsemat ”lukutuotteet”. Mutta informaatio, josta kukaan ei oikein tiedä, millainen eläin se on, onko se kesy vai paha puremaan vai karvainen ja harmaa, informaatio on iso – Yhdysvaltain kansantuotteesta hitusen alle puolet on informaation keräämisen, järjestämisen ja välittämisen aiheuttamia siirtokuluja eli niin sanottuja transaktiokustannuksia. Ja niiden suuruuteen voi vaikuttaa järjestelemällä tietoliikennettä ja mediaa, ja näin saadun säästön moni on valmis panemaan liiveihinsä muitta mutkitta ja paneekin. Kukaan ei tiedä, mikä informaatio siihen sisältyy, etteivät nämä osaa tehdä jalkapallosta pyöreää, sillä ei ole monta yhtä hämmästyttävää muotoa kuin tämä, jolle avaruusgeometria ei ole antanut nimeä paitsi ehkä ympyrän segmentin pyörähdyskuvio, sen kokoinen että esine on hankala normaalisti muodostuneen miehen kädessä ja virtausopillisesti sillä tavoin epävakaa, ettei sen heittäminen suju harjoittelematta, yrittäkää vaikka, ellette syystä usko.
En tahdo irrota ajatuksesta, että se rukousasentoon pakotettu hummeri, jonka sisukset me söimme aavistuksenomaisten ihmisten kanssa, tiesi liikaa informaatiota. Ainakin se oli viesti tuonpuoleisesta. Niin ikään olimme kohdanneet Casperin kanssa ensin miehen ja sitten naisen, jotka olivat hyvin tarkkoja syömisestään mutta eivät tekemisistään. Sinä päivänä oli oikeasti satanut ja me olimme olleet itkettämässä ainakin yhtä tietäväistä miestä Palo Altossa ja sen jälkeen todenneet Presidion alueen kelvolliseksi ja sitten kulkeneet kaupungin rinteillä, minulla polvi puhki.
Tämä kaikki on sisällöntuotantoa, josta olen keskustellut monien vastenmielisten ihmisten kanssa. Yhdelläkin on poninhäntä ja lapsia, vaimo ja ässävika, minkä lisäksi hän on taiteiden kuohilas. Vähemmästäkin mies menettää puheittensa suuntavaiston niin että ajatus karkaa kiharalle kuin sekin muun auto, jota kerran ajoin. Siinä ei ollut iskunvaimennuksesta paljon tietoa ja tulin tietämään, että jousittamaton paino karkaa käsistä, kuten tämäkin mainitsemani mies, professori joka tuottaa sisältöä ja on tiedekuntasihteerin miespuolinen ystävätär.
Tiedon maailma on vakaa, jos sen ottaa vakavasti. Siihen on kahlattava samalla tavoin kuin kahlaa kahdesti samaan virtaan, kivusta kiljahtaen, ei siitä muuten mitään tule, vaikka Kaliforniassa kauhistuttava mies pyydystää uima-altaansa ääressä perhosia vatsasta.
Toisena päivänä luin kirjaa miehestä, joka ei voinut olla kirjoittamatta kirjoja, ja niinpä hänestä tuli kovin kuuluisa, kunnes hän tuli hulluksi ja entistä kuuluisammaksi. Istuin kovasti yksin kattoravintolassa omassa kaupungissani Santa Monicassa hiljaisen kiitollisena siitä, etteivät nyt kuulemani kauhistuttavat ihmiset kirjoita, ainakaan sikäli kuin tiedän.
Asia on helppo. Jos kohtaamansa ihmisen läpi näkee ja huoma, että hänen takanaan seinässä ja joka paikassa vaikka missä on kirjoitusta, siinä on kirjailija, sellainen kuin Dickens, jota oma varjo seuraa ja kannustaa aamulla ja illalla kutsuu luokseen. Näkymätön mies pystyy pistäytymään mielikuvituksellisissa paikoissa kuuntelemassa tyhjänpäiväisiä puheita eikä hän tule niistä täyteen, vaan ampuu paperille. Erään pitkäveteisen mutta jännittävän kirjan paras kohta on se jossa mainitaan, että puun lehdet havistessaan tuoksuvat lapsuudelta, entisyyden ajalta. Jos nyt joku tulisi vastaan, minä epäilemättä menisin sanomaan, että tunnen toisiakin tuoksuja, kuten sen miten alumiinisen kannun sanka piti samaa ääntä kuin sorsapoikue tai osuuskaupasta ostetun emaljoidun astian;tuoksu kun sen näki loimuisen, huonolaatuisen ikkunan läpi sellaiseen ilan aikaan jolloin ei olisi enää auringosta tietoa ei väliä. Ne ovat menneet, menneisyyden astiat, menneet museoon pitämään sadetta, joka tulee etelästä. Tyttö tuo kannua, poika siirtää astiaa, eivätkä heidän vanhempansa saa koskaan tietää kuinka kissan koskematon oli menneisyyden hiljaisuus, miten täynnä surua ja rauhaa. Näiden muistikuvien varassa uskaltaa nähdä unta Kaliforniassa jos on vielä mielessä muuttumattomat arvot kuten kaksi kiveä, joiden pinnan tunturijäkälä on kirjonut saman väriseksi kuin vanhuudessakin vielä ylpeän haavan, juuri sen joka havisee niin että tuoksun kuulee.