14. syyskuuta 2023

Puhalla



Halusin näyttää, ettei runollisella sanonnalla ole selvää merkitystä. Samalla halusin näyttää, ettei runottomallakaan sanonnalla ole.


Sekä runon että vitsin tekniikka on sama. Sanotaan yhtä mutta tarkoitetaan toista. Näin tavoitellaan tehoa. Kieli elää. Ainakin jotkut haluava autoa ajaessaan ‘painaa lusikan pohjaan’, vaikka on löydettävä minun ikäiseni ihminen muistamaan, että kuorma-auton kaasupoljin toden totta oli kerran maailmassa lusikan näköinen ja mallinen.


Kouluissa runousoppi sivuutetaan huitaisemalla. Se on virhe. Nykyinen runous eli iskelmien ja laulelmien sanat ovat puoli elämää. “Puhaltaa tuuleen on hieno tapa sanoa nopeasti ja tiiviisti, ettei maailma ole mallillansa ja että puhuja eli laulaja käsittää jollain tasolla ytimen: ihmisestä se on kiinni.


YouTubesta löytyy jopa 25-minuuttinen selitys laulun “Blowin’ in the Wind” sanojen merkityksestä.Teksti käydään huolella läpi, tuloksettomasti.


Mielikuva jää: ihmisen pitäisi tehdä jotain, etenkin toisten ihmisten puolesta, mutta emme vain tee. Dylanin luultavasti alkanutta 1960-lukua kuvastellut ja hiukan Vietnam-henkinen teksti on ainakin osoittautunut kapeaksi. Epäselvät sanat “elonkehä” (biosfääri) ja “ilmastonmuutos” ovat luoneet tunnetta, että pitäisi tehdä jotain. Käytännössä emme juuri tee. Ihminen ei ole ainoa huolen aihe.


Laulut ilmaisevat tunteita eivätkä tietoja. “Karjalan kunnailla” pani minut perehtymään luovutetun Karjalan karttoihin, kun ne päätyivät jopa verkkoon. Tutkin muun muassa monien esivanhempieni asuinpaikat heinäseipään ja kissankupin tarkkuudella. Sukulaispojat olivat käyneet pyhällä maalla ja kertoivat, että rakennuksethan poltti Väiski-eno itse Talvisodan alkaessa ja että muuten Kivennavan Joutselän maisemaa hallitsee kaatopaikka, jota koristavat myrkylliset jättiputket.


Kartoista näkee, että laulun Karjalan kunnaat eivät löydy Kannakselta, mutta niitä on nykyisen Suomen puolella paljon. Sen kuin ajelee esimerkiksi kuutostietä ja käy välillä tien varressa puskassa.


Kysyin vanhemmilta, että miksi siinä kauniissa “Kallaves”-laulussa niin kovasti kaivataan Kuopioon. Pääsee sinne, ja kalakukkoakin järjestyy, samoin muikkua ja piimää. Ovela puhuteltu vastasi minulle, että ehkä sanat on kirjoittanut joku Amerikan suomalainen.


Ehkä ei. Panu Rajalan hyvää elämäkertaa lukiessa saa tietää, että F.E. Sillanpää, yksi vuosisadan parhaista kirjailijoistamme, kaipasi ja ikävöi hillittömästi kotiin jo asuessaan siellä kotona Hämeenkyrössä nuorena ylioppilaana äidin passattavana ja isän katsellessa sen näköisenä, että tuleekohan tuosta pojasta mitään. Välillä hän kyllä karkasi kylille juomaan viinaa ja kantoi köllinimeä “toimeton tohtori”. Tohtori sitä perua, että hän oli aikonut opiskella lääkäriksi. 


Miksi käytetään hämmentäviä kielikuvia? No. Kielikuvia ovat esimerkiksi ‘taivas’ ja ‘helvetti’, ilman uskonnollisia sivu-ajatuksia. Taivas voi olla makuuhuoneessa ja helvetti ruuhkabussissa.


Ja joskus tarvitaan kuvia ja kielikuvia asioihin, joita ei voi sanoa, koska niitä ei tavallaa ole olemassa. Eräs näkijä sanoi: minä olen tie, totuus ja elämä. En usko, että tuo tarkoittaa mitään. Mutta se vaikuttaa. Ja vanhojen aasialaisajatusten “tao” on meidän kielellemme - “tie”.


Jutun kuva kertoo kielen hallinnan mittakaavasta. Tuo irja, jonka edellinen painos miulla oli, koskaa tekijänoikeutta. Kirjassa on 1522 sivua. Sopiva johdanto.


30 kommenttia:

  1. Paksuista kirjoista tulee mieleen tenttikirjat. Ei sitä koulussa tullut ajatelleeksikaan, että yliopistossa tulee yhteen tenttiin pino paksuja kirjoja, joita on pystyttävä lukemaan edes sen verran, että pääsee tentistä läpi.

    Ihmettelen vieläkin, että kaikkeen sitä joutuu ja kuitenkin selviää lopulta. Kaikille eivät lukuhommat sovi alkuunkaan, vaikka käytännön työt ja käden taidot ovat aivan huippua. Jotkut proffat eivät osaa edes keittää perunoita eikä kananmunia, vaikka pää pelaa terävästi ja lukunopeus on ilmiömäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunniallisessa ammatissa puuseppämestarina ollut isoisäni joutui viemään palaa sairaalaan isoäidille, joka usein poti keuhkokuumetta ja jouluisin sappikohtausta. Tämä ihmetteli lasareetissa, kun kaffe kyllä ihan oikein oli lasipullossa ja pullo villasukassa, mutta että kananmuna oli tummanruskea. Hänen miehensä kertoi keittäneensä sen kaffeessa. Se professoreista.

      Poista
    2. Tuo nyt on iänkaikkisen vanha ja paikkansa kellarin perältä ansainnut eläinsatu että kehollis-kinesteettinen älykkyys on vertautuva muihin älykkyyksien osa-alueisiin, ei ole ja se siitä.

      Useasti tanssijat osaavat soittaa jotain rytmisoitinta mutta kaikki soittajat eivät voi tanssia.

      Dikotomia on tuulesta tempaistu ja likitulkoon kaikki käsistään kätevät tietävät tämän. Riitinki- ja abstrahointipuolen alemmuudentunnon ylikompensointi siinä on kyseessä.

      Poista
  2. Poika, katso äitisi. Äiti, katso poikasi. Tässä tärkeimmät.

    Ei tämä, joka silti on in facto tärkein: ristiinnaulitse.

    VastaaPoista
  3. Eräs määritelmä: helvetti on toiset ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helvetti on omassa päässä.

      Poista
    2. Toisilla ala- toisilla ylä-.

      Poista
    3. Nuorten kuulee puhuvan valittaen ryhmäsuorituspaineista. Ennen jännitettiin kokeita.

      Liikunta parantaa kaikkiaan suorituskykyä. Kelpaava esimerkki on marssiessa laulaminen verrattaessa pelkkään marssimiseen tai pelkkään laulamiseen.

      Mitä laulaisitte Cooperin testissä? Kaksitoista Chopinin minuutivalssia?

      Poista
  4. "Sekä runon että vitsin tekniikka on sama. Sanotaan yhtä mutta tarkoitetaan toista. Näin tavoitellaan tehoa."

    Tämä kai on sitä kiellettäväksi vaadittua kaksoisviestintää, mistä perussuomalaisia syytetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan - eipä ihme, että Stalinin vankileireille joutuivat sekä vitsiniekat että runoilijat. Suomessa tuomioita tulee vain vitseistä, toistaiseksi.

      Poista
    2. Ei vitseistä, vaan siitä henkisestä pimeydestä mitä ne edustavat.

      Poista
    3. Joka lyö takas aloittaa tappelun.

      Poista
    4. Missähän kohtaa rikoslakia tämä ”henkinen pimeys” mainitaan? Oliko se ennen nimellä ”neuvostovastaisuus”?

      Poista
    5. Mikä on naurettavaksi tekemisen vastakohta ja miten sen erottaa huumorintajuttomuudesta?

      Totinen torvisoittokunta esittää Ei saa -valssin ja kaikkien on oltava mukana.

      Poista
  5. Minulle ei opetettu englantia. Kirjoitin melko verbaalisesti magnetofoninauhalta All along the watchtowerin sanat paperiarkille jonka kiinnitin nuppineuloilla seinään. Pienestä punaisesta Englanti--Suomi -sanakirjasta hain sitten ruotsiin ja saksaan tukeutuen tarkempia sanamerkityksiä. Josta muuten ymmärsin anglosaksisen kieliperheen sukulaisuudet. Amerikanenglannin kulttuurin semantiikasta ja vertauskuvista siinä vaiheessa ei ollut kummoistakaan tolkkua, mutta kirjasuomennoksien lukeminen tietysti auttoi. Ne kuvastivat alkutekstin ajatusta ja usein sanoja.

    Hey mister tambourine man seuraavaksi.

    Toki Airfixin 1/72 -pienoismallien kokoamisohjeet olivat hyvää oppia, aikaisemmin, englannin rakenteista. Osien nimet vain eivät kaikki taatusti selvinneet pikku sanakirjasta. Manifold. Strut.

    Mutta kiitos tämän elämänikäisen harjoittelun, luen tänään englanninkielistä kirjallisuutta aihealueesta riippumatta ymmärtäen, ja lausun kuin Matti Nykänen.

    Huonoilla käännöksille olen allergisoitunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli äiti englanninopettaja mutta hän ei ollenkaan puuttunut minun opintoihini. Mutta teki pari viisasta temppua: antoi lahjaksi englanninkielisiä lastenkirjoja (esim. Hugh Lofting), ja kun pyysin sanakirjaa, löi kouraan "The Advanced Learner's Dictionary of Current English"-opuksen eli englanti-englanti sanakirjan. Pitäisi varmaan lukea uudelleen ne Agatha Christiet joihin tällä pohjalla seuraavaksi tartuin - taisi olla ymmärryksessä kuitenkin vielä aukkoja.

      Poista
  6. Tekijänoikeuksista tulee mieleeni historioitsija Marc Bloch. Ranskan valtio on asettanut hänen kohdallaan teostensuojan aina 90 vuoteen saakka. Onko sillä juridista merkitystä Euroopan Unioni alueella tai koko maailmassamme? Tuosta teoksesta se varmaan selviää, sillä syynä mainitaan hänen partisaanitoimintansa, joka päättyi vuonne 1944 saksalaisen kidutukseen ja teloittamiseen.

    VastaaPoista
  7. Kaikkien käännösten, pitkän ajan ja tulkintojen jälkeen uskon, että lauseen lopputulema on virheellinen. "Minä on tie, totuus ja elämä." Siinä on selvä ajatus ja tarkoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeesus oli siis oikeastaan buddhalainen.

      Poista
    2. Tai sitten sillä oli suuret luulot itsestään.

      Poista
    3. Uskottavuutta siltä ei puuttunut. Tärkeää luottamusmiehelle.

      Poista
  8. 1960-luvun alkuvuosiin sijoittuvassa suomifilmissä, josta olen tv:ssä nähnyt vain, lyhyen musiikkiosuuden, Eero, Jussi (onnea 80 v.!) ja olisiko ollut vielä Loukiala ja pari nuorta "naiskopukkaa" (Rajalan tenhoisa kieli tarttuu!), typerehtivät hyppien ravintolamiljöössä ja esittivät laulun "Saku Sammakko kosiomatkallaan" (silloista kuuminta hottia). Ravintolapöydässä joku näöltään tuttu vanhempi herrasmiesnäyttelijä toteaa kylläntyneellä äänellä lasistaan samalla siemaillen: "Mikäpä siinä, jos pitää nykymusiikista [!]."

    Itselleni tuli sama tunne lukiessani "Rajalan hyvää elämäkertaa". Olen nyt sivulla 472 ja ole kahden vaiheilla, heitänkö jo sikseen ja palautan kirjastoon. Hyvin kirjasta käyvät selville kirjailijan elämänmittaisen Saku S -harrastuksen käänteet, toisinaan melkeinpä lukijan iholle, in concreto. Mikäpä siinä, jos valtaosa lukijoista pitää sellaisesta.

    Toinen "frappeeraava" piirre on mielestäni tavaton narsismi, henkilökohtaisessa ja yhteiskunnallisessa mielessä. Jälkimmäiseen antoi lähtökohdat jo kotitausta, puhumattakaan Norssin Ojajärvistä ja Poijärvistä: - Te olette parhaita, valioita, ja teidän täytyä astua johtoon. Edesmennyttä Klingeähän itsensä korottamisesta syytettiin alinomaa, mutta ero oli nähdäkseni siinä, että Klinge ylisti jo toteutuneita, loppuun saatettuja omia saavutuksiaan - mielestäni harvinaisen täydellä syyllä.

    Poliittinen käpälänjälkikin tulee kirjoittajalle tyypillisesti näkyviin pitkin kirjan mittaa. Sillanpään merkitystä vakauttavana kulttuuriliberaalina korostetaan: "Kirjailija torjui niin maanalaisten kommunistien kuin oikeistolaisen IKL:n vyörytysyritykset." Lukija jää miettimään, mitä ne oikein "olivatkaan 1930-luvun maanalaisten kommunistien vyörytysyritykset". Ainakaan aihepiirin paras asiantuntija Kimmo Rentola ei sellaisia väitöstutkimuksessaan lainkaan havainnut. Rajala myös pahoittelee, ettei Sillanpää kirjoittanut parista hämeenkyröläisestä veljeksestä, joista toinen kova oikeistolainen ja toinenkin myöhemmin Aunuksen-retkeläinen, "vaan valitsi älyttömän Toivolan Juhan antisankarikseen"! Mikäpä siinäkään, silloin vain olisi jäänyt syntymättä omasta mielestäni Suomen kirjallisuushistorian (Kiven veljesten "remut ja temellykset" mukaan lukien) kaikkien aikojen paras romaani, mitä ihmiselämän traagisuuden ymmärrykseen ja oivalluksen syvyyteen sekä tyylilliseen loisteliaisuuteen tulee. Mutta paljon kiistelty sillanpääläinen "determinismi" näkyy tavalla tai toisella kaikissa kirjailijoissa, ja silloin tietyistä lähtökohdista tarkastellen Toivolan Juhakin näyttäytyy "älyttömänä" ja "antisankarina" - ikään kuin Suomessa vuosina 1917 - 1918 niitä "sankareita" olisi jollain taholla noussut kuin kukkia keväällä.

    VastaaPoista
  9. Täällä on puhuttu kommenttien tekijyydestä. Erään kaverin tileille on viime aikoina tunkeuduttu ja hänen sivuilleen on vanhoihin kirjoituksiin ilmestynyt uusia pimeitä kommentteja jopa hänen nimissään. Sattumalta hän sen huomasi. Myös hänen facetilinsä on hakkeroitu eri vuosina useita kertoja. Joten ei kai kenenkään kohdalla ole varmaa, jos joku hakkeri kirjoittaa hänen tunnuksillaan välillä. Se ei kuulemma ole vaikeaa. Fasismille ominaista touhua.

    VastaaPoista
  10. Kommentoijat eivät saa palkkiota, nimeä eivätkä oikeutta. Onko palkkiona kuitenkin joskus leimaantuminen, ihan niiden taholta jotka eivät kommentoijia tunne eivätkä ehkä ole nähneetkään? Kun blogisti on usein viittaillut henkilöiden, varsinkin kirjailijoiden, heikkoon mielenterveyteen, millä kriteereillä sama tapahtuu joidenkin taholta kommentoijien suhteen? Olen ällistyksekseni lukenut kommentoijaa sanotun vaikkapa vainoharhaiseksi ja mitä niitä termejä on. Olisiko hyvä että joka kommentoija halutessaan kertoisi omasta sairaudestaan tai terveydestään, ja olisiko se jonkinlainen suoja häntä kohti ammutuilta leimoilta? Minulla esimerkiksi ei ole koskaan ollut minkäänlaista psyykkistä diagnoosia, en ole koskaan käynyt psykologilla tai psykiatrilla eikä suvussanikaan ole mielisairauksia. Mutta ehkä se ei suojaa saamasta täällä diagnooseja. Ketkähän täällä ovat päteviä niitä antamaan? Lääkärinä esiintyminen ilman että on lääkäri ei kai ole ihan OK. Ja olisiko lääkärinkään mahdollisesti harjoittama diagnosointi netissä ja kommenteissa niin kauhean fiksua. Tosiaan, mitä oikeuksia täällä on, jos ei tekijän oikeutta olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ainakin selvää että anonyymit eivät omaa mitään tekijänoikeutta blgi-tuotoksiinsa niin kauan kun ne on nimettöminä esitetty. Jälkeenpäin kuka tahansa voisi väittää niitä omikseen.

      Poista
    2. "Se on ainakin selvää..."

      Harva kakkansakaan kylkeen omistajan leimaa länttää saatika että olisi jokapäiväisiin suolentuotoksiinsa tekijänoikeuksia vaatimassa.

      Poista
    3. Ilmaisia näytteitä ei oteta huomioon?

      Poista
  11. Muuan sukulainen karattuaan Ameriikkaan reipas sata vuotta sitten alkoi joutessaan sorvailemaan ylistyslaulua savolaiselle järvelle.

    VastaaPoista
  12. "Nykyinen runous eli iskelmien ja laulujen sanat ovat puoli elämää." Nuorin sukupolvi on tässä näköjään vahvasti mukana. Lapsenlapsi kertoi eilen, ettei heidän kolmivuotiaansa viehäty niinkään lastenlauluista kuin laulaja ja lauluntekijä Ellinooran esityksistä. Niistä on tarttunut lauseenpätkiä, joita hän toistelee eri tilanteissa, vaikkapa kaupan kassalla: "Mitä minusta tulee isona?" No mitä, kysyin. Lätkänpelaaja ja laulaja. "Kun minä lähden pois," on toinen suosikkilause. Minne sitä nyt kolmivuotias? Päiväkotiin kyllä, maailman rajat ovat laajentuneet. Piti ihan mennä Youtubeen kuuntelemaan sitä nuorta naista ja hänen Leijonakuningastaan. Intensiivinen esitys oli, ymmärrän kyllä, että pikkupoika vaikuttuu.

    Monet näyttävät ärsyyntyvän Rajalan muistelmien naistenmiehen roolista, ja ainakin nuoruuden tyttökavalkadin olisi saanut jättääkin vähemmälle, mutta kirjassa oli paljon mielenkiintoisia kulttuuritapahtumia ja -henkilöitä vuosikymmeniltä, jotka itsekin on elänyt.

    Rajala on uskomattoman tuottelias, mutta tuloksia tulee, kun joka aamu käy kuudelta koneen ääreen ja alkaa kirjoittaa hyvin keskittyen. Lisäksi hän on pystynyt tekemään samasta aiheesta useita tuotoksia, näytelmästä kirjan ja kirjasta näytelmän -tyyliin. Tehokasta, mutta perhe on ollut elätettävä useimmiten ilman vakituista kuukausipalkkaa. Sosiaalisena Rajalalla on lisäksi ollut laaja hyvien kavereiden verkosto, joka on aina kääntynyt hänen puoleensa, kun on tarvittu luotettavaa tekijää, joka pystyy nopeasti saamaan aikaan tarvittavan tekstin esimerkiksi elokuvaan tai näyttämölle. Rajala on ilmiö sinänsä - kyllä sellaisiakin Suomeen yksi mahtuu, kuten ystävä sanoi Klingestä.

    VastaaPoista