31. elokuuta 2023

Syvä kivi


 

Tutkijat ovat piilottaneet hämmennyksensä. Pohjois-Amerikan muinaismeren pohjan alta kivestä esiin kaiverretut hirmuliskojen jäänteet eivät käyneet ihmeestä. Onnenpotku oli löytää niin paljon niin pieneltä alueelta. Ihme se ei ollut. Selittämättömän suuria luun palasia korjattiin talteen jo 1600-luvulla, ja etenkin Mary Anning etsi ja löysi niitä järjestelmällisesti Englannin etelärannikolta 1800-luvun alussa. Hän näytti niitä miehille, jotka pistelivät ne liivintaskuihinsa ja näyttivät niitä henkilökohtaisina saavutuksinaan kokouksissa. Mary ei saanut kunniaa edes kokonaisen liskon - ichtyosauruksen - luurangosta, jonka hän kokosi löytämistään palasista, koska hän oli vain nainen.


Salaisuus oli humanoidin luuranko, joka raaputettiin esiin allosauruksen alta hiekkakivestä. Selittämätöntä on, että tuo luuranko on puoliksi kiinni peruskalliossa, sen sisällä.


Peruskallio on syväkiveä eli maapallon hitaasti miljardeja vuosia sitten kiinteytyessä muodostunutta kalliota. Sitä on Suomessa näkyvissä runsaasti. Myös viimeisin jääkausi, joka poistui runsaat kymmenen tuhatta vuotta sitten, höyläsi meillä maanpintaa, juuri peruskallioon asti. Yksi sen tyypillinen kivilaji on kaikkien tuntema graniitti, rantakalliomme.


Tässä tapauksessa luuranko on nykyihmistä miljoona vuotta sitten edeltäneen homo erectuksen. Nimi tarkoittaa pystyä ihmistä eli kahdella jalalla kävelemistä.


Luurangon kädessä on Sveitsin armeijan linkkuveitsi. Punainen kuori, jonka sisään terät lukkiutuvat, on hiukan tummunut. Terät ovat kirkkaita ja toimivia. Koska tuollaisen kiven sisällä ei yleensä ole huokosia eikä siis vapaata happea, metalli ei ole ruostunut edes kivessä näin pitkään maatessaan. Happea syväkivessä on vähän, lähinnä maasälpään tai kiilteeseen sitoutuneena.


Tutkimusten mukaan tämän upseerimallisen veitsen ikä on noin 150 miljoonaa vuotta. Ajoituksissa ei tietenkään voida käyttää hiili-isotooppia, mutta esimerkiksi eloktroluminisenssin tulos on sinänsä selvä.


Ainoa puhtaasti tieteellinen selitys on aikaritsa. Joku on jossain keksinyt ritsat, joilla voidaan ampua tavaraa menneisyyteen. Tuo joku, joka ei ole halunnut nimeään julkisuuteen, on kokeillut onnistuneesti linkkuveistä ja sen perään tuon kädellisen tyypin luita.


Jos tuo vanhan haaveen toteuttanut keksijä oli hullu niin kuin keksijät usein tahtovat olla, hän ei ehkä jaksanut hillitä mieltään, vaan ampui menneisyyteen seuraavaksi itsensä. Ritsat hän vei varmaan mukanaan, koska niistä ei ole tietoa eikä edes huhua.


Oletettavasti hän harhailee jossain jurakauden kortteiden keskellä. Kukkakasveja ja meille tuttuja puita ei vielä ollut, mutta ilma oli hengitettävää, kenties jopa reipastuttavaa. Nisäkkäitä ei juuri ollut, mutta petoliskot olivat niin kovia kulkemaan, että pakoon juoksemisessa mahtoi olla tekemistä.


Suuren suvun viimeinen vihanta krokotiili juoksee lähdeteosten mukaan jopa 20 km/h, eli pakoon pötkivä ihminen voi hyvin jäädä toiseksi.


Elokuvan kuuluisaksi tekemä raptor pisteli yli viittäkymppiä. Vaikkei se ollut suurensuuri, siinä olivat kyllä ritsat tarpeen. Ja linkkuveitsi, joka tarkasti katsoen onkin myöhäinen tekninen versio hirmuliskosta.




16 kommenttia:

  1. Metsäkorte ja myös järvikorte ovat nitä harvoja kasveja jotka ovat selvinneet muinaisista ajoista tähän päivään ilmeisesti aika muuttumattonia. Niiden rakenne ja kasvutapa ovat erikoisia ja viehättäviä. Ne ovat suosikkikasveja luonnossa liikkuessani sarjarimmen ohella joka on Suomen kaunein kasvi.

    VastaaPoista
  2. Mainio tarina. Kiitokset.

    VastaaPoista
  3. Kun fysiikkaan "perehtymiseni" jäi 1960-luvun lukiokurssiin, ymmärrän ettei paljon kannata isotella. Silti: mikä on tuo ihmeellinen ikäysmenetelmä, "elektroluminisenssi", joka yltää 150 miljoonan vuoden taakse niin, että "tuos on sinänsä selvä"? Onko sama kuin Ursan suomeksi julkaisemassa Chris Turneyn kirjassa "Luut, kivet ja tähdet - iänmäärityksen tiede" mainittu ESR-menetelmä (< elektronien spinresonanssi). Tulin aikoinaan hankkineeksi kirjan arkeologiasta jonkin verran kiinnostuneena. Turney (2007) mainitsee, että ESR "tehdään useimmiten hampaista, ei mineraaleista", eikä sillä tuolloin mihinkään miljooniin vuosiin lähimainkaan ylletty.

    Arkeologiasta tuttu sen sijaan on termoluminisenssimetodi. Sen luotettavuudesta on maallikolle keskustelussa (esim. painoversiona monien harrastajien suureksi vahingoksi lakkautettu Tieteessä tapahtuu) syntynyt kuva, että se on kaikkea muuta kuin "sinänsä selvä". Kiistan osapuolet ovat meille suureen yleisöön kuuluville olleet näkyvimmin olleet keskiaikaisten kivikirkkojen ajoituksen nerokkaasti uudistanut professori Markus Hiekkanen ja toisaalta taidehistorian professori Åsa Ringbomin johtama ÅA:n koulukunta. (Olin Hiekkasen väitöksen ilmestyttyä mielenkiinnosta seuraamassa töistä palkatonta ottaen Hämeen linnassa järjestettyä tohtorien taistoa, jonka sanailu ajoittain yltyi suoranaiseksi tappeluksi.)

    Äskettäin muuten pitkällinen kiistakapula, Turun tuomiokirkon ikä, näkyy taas palautetun, mitä vanhimpaan kerrostumaan tulee, takaisin 1200-luvun lopulle. Aiheen on antanut Åbo Akademin tutkijaryhmän erään irlantilaisen fyysikon äskettäin kehittämällä ns. pyrolyysimenetelmällä (kyse on siis edelleen muurauslaastin ikäyksestä) saavuttamista tutkimustuloksista. Professori Hiekkasen vastaus kuuluu (perustelujen jälkeen): "Ei voi pitää paikkaansa." Hiekkanen ja häntä hieman ennen tri Knut Drake myöhensivät tuomiokirkon iän konsolien muodon ja muiden morfologisten seikkojen nojalla 1300-luvun lopulle tai jopa 1400-luvulle.

    Aikoinaan eräät konservatiiviselle kannalle jääneet tutkijat pahoittelivat keskiaikaisten kivikirkkojen ajoituksessa "kahden paradigman syntymistä". Tuo kahden mallin loukku tuntuu siis jatkavan olemassaoloaan. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa jostain nousee uusi Willard Libbyn kaltainen nero, joka innovoi myös epäorgaanisen aineksen uuden, kiistattoman validin ajoitusmenetelmän.
    ...

    Tuota "Sveitsin armeijan linkkuveitsijuttua" pitäisin tyypillisenä "teekkarijäynänä", vaikka en mitenkään pysty muodikkaasti sanoen "avaamaan", miten ajattelen sen toteutetun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurta erimielisyyttä ei liene siitä, että Turun tuomiokirkko on vihitty käyttöön nykyisellä paikallaan tasan vuonna 1300. Onko tontilla enää ainoatakaan 1200-luvulla kirkonseinään kasattua kiveä, ei ehkä absoluuttisen varmasti selviä, mutta sellaisiin muotoseikkoihin en usko, jotka selittäisivät, että vuonna 1300 vihittiin pelkkä tontti.

      Poista
    2. "Pelkän tontin vihkimistä" en ole nähnyt kenenkään väittävän. Markus Hiekkanen (ja muut hänen kannallaan olevat) ovat alusta lähtien puhuneet "kivikirkkoa edeltävästä puukirkkosukupolvesta".

      Poista
    3. Joo... vallitseva tulkinta kai on, että pienessä kivisakastissa on pidetty piispanvaali vuonna 1291. Novgorodilaisten vuoden 1318 hyökkäyksen jälkeen kirkko on kuitenkin ollut vuosikymmeniä raunioina.

      Poista
  4. Tutkimuksen ihmeellinen maailma: https://kernsverlag.com/en/a-swiss-army-knife-from-the-upper-paleolithic-experiments-on-non-projectile-uses-of-backed-pieces/

    Kiitämme kimmokkeesta.

    VastaaPoista
  5. Noin 900 000 vuotta sitten meidän edeltäjiä oli henkikirjoilla vain 1 300, joten pienestä porukasta on kasvanut miljardipäinen joukko. (Science)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Homo-genuksen pullonkauloja on ollut monta, mutta tuo lienee pahin. Tavallaan on ällistyttävää, että esivanhempamme ovat levittäytyneet pallolle moneenkin kertaan. Homo erectus oli Itä-Aasiassa jo 1,8 miljoonaa vuotta sitten.

      Toisaalta: onhan vastaavia levittäytymisiä ollut monia jo kauan ennen koko Homo-genusta. Meidän myöhempien afrikanapinoiden ja orankien esi-isät erosivat toisistaan ehkä 15 miljoonaa vuotta sitten ja lähtivät eri suuntiin.

      Nykyään tulkitaan yleensä, että Homo heidelbergensis oli se erectuksen seuraaja, jonka jälkeläisiä ovat olleet Euroopassa neandertaalit ja Afrikassa sapiensit, ehkä myös naledit. Jollain tapaa erectuksen seuraajia olivat myös denisovanihmiset, floresinihmiset ja luzoninihmiset.

      Viimeinen sana on vielä kaukana siitä, montako lajinnimeä Homo-sukuun tarvitaan. Onko minkäänlaista järkeä kutsua esimerkiksi sapienseja ja neandertaaleja eri lajeiksi, kun mitään geneettistä tai kulttuurista estettä "risteytymiseen" ei ilmeisestikään ole ollut.

      Poista
    2. Niinpä, geenivirralle sapiensien, neanderthalien ja denisovien välillä ei ollut geneettistä estettä. Mahdolliset rajoittavat tekijät olivat muunlaatuisia. Lajinimet on annettu silloin, kun tästä geenivirrasta ei vielä ollut tietoa.

      Poista
  6. Ruotsalaiset on keksineet aikakoneen ja käyvät lähiaikoina korjaamassa Pultavan taistelun lopputuloksen. Näin raportoi Lars Wilderäng "Redovisningsavdelning Marviken".

    VastaaPoista
  7. Tiedemielikuvitusjuttu.

    VastaaPoista
  8. Listaa nimen alla kannattaa täydentää: käynyt kansakoulun, oppikoulun, ylioppilas, hum.kand., fil.kand., fil.lis. Satoja diginimimerkkejä ja henkilöyksiä.

    Puolestaan puhuu maininta professori, siis noin vähien vuosien virassaolosta. Toisaalta se on tärkeä, sillä professorista jos mistä on kyse. Sen sijaan tieteellinen elämäntyö jää ufoksi eikä lukija suurin surminkaan ymmärrä, mitä se tässä tarkoittaa. Mitä on elämäntyötä koskeva työskentely? Hovin kokoamista ja itsensä ylentämistä, ymmärtäisin. Mutta nuo ihailijamäärät ovat vaikuttavinta, 10 miljoonaa. Varastettujen kuvien lähdettä ei kannata edes pyytää mainittavaksi, koska sitä ei kuitenkaan tule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä kuvien väitettyyn varastamiseen tulee, Kemppinen tekijänoikeuden eksperttinä lienee varmistanut selustansa kuvien vapaan käytön rajojen suhteen.

      Poista
    2. Viisas varastaa julkisesti, rehellinen varas palauttaa saaliin.

      Poista
  9. Olen ollut 45 vuotta siivoojana. Aion sanoa sen täällä sadasti.

    VastaaPoista