8. toukokuuta 2023

Todistaminen



Anteeksi että olen näin kiinnostunut kulttuurihistoriasta. Olisiko se lieventävä asianhaara, että olen - luullakseni - tänäkin päivänä kulttuurihistorian dosentti.

Jo vuosikymmeniä sitten perään kuuluttamaani juridiikan kulttuuri- ja aatehistoriaa ei ole näkynyt edes Ranskassa.

Lukija ei voine tietää, että oikeudellinen todistaminen on hyvin myöhäinen keksintö. Tunnustaminen oli se ainoa oikea. Sitä käytettiin noitaoikeudenkäynneissä ja vain siihen luottavat venäläiset. Stalin vaati, että hänen näytösoikeudenkäyntejään varten syytetyiltä oli hakattava sopivalla putken pätkällä sääriluut ja polivlumpiot palasiksi. Niinpä hänen vanhat “ystävänsä” sitten useimmiten tunnustivat oikeudenkäynneissä kuka mitäkin.

Jo pienet lapset tietävät, että kanteleminen opettajalle tai äidille on halveksittavaa.

Nykymaailmassa valtiot ja sotajoukot kostavat toisilleen julkisesti ja julkeasti. Moni ihminen empii. Niin sanotun hyvän tavan ohella järki ja kokemus tähdentävät, että kostaminen ei ole toimiva keino. Hitler, jonka koko elämä taisi olla pelkkää kostamista, antoi raketeilleen nimen V 1 ja V 2, lyhenteenä sanasta “kosto”, Vergeltung. Kuinka moni mahtoi silloin muistaa, että siviilien ottaminen sodan kohteeksi, etenkin Englannin kaupunkien pommitukset, oli nimenomaan saksalaisten keksintö. Siitä ei ole aivan selvää tietoa, miten laajasti siellä ymmärrettiin, etteivät pommitukset tehonneet. Putin ei ole vieläkään ymmärtänyt, että Douhetin oppi oli väärä. Ympäri maailman uskottiin italialaista asiantuntijaa. Sodista tulee muka lyhyitä, koska kaupunkiväestö ei kestä kuolemaa ja hävitystä ympärillään. 

Putinilla olisi Ukrainan kaupunkeja hävittäessään esimerkki omalla maalla: Leningrad, nykyisin Pietari. Kaupunkilaisten kestokyky osoittautui uskomattomaksi. He kestivät senkin, että lähes miljoona kuoli nälkään kommunistieliitin syödessä ja juodessa tarkoin vartioiduissa huoneistoissaan. Tunnetusti Englanti ja USA toimivat niin rikollisesti Saksaa pommittaessaan, että ainakin minä tunnen ikäviä tunteita, Lontoon Westminsterissä Sir Arthur Harrisin patsaan kohdalla. Hän vaati ja johti pommituksia ja suosi kaupunkeja tehtaiden ja liikenneyhteyksien kustannuksella.

Luulen, että 70 vuotta jatkunut otollinen aika Euroopassa johtui osaksi siitä, että sotaa käyneet osapuolet jättivät kostamatta. Toisin sanoen ensimmäisen maailmansodan päättyessä tehty erehdys ei toistunut.

Luulen, että sama viisaus koskee ihmissuhteita. Todistamisesta puhun otsikollani siksi, että niin vähän voi todistaa. Ennen insinöörit ja lakimiehet tahtoivat vierastaa toisiaan. Kaikki insinöörit eivät aina muistaneet, että todistaminen käy päinsä suljetussa tai muutoin hyvin määritellyssä kokonaisuudessa. Maailma ei ole sellainen, ei liioin kaupunki eikä perhe. Eikä liioin ihminen.

Englanninkielinen “yli järjellisen epäilyn” eli beyond reasonable doubt on vain sievää kieltä. Suomalaisessa lakikielessä “katsoo todistetuksi” sisältää vihjauksen. Rikosasiassa todistettua on se, mikä tuomioistuin hyväksyy, Oman alanlyysini mukaan kysymyksessä on tuomarien omaan tietoon ja elämysmaailmaan liittyvä ilmiö yhdistettynä oikeuskulttuuriin, tässä tapauksessa lakimiesperinteeseen.

Siitä oli kai kysymys, kun käräjiä istuessani vuonna 1979 herastuomari Björklund, joka yleensä todella nukkui, vaikkei siihen siis voinut luottaa, oli paikalla syytetyn kerrottua, että syytteenalaisen teon oli tehnyt tuntematon Arska-niminen mies, jolla oli musta kumiteräsaappaat jalassa.

Herastuomari sanoi ääneen:” Arska kaatui talvisodassa.”

Ja minä hyväksyin syytteen.

“Seitsemässä vejeksessä” Juhani Juhaninpoika Jukola, seurassaan nuorempi veljensä Timoteus, toistelee käräjillä kuultua syytetyn viisautta, “Totta on, mutta todistettakoon!”


34 kommenttia:

  1. Kerran olen tähän saakka ollut käräjillä, riitaoikeus, tuomari naureskeli ja hyväksyi todistuksen taakakseni jossa ei ollut puumerkkiäni.

    Kyllähän sitä kerran 20 vuodessa sitten uudestaan, kerrasta oppineena tapaus on kiistaton, hyväksyn sen mitä herrat köyhälle päättää, ja lähden maanpakoon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ollut koskaan. Mutta riitamaahan ja sen ajatustenvaihtoon tutustuu tässä Putkinotko-blogissa.

      Poista
    2. Perusmaa on hyvä pakopaikka.
      Peräytymistie tulee valmistella, kaksipuoluetilanteessa kolme tietä ei ole liioittelua. Joka häviää mutta onnistuu peräytymään voi jatkaa myöhemmin.
      Valtiota vastaan ei ole viisasta käydä käräjillä oikeuttaan peräämään. Täälläkin se on sanottu, valtiot ovat loppuviimeksi väkivaltakoneistoja.
      Eräässä eriävässä katsannossa väkivalta on heikomman valtaa.
      Vähemmistövoitot ovat luonteeltaan verisiä.

      Poista

    3. Demokratiassa valtion voi haastaa, autokratiassa ei. Verovalituksensakin moni yksityinen tai yritys on meillä voittanut, usko pois. Eikä hävinneillekään mitään kostoa ole tullut.

      Poista
    4. Mitkäs ne olivatkaan ne veroherrojen aikaansaamat vallankumoukset, ja kuinkas niissä kävi? Kyllä vain se somaa ois kun kerrankin saisi vallankumous lapsiensa syömisestä kylläkseen.

      Niin antaapa olla nyt sen nypyttömyyden, alkuperin joka nyppy on tallessa, tarkastettu ja toiminnassa.
      Nyppimätä jätä.

      Poista
  2. Lueskelin juuri viime yönä Joycen Odysseuksesta sitä lukua, jossa käsitellään Shakespearea, ja aiheeseen liittyen tulin oivaltaneeksi, että tämä nero, joka kirjoitti näytelmän näytelmän sisään, kirjoitti myös itsensä johonkin rooliin, usein toimijaksi tai todistajaksi. Eikö Jago ole ovela asianajaja, hyvä kylvämään epäilyjä Desdemonan uskottomuudesta. Ja mitä musta mauri Othello sitten on -- eikö hän ole kokonaan vailla perusluottamusta ja omanarvontuntoa, eikä vain herkkä ottamaan vastaan ja uskomaan epäilyjä -- vaan hänen heikko sielunsa saa vahvistusta ja voimaantuu siitä, että hän surmaamalla naisen todistaa tämän syylliseksi ja saa itse tyydytystä kokiessaan itseään kalvavan kärsimyksen oikeutetuksi.

    Eikö se ole yksilötuntemuksina sama kuvio joka toistuu sosiopsyykkisesti taantuneiden totalitarismien johtajissa? Hitler hekumoi Versaillesin rauhan vääryyksillä ja Saksan kokemilla kärsimyksillä -- ja uhrirooliin samaistuminen teki hänet ikään kuin periaatteessa viattomaksi ja antoi hänelle omankädenoikeuden eskaloituvaan hyökkäyssotaan. --

    Ja aivan sama kuvio toistuu nyt Putinin kohdalla. Omaan martyrologiaansa hurahtanut Putin kirjoittaa toisella kädellä historiaa uusiksi, toisella taas pyyhkii karttaa ja valmistelee vanhan N-liiton palauttamista. Jos ja kun se ei tule onnistumaan, hänelle käy samalla tavalla kuin Hitlerille -- eli hän joka tapauksessa jatkaa sotaansa hamaan katkeraan loppuun saakka ja päätyy itsemurhaan. Aivan kuten amerikkalaiset psykoanalyytikot jo 1942 ennustivat narsistisen Hitlerin kohtaloksi.

    Viimeisinä sanoinaan Hitler raivosi: "Saksan kansa on pettänyt minut!" Putinin suhteen erona on vain se, ettei Hitlerillä ollut ydinasetta käsissään. Putinilla on. Kun psyyken pohjalla tuhon ja itsetuhon voimat lopussa sulavat yhteen, Putinin on mahdollista todistaa itselleen oma oikeassaolemisensa vain yhdellä tavalla -- käyttämällä koko maailman tuhoavaa lopullista ratkaisua. Hän kostaa koko ihmiskunnalle, joka on pettänyt hänet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etten tulisi liiaksi asian päälle pidän silti KGBn tiedemiesten ansiona että klassisen sotatieteen mukaan toimimisen väistyminen ja vähimmän voimamäärän käytön kautta kaikkia kieroiluja käyttäen pyrittiin tulokseen en masse. Krimin valtauksen sujuvuus on arvellakseni ollut johonkin määrään sokaiseva. En pidä todennäköisenä ettei tiedustelun everstiksi ylennyt V. Putin olisi kaikenkaikkiaan tehnyt päätöstä Ukrainasta tiedostamattomuuttaan. On nähtävissä toiminnan olleen ja olevan taitavaa ja pieteetillä tehtyä hybridisodankäyntiä. Tulos on ollut ennustamaton, ukrainalaisuus on muodostunut Venäjän paineesta.
      On ilmennyt ettei V. Putinin Venäjää hallitseva joukko uskonut että korottamalla puuttumattomuuspanosta voi jäädä häviölle. Kuka olisi uskaltanut sanoa entäs ellei?
      Venäläisittäin tavanomaisesti toimien ei siis ollut nähtävissä mahdollisuuksien äärtä. Projektio petti.
      Kaikkien sotasuunnitelmien on sanottu kestävän ensimmäiseen laukaukseen saakka.
      Ceterum censeo, delenda est Karthago.

      Poista
    2. Carthaginem esse delendam.

      Poista
    3. Pätkä: Asiahan ei varsinaisesti minulle kuulu, mutta:

      Poista
  3. Nuoruudessani ilmestyi tuoreeltaan suomennettuna amerikkalaisen Harrison E. Salisburyn laaja, yli 700-sivuinen Leningradin 900 päivää. Luin sen, kun olin asiatekstin makuun päässyt. Kuvaus oli ilmeisen todenmukainen - ja järkyttävä. (Tuolloin ei meillä vielä puhuttu mitään suomalaisten osuudesta [Valkeasaari; Syväri, toiveissa], vaan Vehvilän Suomen historia lukioluokkia varten paukutti kaiken päähän Suomen yleisradiossa 26. kesäkuuta 1941 pidetyn radiopuheen mukaisessa kuosissa. Miten sellaista olisi voinut epäillä.)

    Sittemmin Leningradin tragediasta on julkaistu suomeksikin useita teoksia. Yleislinjana on ollut voimakas kiertyminen kohti revisiota, ääripisteenään Anna Reidin Leningrad. Piiritetyn kaupungin murhenäytelmä 1941 - 1944 (WSOY 2013). Reidin tekstistä saa käsityksen, että pääsyyllinen olikin se toinen viiksiniekka, jota entinen professori ammoisella luennollaan kutsui nuoruutensa ihmisten Tornin-joukkion enimmäkseen poissaolleesta johtajasta käyttämällä nimellä "saatanan Ždanov". Siinäpä se: saatanan "mässääjät" 1941 - 1944 Moskovassa (vast. Kuibyševissä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin myytti on, että Leningrad olisi ollut saarrettu. Saartohan tarkoittaa täydellistä piiritystä ilman aukkoja, mutta Leningradista oli koko ajan yhteys muualle. Joko laivoilla tai jäätietä pitkin. Lisäksi lentokoneita käytettiin, mutta joutavuuksiin eikä ruoan toimitukseen. Sotakalustoa toimitettiin rintamalle, mutta miten se olisi onnistunut jos alue olisi ollut saarrettu? Stalin tapatti kansalaisia aivan suotta omaa ilkeyttään.

      Poista
    2. Totta, ei Stalin piitannut kenestäkään NL:n kansalaisesta, paitsi itsestään. Se tarkoittaa kirjaimellisesti juuri sitä. Stalinin poika joka toimi sotamiehenä armeijassa jäi saksalaisten vangiksi sodassa ja saksalaiset halusivat vaihtaa hänet kenraalivankiin. Stalin sanoi ettei sotamies ole samanarvoinen kuin kenraali ja kieltäytyi vaihdosta. Poikansa heittäytyi leirin sähköaitaan tämän kuultuaan. Stalinin ensimmäinen vaimo teki itsemurhan havaittuaan miten patologisen väkivaltainen ja tunnoton Stalin oli. Stalin omin käsin allekirjoitti jokaisen poliittisen ja muutkin teloitustuomiot joiden lukumäärä oli käsittämätön. Putin seuraa numeroissa hyvin perässä. Hän jo teloituttanut melkoisen joukon ihmisiä ja jatkuu.

      Poista
    3. Tarkoitin sillä "toisella viiksiniekalla" itseään herra Hitleriä. Olisikohan silläkin natsijoukkioineen ollut jotain tekemistä Leningradin kohtalon kanssa? Vaikka ei kai nyt sentään "i tider som dessa", kuten Gösta Jonsson sota-aikana kuuluu laulaneen "78-varvarelle".

      Poista
  4. Toisaalta Saksalle ei tarvinnut enää kostaa kun kaupungit oli jo pommitettu rikki, toisaalta Saksoja tarvittiin avuksi liki välittömästi käynnistyneessä kylmässä sodassa. Kestävä rauha - tämän esimerkin pohjalta - tulee riittävästä tuhoamisesta ja yhteisestä vihollisesta.

    VastaaPoista
  5. Luen parhaillaan Victoria Belimin kirjaa "Punaiset seireenit", jossa hän kertoo sukunsa vaiheista Ukrainassa Stalinin ajoista nykypäivään. Isoäidin äiti ei nuorena opettajana ollut kiinnostunut politiikasta ja seurasi uutisia vain sen verran, ettei vaikuttaisi ihan tietämättömältä. Stalinin hän katsoi olevan valtion viisas isä, jonka uusi teollistamispolitiikka olisi kaikille hyväksi. Katastrofi maanomistajille, hänenkin suvulleen, ja viimeistään holodomorin myötä ajatukset muuttuivat, mutta Stalin totesi: "Jos vain yksi kuolee nälkään, se on tragedia. Jos miljoona kuolee, se on vain tilasto." Esiäidille kelpasi aviomies, joka kosiessaan toi leivän.

    Kukaan ei päässyt kostamaan Stalinille, ellei sitten niin, että hänen omat tekonsa kostautuivat. Ei hän mikään varmasti mikään onnellinen ihminen ollut, vainoharhainen ja pelokas. Nyt hän on kuitenkin Venäjällä taas kunniassaan, ja Putiniakin monet taitavat pitää maan viisaana isänä. Tuskin häntäkään saadaan vastuuseen teoistaan, vaikka kuin perustettaisiin sotatuomioistuin Haagiin. Todistajia ja todisteita kyllä löytyisi.

    Paavo Rintalan "Leningradin kohtalonsinfonia" on järkyttävä, romaani, mutta lienee totuudenmukainen pääasioissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsovan ghettoa hellien ja kaipuulla kuvaava Leon Uris on silkkaa häijyyttään tehnyt Leon 18 kuvauksessaan tutkimustyönsä viimeistellysti vaikkei lähdeluetteloa paljastakaan.

      Voittajien ikiaikainen oikeus on kirjoittaa historia.

      Stalin oli harhainen keskinkertaisuus. Hän pelkäsi ikänsä että joku hoksaa mikä hän todella on. Aivan opintien alussa hän tuli omaksuneekdi menetelmän joka on duosion ikiaikainen resepti, pidä lähelläsi keskinkertaisuuksia huonompia joita voi tarpeen ilmennyttyä syyttää ja jättää rangaistuksen toteuttamisen muille.

      Ellei tämä pure voidaan ajatella myös kuinka kävi Prigošhinin, Medjevin ja muiden sillä lista kasvaa kiihtyvällä nopeudella.

      Poista
  6. Suorastaan riemastuttava syytetyn kommentti: “Totta on, mutta todistettakoon!”

    Erään kerran käräjillä tämän saman sanoi todistaja hieman eri sanoin: ..."Kyllä sitä kahvitilaisuudessa ennen kokousta puhutaan kaikenlaista, mutta kun ei niitä puheita ole pöytäkirjattu"...

    VastaaPoista
  7. Yleisvenäläisen yksinvaltiaan V. Vl. P.:n henkilö- ja perhehistoria ei liene kovin hyvin tunnettu. Se toki, että hän on Leningradin kasvatti. Vähemmän tunnettua: yksi veli (ainoa?) kuoli aliravitsemuksen seurauksiin kaupungin saarron aikana. V. Vl. syntyi sittemmin jo varttuneiden vanhempien iltatähdeksi. Tässäpä aineksia keittiöpsykologille. - Sattuma tämäkin: Mihail Gorbatshovilla oli myös veli, muistelen nimen olleen Aleksandr. Kuoli n. 55-vuotiaana. Verkosta löytyvät tiedot ovat niukkaakin niukemmat.

    VastaaPoista
  8. Otetaanko näissä kulttuurisissa tutkimuksissa juridiikan aatehistoriasta huomioon koko Eurooppa ja miten? Asioitten käyminen läpi kronologisesti maa maalta tulee tuskin kyseeseen. Ala vaikuttaa kiinnostavalta. Ainakin rusinat kakussa maistuvat, niitä on valittu varmaankin.

    VastaaPoista
  9. Välillä tuntuu, että propria "Hitler" käytetään koko Kolmannen valtakunnan ajan Saksan synonyyminä. Tietysti valtakunnassa valta varsin pitkälti johtajaansa henkilöityikin, mutta annetaan nyt sentään edes tämä kyseenalainen kunnia sille, jolle se kuuluu.

    V-ohjukset, kostoaseet, nimesi toimittaja Hans Schwarz Van Berkl propagandistisessa Das Reich -viikkojulkaisussa. Toki nimi oli jo etukäteen hyväksytetty itsellään Führerillä.

    VastaaPoista
  10. Joka maassa on ja on ollut hirveyksiä.

    Toisaalta puhutaan kiusaamisesta ja populismista naiivisti ja liikaa. Toisaalta kiusaamisesta ei puhuta tarpeeksi ja ne jotka voisivat vaikuttaa asiaan, vaikenevat. Jokaisella on velvollisuus estää rääkkääminen.

    Hitlerin ja Stalinin Saksassa ja Neukuissa analysoitiin klassikkokirjallisuutta, mutta kulissien takana oli kamaluuksia.

    Nytkin työpaikoilla ja monen ryhmän kohtelussa on viidakon lait, viidakon yhteisöt, tuomitsijat, tuomioistuimet ja rangaistukset. Miten monen viidakko- ja kuolemantuomion antaja kukin on osaltaan ollut? Miten tähän voi vaikuttaa? Vastaukseksi ei riitä että on puhuttava esimiehille, poliitikoille ja muille vaikuttajille.

    VastaaPoista
  11. Totta on ja todistettu on: Vuoden 1933 natsien kirjarovio on tuttu näky historiasta.
    Pimeydestä huolimatta se ei tapahtunut syksyllä kuten Kristalliyö, vaan keskellä kukkivaa kevättä 10. toukokuuta 1933. Opiskelijat polttivat Valtion Oopperan aukiolla soihtujen ja musiikin säestyksellä 25 000 "saksalaisuutta uhkaavaa" kirjaa.
    Goebbels julisti: "Ei dekadenssille ja moraalittomuudelle! Kyllä perheen ja valtion arvoille ja moraalille!" - Tästä kirjoittaa kirjailija Timo Suutarinen sivullaan Treblinka 454.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt elämme jo aivan samanlaisia aikoja. Halutaan polttaa menneinä aikoina painetut kirjat ja muokata uusia versioita niistä ja samalla muuttaa historiaa koska jotkut ovat pahoittaneet mielensä puolestaloukkaantujina. Vanhoissa kirjoissa puhutaan neekereistä ja mustista ja orjista ja miehistä ja naisista. Sellaista ei enää hyväksytä vaan on puhuttava vain henkilöistä koska rotuja ei ole näiden uuspuritanistien mielestä. Heidän mielestään ei myöskään ole sukupuolia, on vain sukupuoliliukumia. Kuitenkin he puhuvat kiihkeästi siitä että naisia sorretaan eikä naisilla ole oikeuksia jne. Mitään logiikkaa ei näissä puheissa ja vaatimuksissa ole eivätkä he pysty esittämään ainoatakaan loogista todistuskelpoista väittämää tähän liittyen. Tämä on kuitenkin poikkeuksellisen kova trendi, aivan kuten natsien vouhotus oli 1930-luvulla tarttuen kymmeniin miljooniin saksalaisiin, itävaltalaisiin ja italialaisiin, jopa joihinkin ranskalaisiin ja ruotsalaisiinkin. Ei siinäkän ollut mitään logiikkaa, oli vain pelkkiä väitteitä joita vain toistettiin kuten propagandaa kuuluu tehdä.

      Poista
    2. Rotujutuista nyt kuitenkin sanoisin, että useimmat vanhan kirjallisuuden rotupuheet ovat nykytieteen valossa hölynpölyä. Ei ole arjalaista rotua, suomalaista rotua, keltaista rotua, mustaa rotua ja niin edelleen. On vain erilaisia perinnöllisiä ominaisuuksia ja niiden yhdistelmiä. Mutta aikansa kuvia niitäkin koskevat puheet ovat olleet. Jälkikäteinen sensuuri aliarvioi lukijan ja pilaa kohteensa.

      Poista
    3. Kyllä tiede tuntee rodut. Esimerkiksi mustilla on erityisiä sairauksia joita juuri muilla ei ole. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Jos väitetään että rotuja ei ole niin mikä se rotu sitten oikein olikaan? Jos ihmisella on erilainen ihonväri ja ruumiinrakenne, on se selvästi rodullinen ominaisuus, haluttiin sitä tai ei.

      Asiat eivät tietenkään oile yksiselkoisia koska nykyajan ihmiset ovat rodullisesti jossain määrin sekoittuneita. Esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan noin brittien geeneissä on merkittävästi neekerien geenejä jotka ovat tulleet viimeisten vuosisatojen aikana. Vastaavia tuloksia on saatu Yhdysvaltain valkoihoisen väestön joukossa.

      Arjalaista rotua ei ole olemassa, se on puhtaasti Hitlerin keksimä.

      Poista
    4. Etenkään suomalaista rotua ei ole, mutta sillti suomalainen tunnistaa toiset suomalaiset maailman turuilla kilometrin päästä. No, liioittelin vähän - sanotaan sadan metrin päästä.

      Myös Suomessa asuvat ulkomaalaiset tunnistaa katukuvasta tilastollisesti merkittävällä tavalla. (Kansalaisuus on asia erikseen.)

      Vakavasti puhuen lähekkäin osuvat populaatiot ovat enemmän sukua toisilleen kuin huitsin nevadassa asuville.

      Poista
    5. No voi sentään. Ihonväri on vain yksi ihmisen lukemattomista perinnöllisistä ominaisuuksista, tosin erityisen näkyvä sellainen. Esimerkiksi Afrikan monenlaisilla mustaihoisilla, Intian mustaihoisilla ja Borneon mustaihoisilla ei ole mitään "rotusukulaisuutta" keskenään. Uusimpien geenitutkimusten mukaan tummaihoisuutta muuten on Pohjoismaidenkin historiallisessa geenicocktailissa, vaikka se ei meissä enää näy. Ja kaikki kansanryhmät kaikkialla ovat geenianalyysien mukaan moninkertaisia sekoituksia, vanhempia tai uudempia sellaisia, eikä mitään "alkuperäisiä puhtaita rotuja" ole.

      Poista
    6. "Kyllä tiede tuntee rodut..." Ei tunne tuossa mielessä. Geneettisesti esimerkiksi valkoiset eurooppalaiset ovat lähempänä mustia afrikkalaisia kuin eri mustat afrikkalaiset toisiaan. Arjalaisuushöpötys samoin kuin "kaukasialaisuus" ovat Hitleriä vanhempaa perua mutta hölynpölyä kaikkityynni.

      Poista
    7. 50000 vuotta sitten maailmassa ihmiset olivat hyvin eriytyneitä ryhmiä maantieteestä johtuen.

      Afrikassa olivat omat mustat ryhmänsä joita oli useita, Aasiassa oli useita omia rotuja, Siperian alueella omansa, Euroopassa useita ryhmiä, Amerikan manereella omia, Tyynen Valtameren saarilla omansa, pohjoisella napa-alueella omat rotunsa. He olivat kaikki hyvin erilaisia rakenteeltaan ja usein myös ihonväriltään. Euroopan alueella ja siitä itään oli omat erityiset rotunsa kuten Denisovan ihminen ja Neandethalin ihminen jne. Näitäkin tunnetaan jo useampia. Monet näistä roduista voidaan tunnistaa sekoittuneesta nykyihmisestä koska näillä roduilla olivat erityiset geneettiset ominaisuutensa jotka nähdään geeneistä.

      Joten mikä siis olikaan rotu?

      Poista
    8. Kumma juttu muuten, että nykyään "isänmaallisuutta" halutaan usein pönkittää jollakin todella epätieteellisellä hölynpölyllä.

      Poista
    9. Denisovan ja Neanderthalin ihmiset kuuluivat omiin lajeihinsa, eivät sapienseihin, eli rotu on siinä väärä termi. Olivat kuitenkin niin läheisiä, että geenienvaihto sieltäkin oli mahdollista.

      Poista
    10. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0002929707615390

      Poista
  12. Mutta, mutta miksi tuossa kuvassa on oululainen toripolliisi. Onko britit omineet sen.

    ICT-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harris siirtyi polliisiksi Ouluun kun painoa tuli lisää.

      Poista