20. helmikuuta 2023

Koulun ostamisesta




Minun piti kysyä Martilta, olisinko minä pärjännyt Suomalaisessa Yhteiskoulussa. En muistanut. Hän on hyvä vastaamaan myös omituisiin kysymyksiin. Ja hänellä on tietoa kasaantuvista menestyjistä sekä opiskelutovereina että opetettavina. 

Parempi näin. En edes ollut koulussa hyvä. Keskiarvo tipahteli yhdeksän alapuolelle. Oikea vastaus kysymykseen olisi ollut: ei pää olisi kestänyt.

Jo oppikouluun pääseminen otti lujille. Sairastuin heti aika pahasti. Sydänjuttu. Tulehdus. Nivelreuma. Tohtori Karhunen soitti isälleni, että nyt on piru merrassa ja jumala jalkapuussa.

Lukioon siirtyminen oli kauheaa. Ylioppilaskirjoitukset menivät huonosti, vaikka minulla oli Mont Blanc -täytekynä. Myös aliupseerikoulu epäonnistui. Se oli taas se sydän. Päätin jäädä Kauhavalle. Olin ihaillut niitä Helsingistä palanneita, jotka kävelivät Ojutjärvelle ja ottivt aurinkoa eivätkä vastanneet tervehdyksiin. Ajattelin että auttelisin Kallea kirjoittamalla kalkkeeripaperin kanssa liikekirjeitä. Olin kuullut että hyvä konekirjoittaja saisi töitä virastoista. Ajattelin ostaa jossain vaiheessa päällystakin.

Muistelmien lukeminen ja kirjoittaminen eivät ole yleensä kenellekään mieleen. Kuulluisia ja tässä blogissa usein mainittuja poikkeuksia ovat hiukanerikoisissa oloissa kirjoitetut Linkomiehen “Vaikea aika “ ja Tannerin “Näin Helsingin kasvavan”.

Ne on kirjoitettu Sörnäisten kuritushuoneessa. 

Kuritushuone olisikin hyvä paikka kirjoittaa. William Faulkner kehui haastattelussaan, että kaikkein paras kirjoittamispaikka on bordelli. Aamulla on rauhallista ja illalla iloista seuraa. Jos sivutoimena on poliisien lahjominen, kuten hänellä oli, sekin oli plussaa, että poliisit puhuttelivat herraksi.

Tannerin muistelmien jatko “Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa” on muuten sensaatiomaisen hyvä. Ressusta kirjoittanut rautatieläisen poika sai senaatilta stipendin ja lähti Saksaan oppimaan osuustoimintaa.

J.K. Paasikivi ei varmaan kuvitellutkaan kirjoittavansa rehellisesti menneisyydestään. Itse asiassa ‘valtiolliset muistelmat’ onkin oma lajinsa. Ja löytyy Paasikiven päiväkirjoista kaikkea mitä sielu halajaa. Esimerkiksi niin myrkyllisen käsityksen Venäjästä, että se on tänä päivänä ajankohtainen.


Eräs ystäväni sanoi, että Paasikivi oli ollut hänen isänsä laulunopettaja koulussa. Tarkistin tämän hämmästyttävän tiedon. Kyllä se on totta. Lahdessa. Ja valmistellessaan erinomaista väitöskirjaa hän ansaitsi opettamalla uudessa Liikemiesten kauppaopistossa, jossa hän mieltyi nuoreen Väinö Tanneriin. Joku kertoi, että Paasikivi oli kommentoinut vielä presidenttinä YL:n laulutervehdyksiä. “Menihän se vähän sinne päin...”

Tiedossani on aivan tukan alla kymmenen tai kaksikymmentä esimerkkiä ihmisistä, joiden jälkimaine ei juurikaan liity todellisuuteen. Asianajaja joutuu silloin tällöin tietämään, että ihasteltu humanisti on kotioloissaan vaarallinen raivohullu, tai että kun poliisimestari ottaa härpäkettä, kohta saadaan soittaa lisää poliiseja, ja tulevat vihassa kuin pohjoistuuli ja etelätuuli.

Minulle kerrottiin, että Ruotsissa eräs rouva oli saanut raivokohtauksen, kun herrat könysivät sakettiasuisina onnittelemaan rouvan aviomiestä Nobelin palkinnosta. Rouva oli luullut, että mies oli yliopistolla vahtimestarina tai muuten vain oppinut avaamaan ovia etevästi.

Tosi kertojani oli lievästi päihtynyt. Mutta ottaisin huomioon, että hän kyllä tunsi merkittäviä ihmisiä eri maista ja monilta paikkakunnilta. Olisiko Waltari, joka oli nopea hoksaamaan aiheet, kuullut tästä? “Kuriton sukupolvi” on vallan mainio juttu.



52 kommenttia:

  1. Mahtaako kuvassa olla katiska, erikoisvalmisteinen jalkapallomaali älyköille vai kenties Faradayn häkki, joka myös voisi olla hyvä paikka kirjoittaa? En tunnista, kun en ole asiantuntija.

    Koulushoppailusta. Yhä yleistyvä trendi tuntuu olevan myös luokkashoppailu - ihan ilman painotusluokkiakin: oppilaat ja vanhemmat luulevat tietävänsä koulun sisällä, mikä luokka on hyvä ja mikä ei, ja sitten mennään rehtorin luokse toivomaan siirtoa. Myös maahanmuuttajataustaiset vanhemmat saattavat toivoa lapselleen luokkaa, jossa ei olisi kovin monta maahanmuuttajataustaista lasta. Opettajiakin osataan toivoa. Ja korkeasti koulutetut vanhemmat voivat vaatia lapselleen riittävän haastavia tehtäviä jo alakoulussa. Pöh. Niin kuin superlahjakkaat nyt peruskoulussa kovin paljon kehittyisivät. Mutta varmasti on arvovalinta, antaako menestyjäoppilaan eteen erikoishaastavia tehtäviä vai paneeko hänet auttamaan vierustoveriaan. Minusta koulussa kannattaisi panostaa jälkimmäiseen. Tiedän, että toisenlaisia näkemyksiä on paljon.

    Rakastan tätä virkettäsi: "Ylioppilaskirjoitukset menivät huonosti, vaikka minulla oli Mont Blanc -täytekynä." Niin että siinä vaiheessa kun sinä alat pohtia jälkimainettasi, muista, että myös meitä blogisi ihmisiä on kuultava, ennen kuin elämäkertaa viedään painoon. (Onko blogin/blogistin rakastaminen jotenkin epäsopivampaa kuin esimerkiksi runokokoelman/runoilijan rakastaminen? Intuitio sanoo, että on. Mutta miksi? Ilmaisutapojahan sitä kai rakastaa, jos rakastaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa näkemyksesi shoppailusta yleistyisi.

      Tänään asiaa sivusivat sekä Hesari että Yle. Hesarin pääkirjoitus oli tyypillinen Ayn Randin ns. objektivismin hehkutus, jonka otsikko oli paljonpuhuva: "Tasa-arvoa, ei tasapäistämistä". Yle:ssä kuultiin neurobiologi Kai Kailaa. Ihmisten stressitaso on noussut hälyttävästi. Syynä on immuunipuolustuksen väsyminen ylenpalttisen tarjonnan johdosta. Mielenkiintoista oli kuulla Kailan esittämä uusi teoria vanhojen korkeakulttuurien tuhosta. Sen mukaan tuhoon johti eliitin äärimmäinen eristyminen muusta väestöstä. Lopulta sisäinen paine vain murentaa rakennelman. Olemme sosiaalisia eläimiä.

      Kun Hesari otsikoi provosoivasti "tasapäistämisen" vaarasta, jää kertomatta, mitä se on. Vallalla oleva "objektivismi" vastusti aikoinaan myös kaikin tavoin menestykseksi muodostunutta peruskoulua. Se kuulemma tasapäisti. Tasapäistyminen on itse asiassa pahimmillaan varakkaan ja vallassa olevan eliitin joukossa. Heistä on tehty asennetutkimus. He resitoivat unisonossa, yhden ja saman ekonomistisen haaran uskontunnustusta, stressimme perusaiheuttajaa. Ekonomia ei ole empiirinen tiede. Se on yhteiskunnallinen tiede tai nykyisellään pelkkä uskomusjärjestelmä.

      Poista
    2. Ei kilpailulle. Ei teepusseille.

      Pitkään haudutettu

      Poista
    3. Riittää jos blogikko ei vihaa ihmisiä, naisia eikä kommentoijiaan. Monemminpuolista nuolemista ei tarvita kuin kennelissä.

      Poista
    4. He, päällystakki. Kuinka moni hoksasi?

      Poista
    5. Samaa mieltä Benderin kanssa Hesarin kirjoituksesta, mutta valitettavasti se on vain yksi monista viime aikojen lapsellisista pääkirjoituksista. Onneksi Hesarissa on parempiakin osioita.

      Poista
    6. ”Opettaja on luokan ahkerin oppilas.” Ainakin ammatillisessa koulutuksessa aloitteleva opettaja. Oman osaamisensa opettaminen on työlästä, jopa taitolaji. – ”Oppivat opetuksesta huolimatta.” – Ammattikuntalaitoksen aikana oppipojan piti ammattioppi varastaa mestarilta. – JRi.

      Poista
    7. "Riittää.."
      Hämmästyttävää miten kattavan psykologisen kuvauksen saa ihmisestä pelkästään kahdesta lauseesta.

      Poista
  2. Nuori K. J. Ståhlberg oli tiettävästi ja yllättävästi ruotsinopettajana Hämeenlinnan lyseossa ennen lakiopintojaan (tai niiden aikana). J. K. Paasikivi oli koulussa oppilaana samoihin aikoihin. Ovat siis hyvinkin voineet olla opettaja ja oppilas. Viralliset elämäkerrat ovat usein valitettavan aukollisia tällaisten mielenkiintoisten uranalkujen suhteen.

    VastaaPoista
  3. Juuri luin Waltarin "Fine van Brooklyn". Se on mielestäni aivan erinomainen kuvaus 1920-1930-lukujen vaihteen elämästä nuoren kuumaverisen miehen silmin nähtynä ja koettuna. Osa siitä on varmasti Waltarin omia kokemuksia, osa fiktiota. Tämä on varmasti lukemisen arvoinen useammasta syystä. Yksi on se että se on tavattoman hyvin kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain kyseisen romaanin joululahjaksi kotiväeltäni varusmiesaikana -71 Lahdessa Keskussotilassairaala 2:ssa potilaana ollessani. Oli merkillinen sattuma, että itse kirjailija Waltari oli samaan aikaan yksityispotilaana juuri samalla sairaalaosastolla, minkä kuulin hoitajalta hänen huomattuaan kirjani. Se oli kaikin puolin hyvä kirja.

      Poista
  4. SYK-iden ja muiden shoppailtavien koulutusten uhrien vanhemmat alkavat aina meuhkata "tasapäistämisestä" kun ehdotetaan että koulua voisi käydä vaikka kodin lähellä. Oikeasti juuri he haluavat tasapäistää jälkikasvunsa sijoittamalla sen tasapäistettyyn homogeeniseen seuraan.
    Entisenä SYK-läisenä olen melko vakuuttunut että kyllä blogisti olisi siellä pärjännyt ainakin opettajien kanssa. Koulutovereista olisi saattanut koitua vammoja sielulle.

    VastaaPoista
  5. Joulukuun lopussa syntyneet ovat aina väärän ikäisiä. Vuosien alussa olen aina kokenut tyhmää ylpeyttä voidessani sanoa olevani ensi vuonna kahta numeroa enemmän. Enää yksi ja ollaan kasikymppisiä. Tunnen muuttuvani huonoksi romaaniksi, kaventuva muisti ei anna armoa. Siksi hiilihangolla uhkaajasta on helpottavaa siirtyä "Hiilisangolla ratsastajaan". Se on suosikkini Franz Kafkan tuotannossa. Kuunnelkaamme.

    "Sangollani on kaikki hyvän ratsun edut; sillä ei ole vastustuskykyä; se on liian kevyt; naisen esiliina lyö siltä jalat alta.
    -Sinä paha nainen, huudan vielä takaisin, samalla kun hän liikkeeseen päin kääntyen puolittain halveksivasti, puolittain tyytyväisenä heilauttaa kättään, - sinä paha nainen! Pyysin lapiollisen huonoimpia hiiliä, etkä sinä antanut niitä. Ja niin kohoan jäävuorten ilmakerroksiin koskaan enää palaamatta."

    VastaaPoista
  6. Kun siellä linnassa istui myös kirjoittamassa Linkomiehen ja Tannerin ohella myös kansanhuolto- ja ulkoministeri filosofian tohtori niin mainittakoon tässä hänen siellä kirjoittamansa teokset: Sommar och segel: Minnen. Schildt, Helsingfors 1946. (2. painos 1947, 2. painoksen näköispainokset 1993 ja 2005.)
    Purjehtijan muistelmia. WSOY 1947.
    I kamp med Östersjöns isar: En bok om Finlands vintersjöfart. Schildt, Helsingfors 1947.
    Jääsaarron murtajat: Suomen talvimerenkulun historiaa. WSOY 1949. Molemmat ovat kesällä merenkulkua ja talvella jäillä liikkuvien suuresti arvostamia ja unohdetaan kun Tannerista ja Linkomiehestä on puhe. Kaikki herrat joutuivat laatimaan muistelmiaan ilman käsillä olevia lähteitä.

    VastaaPoista
  7. JK: … mieltyi nuoreen Väinö Tanneriin. … . Ilkka Hakalehto taasen Tanner-elämäkerrassaan kutsuu Paasikiveä Tannerin ongelmahenkilöksi ja antaa rivien välissä ymmärtää vastakkainasettelun syntyneen mahdollisesti jo kauppaopistovaiheessa. Mikä näkemys Jaakko Paavolaisella ja Lasse lehtisellä Tanner-elämänkertureina lienee Paasikiven ja Tannerin väleistä? Olen vain silmäillyt heidän teoksiaan. – Paasikivi oli syntynyt 1870, Tanner1881. – JRi.

    VastaaPoista
  8. Ad Omnia: kuvassa on merta. Näyttäisi olevan Bilteman valikoimasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katiskon näköinen pyydys jolle väkisin vängätään merta-nimitystä. Muuten kyllä käytännössä toimii kuten kalanpyydyksen kuuluukin.

      Poista
    2. Koulut on kyllä enemmän sumppuja. Peruskoulu tosin on melko outo ja liian suuri trooli nostettavaksi, peräkin on puhki mutta eihän sieltä muuten juuri mitään kalankasvatuslaitoksiin saataisikaan.

      Missä se on päätetty että jos oppilas ei opi niin opettajan vika mutta jos oppii niin ooja, kylläpä on lahjakas? Eiköhän siinä vaikuta myös oppimäärä. Siinä olisi kätevä säätövara.

      Lukee, laskee, laulaa - perustaso. Juoksee, soittaa, urheilee ja höpöttää vieraskielisiä - lisäläksytaso.

      Muuten koko homma on vanhanaikainen läsnäolovelvoitteineen, introverttien mielestä.

      Poista
    3. Eräissä Suomen murteissa merta on nimenomaan katiska. Sanan käyttäminen on luontaista niille, joiden kotimurteeseen se kuuluu.

      Poista
    4. Tosiaan, merta on pyydyskin. Luulin Kemppisen kertovan, että kuvassa on meri, partitiivimuodossa. Olipa runollinen vastaus, ajattelin: meri, jota ei noin suurilla verkkosilmillä voi pyydystää yhtään. Pari kalaa vain ui sinne, ja me luulemme, että se on meri. Mutta sepä onkin SYK, Ressu, Norssi tai Kallion ilmaisutaitolukio.

      Poista
    5. "Eräissä Suomen murteissa...", ja missäkähän esim? Olen asuskellut eri puolilla maata, mutta katiska on ollut aina katiska (katisko) ja merta merta joka eroaa muodoltaan monenlaiseksi ja on jopa kuljetuksen helpottamiseksi rysä lailla taiteltavissa pienemmäksi. Voin olla väärässä, pitäsi jaksaa vissiin wikiä tutkia tai kysyä Kotukselta.

      Yleensä laadutonta tavaraa poloisille asiakkailleen välittävän Bilteman valikoimastakin (myös Rusta, Rahat Pois Liike ja Motonett myyvät samaa tuotetta) löytyvä kuvan kotimasita tuotantoa oleva kalanpyydys voidaan taitella käteväksi kuljettaa.

      Kalastajaparisko vävy&tyär saivat tämän talven matikankudulta ko. pyydyksellä melkoisia saaliita. Toi mullekin.

      Poista
  9. Ad Omnia:moni lukutaidoiltaan arvostettava henkilö on nimennyt juuri Waltarin Fine van Brooklynin suosikikseen tekijän tuotannossa. Minulla sen kanssa kilpailee vain "Neljä päivänlaskua", joka on niin lystikäs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on menossa kolmas kerta, kun jouluna yritän saada luetuksi Sinuhen. Tälläkin kertaa taitaa jäädä alkutekstiin, jossa kerrotaan, kenelle sitä kirjoitetaan.
      Teksti vaikuttaa melkein kuin Alastalon salin esipuhe mutta ei ole niin väkevää kielellistä pontikkaa vaan virtaa hitaammin. Kai tuon voi siirtää ensi jouluksikin, jos kerran ei ole vallan parasta Waltaria.

      Poista
    2. Waltarin kirjoista suurin osa on jollain tapaa avainromaaneita, mutta minusta "Ihmeellinen Joosef" on monitasoisessa yhteiskuntakuvauksessaan ja satiirisessa suhtautumisessaan omaa luokkaansa. Waltari laittaa oman itsensä hyvin ohuesti verhoiltuna nimihenkilöksi: psykologiaa lukenut filosofian maisteri, joka on jäänyt pienenä puoliorvoksi ja sittemmin epäonnistunut auskultoinneissaan. Toisaalta minäkertoja, joka tähän rakastuu, kuvataan helsinkiläisen yläluokkaisen kauppias- ja kartononomistajasuvun tyttärenä. (Oikeastihan Waltarin appiukko oli ammatiltaan kenraali, mikä on juuri sopiva etäisyydenotto.) Lempeä yhteiskuntasatiiri, johon toisaalta sekoittuu aito arvostus maanpuolustusta ja suomalaista yhteiskuntaa kohtaan, on todella mielenkiintoinen, sillä siitä puuttuu satiirikoille tavallinen ilkeys ja kyynisyys.

      Poista
    3. Minulle paras Waltari on Lähdin Istanbuliin, joka sekin on näitä pienoiskirjoja. Saatan lukea sitä viimeiseksi ennen nukahtamista, mitä ominaisuutta arvostan suuresti kirjoissa. Mainitut Fine ja Neljää päivänlaskua ovat minulle kokonaisuutena liian villejä tähän tarkoitukseen, mihin ylpäänsä hyvin harva kirja kelpaa minulle takuuvarmasti. Niinpä olen lukenut Lähdin Istanbuliin arviolta 15-20 kertaa. Vain pari muuta kirjaa yhdeltä toiselta tekijältä pystyy kilpailemaan tässä kirjallisuuden lajissa. Ne ovat esseitä, ei-koneälyisetä elämästä.

      Poista
  10. Tannerin muistelmissa on mielenkiintoista paitsi henkilöhistoria myös ympäristön kasvu ja kehitys. Olisi pärjännyt kirjailijanakin.

    VastaaPoista
  11. Tämäkin juttu 99% fiktiota.

    VastaaPoista
  12. Luin Henrik Tikkasen muistelmista (2/3, Majavatie 11 Herttoniemi) hänen yhteistyöstään Stadin Arskan ja Kaarlo L Ståhlbergin kanssa.
    Mainio ote suomalaisen, paljon sairastaneen rintamasotilaan seikkailuista.

    Kun luen nyt Kemppisen sairauskertomusta tulee jälleen mieleen (kyllä, noudatan tässä Goldwater-rule-rajoitteita) autoimmunologian valtava vaikutus ihmiskunnan ja Suomen menestymiseen.

    Minkä raihnaampi lapsuus (tuperkkeli, kurkkumätä jne), sen hienompi luovuus.

    Larsmon kunnassa ei rokoteta, siellä juodaan 365 saarella hopeavettä ja ääriuskonnoilla on vahvan rooli.

    Seuraus (tai samanaikainen havainto): siellä on perustauteja paljon, mutta koko väestön terveys ja onnellisuus on maassamme podiumtasoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perustauteja paljon, mutta terveys podiumtasoa?

      Poista
  13. Lahjakkaat hyötyvät kyllä tiedollisesti suhteellisen homogeenisesta ryhmästä, mutta sosiaalisesti se voi olla toinen juttu, ja joka tapauksessa nyt on korkea aika alkaa tehdä jotain joidenkin koulujen rauhattomuudelle. Kaksivuotinen kaikille pakollinen esikoulu tasoittaisi eroja ja opettaisi maahanmuuttajalapsille kieltä, senhän on todettu toimivan tehokkaasti. Lisää tunteja koulun kielen oppimiseen tarvitseville ja tehokkaita menetelmiä, onnistuneilta oppimista.

    Ruotsissa on huomattu, että edistystä on tapahtunut, kun asioihin tartutaan tiukasti. Esimerkiksi pahamaineisessa Rinkebyssä lukiokelpoisuus oli noussut 48:sta prosentista70:een. 80% on tavoitteena. On huomattu, että tärkeintä on innostava mutta tiukka rehtori ja "ordning på torpet" ensimmäinen toimenpide, seuraavaksi opetus ja sen laatu sekä vaatimukset vanhemmille. Joku onnistunut rehtori sanoo, että hän on kyllästynyt loputtomiin "curling-keskusteluihin" vanhempien kanssa. Heidän on otettava komento kotona, katsottava että lapset ja nuoret tulevat kouluun ja tekevät tehtävänsä. Kaikki häiriöt on alettu ilmoittaa poliisille, sosiaaliviranomaisille ja vanhemmille. Rehtori sanoo olevansa usein näkyvillä, pelaa jalkapalloakin pihalla oppilaiden kanssa joskus ja yleensä koettaa valaa toivoa. Mistä sellainen rehtori joka kouluun?

    Sjöbon yläasteelta Skånesta tulee kuitenkin huolestuttavia uutisia. Siellä kolme yläkoulua oli pantu yhteen. Viime viikolla koulussa räjäytettiin kolme kotitekoista pommia, ja opettajien ammattiliitto sulki koulun viikoksi. Sen voi tehdä kaksi kertaa puolen vuoden aikana. Tukholmassa ja Göteborgissa on ns. akuuttikouluja, jonne levottomimpia voidaan panna neljäksi viikoksi pienryhmään. Ja sitten? Sjöbossa vessat on rikottu, lamppuja rikotaan, kaapeleita katkotaan, pattereita revitään irti, palohälytys on vähän väliä. Ei ole vakinaista rehtoria, opettajat enimmäkseen epäpäteviä. Eihän näin voi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fyysisesti pienen lapsen on raskasta käydä jotain muuta kuin lähikoulua, mutta jos vanhemmat ehdottomasti haluavat jotain muuta ja painotetut luokat poistetaan, niin ainahan on joitain yksityiskouluja kuten Steinerkoulut ja kristilliset ja tietysti SYK erityisen pystyville sekä myös tavalliset ruotsinkieliset koulut rannikkoseuduilla. Kielikylpyä on ymmärtäneekseni vähennetty, mutta sitä pitäisi päin vastoin lisätä. Varhaisessa vaiheessa kieliä oppii luonnostaan, nopeasti ja halvalla. Se tietysti myös eriyttää... Varakkaat voivat tietenkin valita asuinpaikkansa halutessaan, niinhän monet Kauko-idästä muuttaneet tekevät Yhdysvalloissa, muuttavat aina kouluasteen mukaan, lopulta jonkin huippuyliopiston lähelle, jos heillä on erityislahjakkaita lapsia.

      Poista
    2. Vietin koko 70-luvun osittain Ruotsissa. Silloin tämä kehitys alkoi. Suomessa ollaan nyt ehkä samassa tilanteessa kuin Ruotsissa 1980-90-luvuilla. Sielläkin uskottiin, että seuraava sukupolvi ruotsalaistuu ja ongelmat häviävät. Niin ei käynyt.

      En tiedä, mitä meillä pitäisi nyt tehdä, mutta ainakaan ei pidä luulla pelkän ajan korjaavan tilannetta. Ei se korjaa, se pahentaa.

      Poista
    3. Suomalaiset pilaavat paikan kuin paikan.

      Poista
  14. Onko Herra Martti luotettava, vai kertooko hän silotellun version?

    VastaaPoista
  15. Päivityksessä (antti liikkanen), jos se julkistuu, on typo: pitää olla K.J. S.

    VastaaPoista
  16. Lahoja koululta haisevia homekouluja ei ilmaiseksikaan. Mikä hinku ihmisillä on koulun ostoon? Kun koulu palais ja ope kuolis, lapset sanoivat vuosisadasta toiseen.

    VastaaPoista
  17. Linkomiehen käsikirjoituksen löytyminen jostain pankkiholvista (?) ja julkaiseminen aiheutti aikoinaan meillä jonkinmoisen sensaation. Minäkin juurikään silloisen täysi-ikäisyysrajan saavuttaneena tuohon "Vaikea aika" -nimiseen paksuun teokseen tartuin jo ilmestymisvuonna, kun oli oppinut ahnaaksi aihepiirin kirjallisuudelle. Joitakin muistikuviakin on tuolloin luetusta säilynyt. Linkomies taisi aloittaa kertomalla häntä 30-luvun alussa pidetyn kovana lapualaisena. Turhaa vaatimattomuutta, sillä sitähän hän oli. Eniten taisi silloista julkisuutta kohahduttaa L:n jatkosodalle antama mainesana erityisesti siitä, kuinka kunniakasta (tjms.) oli, että Suomen lippu sentään oli kolme vuotta liehunut Äänisen rannoilla. Nykyaikaan verraten huomataan siis, että alueanastusten kunniakkuuskin on otettava historiallisena, ei universaalina ilmiönä. - "Veljeskansan" luona amiraali Horthyn autokratiassa vierailleessaan L. viihtyi mainiosti, kun ylöspidossakaan ei ollut valittamista. Sen sijaan ns. rauhanhallituksensa muutamia ministerikumppaneitaan L. mätki oikein olan takaa antiikin parhaimpaan "ankaraan tyyliin". Yleensäkin "Vaikean ajan" pääministerin arvioinneissa ja tuomioissa kuului ikään kuin "Commentarii de bello Gallicon" kaiku: "Kävi niin kuin Caesar oli arvellutkin käyvän..."

    Vain hieman myöhemmin ilmestyi "Kuriiripostia"-nimisenä kirjana Väinö Voionmaan jatkosodan vuosina ja hieman myöhemminkin Sveitsissä diplomaattina toimineelle pojalleen kirjoittamat kirjeet. Niistä kaikuu aikakauden autenttinen ääni, ja kaikenlainen muistelmien jälkiviisastelu on asian luonnosta johtuen eliminoitunut. Esimerkiksi Väinö Tannerin esiintymisistä kesäkuun 1941 kriittisinä päivinä sodan aloittamiseen valmistautuvassa Suomessa on kirjassa hyvin mielenkiintoisia kuvauksia. Jostain syystä tuo eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajan kirjekokoelma on toisin kuin Linkomiehen teos pyritty suomalaisessa historiajulkisuudessa sittemmin häveliäästi mieluiten siirtämään unholan aitan perukoille.

    VastaaPoista
  18. Vankilassa kirjoitti muutamaa vuotta aikaisemmin mainion muistelmateoksen Hella Wuolijoki: Kummituksia ja kajavia, henkilökuvia Eino Leinosta ja Guss Mattsonista. Pienellä kirjalla on suuri arvo. Se panee ajattelemaan, että tapahtumien kulku olisi voinut olla toinen. Ajattelemme menneisyyttä tavallisesti kapean putken kautta ja unohdamme avaruuden.

    VastaaPoista
  19. Hauska yksityiskohta päiväjuhlapuvusta eli saketista. Se oli valtioneuvoston virka-asu pitkälle 1950-luvulle. Soisin käytännön palaavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsin sopivaa todella, silinterihattuja unohtamatta. Myös tulisi pitää kiinni siitä että kesäisin ylioppilaat käyttävät lakkiaan etenkin maaseudulla. Tämä on tärkeä ja huomioitava seikka, aivan kovan ytimen keskiössä.

      Sanna Marin shaketissa.

      Poista
    2. Silinterihatut olivat ministerien symboleina käteviä myös pilapiirtäjille.

      Poista
    3. Jos miehellä on saketti, naisella on silloin vierailupuku: kevyt jakkupuku, juhlava mekko tai kotelomekko ja jakku; nykyään juhlava housuasukin voi tulla kysymykseen.

      Kiinnostuneet voivat etsiä kuvia esim. Euroopan kuninkaallisista, ellei naisten sakettia vastaava pukukoodi muuten aukene. Vaikka asiaa onkin ehkä vaikea ymmärtää (tai jopa hyväksyä), jossain päin maailmaa perinteitä noudatetaan yhä sitkeästi.

      Poista
    4. Presidentti Reagan oli tätä sorttia pukukoodia tuomassa käyttöön, ei se seersuckersuit ollut mutta ei se oikein käynyt kuitenkas. Mitenkä on, onko taas tiedossa jotain jota on odoteltava farkut jalassa, kädet taskussa? Mitä seuraavaksi joudutaan keksimään? Viimeksi piti keksiä punk. Vartalomaali? Vaahtopuku? Kertakaikkinen keksintö, vaatteet veks rahvaalta? On näissä sellainen hienomman herran haisu joskus kun vilkaisee mitä sieltä etuajo-oikeuksien suunnasta tulee, sen tosin haistaa pakokaasuista ettei katalysaattori aivosta suuhun ihan toimi.

      Poista
  20. Paasikivi on oivallinen esimerkki "luokkaretkestä" vuosia ennen hyvinvoinvaltio-eetosta.

    VastaaPoista
  21. Varsinainen koulushoppailu olisi sitä, että itse kouluja myydään ja ostetaan. Ruotsissahan koulut pitkälti ovat jo yksityistä bisnestä, Amerikoista puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan Suomessakin yksityiskouluja, mm. blogissa mainittu Suomalainen Yhteiskoulu. Sitä, millaista bisnestä sen pyörittäminen on, en kylläkään osaa sanoa.

      Poista
    2. SYK on erityistehtävän omaava järjestelmäpoikkeus, mutta Ruotsissa yksityinen, valtion tukema koulubisnes on järjestelmäominaisuus.

      Poista
  22. Sana Bender tuo oudon ajankohtaisia assosiaatioita. Sen niminen kaupunkihan sijaitsee Moldovasta irroitetussa Putinin nukkevaltiossa Moldovan ja Ukrainan välissä. Suomessa koetun isonvihan venäläisterrorin aikana tuo alue kuului Turkin eli Osmanien valtakuntaan. Ja siellä silloinen kuninkaamme, sodassa epäonninen Ruotsin Kaarle XII kenttähoveineen vietti pitkiä aikoja silloisen sulttaanin panttivankina, tai kauniimmin sanottuna vieraana, johtaen omaa maataan kirjeitse. Ja nykyisen sulttaanin panttivankinahan se Ruotsi nyt on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epävarmana roolistani täällä oppineiden joukossa, ajattelin toistuvien huomautusten johdosta lopettaa anonymiteettini ja valita nimimerkin. Halusin siitä monimielisen, koska en ole varma oikein mistään asiasta, mutta sukuvikani on olla suuna päänä asiasta kuin asiasta. Sopivaksi sovaksi katsoin ainakin kaksimielisen Benderin. Kaupungista en tiennytkään.

      Amerikkalaisessa "Futurama" -sarjassa on sen niminen robotti. Se on juoppo, rääväsuinen peltinen hökötys, joka on kaikkea muuta kuin kuvittelemamme koneäly. Toisaalta Ostap Bender on Ilf&Petrov kaksikon kirjoissa esiintyvä röyhkeä huijari. En tiedä vastaavaa hahmoa venäläis-neuvostoliittolaisessa kirjallisuudessa. Hän tuli tunnetuksi itse keksimällään arvonimellä "suuri kombinaattori". En muista tarkoin, mutta luullakseni se oli hänen varastamansa kalkkuna, joka kainalossaan hän huusi takaa-ajaville kyläläisille :"Paraatia johdan minä!" Hänen nimissään on joukko sanontoja, joista ajankohtaisimmat lienevät:

      "Kenen luulet tämän voimakkaan vanhan miehen olevan? Älä sano, että et voi tietää. Hän on ajatuksen jättiläinen, Venäjän demokratian isä ja keisaria lähellä oleva henkilö", ja "Aika, joka meillä on, on rahaa, jota meillä ei ole."

      Poista
    2. Mutta nimimerkkikirjoittaminenkin on anonyymia!

      Poista
    3. Kaikkitietävä Wikipedia kertoo kohteliaasti, että Matt Groeningin nimenneensä robotin "Breakfast Club" - elokuvassa esiintyneen John Bender-nimisen "pahan pojan" mukaan (näyttelijä Judd Nelson).

      Substantiivi "bender" on kuitenkin ollut Amerikoissa käytössä ainakin jo 1800-luvulta lähtien slangihkossa merkityksessä "ryyppyputki" (ensimmäinen muistiinmerkintä vuodelta 1846), joten elokuvan katsojat ovat mahdollisesti voineet tehdä joitakin päätelmiä hahmon luonteesta suoraan nimen perusteella.
      (Brittienglannissa benderillä on tosin muitakin paheellisina pidettyjä merkityksiä, mutta ei mennä tässä nyt niihin.)

      Petrovin veljekset eivät ehkä olleet selvillä amerikkalaisen puhekielen kiemuroista, mutta vanhasta Benderin kaupungista mitä luultavammin kyllä. Ostap Bennerillä on (ainakin oman kertomansa mukaan!) turkkilaiset sukujuuret ja hieno nimikin: Ostap Suleiman Berta-Maria Bender-Bei (Остап Сулейман Берта-Мария Бендер-Бей). - Monesti vallattu Bender kuului muuten Petrovien teosten ilmestymisaikana Romaniaan. Sodan jälkeen - yllätys! - Neuvostoliittoon, sittemmin itsenäistyneeseen Moldovaan ja nykyään siis Transnistriaan, jonka itsenäisyyttä ei mikään muu valtio ole tunnustanut, ei Venäjäkään. Itsenäisyysjulistus annettiin jo niinkin kauan sitten kuin armon vuonna 1990.

      Poista