28. lokakuuta 2022

Ei enää ihminen


 

 

Otsikko tarkoittaa Vladimir Putinia. Sitä vastoin kuvassa on kirja, jossa kerrotaan rehellisyydestä. Itse asiassa Dazai kuvaa äärimmäistä rehellisyyttä.

 

Se tuli mieleen eilen, kun Sofi Oksanen puhui tunnin Ilta-Sanomien verkkosivulla, ja sanoi asioita selkeästi. Erityisen tärkeää on, ettei hänen tarvinnut käyttää asiantuntijakieltä ja että hän ei pudonnut aggressiivisuuteen.

 

Vain pintapuolisesti julkisen puheen ja polemiikin taitoja ymmärtävät erehtyvät monesti. Aggressiivisuus ja jatkuva ivallisuus vievät aina tehoa.

 

Toivon että koulussa pantaisiin opiskelijat seuraamaan riittävän usein Suomen Eduskunnan kyselytunteja, jotka televisioidaan. Siinä on tilaisuus opetella erottamaan turhanaikainen mölötys merkittävistä, vaikuttavista puheista. Kyselytunti on hyvää koulutusta myös siksi, että puheenvuorot on rajoitettu minuuttiin.

 

Miten muuten voisi opetella vaikeitten ja jopa epämiellyttävien asioiden ymmärtämistä, sitä en valitettavasti oikein osaa sanoa.

 

Poliitikko, virkamies, opettaja ja lääkäri ovat ongelmallisessa asemassa. Kaikilla on ja on oltava omat rajansa. Esimerkiksi opettajan ei pidä sanoa niin kuin mielestäni kerran kuulin: olet suvussasi ensimmäinen, joka on oppinut saksan vahvat verbit. Poliitikon ei pidä ketoa: vastapuolen pääneuvottelija on hankala ihminen. Virkamiehelle ei sovi sanoa medialle: yksityishenkilönä olen kuitenkin sitä mieltä että…

 

En tiedä, onko asia nyt toinen, mutta joitakin vuosia sitten Ranskassa ja Japanissa lääkäri ei sanonut aikuiselle potilaalleen: teillä on syöpä. Useita vuosia sitten kuulin, että lääketieteellisessä muuan tunnettu, erittäin hyvä näyttelijä treenasi nuoria kandeja kertomaan potilaalle hyvin ikäviä tietoja. Se kai tapahtui niin, että näyttelijä esitti erilaisia reagointitapoja kaikkien katsoessa. 

 

Mielenlujuudelta vaikuttava rauhallisuus on kaikkein vaarallisin. Siten käyttäytyy muun muassa henkilö, joka heti päättää kiskaista itsensä hirteen, ja tekee sen. Lääkäri ei ole velvollinen suojelemaan vain potilaansa elämää, vaan elämää. Luultavasti tuolla potilaalla on omaisia tai muita hänestä riippuvaisia.

 

Julkisuudessa on annettu välillä neuvoja, miten välttyä joutumasta huijatuksi sähköpostiviesteillä. Eräät niistä ovat hyvin tarpeellisia.

 

Siihen ei ole ohjeita, miten välttyä joutumasta huijatuksi. Olen lukenut hyvin kauan erilaisia koosteita kahdesta maailmansodasta ja miellyttyäni suuresti ”Pultava” -kirjasta kuuluisan Nobel-komitean entisen jäsenen Peter Englundin maailmansodan kosteisiin ”Stridens skönhet och sorg” eli taistelun kauneus ja suru ja löydettyäni hänen verrattomat esseensä verkosta käsitin aavistavani jotain eräästä ongelmasta. Saksassa eräät olivat omastakin mielestään sekä huijaamassa että huijattuina kahden maailmansodan aikana.

 

Siten kävin vasta nyt lukeman nobelisti Svetlana Aleksijevitšin kirjaa ”Neuvostoihmisen loppu” (suom. 2013). Taas kerran siunaan tätä blogiani. Pääsen levittämään sanaa. Uskomatonta. Miten hienosti, miten paljon siitä, joka meitä kaikkia nyt askarruttaa Venäjässä ja heidän Putinissaan. Miten yleispätevää elämästä diktatuurin hengenvaarassa. Miten tuntematonta meille, tai ainakin minulle. Älkää olko tyhmiä, kuten minä, joka annoin kirjan nimen ja Keltaisen kirjaton niteen paksuuden voittaa terveen järjen.

22 kommenttia:

  1. Kyllä nykyinenkin Moskovan Zaatana ihmisen siitoksen tuotos on. Yhdenkään muun eläinlajin joukosta ei voi nousta (ainakaan toistaiseksi) samanlaista hirviömutaatiota kuin hän ja kaltaisensa joita on riittänyt ja riittää huomisenkin tarpeiksi jos niistä joku ei viimein onnistu kaiken tuhoavaan lopulliseen ratkaisuun. (En kykene sanomaan enkä kirjoittamaan tuon "bunkkeriukon" oikeaa nimeä sen enempää kuin hänkään vihollistensa, mm. Navalnyin).

    "Ei enää ihminen" pelkkänä kirjan nimenäkin on outo, ihan kuin väite, että ihminen on ihmiselle susi vaikka kyseinen metsän eläin ei ihmiselle pahuudessa pärjää mitenkään.

    En ole lukenut ko. kirjaa, että kaipa kirjan nimivihje sisällöstä selvinnee. Voisi jo tästä kolumnista hieman aavistella, että romaanihenkilö osoittautuu liian hyväksi (rehelliseksi) ollakseen lajimme edustajaksi kelvollinen.

    Mikähän se sitten on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putinin tekojen pahuudesta olen toki samaa mieltä, mutta näissä eläinlajivertailuissa päädytään helposti lapsellisuuksiin.

      Yksikään muu eläinlaji ei ole sosiaalisesti niin taitava että kykenisi rakentamaan vastaavia yhteiskuntia kuin ihminen. Suuri tuhovoima vaatii paitsi pahuutta myös sekä sopivalla tavalla kyvykästä johtajaa että sopivaa sosiaalista ympäristöä. Eläinten "pahuus" rinnastuu paremmin vaikkapa yksittäisiin sarjamurhaajiin. Jos Putin olisi yhtä paha kuin moni simpanssi, hänellä ei olisi ollut mahdollisuuksia päästä tuohon asemaan, jossa voi tappaa niin monta ihmistä.

      Poista
    2. Eläimistä puheenollen, minusta mehiläiset, termiitit ja etenkin muurahaiset kykenevät rakentamaan mutkikkaan yhteiskunnan jossa jokainen tuntee tehtävänsä ollen ikäänkuin yksi solu eliössä. Myös useat apinalajit luovat laumoja jotka toimivat yksituumaisesti ja jokaisella on oma hierakinen asemansa siinä. Esimerkit kuvaavat melko järjestyneitä yhteiskuntia.

      Poista
    3. Mainituista ainakin jotkut muurahaisyhdyskunnat (-lajit?) tekevät "järjestäytyneitä" pesienvaltausoperaatioita joko onnistuen tai verissäpäin perääntyen. Mutta paljain leuoin ne hommiin silti käyvät, korkeintaan kusevat happoiset kaaret toistensa silmille...

      Poista
  2. Kannattaa lukea ne kaikki suomennetut Aleksijevitsin kirjat, ne sisältävät naisten kertomuksia sodasta, todistajanlausuntoja elämästä Neuvostoliitossa ja Venäjällä NL:n romahduksen jälkeen sekä Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksista. Varsinkin tuo "Neuvostoihmisen loppu" oli kuin olisi ollut mukana keittiön pöydän ääressä kuuntelemassa ihmisiä. Aika raskasta luettavaa sisällön puolesta, mutta hyvä, että kirjailija on säilönyt ne kaikki ihmisten kokemukset.

    Aleksijevits on sanonut, että hänellä on kolme kotimaata, Valko-Venäjä, jossa hän on viettänyt suurimman osan elämäänsä, äidin kotimaa Ukraina, jossa hän on syntynyt ja Venäjän kirjallisuus. Tällä hetkellä hän on taas maanpaossa, sillä elämä Valko-Venäjällä oli käynyt turvattomaksi ja kirjojakin on alettu hävittää. Uskomatonta.

    VastaaPoista
  3. Ei kukaan lääkäri ainakaan minulle mitään sanonut, kun syöpäni todettiin. Tieto tuli kirjeitse kotiin, kun kuukausi oli kulunut koepalan otosta. Siinä oli tulokset sekä tarkemmat ohjeet ja aikataulut jatkosta, lisäksi potilasjärjestön esite. Kysymyksessä on julkinen puoli. Arvasin kirjettä avaamatta, mistä oli kysymys, kun kirje oli niin paksu. Eiköhän se näin julkisella puolella yleensä mene, ainakin suuremmilla paikkakunnilla. Näyttelijäkoulutusta ei kaivata. Enpä tiedä. Kuusi vuotta on kulunut, ja hyvin menee,

    VastaaPoista
  4. Vanhempien ihmisten on vaikea ajatella ja toimia itsenäisesti joissakin tilanteissa, kun se ei ole palkitsevaa. Palkitsevampaa on lammasmainen yhdenmukaisuus, johon yhteiskunta on elämän aikana opettanut. Laajimmin sotaa kannatetaan vanhemmissa ikäluokissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyse lienee opitusta mukavuudenhalun maksimoinnista joka meilläkin säteilee joka paikkaan. Ei viitsitä, ei rasiteta pollaa eikä jäseniä eikä riskeerata mitään. Venäjällä riskeeraaminen tässä mielessä onkin todellista ja se vaatii erityistä rohkeutta jota heillä ei ole. Se on tullut todistettua kahdeksan kuukauden aikana perusteellisesti. Putinia ei enää olisi jos miljoonat kansalaiset olisivat menneet kaduille vaatimaan muutosta. Mieluummin jäivät koteihinsa siemailemaan vodkaa ja katsomaan ällöttäviä uutisia Kremlin virtuaalitodellisuuden mukaan säädettyinä.

      Poista
  5. Vertailun vuoksi koululaiset voisivat katsoa muutaman klipin Britannian parlamentista. Periaatteessahan kansanedustajat siellä ovat samalla asialla kuin Suomessakin - vaikkei sitä pitkillä vihreillä penkeillä loikoilevasta, äänekkäästä porukasta heti ehkä uskoisi.

    Poliitikkopuheesta esimerkin voisi ottaa Rishi Sunakista, kun hän kesällä oli vielä vaivihkaa toteuttamassa suunnitelmaansa päästä kalifiksi kalifin paikalle. Häneltä kysyttiin "Valehteliko Johnson Pincher-jupakassa?".

    "It’s unclear exactly what happened, but it was clear to me that what was said was not accurately reflective of what seemed to have happened."

    Opettaja voisi sitten kysyä, että missä määrin tulkitsette Sunakin olleen sitä mieltä, että Johnson valehteli. Päälle voisi keskustella siitä, miksi poliitikko haluaa, tai hänen pitää, vastata noin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Britit osaavat lausahdella kohteliaastikin jos haluavat. Parlamentissa puheenvuorot sitten voivat olla aika railakkaitakin mutta ei sielläkään pyritä ketään loukkaamaan. Jokainen puheenvuoro kohdennettuna vastauksena toiselle kollegalle vastakkaisesta puolueesta, aloitetaan aina: "Arvoisa/kunnioitettu/arvostettu jne...". Keskenään he usein ovat hyviä tuttuja tai jopa ystäviä. Siltojen polttaminen huonolla käytöksellä olisi yksinkertaisesti tyhmää ja voisi johtaa maanlaajuiseen bannaamiseen uutta työpaikka etsittäessä.

      Poista
  6. Vladimir Putin, NL:n tiedustelupalvelu KGB:n rajun koulutuksen käynyt, ihminen on sieluton - ei, se ei ole runoutta. Nyt se on nähtävillä; inhimillisen sielun paikalla on pimeys, ja "jos se valo joka teissä on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys?"
    sealit menee siihen samaan, mutta ei nyt puhuta siitä.

    VastaaPoista
  7. "Ei ole mitään mille historia ei antaisi siunaustaan."

    Tuo mietelmä Tšehovin lause kuultiin tänään yhtenä päivän mietelauseista ennen puolenpäivän radiouutisia.

    Konkretian taipuvaisena ihmisenä tyydyn oitis esimerkkiin arvostamani tutkija Andé Swanström uudesta kirjasta: hänen mukaansa muuatta suomalaista historioitsijaa kovasti suututtaa muun asiaan liittyvän ohella "sodanaikaisen [ja kaikesta päättäen koko ajanjakson 1933 - 1945] Saksan yksipuolinen leimaaminen". Niin kyllä. Mitäpä sitä suotta "perkeleellistämään", lainatakseni erään toisen nykyhistorioitsijan "räväkkää" terminologiaa. Johan semmoisen väärämieliseksi todistivat Noltet, Hillgruberit ja muut vuosikymmeniä sitten.

    Vaan yksi "frappeeraava" poikkeus loistaa huutomerkkinä ajasta toiseen: Neuvostoliitto historioineen, alusta joulukuun 1991 sortumiseen. Olkoon kirottu, iäti! Ainakin kellokkaidensa peräletkassaan vetämän suomalaisten valtaosan mielestä. Ymmärrettävääkin erityisesti talvisodan luomaa taustaa vasten. Ja varmasti myös syyskuun 1944 käänne, jota esimerkiksi V. A. Koskenniemi nimitti "katastrofiksi", ylisukupolvisena kuohuttaa mieliä. Arvattavasti kuitenkin emotionaalinen perälauta löytyy vuoden 1918 tapahtumista. Sen osoitti mielestäni vakuuttavasti (ja nyt puhun ideologisesta aspektista) Seppo Hentilä vuoden tiedekirjaksikin valittu tutkimus [vuoden 1918] ”Pitkät varjot. Muistamisen historia ja politiikka”.
    En lähemmin tunne mutta tiedän erään ilmeisesti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomeen emigroituneen henkilön. Hän on historian erään osa-alueen asiantuntija, jonka muutaman yleisöluennon 2010-luvulla kuuntelin. Ei yhtään vaikuttanut minkään sortin ”kommunistilta”, koskapa luentonsa lomaan sirotteli Neuvostoliittoa ironisoivia anekdootteja ja kaskuja. Mutta kun sitten luennon lopussa joku kysyi ihan vakavissaan siitä, millaista siellä oikein oli elää luennoitsijan lapsuudessa ja nuoruudessa 1970- ja 1980-luvulla, vastaus kuului: ”Elämä oli rauhallista ja sosiaalisesti turvallista.” Saman vastauksen hän vielä toisti hetkistä myöhemmin toisessa yhteydessä. Arvattavasti ihan muuta odottaneen kuulijakunnan suut napsahtivat äkisti kiinni.
    Saattaisi jopa arvella, että ”rauhallinen ja sosiaalisesti turvallinen” elämäntapa voisi kelvata, tietenkin muutettavat muuttaen, jopa osalle nykysuomalaisista – ainakin niille, joita tätä nykyä muinaisten Kustaa Vaasan talonpoikien tapaan ankarasti rasittaa ”kallis ja köyhä aika” ja joille ihan eduskuntapuheenvuoroa myöten annetaan neuvoja siitä, että parillakymmenellä eurolla tulee toimeen pitkät rupeamat.
    Tuo kuvaamani esitelmöitsijän kertoma voidaan tietenkin kuitata yksilön kokemuksena, jolla ei sen kummempaa edustavuutta ole (”testis unus, testis nullus”). Mutta kun minulla on lukemani perusteella sellainen käsitys, että siinä Aleksijevitšin kirjassa ”Neuvostoihmisen loppu” annetaan ääni myös monille aivan vastaaville kaiken itse noin kokeneille ihmisille. Jos käsitykseni on oikea, olisiko siitäkin voinut jotain kertoa?
    Totean vielä, että en ole minkäänlainen neuvostojärjestelmän ihailija enkä edes -nostalgikko; tiedän siitä aivan tarpeeksi lukemani ja myös aikoinaan tekemieni (turisti)matkojen perusteella. Sen sijaan kysyn mielessäni jonkinlaisena tasapuolisuuden harrastajana, olisiko näistä aiheista mahdollista kertoa jollakin hieman vivahteikkaammallakin tavalla kuin kaikinpuolisena, totaalisena sättimisenä. Ehkäpä ei ole; olemmehan me suomalaiset viime kesäkuussa julkaistun kansainvälisen tutkimuksenkin mukaan suhtautumisessa Venäjään Euroopan, kenties koko maailmankin, ”oikeamielisin” kansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan viisasta puhetta. Kaikenlainen kansojen ja valtioiden jako hyviin ja pahoihin on periaatteessa väärä.

      Mutta mitä esim. Neuvostoliittoon tulee, niin sen sortumiseen asti meilläkin oli virallisena linjana sen rauhantahtoisen politiikan hyväksyminen. Lisäksi meillä oli suuri älyköiden, sivistyneistön ja kansan rintama, jonka mielestä neuvostososialismi edusti tulevaisuutta.

      Vasta sen sorruttua opportunistinen ihmisluonto vaihtoi suuntaa ja selittely ja valkopesu alkoi. Samaa nähtiin tietysti aiemmin suhteessa natsi-Saksaankin - tiesimmehän me sen pahuuden, mutta kun se oli meidän ainoa tuki ja turva Stalinin hirmuvaltaa vastaan. Olimme elä tai kuole valintatilanteessa. Niin kuin olimmekin.

      On yleensäkin hyvin ongelmallista jakaa valtioita ja ihmisiä hyviin ja pahoihin. Jos Putin on "paha", niin silloin "pahoja" ovat myös hänen johtoryhmänsä jäsenet, armeijan johto, sotilaat ja kansa. Putin voi olla tunteeton, mutta mielestään hän ajaa vain Venäjän etua - ja venäläiset tuntuvat olevan samaa mieltä.

      Hitlerin mielestä juutalaiset olivat "pahoja", joten hän päätti tuhota heidät ja saksalaiset tukivat häntä. Tässä mielessä Putin ja Hitlerin rinnastaminen on oikein. Mutta samalla pitää rinnastaa myös venäläiset ja saksalaiset natsit.

      Entäpä Kiina? Ovatko kiinalaiset hyviä vai pahoja?

      Poista
    2. Ruotsin Akatemia antoi Aleksijevitsille Nobel-palkinnon vuonna 2015 "för hennes mångstämmiga verk, ett monument över lidande och mod i vår tid." Kärsimys hänen kirjoistaan jää päällimmäiseksi, mutta ei elämä Neuvostoliitossa tietenkään ollut pelkkää puutetta, ilmiantoa ja leirejä, vaan oli myös rakkautta, solidaarisuutta ja avuliaisuutta, normaalia elämää. Tietysti.

      Haastatellut muodostavat moniäänisen kuoron, mutta kertomuksia on niin paljon ja useimmissa kerrotaan jostain niin kauheasta, ettei niitä jaksa lukea paljon yhteen perään. On muuankin turvallisuuspoliisi, jo vanha mies, joka muistelee, miten hänen liipasinsormensa oli joutunut kramppiin jatkuvista niskalaukauksista pitkinä työpäivinä. Lääkäri oli sitten määrännyt pyöveleille hierontaa kaksi kertaa viikossa.

      Virolainen venäjänopettajani kansalaisopistossa kertoi, että lapsuus Neuvosto-Virossa oli ollut ihan mukavaa. Punahuivi kaulaan ja pioneerileireille, missä oli ollut hauskaa, musiikkia, urheilua ja leikkejä, kesän riemuja. Ei hän muistanut, että olisi politiikasta puhuttu. Pois hänkin lähti aikuisena viron kielen maisterina heti, kun ilmaantui suomalainen rakennusmies, joka halusi hänet vaimokseen...

      Poista
    3. Kiinalaiset olivat hyviä vielä vähä aika sitten toimiessaan halpatyövoimana, mutta nyt kun uhkaavat Yhdysvaltojen ykkösasemaa maailmassa lähes kaikilla aloilla, ovat muuttuneet yht'äkkiä pahoiksi.

      Poista
    4. ”Kiinalaiset olivat…”

      Kiinaan suhtauduttiin samaan tapaan naiivisti kuin Venäjään, uskottiin että kauppa ja kasvava talous tekevät siitä ennen pitkää demokratian. Xin vallanhimo ja uiguurien sorto ovat osoittaneet tämänkin harhaksi.

      Asennemuutos näkyy julkisessa keskustelussa, mutta kuluttajakaupassa ei ainakaan vielä. Kiinassa valmistettujen tuotteiden kauppa käy, eikä alkuperämaa näy minun havaintojeni mukaan olevan haitta. Itse vältän kiinalaista jos mahdollista, mutta ostapa puhelin joka olisi valmistettu muualla…

      Poista
    5. Taidat itse suhtautua Kiinaan naivisti kun pidät sitä vain pahana.

      Poista
  8. Nyt pitäisi lähettää professori Woland tuon zaatanan luo.
    Ukrainan tilanteen kirvoittamana René Nyberg piti loistavan puheenvuoron puheenaihe-kanavalla. Muita hienoja analyysejä on Heikelä ja Koskelo 123 minuuttia -ohjelmassa, mm. Ben Zyskovicsin suomettumisjuttu sekä Tuomas Malisen ja Timo Soinin uusi maalilmanjärjestys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpöttäjä timo soini siin on nyt vähän vahvaan seuraan päässyt.
      Muuten 2 edelle; kyllä taistolaiset tiesivät NL:n tilan, koska elivät siellä eri syistä - ja olivat sisäpiirissään erittäin riitaisia asiasta. Kovimmat fanaatikot eivät luovuttaneet uskostaan, tietenkään.

      Poista
    2. Haiskahtaa persuilulta.

      Poista
  9. >...Taas kerran siunaan tätä blogiani. Pääsen levittämään sanaa. Uskomatonta...

    >...Aggressiivisuus ja jatkuva ivallisuus vievät aina tehoa...

    Eivät ne vie. Katsokaa ympärillenne. Lukekaa blogia!

    Goebbels, se positiivari! Halleluja! Ylistäkää Kemppistä!

    VastaaPoista
  10. Isäni sanoi Venäjän olevan kuten olisi valtavan suuri höyrypannu, mikäli paine pääsee liiaksi laskemaan ei sitä voida enää 'ajaa ylös'. Taisi olla napakkaan tapaansa herttainen sähkömies.

    I. H.

    VastaaPoista