23. huhtikuuta 2022

Nenä


 

Gogolin novelli ”Nenä” on hullu. Lukija huomaa nopeasti, että siinä esiintyvät henkilöt ovat lievästi sanottuna omituisia hekin, ja kertoja on mieltä vailla. Vaikka tuo tarinatyyppi on Venäjällä tuttu – syrjähtelevä, oudosti polveileva kertomus, jonka esittäjä sekoittaa sitkeästi keskeiset asiat toisarvoisiin, suoritus on huima. Ja oikea Gogol suistui hänkin järjiltään, kuten tiedetään.

 

Oma ajatukseni ottaa tuo tarina taas esiin liittyy ehkä Gogolin ukrainalaisuuteen ja ajatukseen, että Venäjällä on taas nenä valtioneuvoksena. Onko hatussa sulkaa, sitä en tiedä.

 

Gogolin novelleista läheisin on ”Päällysviitta”, joka kertoo oman tarinani. Pikkuvirkamies järkyttyy uuden takkinsa menettämisestä siinä äärin, että on tekemäisillään kirjoitusvirheen kopioidessaan asiakirjaa. On minutkin höyhennetty vastaavasta. Lupasin parantaa tapani, mutta senkin lupaukseni rikoin. Olin lupaava juristi.

 

Sitä en ollut tiennyt ennen kuin luin oivallisesta esseekirjasta, että Gogolin kääntäminen ei onnistu keneltäkään. Esimerkiksi tuo virkamies, Akaki Akakijevtsh, on minusta saanut kreikkalaiselta luostarilta soinnahtavan nimen, mutta venäläiset kuulemme pyrskähtelevät, koska heidän korvissaan nimi on kuin ”Kakka Kakkinen”. Suomessa ”kakka” on tunnetusti kai pappiloista yleiskielen siirtynyt lainasana. Tuo hyödyllinen erite on latinaksi ”caca”, ja suomen kielen vanhan, samaa tarkoittavan sanan tuntevat kaikki.

 

Tarinahan alkaa siitä, että krapulainen parturi löytää aamulla limpustaan nenän ja vaimonsa räksyttäessä ryntää kätkemään sitä johonkin. Muualla Pietarissa muuan kollegiasessori puolestaan huomaa herätessään, ettei hänellä ole kasvoissaan nenää, mutta kun hän lähtee tekemään asiasta ilmoitusta poliisille, kai löytötavaratoimistoon, vastaan tulee tuo samainen nenä, hänen nenänsä, joka ajelee valjakolla siviiliunivormustaan päätellen valtioneuvoksen arvoon kohonneena.

 

Näitä tapahtumia ei novellissa lupauksista huolimatta selvitetä. Tutkijat ovat esittäneet hauraita ajatuksia kykenemättä esittämään mitään vakuuttavaa.

 

Minua miellyttää ajatus, että nerokas kirjailija käsitti, miten todellisuus on samaa kuin kirjallisuus ja kirjallisuus yhtä kuin todellisuus, toisin sanoen sopimukseen perustuva käsitys sitä, mitä todella tapahtuu ja mitä näkemämme ja kuulemamme todella merkitsevät.

 

Tuo sopimuksen varainen todellisuus hirttää kiinni silloin tällöin. Mielestäni suuret realistit eli Dostojevski, Tolstoi, Tshehov ja Franz Kafka, ymmärsivät tämän syvällisesti, ja meillä samoin Aleksis Kivi. Modernistit sekoittivat asiaa esittämällä ja kuvaamalla maailman mielettömyyttä meille, jotka tiedämme sen jo. Jos kirjallisuuden tehtävä iolsi kuvata ”todellisuutta”, kirjassa olisi vain yksi sivu, ja sekin olisi tyhjä. Itse asiassa sellaisia kirjoja on ilmestynyt ja minullakin on yksi. Käytän sitä paperipainona ja selaan joskus. Valkoiset sivut vailla sivunumeroita ja kaikkea muuta kaksimielisyyttä hivelevät silmää.

 

Heinrich Böllin Tohtori Murke kyllästyi siinä määrin työhönsä radiossa, että leikkasi ja liimasi ääninauhoista tyhjiä kohtia eli pätkiä, joissa ei ollut edes kohinaa, ja kuunteli sitten kotona iltansa rauhassa näitä koottuja taukoja. Novelli on samassa kirjassa kuin ihastuttava tarina saksalaisuudesta. Täti saa päähänsä, että joulu on joka viikko. Jossain vaiheessa perhe hikoilee heinäkuussa juhlapuvuissa ruskettuneen kuusen alla toisen maailmansodan pommien paukahdellessa ympärillä. – Tarinaa hiukan pilaa turhan ilmeinen poliittinen osoite eli käsitys kansan kyvystä ottaa vaari ajan merkeistä.

25 kommenttia:

  1. Murke sai hyviä taukoja kun "asiakas" halusi muuttaa menneisyyttään ja korvata "jumala" sanat vanhoista esitelmistään. Tästäkin voipi ajatella monenmoista.

    "Biljardia puoli kymmeneltä"-romaanissa päähenkilön poika restauroi päähenkilön isän suunnittelemaa kirkkoa jota päähenkilö itse ilmeisesti oli sodan loppuvaiheessa räjäyttämässä. Speerin perheessä ja parissa muussakin olisi ollut mahdollista.

    VastaaPoista
  2. "käsitys kansan kyvystä ottaa vaari ajan merkeistä"

    Eipä ole Suomen historiassa, sen puoleen, herrasväenkään harjoittama vaarinotto osunut keskelle pilkkaa. Toisin ajoin on sattunut kokonaan ohi.

    VastaaPoista
  3. Voehan nenä! pruukasi entinen appiukkoni äsähdellä jos jokin homma fuskasi. Olen kuullut vastaavaa äsähtelyä kyllä muiltakin.

    Ite tykkään äsähdellä "voehan lippusiima!" jos milloin en viitti kiroilla oekeesti.

    Joskus nuoren eiliseni aikaan hahmottelin pakinapalstalleni nimeä Vasemman käden suonenvetoja, mutta se jäi ideaksi. Tuli sitten vain Käteenvetoja.

    Saarikosken Nenän pakinat olivat ... ja menivät. Eivät tainneet siis jäädä maailmankirjallisuuden helmiksi Gogolin Nenän tavoin.

    Tiedä sitten, miten tämän pvn nuoriso tuonkin novellin omakseen ottaisi jos lukisivat?

    Mitäs Gaca tarkoittaa? Yhellä kuvissa ja viteoilla paljon esiintyvällä Ladylla on semmoinen (taiteilija)nimi.

    Muuten pidän enempi ihanasti hampaissa italialaisittain kraksahtelevasta nimestä Raisa Cacciatore joka on aito suomalainen nuorisopsykiatri jonka varmaankin aikaansa seuraavat tietänevätkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leidihän on tietysti Gaga, kahdella geellä. Alunperin ranskaksi (etymologinen tausta lienee ihan vaan nonsensea, onomatopoeettinen) se tarkoitti seniiliä ja vanhuudenhöperöä. Ehkä englanniksikin, mutta ennen muuta kreisiä. Jos joku on oikein hulluna johonkin, hän on gaga over it.

      "Caca" on muuten korkeintaan vulgaarilatinaa, fiineiltä antiikin roomalaisilta pääsi "faeces" (paskominen on sitten asia erikseen).

      Monessa kielessä menevät kakat ja kakut suloisesti sekaisin - Satakunnassa vielä kakotkin - ja kyllähän niillä usein tiettyä yhdennäköisyyttä keskenään onkin. Venäläiset toki tietävät, mitä кака on, mutta niin tietävät luostarien kreikkalaisetkin (κακά). Sitä, millaisia mielleyhtymiä nimi Akakios muissa luostariveljissä herättää, en uskalla edes arvailla. Ehkä matalamielisimmille siitä assosioituu jotain samankaltaista kuin osalle suomalaisista etunimestä Vesa (vessa)?

      Poista
    2. Minulta kesti tähän ikään ennen kuin opin kiroilemaan sivistyneesti. Nykyään sanon latinaksi "Iranilaiset paimentavat Sveitsissä vasikoita".

      Poista
    3. Persae vitulos in Helvetia pascant? Perseveris?

      Poista
  4. Luulenpa, että maailman ihmisistä juuri me suomalaiset kuulumme siihen joukkoon, joka oikeasti ymmärtää koottujen taukojen kuuntelun idean ja ihanuuden.

    Minä ainakin harrastan sitä ollessani yksin mökillä - tosin vain siten, etten avaa iltaisin radiota ja televisiota, enkä kuuntele musiikkia mistään laitteesta. Istun vain terassilla tai saunassa tai laiturilla ja kuuntelen kuikan huutoa. Oi ihanuutta.

    VastaaPoista
  5. Päällysviitasta on Juri Norstein tehnyt nyt 40 vuotta animaatioelokuvaa - valmiina on kai puolet. Pätkiä:https://www.youtube.com/watch?v=bg7MF9DkDNo

    Norstein on nyt 80. Toivottavasti filmi vielä valmistuu. Tähän mennessä hän on tehnyt jo kaksi maailman parhaaksi eri foorumeilla valittua animaatiota, Satujen Satu ja Siili sumussa. Kukaan toinen ei tee semmoisia.

    VastaaPoista

  6. Monasti teatterikappaleissa ekapuoliaika menee tokan petaamiseen. Olipa hyvä etten livahtanut väliajalta veks. Kirjanmittaisten klassikoiden yksteemaistaminen on paha juttu melkein aina. Illan varastaminen tai lupa kapakkailtaan tai vaikka tyhjästähuvittumiseen.

    Aina on toistakin. Tshehov taitaa olla runneltuimpia. Muttta tietysti koskettavimpiakin, kun aikalaispäämme tyhjenee merkityksistä. Tuo Drive my car nyt leffoissa on jotenkin metaa mistä yritän sanoa. Auton ohjaaminen banaali juttu toistuu puheisssa ja Vanja enoksi pannaan viittomakielinen -ja mitä kaikkea. Tyhjä leffa moukalle eikä sävyisä aikalaisellemmekaan. Ihan tuttua mättöä. Aku Louhimiehen Odotus jauhaa tyhjää myös. Mutta aukeaa järkyttävän todeksi jos et samantien unohda. Meikällä meni huomiseen molempien leffojen kanssa. Ne ovat tajuelimeen syövyttäydyttyään lohduttavia.

    Joukkosieluisuutta meikältä tämäkin: lohduttavat kanssamurheessaan tai etteihän tässä mitään ryhdistäymisen sijaa olisikaan. Samaa cacaa. Voihan tätä kestääkin jos leikkii edes jotakin tekijää ja lukee vaikka missä hukassa onkaan. Intelllektualismi on ulotuvilla siinä kuin suklaapatukkakin ja ihmisarvoa navanalle iskevä striimi. -Naurattaa tämä yrittelemiseni varsinkin blogin korkeuksia vasten.

    Ihan omien pinttymienkin omaoikaiseminenkin on jännää. Lukemalla pääsee. Että kuinka se Carter pähkinäfarmari ja nuorempana ydinpommilaivan kapteeni, baptisti kaiken aikaa, starttasi neoliberalismin Ajatolhahin jyskystä ja toisesta öljykriisistä.

    Pani koko homman toisiin nimiin ja meikää kutkuttaa ja fillaroittaa väärässolemiseni kun noita profeettoja kumminkin vilistää. Taitavat olla samalla asiallla Tukholmassa Halla-aho ja Tuomioja että missä kohtaa Supo ja Santahamina valitsevat tiedustelujen valhepesistä omat käärmeensä -povelleni.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. "Clerc valmistui vuonna 1998 Institut d'études politiques de Strasbourgista. Hän väitteli vuonna 2007 Strasbourgin yliopistossa. Sen jälkeen hänestä tuli osa-aikainen lehtori Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineeseen. Vuonna 2016 hänestä tuli poliittisen historian dosentti, ja kesäkuussa 2016 hänet nimitettiin poliittisen historian professoriksi Turun yliopistoon."

      Noin Wikipedia ensi alkuun. Eilen hän oli Sakari Sirkkisen puheilla Macron vaalien kisastudiossa. Meikä sitä vain että kiitos! Mies toi varmastikin muassaan läjän frangeja Kansainvälisen Tiedeyhteisön Turun yksikköön ja kokosuomeenkin. Kansainvälisyys kun on isoa plussaa taksonomiassa millä korkeakouluja luokitellaan EU rahansaajiksi. Hyvä kun kansainvälistyy tämä TY. Se ÅA kun fennostuu.

      Korkeakoulupolitiikkakin räpeltää suonsilmässä. On se syvä. Josko sote ja uusaseistautuvat natot sen täyttäisivät dollareilla, joita saa ilman kun vain rakentaa uusia Kampuksia ja remppaa vanhoja. Aalto Otaniemessä oli noussut kilometrin pätkältä tiedetaloja Jokeriradan varteen sitten syksyisen fillarinäkymän. Kiinteistösijoitus kivijalkaa. Sitä mille vivuttaa.JS

      Poista
  7. Odotamme edelleen, että Anna kaataa auringonkukkaöljynsä risteykselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jo kaatanut. Ei voi enää perua.

      Poista
    2. Mistä tämä NATO kannattajien viha ja epäinhimillisyys oikein kumpuaa?

      Poista
    3. "Mistä tämä NATO kannattajien viha ja epäinhimillisyys oikein kumpuaa?" Aina, kun totuus ja oikeus ovat nurinpäin, tietää, mistä tällaiset viestit tulevat.

      Poista
    4. Missä havaitset vihaa?

      Poista
    5. "Mistä tämä NATO kannattajien viha ja epäinhimillisyys oikein kumpuaa?"
      Jos sitä on, se on reaktio venäläisten raiskaajien ja murhaajien epäinhimillisyyteen jota heidän oma johtajansa ylistää ja palkitsee.
      Pysyisit vain pakkoenglannnissasi...

      Poista
    6. Puolustat siis omaa vihaasi toisten vihalla, kun sinulta perään kuulutetaan vähän rauhallisuutta ja järjen käyttöä?
      Eikö se iso kirjakin sanonut että joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu?

      Poista
    7. "Missä havaitset vihaa?"

      Kommentissasi.

      Poista
    8. Paras politiikka on edelleenkin puhua mukavia mutta kantaa kunnollista isoa keppiä.

      Poista
    9. Jolla lyödään kaikkia NATOn vastustajia kuin vierasta sikaa?

      Poista
    10. Ei sillä lyödä, mutta ikävät tyypit tietävät että se on olemassa.

      Poista
    11. Natoon ei siis mennä demokraattisesti keskustelemalla vaan ja ainoastaan väkivallan uhalla?

      Poista
  8. Kumma juttu: Putin hourailee tuhannen vuoden takaisilla Kiovan ja nykyisen Moskovan seudun valtasuhteilla. Mutta silloinhan nimenomaan Kiova oli vahvempi. Eikö siis olisi loogisempaa, jos Ukraina vaatisi Venäjää itselleen? No, eiväthän demokratiat sellaista tee.

    VastaaPoista
  9. Väärin muistettu. Puheena olevassa Böllin novellissa joulunvietto päinvastoin keskeytyy sodan ajaksi, ja ongelmat ilmenevät, kun sitä pitäisi sen jälkeen taas jatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai siis kun sodan jälkeinen joulu pitäisi laittaa pakettiin.

      Poista