23. heinäkuuta 2021

Järki hoi


 

 

Muuan oikeustieteen lisensiaatti, näinä aikoina väittelevä, jonka filosofian maisterin aineita olivat yleinen kirjallisuus ja poliittinen historia, vihjaisi Louis Menadin uutuuskirjasta ”The Free World. Art and Thought in the Cold War”.

 

Kysymyksessä on kirja, joka siirtää kunniakirjahyllyssä Peter Watsonin paksun ”The Modern Mind” ja hänen pari melkein yhtä hyvä kirjaansa ”Terrible Beauty” ”Great Divide” askeleen syrjempään. Puhe on siitä hyllystä, jolla ovat Friedell ja Gibbon ja kukaties yllätyksenä Carlyle.

 

Hyvän kirjan ylin tarkoitus on tehdä itsensä tarpeettomaksi.

 

Kommentissa mainittu edesmennyt ystäväni ja paljon muun ohella tohtorinväitökseni toinen opponentti Veikko Litzen antoi työkalut. Mieleeni tulivat isoisäni kalut ja koneet, jotka joutuivat lopulta hunningolle, niin kuin me kaikki kerran joudumme. 

 

Työkalut ja alustava opetus on se asia. Huonommat opettajat tyrkyttävät oppilailleen valmiita paketteja, joiden hyöty on parhaimmillaankin samaa luokkaa kuin joulun yllätyslahjojen – iltaan asti, parhaassa tapauksessa seuraavaan aamuun.

 

Keskusteluissa minulle tarjoutui tutkimuskohde, joka ei koskaan toteutunut.. Antiikin ja keskiajan populaarikulttuuri ja roskakulttuuri. Toisin sanoen eurooppalaisen perintömme pimeä puoli.

 

Kielellisesti tolkuttoman vaikea Satyricon on etevästi suomennettu. Minulle tämä tausta johti Catulluksen kääntämseen, koska käsitin, että nykykäännökset ovat melkein poikkeuksetta väärennettyjä eli siistittyjä ja kaunisteltuja. Jatkoin keskiaikaan, jossa Carmina Buranan tuntematon osa on aarreaitta. 

 

Antikin ja keskiajan graffitteja, jotka hahmoltaan ja sisällöltään muistuttavat yllättävän paljon vessan seinään raapustettua, ovat lähde. Meidän mieltymyksistämme poikkeaa tolkuton sadismi ja kiduttamisella kiehtominen, joka todellisuudessa on länsimaisen historian suuri linja.

 

Friedellin usein moittima ”rationalismi” muuten tarkoittaa empirismin vastakohtaa eli asioiden ratkaisuyrityksiä pelkällä ajatuksella, havaintoihin ja kokeisiin turvautumatta.

 

Alussa kehumani Menad siirtää sodanjälkeisen taiteen ja tieteen aivan uuteen yhteyteen eli USA:n ja Neuvostoliiton hegemoniakilpailun välineiksi.

 

Vahinko että teksti perusteluineen ei aukea helpolla. Pitäisi olla valmiiksi selvillä Hannah Arendtin ja Martin Heideggerin oudosta suhteesta. Pitäisi osata itkeä viimeistään siinä kohdassa, jossa kerrotaan, miten Sartre ja Camus löysivät Faulknerista ja Hemingwaysta aineksen eksistentialismin vapauden tulkinnoille. 

 

Ranskassa kukaan ei osannut lukea vaikeaa Amerikan englantia niin että esimerkiksi Faulknerista jätettiin kääntämättä murteet, värillisten puhetavat ja nurkkakuntaisuus. Hemingwayn ja Henry Millerin ”aitoutta” ihastelleet ranskalaiset eivät edes tienneet, että nämä olivat oppineet ”amerikkalaisuutensa” – 20-luvun Pariisista.

15 kommenttia:

  1. "Keskiajan sielun" loppu:

    "- - maailma ei tästä pitäen ole enää Jumalan tahtoma mysteeri, vaan ihmisen luoma rationaliteetti."

    Rationalismi contra empirismi?

    VastaaPoista
  2. Hemingway ja Miller eivät olleet Pariisissa yhtä aikaa - eli Henry oli siellä vasta 30-luvulla.

    Jälkikäteen ajatellen on vähän outoa, että Miller iski minuun(kin) nuorena niin vahvasti... se veto ei ole itse tekstissä, vaan jossakin tekstin takana.

    VastaaPoista
  3. Hemingwaysta, Milleristä, aitoudesta ja pariisilaisista: ehkä lukija ei pysty tajuamaan muuta kuin sen, jonka jo ennestään tuntee. Kaiken oudon tulkitset ensin aikaisemmin tuntemasi kautta.

    VastaaPoista
  4. Menand, ei Menad.

    Toisaalta Ranskassa oli Boris Vian, joka kirjoitti autenttisia yhdysvaltalaisia pulp-rikosromaaneja salanimellä Vernon Sullivan. (Ja Yhdysvalloissa Hazel Barnes, joka englanninsi Sartrea niin että lopputulos oli yhtä kaukana lähtötekstistä kuin Saarikosken romaanisuomennoksissa pahimmillaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vika on aina käännöksessä, niin kuin Väinö Linnan Tuntemattomassa Sodassa, ei itse kirjassa.

      Poista
  5. Anteeksi. Kun seuraan sinua säännöllisesti, niin suonet anteeksi, että kommentoin asiaa, joka ei suoraan tähän liity, eli tätä Lasse Lehtistä perjantai-iltana, joka nyt tv:stä (prime time) 21.30 suoltaa 'roskaa'. (Yle tv 1, parhaaseen katseluaikaan. Skeidaa, nuorisoslangein.) (Aihepiiri kuitenkin omintasi. Siksi saatan.)
    Kun totuudenkaltaisempaa (ottaen huomioon myös sosiobiologian ja kaiken monitieteellisen viisauden) on tämä: https://areena.yle.fi/audio/1-50295430
    (Totta nyt ei mikään. Kyse on suhteellisuudesta, merkitsevyydestä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sota-ajan musiikissa en ole kummoinen asiantuntija, mutta historian suhteen Lehtisen jutuissa ei ollut huomauttamista. Hänen tyylinsä on tiivistää tarinat iskeviksi ja simppeleiksi, mutta kyllä niissä vinha perä on. Lehtinen on vanhalla hyvällä tavalla isänmaallinen - kai se on taas sallittua?

      Poista
    2. Minun makuuni Lehtisen historiakäsitys on vähän liikaa "Voittojemme päivät" julkaisusarjan vaikuttamaa.

      Poista
  6. Eikös osa Catulluksesta ole edelleen kääntämättä? Siinäpä Kemppiselle haastetta eläkepäiviksi ja meille Catulluksen ystäville iloa sitä kautta.

    Montakohan sivua/runoa siellä odottelee suomentamista?

    VastaaPoista
  7. Asiasta kolmanteen. Kuumuudessa muistelen että Margaret Thatcher opiskeli kemiaa ja osallistui pehmisjäätelön keksintään/sovellukseenö

    VastaaPoista
  8. Erinomaisia ja eläviä antiikin suomentajia ovat vain Teivas ja Päivö Oksala ja Maija-Leena Kallela. Hyvää työtä tekee vain hyvä ihminen. Muutamat täynnä vihaa olevat itsensä tehostajat ovat sen sijaan kuolleita elävien kääntäjiä. Dante sijoitti nämä vihaiset itsetehostajat heille kuuluvaan piiriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistäpä sitä kaikkien kirjoittajien ja kääntäjien perimmäisen hyvyyden tietää, jos ei heitä henkilökohtaisesti tunne. Ja vaikka tuntisikin, kyseessä saattaa olla vain oma mielipiteeni.

      Poista
  9. Jään mielenkiinnolla odottamaan kansainvälisen oikeuden huippuyliopistojen kannanottojen arviota Kemppiseltä.
    Ainakin lausujien yliopistot ovat sellaisia, joita blogisti-kollega aika ajoin referoi suht asiallisiksi.
    https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008021009.html

    VastaaPoista
  10. Tolkuton sadismi ja kiduttamisella kiehtominen ovat kyllä ihan tämän päivän valtavirtaa. Ei tarvitse kuin erehtyä lukemaan kommentteja vaikkapa (nais)ministerin aikaansaannoksista tai yhteiskunnan pyrkimyksistä helpottaa esim köyhien, tyhmien tai maalaisten olosuhteita.

    VastaaPoista
  11. Satyricon, käsikirjoitus Catullus, ohjaus Fellini.

    VastaaPoista