15. maaliskuuta 2021

Leima


 

Luennoilla herättelin opiskelijoita mainitsemalla Bernin sopimuksen 1874 niin että he luulivat puheen olevan tekijänoikeudesta. Puhe oli Maailman postiunionista, joka sekin sai vauhtia Saksan keisarikunnan perustamisesta 1871, samoin kuin tekijänoikeus ja patentit.

 

Termille globalisaatio voi tuskin löytää parempaa vertauskuvaa kuin Aku Ankan ”Magentanpunainen postimerkki”. Tarina on hieno, koska kukaan ei tiedä, mikä väri on magenta. Valitettavasti suomennosta on muutettu. Nykyisin se on vain punainen postimerkki.

 

Taustalla on varmaan ”Penny Black”, maailman ensimmäinen postimerkki vuodelta 1840. Ennen aateliset ja muut röyhkimykset saivat kirjeensä ilmaiseksi valtakunnan postiin, kun taas tavalliset taavit lähettivät tädille terveisiä kirjeinä, joiden postimaksu määriteltiin perillä ja kuuluu johtaneen käsirysyyn useammin kuin harvoin.

 

Postimerkki oli aikamme hienoimpia keksintöjä. Maksamalla vakiohinnan, joka oli siis alkujaan yksi penny, sai kirjeensä mihin tahansa Englannin (Yhdistyneen Kuningaskunnan) kolkkaan. Mutta Bernin sopimus 1874 oli vielä hienompi. Kauttakulkumaiden postimerkkiä ei tarvittu olleenkaan, siis esimerkiksi kirjeen kulkiessa Ranskasta Belgian kautta Englantiin. Periaatteessa jokainen maa piti itse keräämänsä tulot postimerkeistä ja toimitti lähetykset mukisematta perille.

 

Luennoillani epäilin, että näin yllättävä tasapuolisuus johtui luultavasti laivaston ja armeijan oivalluksesta. Sekä tavallisen että purjekangassäkkiin suljettujen diplomaattien kirjeiden höyryttäminen auki oli erittäin kiinnostavaa. Kirje ja sen lapsi sähke on aiheuttanut ainakin yhden maailmansodan (Zimmermannin sähke 1917). Mitä lapsenlapsi e-mail eli @posti aiheuttaa, siitä meillä on arvailuja, Sana ”posti” muuten liittyy latinan laittamiseen, heittämiseen (pono, posui, postum, ponere), kun taas ”mail” viittaa olkalaukkuun ja jossain määrin mieheen (male).

 

Jutun kuva viittaa harvojen hallussa olleeseen tietoon. Hitler palkitsi runsain lahjuksin kenraalejaan (Rommel, Manstein jne.) ja oli itse rahoissaan, koska hän sai menekkiin perustuvan tekijänoikeuskorvauksen kuvansa käyttämisestä postimerkeissä ja seteleissä. Tekijänoikeus omaan kuvaan on sensaatiomainen ajatus. Ennen tai jälkeen ihmisellä ei ole ollut tekijänoikeutta kuvaansa. Kuvan käyttäminen on voinut olla tuottoisaa tavaramerkki- tai kilpailuoikeudellisella pohjalla, mutta tekijänoikeuden vetäminen kuvaan osoittaa tuon oikeudenalan huteran pohjan.

 

Olisi kiinnostavaa tietää, miten filatelian aate jaksaa nykyisin. Muistan kun Helsingissä oli kolme postimerkkiliikettä, jotka olivat etenkin oppituntien aikaan täynnä pikkupoikia. Ja muista raatimiehiä ja vuorineuvoksia, jotka kulkivat Zumstein kainalossa. Meillä oli kotona Kauhavalla tuo teos. Veljeni sai pian haltuunsa äidin 30-luvulla alulle paneman Suomi-postimerkkikansion.

 

Vanhempieni rakkauskirjeet, joita on hyvässä tallessa pari tuhatta, olivat siitä erikoisia, että isä hankki Aunuksessa järjestelmällisesti täyden sarjan sotavuosien eri arvoisia postimerkkejä, joissa oli päällepainatus ”Itä-Karjala” tai ”Sotilashallinto”, eli kaikki sotavuosien merkit ovat tallessa. Kun viimeksi kysyin, kokoelmasta puuttuivat vain ensimmäinen soikiomerkki 1856, Vaasan annin isoharkkoinen ja Zeppelinin virhepainatus.

 

Sen varmaan tiedätte, miten Muumi liittyy suomalaisiin postimerkkeihin? Tove Janssonin äiti Signe Hammarsten-Jansson suunnitteli ja piirsi 40 vuoden aikana 173 postimerkkiä, joita myytiin noin 6 miljardia kappaletta. Suomen tunnetuin taiteilija siis.

13 kommenttia:

  1. Luulin kauan filatelian olevan tyystin miehinen ajanviete. Ilahduttava havainto viime vuosilta: jokunen harva nainen on myös löytänyt tämän jalon harrastuksen. Suomessa ilmestynee yhä kaksi alan julkaisua (Suomen Postimerkkilehti ja Aihefilatelisti). Muutama liike sinnittelee yhä. Kiinnostuneen kannattaa vierailla, huolella laadittuja kokoelmia maista, aiheista tms. voi olla saatavana varsin kohtuulliseen hintaan.

    Muistamisen arvoista: Posti ei julkaissut Väinö Tannerin tai Risto Rytin 100-vuotisjuhlamerkkiä esityksistä huolimatta. Ehkäpä jo 2031 Tanneria muistetaan 150 v. juhlamerkillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Posti ei myöskään julkaissut jääkäriliikkeen satavuotisjuhlamerkkiä. Tämä oli minusta häpeä.

      Poista
    2. Posti olisi julkaissut postimerkin Keke Rosbergista (Formula-1 maailmanmestari v. 1982), mutta kun Keijo vaati Postilta kunnon rahallista korvausta pärstänsä käyttämisestä, ei merkkiä julkaistu. - Mitä en tämän enempää ihmettele.

      Poista
  2. Magentan tuntemattomuus värinä lienee kirjoittajan provokaatio, sillä se on maailman tunnetuimpia värejä -- nimenomaan väriarvoiltaan. Se on standardisoitu (Euroopassa eri lailla kuin Ameriikissä). Standardi liittyy neliväripainatukseen CMYK-sarjalla: Cyan, Magenta, Yellow, Key.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luullakseni ainakin tytöt ovat kyllä jo useita vuosikymmeniä (40-50 vuotta) tienneet, minkä värinen on "magenta" - aniliininpunainenhan se!

      Poista
  3. Magenta on kyllä nykypäivänä useammallekin tuttu, kun se on yksi CMYK-järjestelmän väreistä. Tuttu se on siis kaikille jotka muokkaavat kuvia.

    Vuosikymmeniä sitten ala-asteella tulivat vesivärinapeista kadmium- ja kromikeltainen, sinoberin- ja karmiininpunainen sekä preussin- ja ultramariininsininen. Sekä se, että kaikkia niitä sekoittamalla ei saamut mustaa, vaan rumasävyistä lianruskeaa.

    VastaaPoista
  4. Mikä lienee sitten ollut vääpeli Ryhmyn voimasanana käyttämä antifilatelisti? Ehkä ilmaisu osoitti hänen olleen postimerkkeilyn vastustajan vastustaja.
    Lauri K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Armas J. Pulla näitä harrasti. Minua askarruttaa "Jees, plitisimppa". Hieno on "Jees, leskiyli-insinöörskä".

      Poista
    2. Jossain varhaisessa keski-ikäisessä nuoruudessani kiersi myös sanonta "Jees poks pallinaama". Käsitän sen hyväntahtoiseksi ilmaisuksi.

      Poista
  5. Eilisen BlacKkKlansman-elokuvan loppupuolella Ron Stallworthin kaksoisolentoa, KKK-miestä näytellyt, soluttautunut poliisi alkoi paljastua. Kovan linjan KKK-mies Felix (Jasper Pääkkönen) sai tietää sen oikean nimen olevan "Flip" Zimmerman, josta hän arvasi sen olevan juutalainen (kuten roolihahmo olikin).

    Amerikoissa sukunimestä ylimääräinen n on pudonnut lopussa pois eli anglifikoitunut.
    Onkohan niin että Zimmermann ei ole tyypillinen juutalaisnimi Saksassa mutta Zimmerman on amerikoissa koska monet rapakon yli paenneet saksalaiset on usein juutalaisia?

    VastaaPoista
  6. "Onkohan niin että Zimmermann ei ole tyypillinen juutalaisnimi Saksassa mutta Zimmerman on amerikoissa koska monet rapakon yli paenneet saksalaiset on usein juutalaisia?" Ei tässä ole järkeä. Eihän sukunimen frekvenssi juutalaisten keskuudessa ole voinut pompahtaa ylös Atlanttia ylitettäessä. Zimmermanneja eli puuseppiä on saksalaisella kielialueella siellä ja täällä. Enkä ole koskaan kuullutkaan, että se olisi Amerikoissa jotenkin juutalainen nimi. Sellaisiakin toki on. Ja elokuvat ovat elokuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bob Dylan, Zimmerman sukunimeltään, oli ainakin taustaltaan juutalainen. Isovanhemmat itäeuroopasta, Ukrainasta ja Liettuasta.

      Poista
  7. pono, posui, postum, ponere;
    sitä näköjään osataan muodot kuin vettä vaan.
    T: Gutta cavat

    VastaaPoista