14. tammikuuta 2021

Ventti-Ville



 

Kuva USA:sta. Edessä kahden puolueen äänen- ja housunkannattajia. Keskellä siis D. Trump.

 

Viimeksi mainitulle liian pitkän kravatin miehelle sopii nyt siis kutsumanimeksi Ventti-Ville. Waltarin mainioon tekstiin perustuvassa elokuvassa se on Tauno Palo esittämän hahmon roolinimi. Se viittaa venttiin eli korttipeliin, jossa tavoiteltava kortin silmien luku on 21.

 

Kun nyt on 2021, korttipelin sääntöjen mukaan seuraavalla kortilla mennään metsään eli hävitään peli.

 

Tuo elokuva sattuu olemaan suuri suosikkini. Mielestäni Valentin Vaala ei päässyt läheskään niin korkealle korokkeelle kuin olisi ansainnut. Puolisalaisen henkilökohtaisen listani mukaan hän on Edvin Laineen rinnalla selvästi edellä Matti Kassilaa ja siis myös Kaurismäkeä.

 

Omistamani kirja kertoo, että puhtaasti venäläiseen perheeseen syntynyt Vaala puhui äidinkielenään ruotsia, eivätkä vähemmistöläiset ominaisuudet edes jääneet tähän. Ehkä siksi hän pysytteli hiukan sivussa valonheittimien kiilasta, vaikka Suomi-Filmin Risto Orko ymmärsi hänen suuren ammattitaitonsa ja aronsa, kunnes studiokausi päättyi.

 

Suomalaisen elokuvan surullinen kohtalo tiedetään, mutta ei kovin laajasti. Tarina on vähän kuin huonommista Pekka Puupää -elokuvista. Orkoa ja Särkkää tuurasi pääosassa Jalmari Rinne, näyttelijäliiton puheenjohtaja. Kun televisio tuli 60luvun alussa ja alkoi nopeasti nakertaa markkinoita, Rinteen johdolla järjestettiin etenkin televisiointikorvauksista lakko, joka oli käytännössä suomalaisen elokuvan loppu. Toisin sanoen hengissä sinnitelleet ja uudet tulokkaat saivat aloittaa ihan alkeista. Kun joissakin maissa oli merkittävä Uusi aalto ja elokuva avasi uusia uria, Suomessa lumiaurana toimikin teatteri. Vasta Mikko Niskanen onnistui yhdistämään kansan tunnot ja taiteellisen tason. Tarkoitan surmanluoteja. Mutta Holmberg, Långbacka ja Lilla Teatern olivat oikeasti hyviä. Minulle, jossa ilmeni jo nuor-opiskelijana snobin vikaa, kelpasi myös uusi ja vaikea teatteri, tyyppiä Beckett ja Ionesco.

 

Kun mies oli naapuri, seurasin vierestä Pakkasvirran Jaskaa, josta piti tulla maahan ykköstaitelija. Ei sitten tullut. Kirjallisuuden modernismi, jota näin kärpäsenä katossa, kun itse Anhava suomennutti minulla tekstejä ja jopa julkaisi, oli hieno homma, mutta nyt tiedämme, miksi sitä ei todellisuudessa lukenut moni.

 

Valitettavasti isäni oli oikeassa. Hän sanoi, että tuo runous ja proosa on ”sellaista korkeampaa matematiikkaa”. Nokkela juristi, itse suvun ensimmäinen ylioppilas, antoi ymmärtää, että kyllä laskutikku pelittää, ellei kertotaulu riitä. (Todellisuudessa sain hänet lopulta kiinni jopa johtamassa Bartokia kuorolle.)

 

Vakiohistoria sivuuttaa politiikan ylikorostamisella, miten dramaattisesti asemasota muutti suomalaisten mielensisältöä. ”Rillumarei-kulttuuri” ei ollut vastalause. Se oli enemmistön ääni. 

 

Populismi on sitten muuta ja myöhempää. Amerikassa uskottiin, että Harvardin kynyt miljonääri on jätkämiehen kaveri. Ei oikein iske. 

15 kommenttia:

  1. Se joka saa krediitit -- ei rahoja tarkoittaen vaan nimeä ruutuun -- ei aina ole syyllinen. Monessakin elokuvassa ohjaajana 70-luvullakin oli todellisuudessa Saarion Taina, myöhemmin nimeltään Pyykön Nadja. Hän on saanut nimenkin useaan rainaan apulaisohjaajana tai järjestäjänä. Jos ohjaaja ei ole paikalla, apulaisohjaaja kertoo näyttäytyjille, millainen ilme pitää ottaa. Ja usein kuvaaja kertoo apulaisohjaajalle, mitä pitää kertoa näyttäytyjälle. Käsikirjoituksen sille päivälle puuttuessa apulaisohjaaja kehittelee sellaisen. Huhu kertoo, että joissakin Kaurismäkien elokuvissa päivän ohjelma oli tästä syystä vähän epäselvä.

    Nadjan tyttärestä tuli myös pätevä elokuvaohjaaja: Marja Pyykkö.

    Nadja: https://www.imdb.com/name/nm0701604/

    VastaaPoista
  2. Rillumarein haukkumisessa sivuutettiin myös kyseisen kulttuurimuodon aidot edut: kyseessä oli suomalaisen kansanmusiikin elävän perinteen jatkumo. Esimerkiksi "Rovaniemen markkinoilla" on aivan normaalin ruotsalaistyyppisen kansanlaulun mallia: reipas rytmi ja kertosäkeessä älytön rallatus. Soinnutuskin on aivan tavanomainen. Jos sanoja alkaa analysoimaan tarkemmin, huomaa niiden olevan itse asiassa realistista kansankuvausta erilaisista ihmistyypeistä, jotka piirretään terävästi muutamilla vedoilla. Väittäisin tämän olevan itse asiassa juuri koko inhon aihe. Kulttuurieliitille rillumarei paljastaa juuri kansan huonoimmat puolet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rillumarei(n haukkuminen) ei tosin liity tähän elokuvaan mitenkään. "Omena putoaa" sai varsin hyvät aikalaisarviot ja viisi Jussiakin. Myös ohjaaja Vaala sai omansa.

      Poista
  3. Yhtymäkohtiapa hyvinkin.

    Viisi vekkulia tuli hiljan Ylen päivähuumeeksi massoille jotka eivät kaalimailtaan poistu hengissä ja nautin sen olemuksesta, hengestä tavattomasti. Jokin taika siinä on, elämän ehtoossa koetteelle joutuvien dynamiikka viehätti vietävästi, etenkin se kuulolaitteen tarpeen ymmärtäminen.

    Olisi keksaistava sellainen kritiikinpoistovahvistin jolla kuulisi mitä itsestä todella ollaan mieltä ja sitten tietenkin järkiproteesi, ne myisivätkin ainakin aluksi hyvin.

    VastaaPoista
  4. Biden armahtaa Trumpin.

    Tällainen temppu yhdistää kansakunnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta jos Trump ehtii viimeisenä päivänänsä armahtaa Capitol-terroristinsa niin ei mitään toivoa omasta armahduksesta eikä kansakunnan yhdistyksestä.

      MMM...

      Poista
  5. Kun tässä blogissa nyt on sallittua loukata demokraattisesti valittua presidenttiä, niin mitäs mieltä ollaan presidentistämme Runkku-Niinistöstä? Tämä kaikkitietävä besserwisser loukkaa ja ehkä syyllistyy rikokseen, jukisesti useita kertoja mainiten kaikkien kasakoiden olevan varkaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimimerkin takaa tai anonyymisti ei pitäisi mennä oikeita ihmisiä loukkaamaan. Nimimerkkejä, poliittisia puolueita jne. saa kyllä haukkua. Ja poliitikkoja arvostella heidän poliitikon ominaisuudessaan. Haukkumanimien keksiminen ei ole arvostelua vaan henkilöön käyvää loukkaamista. Sen toisenkin presidentin tekemisiä saa arvostella. Siihen tuntuu riittävän tyypin omien sanojen toistaminen.

      Kasakoiden mollaaminen on rajatapaus. Kasakat eivät ole (olleet) samassa mielessä kansanryhmä kuin vaikka romanit, vaan eräänlainen vapaajoukko johon kuului monenlaista porukkaa. Vähän sama kun sanoisi Karibian merirosvojen olevan varkaita.

      Poista
    2. Mutta jos "nimi" onkin nimimerkki?

      Kuka näistä tietää. Minulle tärkeintä on viestin sisältö, ei lähettäjän nimi/nimemerkki.

      Poista
    3. Yleinen elämänkokemus sanoo, että rosvo on sama asia kuin varas. Henkilö, joka omii sellaista joka ei hänelle kuulu.

      Poista
    4. No LOL.
      Hieman tutustuin presidentti Niinistön sanomaan: "Eräs opettavainen venäläinen sananlasku kuuluu: ’kazak berjot što ploha ležit’ eli ’kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni’."
      Toisessa yhteydessä hän sanoo sananlaskun olevan "vanha suomalainen sananlasku". Venäläiset kuulijat nauroivat median mukaan sananlaskulle ilosesti.
      Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa kasakoita oli 140 028 henkeä.

      Poista
  6. Niin, ja kaiken eli tyhmyyden varalta: kasakat ja kasakit ovat aivan eri asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo kuollut isäni kertoi nuorena miehenä olleensa enollaan kasakkana. Siis maatalossa työmiehenä kotiseutunsa murteessa.

      Poista
    2. Niihän Haanpään Penakin vastasi äidilleen, joka elonkorjuun aikaan patisteli vintissä kirjoittelevaa poikaansa talon töihin: Tuosta saat satasen, palkkaa kasakka.

      Poista
  7. Pitääpä katsoa tuo elokuva. Hienosti restauroitu ja upeasti kuvattu Valentin Vaalan Ihmiset suviyössä kannattaa myös katsoa.

    VastaaPoista