13. tammikuuta 2021

Omituinen mies



 

Tämä kirja oli päätynyt takariviin ja edessä oli Lapin antologiani aineistoa muuttolaatikoissa. En siis ollut lukenut enkä edes selkeästi tiennyt, ett ,inulla on tällainenkin.

 

Nyt olen sivulla 236 eli puolivälissä. Alussa hetken epäilin, onkohan tämä nyt pyrykelin lukemista, kun suurin mielenkiinnon kohde on tällä hetkellä Ensimmäinen maailmansota etenkin Venäjällä.

 

Epäily haihtui heti. Vaikka kirjoittaja Graham Farmelo on itse fysiikan professori Cambridgessa ja maailman arvostetuimpia tiedemies-tiedekirjailijoita, kirja on lukijalle yhtä juhlaa.

 

Maailmalla kirjankustantajista röyhkeimmät mainostavat joitakin tiedekirjojaan ilmoittamalla ”ei sisällä matemaattisia kaavoja”. Tämän kirjan yhteydessä voisi sanoa: ei edellytä varsinaisia matematiikan tai fysiikan tietoja. Toisin sanoen kauan sitten unohdettu koulukurssi riittää. Minusta on surullista, että jotkut laskevat kirjan kädestään jo nähtyään neliöjuuren merkin jollain sivulla.

 

Tässä tapauksessa kirjoittaja on tehnyt valtavan työn ja onnistunut saamaan aineistoa, kuten kirjeitä ja päiväkirjoja, ja haastattelemaan hyvin mielenkiintoisia henkilöitä. Kun myös aihe, Paul Dirac, oli Cambridgen professori (sama oppituoli kuin Isaac Newtonilla aikoinaan), kuvaukset tutkijoiden kilpailusta, yhteistyöstä, vihasta, konnankoukuista ja tyranniasta ovat eläviä ja hyvin uskottavia.

 

Jos joku luulee, että kovimman kansainvälisen tason fysiikan tai matematiikan laitos on jokin lintukoto, hän erehtyy. On poikkeuksia. Princetoniin on varta vasten perustettu ja rahoitettu täysin ainutlaatuisten kykyjen tyyssija. Siksi siellä viihtyivät Einstein ja Gödel. Ja Dirac usein. Ja esimerkiksi John Nash (Kaunis mieli) myös psyykkisesti suistuneena ollessaan.

 

Paul Diracia, joka paljon muun ohella kehitti kvanttimekaniikan keskeiset kaavat ja osoitti matemaattisesti antimaterian olemassaolon ennen kuin siitä saatiin kokeellisesti merkit, kuvaillaan joskus autistiksi tai Aspergerin syndrooman uhriksi. 

 

Kirjan nimi, ”miehistä omituisin”, on osuva. Sitä vastoin ajatus vain numeroja rakastavasta nerosta on tässäkin tapauksessa väärä. Dirac kuvaili itse, miten hänelle kauneus voi löytyä etenkin upeista yhtälöistä. Lisäksi hän oli väsymätön luonnossa kulkija ja pätevä vuoristokiipeilijä.

 

Kauneus asuu korkealla.

 

Kirjan luettuaan tuostakin mielestä pystyy sanomaan jotain muuta, vaikka ei ole lääkäri. Kaverit keksivät yliopistolla jo varhain puhenopeuden mittayksikön – yksi sana tunnissa = 1 dirac. Hän piti kyllä luentonsa, à 55 minuuttia, mutta keskusteluissa tai istujaisissa häntä ei saanut sanomaat enempää kuin kyllä tai ei. Äidilleen Bristoliin hän lähetti vuosien kuluessa satoja postikortteja, joissa sanottiin että ei kuulu erikoisempaa ja että sää on tavallinen. Sellainen lähti myös Nobel-palkinnon jälkeen rankkasateessa. 

 

Jossain huipuille järjestetyssä kutsukonferenssissa hän ei käyttänyt puheenvuoroa eikä sanonut kenelläkään muuta kuin huomenta tai näkemiin. Kirjoittajan osoittamin tavoin hän oli kuunnellut joka sanan ja ymmärtänyt kaiken. Ja omituinen on kirjakin. Se on rakennettu kuin algebrallinen kertomus eli kevyesti mutta vääjäämättömästi. Ja lukija pidättelee hengitystään.


P.S. Sukunim juontuu Ranskaan ja äännetään Di-rac. Varmistin. Ei sis "dai-rac". Samoja Elsassin seudun nimiä kuin Cognac, Pauillac ja Cadillac.

9 kommenttia:

  1. Olisikohan tuossa P.S.-osiossa tullut lapsus: Pauillac, Cadillac ja muut ovat Bordeauxin seudun nimiä, Cognac ja Armagnac vähän kauempana ja eri puolilla.

    VastaaPoista
  2. Kuinka paljon Diracin ajatteluun ja mallien kehittelyyn mahtoivat olla vaikuttamassa Einsteinin lisäksi aikalaiset/tuttavat Schrödinger, Heisenberg, Pauli, Bohr ja mahdollisesti Oppenheimer. Tosin Einsteinin kerrotaan todenneen jossain yhteydessä, ettei hän oikein ymmärrä Diracia. Yhteisö, vaikka hatarakin oli kuitenkin liki satumainen (kvantti)fysiikan kehittämisen kannalta.

    VastaaPoista
  3. Heti kirjan nimestä palautui mieleen kaukaisilta opiskeluajoilta Diracin delta-funktio. Perusjuttuja mm. diskreettisignaalien käsittelyssä.

    VastaaPoista
  4. Dirac esiintyy Stanislaus Lemin lyhyessä kertomuksessa "Voittamaton" suojauslähettimen nimityksenä. Sitä tarvitaan koska liki tuntemattomalla planeetalla jokin on tuhonnut edellisen, sinne lähetetyn aluksen miehistö (mutta jättänyt laitteet kuntoon). Mielenkiintoisesti syyksi osoittautuu planeetalle suurten sotien jälkeen jääneet pienet yhteisölliset robottimehiläiset, jotka yhdistyneinä tuottavat jättimäisen dynamon ja joka sähköshokilla poistavat olioilta muistin ja ajattelukyvyn.

    Josta sietää sitten johtaa symboliikkaa.

    Lem tykkää matemaattisien kuuluisuuksien nimistä. Eräs henkilöistä (en muista missä kertomuksessa, ehkä tässä) on Chandrasekar. Ja lisää löytyy Pirx The Pilotin sekoiluista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin tilata kirjastolta Nuha.

      Poista
    2. Piti tarkastaa kuka oli suomentanut Kyberiaksen, Tähtipäiväkirjat ja Konekansan satuja ja tarinoita. Yllättäen niissä oli kaikissa takana eri henkilöt, minulle muista kirjoista tuntemattomia. Olivat jääneet mieleen hyvinä.

      AW

      Poista
  5. Luin kerran jostain kirjasta, kuinka Dirac ja joku toinen fyysikko matkustivat junassa. Ikkunasta näkyi kaunis keto ja siellä laidunsi lehmiä. Tämä toinen fyysikko ihasteli, että "katso Paul, miten kauniin värisiä kirjavia lehmiä!"

    Dirac vilkaisi ikkunasta ulos. "Ainakin tältä puolelta", hän totesi ja vaikeni taas.


    VastaaPoista
  6. Tässä pari Dirac-anekdoottia. Dirac oli pitämässä esitelmää kun eräs kuulija, toivoen saavansa selvennyksiä, ilmoitti ettei ymmärrä jotain kohtaa. Dirac ei reagoinut tähän millään tavalla. Puheenjohtaja keskeytti sanoen että oli kysymys, johon ette vastannut. Dirac: "Ei olut kysymystä, eräs herra vain ilmoitti, ettei ymmärrä."

    Dirac oli uskonnonvastainen eikä pitänyt sitä salaisuutena. Toinen tunnettu fyysikko, Wolfgang Pauli suhtautui uskontoon myönteisemmin ja sanoi että näen että Diracin uskonto on "Es gibt kein Gott und Dirac ist sein Prophet."
    Pauli oli olut jungilaissa analyysissä ja Junghan oli tunnetusti kiinnostunut uskonnoista. Jungin kirjassa "Psykologia ja alkemia" on pitkä unisarja henkilöltä, jota Jung ei muuten yksilöi, sanoo häntä vain tiedemieheksi jonka unet olivat täpötäynnä arkaaista materiaalia. Tiesin että Pauli oli ollut jungilaisessa analyysissa ja epäilin heti että ne olivat Paulin unia. Tämän vahvisti joku myöhemmin lukemani Jungin elämäkerta.

    VastaaPoista