22. lokakuuta 2020

Ruttovuosi II



Daniel Defoen ”Ruttovuoden päiväkirja” on maineikas. Lontoon suuren ruton 1665 kuvaajaksi ilmoitetaan nimimerkki ja joka sanan sanotaan olevan totta. Hämmästyttävä taidonnäyte teos onkin. Koska kirjoittaja oli itse pikkulapsi ruton aikana, se perustuu johonkin muuhun. 

 

Defoen pökerryttävän laaja tuotanto osoittaa, että hän oli erikoistunut todenperäisiin silminnäkijäkertomuksiin, jollaiseksi myös ”Robinson Crusoe” ilmoitetaan. Kiinnostuneelle suositellaan myös aitoa silminnäkijän kertomusta, Samuel Pepysin päiväkirjaa, jossa etenkin seuraavana vuonna tulleen Lontoon suuren tulipalon kuvaus on huikea. Pepys oli korkea virkamies, hyvä näkemään asioita ja yhteyksiä ja verrattoman puhelias kymmenen vuotta kattavassa päiväkirjassaan, jossa hän saattaa selostaa, herättikö hänet aamulla kissa vai hiiri ja oliko kastike lounaalla kokkareista ja millainen oli korttionni illemmalla hyvien veljien seurassa.

 

Suositellaan lyhennelmää. Korkeatasoisessa peruslaitoksessa on 10 osaa ja erillinen hakemisto.

 

Strevensin ”The Knowledge Machinesta” mainitsin jo ohimennen. Näyttää siltä, että opiskelijoiden ja heidän opettajiensa on syytä täydentää Popperin ja Kuhnin klassikkoja Strevensillä. 

 

Lontoon ruttovuoden aikoihin kuka tahansa olisi päätellyt, että maailmankirjat menivät peruuttamattomasti sekaisin. Englannissa oli juuri käyty sisällissotakin. Mutta toisaalta jos Nietzschestä ja Kierkegaardista kirjoittavat jatkavat ajatustaan, että juuri nyt historia ehkä todella vetää henkeä ja kääntää kerrassaan suuntaansa kuin Mississippi, niin tuollainen kuviteltu suuri käänne oli myös Lontoo 1665. Mainitsemani lontoolaiset tuntuvat edelleen kaikin puolin järkeviltä henkilöiltä. Itse asiassa he olivat välkkyjä. Pepys kävi katsomassa silloin jo vanhan ”Macbethin” 23 kertaa ja piti siitä kerta kerralta enemmän –se oli hänestä varmaan kaikista maailman näytelmistä paras.

 

Moderni mieli syntyi samalla kuin tiede. Newton lienee tosiaankin kehitellyt perustavat oivalluksensa ollessaan paossa tuota samaista suurta ruttoa. Principia ilmestyi kirjana sitten parikymmentä vuotta myöhemmin.

 

Strever ei ehkä aivan pääse asiaan: miten nykyajan tieteestä kehittyi järjenvastaisuus. Hänen alaotsikkonsa on ”miten järjenvastaisuudesta kehittyi nykyajan tiede”.

 

Hänellä on ainakin yksi hyvä vastaus. Todella nerokkaat oivallukset ovat hyvin harvinaisia. Tiede ja tekniikka eivät vaadikaan nerokkuutta, vaan kohtalaista johdonmukaisuutta ja suurta kärsivällisyyttä. Lisäksi työkalupakki (koulutus) on oltava. 

 

Kaikkien aikojen pandemiasta, 1300-luvun Mustasta surmasta on myös hyviä silminnäkijöiden kuvauksia ja sangen eteviä historioita. Tiedämme että vitsauksen koetellessa salaliittoteoriat leviävät salamana. Ei siihen mitään Internetiä tarvita. Ja ehkä useimmat vallanpitäjät yrittävät hyötyä kohtuuttomasti tapahtumista, ja monet onnistuvatkin.

 

Klassinen kertomus on toisessa Mooseksen kirjassa, Egyptin kymmenen vitsausta. Siis ne heinäsirkat ja sammakot ja ihmisten ja karjan esikoisten kuoleminen.

 

Musta surma näyttäisi liittyneen alkaneeseen ilmaston muutokseen, joka teki kirpuille kipeää Aasian aroilla…

12 kommenttia:

  1. https://www.lapinkansa.fi/kuolleisuusennusteet-olivat-vailla-pohjaa-professo/3028101

    Toivon hartaasti, että liite aukeaa. Siinä kerrotaan, mitä eroa on hyvällä mieskuoron johtamisella ja rutto-lääketieteellä.

    Vastaus, jos liit ei aukea:

    Ei niissä ole mitään eroa.

    VastaaPoista
  2. Varmaan monet erilaiset vallanpitäjät yrittävät nyt hyötyä epidemiasta. Mutta miten on nykyisen markkinajärjestelmän perusoletusten laita? Tänään puhutaan kulttuuri- ja taidealoista. Siellähän taiteen arvoksi katsotaan se, mitä ihmiset ovat valmiita taiteesta maksamaan. Arvon mittari ja kulutusta rajaava tekijä on siis ollut raha. Mutta entä nyt? Rajoittava tekijä onkin rahan sijasta taudin pelko, siis vaikka miten kaipaisit ja arvostaisit taide-elämyksiä ja vaikka mitä olisit valmis niistä maksamaan. Sama koskee monia muitakin aloja. Koko taloustiedehän perustuu raha-arvoihin. Nyt pallo tuntuu siellä olevan aivan hukassa, eikä kaikentietävillä ekonomisteilla yhtäkkiä olekaan järkevää sanomista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan: vasta vähän aikaa sitten oli rituaalina, että päivystävä ekonomisti tai pari sellaista suoritti radiossa tai telkassa aamunavauksen.

      Poista
    2. Tunnustan. Pidän liiaksi rapeaksi hankenoidusta halvasta ekonomimakkarasta. Pitäskö ryhtyä syömään pakastekuivattua tuontihallitusjauhoa (öyhettä vetteen, kuppi nokan alle, ja kas! Instant-ihminen, lisää vain luraus kissanpissaa joukkoon) tai velkapoliittisen kalastusmaan ihmesillisalattia.. tai..

      Poista
  3. "Tiede ja tekniikka eivät vaadikaan nerokkuutta, vaan kohtalaista johdonmukaisuutta ja suurta kärsivällisyyttä. "

    Tuosta rohkenen olla eri mieltä. Ei tiedettä voi edistää paljoakaan pelkällä tekemisellä ja rutiinilla, ei vaikka olisi kuinka ahkera. Monilla tieteenaloilla on oltava intuitiota ja annos lahjakkuutta jotta voi laittaa asioita takaraivoon muhimaan ja jossain vaiheessa sieltä tupsahtaa merkittävä oivallus. Se tutkijan suuri hetki kun hän tajuaa että tämä on uusi ja tärkeä asia. Se kiihottaa mieltä tavattomasti kun huomaa että muut eivät ole tätä kesineet. Silloin tulee kiire tarkistaa ovatko muut löytäneet mitään vastaavaa ja silloin tehdään taas katsaus julkaisuihin. Sitten ryhdytään tekemään omaa julkaisua tai jos kyse on työryhmästä niin asia viedään eteenpäin koko ryhmän kanssa työnjaolla. Työ saa täyttymyksensä kun julkaisu on paperilla edessä.

    Joskus intuitio vaatii kuukausien intensiivisen työskentelyn jotta kaikki tarvittavat polut on käyty läpi ja sitten voikin rentoutua ja odottaa että intuitio toimii aikansa kuhistuaan. Oivallus tulee yleensä aamuyöstä ja se on syytä heti kirjoittaa muistiin.

    Aivan samanlaista on tekniikassa kun pitää ratkaista jokin todella vaikea ongelma, joskus aivan mahdoton tehtävä. Minunkin kokemukseni osoittaa että kovin usein mahdottomana pidetty onkin mahdollinen. Prosesit ovat samankaltaisia kuin tieteen tekemisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kun muistetaan, ettei merkittävä intuitio synny tyhjästä. Siihen tarvitaan perehtyneisyyttä, arkista aherrusta ja verkostossa toimimista. Nerokkuus tottakai auttaa asiassa.

      Poista
    2. Intuitio voi tulla välittömästi kun jonkin probleeman kuulee. Intuitio tarvitsee yleensä ravinnokseen probleeman esittelyn ja monesti myös tiedot niistä keinoista joita on koetettu. Todella vaikeat tapaukset vaativat toisteista yrittämistä löytää uusi näkökulma asiaan ja pitää kehittää myös ymmärrys siitä miksi keinot eivät toimineet. Siitä seuraa oppiminen ja usein sivutuotteena uusia menetelmiä jotka ovat vahvoja muissa ongelmissa mutta eivät sillä kertaa toimineet. Kyse on aivohien kiteytymisestä intuitioksi

      Poista
  4. Pepysin päiväkirja on myös netissä

    https://www.pepysdiary.com/diary/1667/10/21/#annotations

    Se julkaistiin päivittäisinä otteina kymmenkunta vuotta sitten ja tuo linkki näyttää vievän juuri tähän päivään n. 350 vuotta sitten mutta ei huolta, kyllä se ensimmäinenkin merkintä löytyy.

    Paras juttu tässä verkkoversiossa on lukijoiden kommentit: useimmiten asiaa, joskus hiukan vierestä, kuten esim. tapahtumat tuonpuoleisesta. Keskustelu ei tietenkään käy enää aktiivisena mutta kannattaa katsoa.

    VastaaPoista
  5. Minulla on se Shorter Pepys, ja lukaisin taas kerran sen Lontoon palon dramaattisen kuvauksen. Pepys rientää paikasta toiseen, joelta kirkontorniin kokonaisuuden paremmin hahmottaakseen ja sitten taas tavaroitaan turvaan saattamaan. Meno on niin hengästynyttä, että verbikin jää välillä pois: "I home."

    Järkyttävien näkymien ohella mukaan on päätynyt vähän huvittaviakin yksityiskohtia. Joskus yöllä ehditään toimistolle syömään vähän kokin lähettämää lampaanlapaa, vaikkakin ilman lautasia eikä ollut edes lautasliinoja! Puutarhaan Pepys hautaa viininsä ja parmesaaninsa. Kaikenpa muistikin, mutta italialainen juusto oli varmaan hinnoissaan. Yöllä hän istuu kärryillä yöpuvussa viemässä omaisuuttaan kauemmaksi ja joskus päiväsaikaan huomaa olevansa likainen päästä varpaisiin, eikä löydy paikkaa, mistä ostaisi edes puhtaan paidan ja käsineet! Mutta talo säästyi, paperit tallessa ja kulta kellarissa! Vaimon ja jonkun vieraan kanssa saattoi jo ihan iloisesti taas syödä päivällistä.

    Ruttokuvauksia ei nyt oikein huvita lukea. Camusin "Rutto" oli kyllä hyvä, monipohjainen, mutta huomenna pääsen aloittamaan Stina Ekbladin muistelmat. Hän on niin hieno näyttelijä ja kuulemma kirjoittajakin.

    VastaaPoista
  6. Samuel Pepys.

    Pepys joka päivälle: http://samuelpepystoday.com/ , Pepyksen päiväkirjamerkinnät koottuna: https://www.pepysdiary.com/diary/

    VastaaPoista
  7. Tämä on hyvä, kronikka vuodelta 2000:

    Dick Harrison; Stora Döden

    Lainaus takakannesta: Fortfarande ryser vi inför ordet digerdöden.

    /EE

    VastaaPoista