30. lokakuuta 2020

Pihvi on asia



 Kuva: Wikipedia

Ystävämme tuli sopimuksen mukaan ja toi aineet ja salaatit, napsautteli lieden ja uunin päälle ja pani toimeksi.

 

Olen asunut tämän katon alla pitkälti yli 40 vuotta mutta en ole ennen syönyt yksityiskohtaisesti mietittyä, viimeisen päälle valmistettua Michelin-tason ateriaa tässä.

 

Salaatin pienet viikunatkin oli käytetty rasvatulla pannulla. Kastikkeen sitoi ja maustoi homejuusto. Perunat olivat viipale viipaleelta herkkupaloja. Koska olemme Suomessa ja vanhoja, ydin oli sisäfilee, paistettunakin nesteinen ja murea. Jälkiruokana oli Tampereen kunniaksi kullekin pieni punainen rahkaleivos, katolla marsipaanista muotoiltu pikkuruinen liikennemerkki.

 

Kiitos kysymästä – tämä saattoi olla toinen tai kolmas annos punaista kokolihaa tänä vuonna.

 

Näitä suuren kulinarismin tähtiä jaan kaiken hörhellyksen puuttumisesta. Sellaisena ei toki voi pitää paahdettuja kukkakaalin palasia salaatissa.

 

Joskus olen jäänyt kaipaamaan musiikillisuutta silmäillessäni ruuanlaittoon eli aterian valmistukseen liittyviä ohjelmia tai kirjoituksia. Eilinen osoitti sen, minkä Schubert ja Bach ovat todistaneet. C-duurissa ei ole mitään vikaa. Sielun tavoittaa kirkas askellus sävellajista toiseen ja sävelmä, josta on jätetty pois kaikki epäoleellinen.

 

Hiukan emmin kirjoittaa tästä kokemuksesta, aistien juhlasta. Tuntuu melkein salaiselta henkilötiedolta, että monessa asiassa ansiottoman etuoikeutettu ihminen saa vielä tällaisenkin ilon.

 

Keskustelu, joka oli aterian päämäärä, kuten pitää ollakin, kesti yhtä kauan kuin valo. Tähtiä voi tarkkailla veden kalvolta, mutta Lapin noidat tietävät, että järven alla voi olla… toinen järvi.

 

Illalla luin loppua kohti Orlando Figesin uusia näkymiä avaavaa Venäjän kulttuurihistoriaa (”Natasha's Dance: A Cultural History of Russia”, 2003). Sitten odottaa vuoroon Molotovin taikalyhty.  Kilpaileva brittihistorioitsija Rachel Polonsky kertoo päätyneensä asumaan Moskovassa Molotovin entiseen huoneistoon, jossa väitteen mukaan oli tallella edellisen asukkaan edustava kirjasto. Molotov näyttäisi olleen Ahmatovan, Dostojevskin ja etenkin Tshehovin suuri ihailija.

 

Kirjoittaja käy Tshehovin asunnolla Moskovan lähellä, arolla ja pohjan perillä. Hän arvioi näkevänsä jotain toisenlaista venäläisyydestä.

 

Itse jäin iltamyöhään selaamaan Isaac Levitanin maalauksia, joista keskeiset ovat hyvin esillä Wikipedian osana.

 

Tämän kirjoituksen kuva on Vladimirkan tie. Sitä kulkivat sadat tuhannet Siperiaan, osa kahleissa. Kuvaa katsoen käsittää, että Tshehov rinnasti ystävänsä Levitanin Cézanneen, joka puolestaan oli taidemaalareista se, jolla oli kyky kuvata maiseman sielu.

 

Herrat olivat hyviä ystäviä jo nuoruudestaan. Heillä oli yhteisiä mielenkiinnon kohteita, kuten kirjallisuus ja huonot naiset. Kun Tshehovin sisar aikoi kihlautua tämän veljensä henkiystävän kanssa, veli antoi neuvon: älä.

 

43 kommenttia:

  1. Kokkaamisen eräs ulottuvuus on tehdessä sivistyminen. Lukiessa uusia reseptejä tarkasti ja seuratessa niitä kirjaimellisesti -- täysin uutta lajia reseptin perusteella valmistaessa -- joutuu suorittamaan, varsinkin ranskalaisen keittiön mukaan tanssattaessa, kummallisia työvaiheita kuten vaikkapa ladronsien kiehauttaminen ennen pataan panemista. Ladronsit ovat palasiksi pantua pekonia joilla särvitetään vaikkapa burgundinpataa. Eron keitetyn ja pelkän pekonin välillä huomaa. Kun kokkeilee. Eikä tämä ole ainoa burgundinpadan konsteista.

    Sama koski viikunaa, jota ennen en ollut tuoreena ruuassa käyttänytkään. Viikunoita puolikkaaksi pantuna määrättiin barcelonalaistyylisessä reseptissä laitettavaksi päällimmäiseksi vuokaan jossa oli perunoita sekä doradan eli kultaotsa-ahvenen fileitä muine mausteineen.

    Vasta lopputulosta maistaessani ymmärsin kontrapunktin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän kyse ole lardonseista, ei ladronseista. Laardista kun on kyse.

      Poista
    2. Tämän siitä saa kun alkaa kirjoittamaan hyvästä ateriasta sen nauttimisen jälkeisenä aamuna. Tottakai lardonses -- kaikkihan tiedämme mitä ovat ladrones. Kiitämme korjauksesta.

      Poista
    3. Sulla sentään on vain yhden sanan typo, ei koko teksti päätöntä horinaa niin kuin täällä usein...

      Poista
  2. Tutustuessani Vaeltajien kokoelmiin näin ensi kerran tämän Levitanin maalauksen. Tuntui jotenkin tutulta. Paljon saman tapaista näimme polkiessamme Ontonnevan tietä kohti Susivuorta.

    VastaaPoista
  3. Aivan upea kirjoitus!

    /EE

    VastaaPoista
  4. Ylen antoisa sanailu, sanoo I. H.

    P. S.

    Tulen suosittelemaan tämän lukemista soveliaille tahoille. (Jaskan Grillin jono Arbiksen luona)

    VastaaPoista
  5. Hieno ateria epäilemättä, onnittelen ilosta. Mutta yksi asia jäi askarruttamaan, mitens oli tuon iin pisteen kanssa? Siis tuollaiseen kokonaisuuteen ehdottomasti (ainakin mielestäni) kuuluva täyteläinen punaviini! Tuliko siinäkin lihan kaltainen "poikkeama"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Margootako kaataa saan?"

      Edeskäypänä Kunnaksen Ilkka

      Poista
  6. Mitä hemmetin väliä sillä on, että joku syö lihaa kolme kertaa vuodessa?
    Syön saman ainakin kolme kertaa viikossa. Intiassa eivät syö, mutta ne onkin henkisiä (tai sitten vain köyhiä) - toisin kuin lihansyöjät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin horjuva identiteetti ohittaa järjenkäytön.

      Poista
    2. onneks ne on enempi henkisiä ku psyykkisiä

      Poista
    3. Ei vaan tässä Kemppinen tunnustaa väriä ja kainon vienosti ilmoittautuu Elokapinamieheksi;
      vaikkakin pyrkii esiintymään kuten Juice, joka korosti riippumattomuuttaan ja joka aidosti vihasi kaikenlaisia joukkoja, ryhmiä, puolueita ja lippuja....

      Poista
  7. Arvoisa Blogisti, suuret ja kaunnit kiitokset todella antavasta blogikirjoituksesta. Se oli taas mahtava kokemus, se lukeminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taasko se sitä valevihapuhetta, so-so!

      Epäterveisin i. H.

      Poista
  8. Gourmet-ateria kirvoitti runollisen kirjoituksen! Niin ruoastakin pitäisi kirjoittaa, oli melkein musiikkia. Hyvin keksitty, kutsua sellainen ystävä käymään. On hyvä järjestääkin aisteille juhlaa, kun ne vielä toimivat. Pelotellaan, että korona voi viedä hajuaistinkin, ja silloinhan menisi myös makuaisti. Vanhuuskin sitä vähentää. Kesäisin haistelen aina kävelyreittini varrella ruusupensaita. Vielä ovat tuoksuneet.

    Levitanin valkorunkoiset koivut, väitetään, että koivut ovat valkoisempia Venäjällä kuin muualla. Ainakin niitä on siellä paljon, taigalla joskus pelkkää koivua, ja näkeehän niitä onneksi teiden varsilla täälläkin, vaikkeivät koivut talousmetsiin kuulukaan. Venäjällä on vielä niitä luonnonniittyjäkin, joita Levitan kuvaa herkästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä koivut Suomessakin "talousmetsiinkin" kuuluvat. On paljon mulavamman näköistä metsää sellainen, jossa on kuusien ja mäntyjen seassa koivuja, haapoja, lehmuksia, pihlajoita, pajuja ja leppiä. Jotkut kaadetaan ja myydään, jotkut lahoavat sille sijoilleen tai jäävät ylispuiksi.

      Poista
    2. Runsaasti metsissä liikkuneena olen havainnut että talousmetsissä ei yleensä kasva muuta kuin mäntyä tai kuusta tai sitten se on läpipääsemätöntä risukkoa. Risukot johtuvat hoitamatta jätetystä taimikosta avohakkuun jälkeen. Lehtipuut valtaavat todella nopeasti aukot ja voivat kasvaa 2 - 3 m vuodessa. Kun niitä on jopa kymmenen sentin päässä toisistaan niin läpipääsy on haasteellista. Sitten on talousmetsiä joissa on tehty harvennusta pelkästään ja siellä on hyvä liikkua mutta siellä ei yleensä sallita muuta kuin mäntyä. Monet metsänomistajat karsastavat eri syistä kuustakin.

      Sekametsä joka saa kasvaa omin ehdoin on silmälle parasta ja yleensä erinomaisen kulkukelpoista. Siellä viihtyvät myös linnut ja hyönteiset.

      Metsänhoito lienee tällä hetkellä kriisissä täällä koska on kovin vastakkaisia näkemyksiä siitä miten metsää pitäisi hoitaa. Toiset katsovat asiaa taskulaskimella ja laskevat euroja, toiset arvostavat kokonaisuutta, toiset kauneutta, yhdet liikkumista ja marjastusta sekä sienestystä. Olisi parasta että metsiä olisi eri tavoin hoidettuina tai hoitamattomina eikä yritetä jonkin oppisuunnan mukaan rusikoida kaikkia samaan muottiin joka sitten myöhemmin havaitaan haitalliseksi.

      Poista
    3. Metsä, luonto kaikkinensa, kasvaakseen ja hyvinvoidakseen ei tietenkään tarvitse minkäänlaisia metsästä jo kaikonneen homosapiens-lajin hoitosuunnitelmia eikä niiden toteuttamista.

      Metsän"hoito"suunnitelmat ovat ihan kuin mikä tahansa ihmisen luoma jumal- tai poliittinenuskonto. Sillä uskonnolla on omat toimistonsa, agenttinsa ja asiamiehensä ympäri maanpiirien. Tätä autuaaksi tekevää sanomaa levittää jopa maan levikkirunsain sanomalehti joka väittää jo nimessään, että maaseudulla olisi jokin todella muista tonteiksi kaavoitetuista maapallon palasista poikkeava tulevaisuus.

      Hyvin tämä "hoito"jargoni on joka tapauksessa aivojemme huuhteluvesistä enemmistöön peseytynyt.

      Tästä valtion tukemasta aivojenpesuohjelman levityksen tehokkuudesta lienevät jäsenkatoa potevat poliittiset puolueet ja uskontokunnat kovastikin kateellisia.

      MHY oli pitkään jopa kuin EVL joka pakkokantoi veroakin niiltä, joilla pienikin palanen metsämaaksi luokiteltavaa omaisuutta oli. Eikä monikaan ole tuosta tavasta luopunut kun se luulee, että tuho koittaa jos ei kymmenyksiään eräpäivinä suorita.

      Poista
    4. Arvoisat metsänhoidoin asiantuntijat,

      Miksipä ette osta metsää ja hoida sitä tämälleen niin kuin haluatte? Miksi valitatte täällä?

      Omaannehan tuo metsä sitten olisi ja olisitte vapaat toimimaan sen kanssa täsmälleen niin kuin tykkäätte? Oisitte silloin oman osanne tehnnet, vastuunne kantaneet ja voisitte olla asian suhteen rauhassa.

      Kunnnon risusavotan jälkeen ei ehkä olisi niin suurta tarvetta ja intoakaan puuttua muiden asioihin.

      Vai pitäisikö minun vastaavasti ruveta ottamaan kantaa esim. siihen, että taidatte asua aivan liian suurissa asunnoissa, joiden turhan tilan jo pelkkä lämmityskin tuhoaa maailman? 12 - 15 neliön koppi riittää kaltaselleenne hiljaiselle hiipparille hyvin, kun tässä nyt toisia neuvomaan on ruvettu.

      Mielestäni vähän turhia nämä stereotyyppiset pinnallisuudet: "vain risukoita, kaikki tuhottu, vain taskulaskin, ei mitään missään, kukaan ei välitä luonosta, ..."

      Itse olen metsäomistaja ja ainakin omasta ja varsinkin tuntemieni kollegojen matsänhoidosta tiedän, että se on varsin vastuullista ja monipuolisesti eri näkökulmat huomioon ottavaa. Hyvin suurelle osalle metsänomistajia, kuten minullekin metsän tuotot ovat marginaalinen juttu, eivät ne asiaa ohjaa. Metsät ovat minun puutarhani, jonka terveys, elinkelpoisuus ja kaikinpuolinen hyvinvointi on minulle tärkeää.

      Vielä pikku vinkki: Suomen metsät ei ole sama asia kuin se piskuinen yksittäinen metäskuvio, joka mökkiten varressa näkyy. Ja sekin metsäkuvio on dynaaminen, elävä olento. Ei sitäkään voi museoida, vaan se muuttuu ja elää elinkaartaan koko ajan.

      Metsiin liittyy paljon tunnetta, mutta myös tietoa on hyvin saatavissa niiden muistojen kultaamien lapsuudenkokemusten rinnalle. Tietoa on eritysesti Suomessa hyvin ja ehkä maailman parasta sellaista. Toki paremmat sävärit saa, kun ei anna turhan tiedon haitata hyvää fiilistä. Ja onhan se niin muodikastakin, sitä kuuluisaa hyvesignalointia.

      Poista
    5. Periaatteessa olen samaa mieltä Valto Ension kanssa - metsä ei ihmistä tarvitse. Omankin pienen muutaman hehtaarin metsäplänttini annan kasvaa vapaasti, vaikka molemmin puolin miehet & koneet ovat naapurien metsät jyystäneet raiskioiksi.

      Toisaalta voidaan asia nähdä niinkin, että ihminen on osa luontoa, ja jos se katsoo asiakseen turmella metsät ja elinympäristönsä, niin kuka sen voisi estää. Ja jos se tällä menolla tuhoaa itsensäkin, niin kukaan jää kaipaamaan.

      Poista
    6. "... jyystäneet raiskioiksi."

      Oletteko tulleet ajatelleiksi, että kun näette oikein komean metsikön, katsotte juurkin "raiskiota", jonka joku on uudistanut ja sittemmin hoitanut siihen kuntoon?

      Aiemmin uudistamisen "raiskioiksi" ja alkuun tiheäksi lehtipuupusikoiksi hoitivat pitäjien laajuiset metsäpalot ja nyt siis Ponsse. Molemmat panevat metsässä aina uuden sukkessiokierron liikkeelle.

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Ekologinen_sukkessio

      Itse en pidä sikin sokin lahoavasta rytömetsästä, joka vain päästää hiilensä hyödyttömästi ilmaan maatuessaan. Ja sellainen metsästä tulee, kun annatte sen hoitamatta edetä kohti lopputilaansa. Tuo ottaa vain jonkin verran aikaa, se ei tapahdu viikossa eikä kahdessa. Ja enempää aikaahan meillä ei tälle asialle ole.

      Nykyihmisen ongelmia ovat a) mahdoton hätäisyys suhteessa esim. metsän elinkaariin ja b) kohtuuton itsekeskeisyys "minä, minä, tässä, nyt, heti, heti".

      Mutta ehkä hovioikeudenneuvoksen blogin häntä ei ole oikea paikka opiskella metsän biologiaa tämän enempää. :)

      Poista
    7. Matias K.:
      Mikä saa sinut ajattelemaan etten omista metsää?

      Poista
    8. HS: "Mikä saa sinut ajattelemaan etten omista metsää?"

      Mainiota.

      Kun sinulla siis on omaa metsää, olet vapaa kasvatamaan sen juuri sellaiseksi, kuin haluat. Eikä kenelläkään ulkopuolisella ole siihen yhtään mitään sanomista.

      Leben und leben lassen.

      Poista
    9. Henrik, hienoa että tiedät mitä metsissäsi teet. Se, että alat julistaa omaa uskontoasi muille päteviksi, on eri juttu, eikä niinkään hienoa.

      Poista
    10. "Henrik, hienoa että tiedät.."
      En mielestäni julistanut mitään, kerroin vain havainnoistani. Ei kai siitä kukaan voi ottaa nokkiinsa. Jos epäilee sanojani, menee metsään ja tekee omat havainnot.

      Poista
    11. "Jos epäilee sanojani, menee metsään ja tekee omat havainnot."

      Vaikka menee jo vähän jankkamiseksi, kysyn vielä, mihin niistä kaikista metsitä pitäisi mennä?

      HS:n metsään, minun metsääni vai johonkin muuhun Suoemen kaikkiaan 600 000 metsänomistajan metsästä? Nuo kaikki ovat omanlaisiaan ja niiden sisällä taas eri kuviot ovat hoitotavoiltaan, suojelu- ja säästökohteiltaan, jne. erilaisia.

      Jo pelkästään minulta löytyy sekä selvää puhdasta talousmetsää, että "ikikoskematonta" kallionlakimännikköä, erilaisia pienalaisia säästökohteita, järvenrannan suojapuustoa, riistatiheikköjä, riistan ruokintapaikkaa, monen sortin sekametsää niin kuusi-, mänty- kuin koivuvaltaisena, löytyy säästöhaavikoita ja kaulattuja puita tikoille nakutella. Palstoilla liikkuu todella paljon hirviä, kun taimikoissa on runsaasti sitä syötävää lehtipuuta ja mäntyä, karhu tai pari, peuroja, kauriita ja pienempää elävää pilvin pimein. Monimuotisuuta piisaa. Ja marjoa ja sieniä myös.

      Enkä ole mikään poikeus tässäkään suhteessa, noin se on useimmilla muillakin. Enkä ole myöskään iso metsänomistaja, metsää minulla on vain ne keskimääräiset suomalaiset 35 hehtaaria.

      Pahoittelen tätä vuodatusta, mutta jonkin verran nyppii ne täälläkin tarjotut stereotypiat, että "kaikki hakataan aukeeksi aina heti, mitään ei kasva ikinä tilalle, on vain risukoita, puita ei ole, ei monimutoisuutta, ei riistaa, ei mitään, vain rahaa ja taskulaskinta, ... "

      Eläytymiskykyisimmät lukijoista ehkä ymmärtävät, mitä ajan takaa. ;)

      Poista
    12. "Eläytymiskykyisimmät lukijoista ehkä ymmärtävät, mitä ajan takaa."

      Tarvitaan todella eläytymiskykyä tällaisen pintatiedon (silkkaa helppoa populismia) varassa, jota kommentissa esitetään.

      Oikea, syvälle porautuva tieto, siihen ei edes pyydetä ketään "eläytymään" vaan haastetaan ajattelemaan.

      Tarjoan mututiedon (tarkoituksellisen propakandan) rinnalle luettavaksi vuoden 2019 Tiedepalkinnon voittoteosta "Metsä meidän jälkeemme" (kirjoittajat Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen, Jenni Räinä) josta jopa voittoteoksen valinnut, kovan taloustiedonytimen ammattilainen Sixten Korkman sanoo yhdeksi valintansa perusteista näin: ”Kirja on kiihkoton, mutta otteeltaan kriittinen, ja esittää metsäpolitiikastamme karun kuvan. Olemme metsäkansa, mutta kirja herättää meitä huomaamaan, että suuri osa Suomen metsiä on nyttemmin avohakkuita läpikäyneitä talousmetsiä”.

      Ja nämä "talousmetsät", mitä ne muuta ovat ajattelevan katselijan silmissä kuin pelkkää sellulientä, "bio"massaa joka kohta autonmoottoreiden kautta jälleen taivaalle hajoitetaan. (Sellaisen ajattelijan, joka näkee hetkellisten hyötynäkökohtien ylitse metsien ”huomiseenkin” ilman, että oman marjapakastimensa sisältöä vain mittailisi.)

      Eivätkä ponssekuskit sääliä tunne, kun ne miljoonien lintujen pesintäaikaan puolukkavarvustoja rumasti kohtelevilla telaketjuhirviöillään romistelevat.

      Lyhyt on vatukoidemme luonnonkierto kunnes maanmarto jälleen nurin kynnetään. Puiden ei enää anneta maapallolle kasvaa niin kauan, kuin lyhytpinnainen lajimme on olemassa. Puista koostuvaa metsää meillä ei juurikaan enää ole.

      Ja samaan aikaan, kun me kuritamme silkan talousajattelun varassa pohjoista luontoamme, metsiämme, maaperäämme, maapallon keuhkoja tuhotaan Amazoneilla säälittä vielä armottomammin, polttaen, laiduntaen, öljyksi palmuja tiristellen…

      Intiaanipäällkkö Seatlen sanat mielessäni näitä kirjoitan. Matiasten sanat eivät merkitse niiden rinnalla yhtään mitään.

      Poista
    13. Älä nyt hyvä veli Valto vallan ahdistu.

      Totta kai muodikas ja voimakkaasti hyvesignaloiva alarmismi (Jokiranta, Juntti, jne.) myy hyvin. Varsinkin kun se on ns. kaunokirjallisuutta, ei kovaa tutkimusta. Tästä syystä sitä kirjakauppiaat palkitsevatkin (se siis hertättää asiantuntemattomissa ja metsästä mitään ymmrärtämättömissä mutta maalaisia vihaavissa suuria ja muodikkaita tunteita ja myy siksi hyvin).

      Missä välissä Korkmanista on tullut metsän ja sen biologian erikoisasiantuntija? Hänhän myöntää olleensa väärässä jopa euronkin suhteen, asiassa, johon hänellä sentään oli koulutus.

      Suomen metsissä on nyt enemmän puuta kuin koko mittaushistorian aikaan (2,5 miljardia kuutiota). Vuodesta 1920 puuston määrä on 1,7 kertaistunut. Ja Suomen metsät kasvavat ja sitovat hiiltä nopeammin kuin koskaan (vuosikasvu 107 milj. kuutiota ja poistuna 87 milj. kuutiota).

      Suomen metsien hoito on sertifioitua (PEFC, FSC). Tämä osaltaan varmistaa monimuotisuuden säilymistä (kannattaa tutustua noihin vaatimuksiin). Lisäksi on virallista ja vapaaehtoista suojelua, on riistanhoitoa, jne. jne.

      En nyt jatka enempää tässä.

      Se nyt vain on niin, että koska metsä on elävä olio, jolla on oma elämänkiertonsa, se ei aina, kokoajan ja kaikkialla voi olla juuri sen näköinen, kuin mitä kotituvan ikkunasta sattui näkymään, kun tarkkailija sai leukansa ensikerran ikkunalaudan korkeudelle. Monimuotoisuus toteutuu kokonaisuudessa, ei niin, että kaikki kuviot jotenkin ihmeellisesti pysäytetään ja museoidaan muuttumattomiksi.

      Mitä mainitsemaani eläytymiskykkyyn tulee, kalastelin sillä empatiaa sille, että "puutarhaani" ja minua asiantuntemattomasti moititaan, vaikka olen kovasti yrittänyt ja mielestäni myös melko hyvin onnistunut taspainottamaan metsähoitoni kaikki eri näkökulmat. Kuten niin moni muukin metsänomistaja. No, myönnän, että empatian kalastelu oli noloa. Raaka peli, se on ajan henki. :)

      Poista
    14. "Valto Ensio"
      Näkemykseni on samankaltainen. Monet kerrat olen kokenut järkytyksen hetkiä astuessani hakkuuaukioille jotka on jätetty heitteille. Maa on täynnä kuoppia ja kiviä ja syviä ajouria ja jos taimia on istutettu, ne ovat joko kuolleet tai hyvin huonossa hapessa. Alue on monesti voimakkaiden kasvustojen valtaamana. Löytyy pajua, koivua, leppää ym. nopeakasvuista lehtipuuta ranteen tai käsivarren paksuisena läpipääsemättömänä seinänä. Paikalta on revitty kaikki kannot juurineen ja muut hakkuujätteet pois ja maanteiden varsilla on suunnattomia hakkeeseen meneviä risukasoja. Jos näitä taimikoita aiottaisiin pelastaa pitäisi jonkun mennä käsin raivaamaan hehtaarikaupalla ja yksitellen rungot kantaen, sillä millään koneella ei voi mennä tuhoamatta viimeisiäkin taimia. Alueet olisi pitänyt siistiä kevyellä toimenpiteellä vuosittain ja niin viisaat metsänomistajat tekevätkin. Maaperä köyhtyy kun biomassaa on poistettu merkittävästi haketusmassan takia. Mielestäni tällainen on erittäin huonoa metsänhoitoa.

      Suomessa tarvitaan talousmetsiä yhtä hyvin sellunkeittoon kuin korkeampaan puunjalostukseenkin. Mutta tarvitaan myös virkistyskäyttöön ja luonnontilaisia metsiä jotta sekä ihmiset että eläimet voivat olla olemassa. Marjastus ja sienestys ovat hyvin monelle tärkeitä. Talousmetsästä on yleensä vaikeampi löytää sieniä mutta marjoja saattaa olla. Mutta puoliavoimessa maastossa eivät monet eläinlajit viihdy vaan ne tarvitsevat suojaa ihmisiltä ja pedoilta.

      Metsien monimuotoisuus on ollut vähäarvoinen seikka vuosikymmenet mutta siihen pitää tulla muutosta. Ihmisen velvollisuus on huolehtia metsistään ja osa tekeekin niin.

      Poista
    15. Muutamaan asiaan Henrik S:n viimeisimmässä kirjoituksessa:

      Kukaan metsänomistaja ei Suomessa halua tuottaa sellupuuta. Kuitupuun hinta on kolmasosa tukin hinnasta, joten jokainen pyrkii tuottamaan puustostaan niin paljon tukkipuuta kuin mahdollista. Selluksi menee vain aivan pienikokoiset puut ja kolmen metrin pätkä kuusen tai männyn latvaosalta. Eikä energiapuullakaan kyllä metsänmyynnissä tiliä tee.

      Talousmetsät ovat oikein hyviä sienimetsiä. Parhaat tuntemani tatti- kantarelli- ja suppilovahverometsät ovat juurikin talousmetsissä. Ja käyn kyllä sienessä myös kansallispuistoalueilla. Kun puustolla on ikää kolmestakymmenestä vuodesta ylöspäin, sieniä alkaa löytyä hyvin. Nuoremmassakin taimikossa niitä kyllä on, varsinkin jos hakkuista on jätetty ylispuita.

      Poista
    16. HS & co

      Jatkan nyt vielä tästä kiinnostavasta teemasta sen verran, että ilman muuta Suomessa on hoitorästejä taimikoissa ja nuorissa metsissä siinä missä on hoitojonoja sairaaloissakin. Mikään ihmisen työ ei ole täydellistä.

      Mutta että tuo olisi ikänkuin pääsääntö, kuten annatte ymmärtää, sepä ei taida pitää paikkaansa. Ei ainakaan virallisen tilastoinnin, ilmakuvausten, laserkeilauksen ja metsissä laajasti liikkuvien ammattilaisten mukaan.

      Suomessa on metsää 26 miljoonaa hehtaaria. Monenko hehtaarin aineistoon tuo teidän varma käsityksenne perustuu? Monellako hehtaarilla on viimeaikoina tullut käytyä, kymmenellä vai peräti sadalla? Otos jää silti kovin pieneksi suhteessa tuohon 26 miljoonaan hehtaariin.

      Nuo läpipääsemättömät lehtipuuvaltaiset nuoret metsät. Minulla oli yksi tuollainen: istutettu kuuselle, ottanut luontaisesti myös mäntyä ja lisäksi koivua sitten aivan jumalttomasti. Läpi ei päässyt kuin hirvet, jotka siellä hyvin viihtyivätkin, kun syötävää oli. Sovin tuonne metsurin kanssa ns. nuoren metsän hoidon, jossa runnkolukua poistuu paljon. Ja kas kummaa, sieltä ryteiköstä paljastuukin yhtäkkiä aivan mallikelpoinen ja upea sekametsä, jonka huimaa kasvua on ilo katsella.

      Aukkohakkuista sen verran, että moni varmaan muistaa muutama kesä sitten Venäjän suuret metsäpalot, joiden savu tuli Suomeen saakka. Se on luonnon oma tapa tehdä aukkohakkuu ja uudistaa kasvunsa päähän tullut metsä. Metsäpalo tuottaa paikalle ensialkuun juuri se läpipääsemättömän lehtipuurydön, josta taas ei vaiheiden kautta kehittyy "aikuinen" metsä. Aukkohakkuu on vain hieman sivistyneempi tapa hoitaa tämä sama homma, jonka metsäpalo tekee luonnontilassa. Taimikon hoidolla vältetään turhan pitkä rytövaihe.

      Pahoittelen pitkää postausta.

      Poista
    17. "Totta kai muodikas ja voimakkaasti hyvesignaloiva alarmismi (Jokiranta, Juntti, jne.) myy hyvin. Varsinkin kun se on ns. kaunokirjallisuutta, ei kovaa tutkimusta. Tästä syystä sitä kirjakauppiaat palkitsevatkin (se siis hertättää asiantuntemattomissa ja metsästä mitään ymmrärtämättömissä mutta maalaisia vihaavissa suuria ja muodikkaita tunteita ja myy siksi hyvin)"

      Niin että matiakset ovat nyt vain hyviä ja lukevat tuon(kin) TIEDEkirjan, että edes olisivat hajulla nokerteluyrityksensä kohteesta.

      Poista
    18. "Kukaan metsänomistaja ei.."
      Jostain syystä sellupuuta vaan tuotetaan, onhan maassamme useampi todella suuri uusi sellutehdas ja lisääkin taitaa tulla. En usko että yksikään metsänomistaja tappiokseen myy. En ole perehtynyt heidän talouslaskelmiinsa ja tiedän hyvin että laadukkaasta tukista maksetaan hyvin. Tästä ei kuitenkaan ollut pohjimmaltaan kommentissani kysymys.

      Poista
    19. "Jostain syystä sellupuuta vaan tuotetaan"

      Sellupuu on tukkipuun kasvatuksen väistämätön sivutuote, kuten jo aiemmin täällä opetettiin.

      Rungon tyviosa tukiksi, ohut sahalle kelpaamaton latva selluksi. Harvennukselta ohutta sahalle kelpaamatonta tavaraa tulee enemmän, päätehakkuulta tulee aivan pääsosin tukkia.

      Se ajatus, että joku tuottasi ensijaisesti vain sellupuuta, ei ole tästä maailmasta. Jos tuolla tiedon tasolla mennään, ei kannata kauheasti muiden tässä kinata.

      Poista
    20. "Jostain syystä sellupuuta vaan tuotetaan"

      Jäin vielä ihmettelämään tuota kommenttia.

      Auttaako se asian ymmärtämisessä yhtään, että puuta ei viedä mestästä kokonaisina runkoina yhteen ja samaan paikkaan, esim. sellutehtaalle tai sahalle? Ei siis näin.

      Sen sijaan puun rungot katkotaan jo kaatovaiheessa sopivasti niin, että sahalle menevät osuudet ajetaan omaan kasaansa tien viereen ja sellutehtaalle menevä ohuempi latvus- ym. tavara toiseen kasaan. Sitten tulee yksi rekka, joka vie ne sahapuut sahalle, ja ihan toinen rekka, joka vie ne sellupuut (lähinnä latvat siis) aivan toiseen paikkaan selutehtaalle.

      Näin siis kukaan ei myy kokonaisia puita joko sahalle tai sellutehtaalle, vaan kukin runko jaetaan sekä tukki- että selluosuuteen. Ja myyjän tili tulee siis niistä tukeista. Pelkkää sellukalikkaa ei kenenkään kannata tuottaa, koska hetken päästä siitä samasta sellupuusta saa kolminkertaisen hinnan tukkina.

      Vaikeahan tätä on tietenkin äkkiseltään hahmottaa.

      Poista
    21. "Ne tulivat isäni maalle ja veivät lapsuuteni rekoissa sellutehtaalle..." Hyvä Maustetytöt, jatkakaa. https://www.youtube.com/watch?v=fl3C-Qk9rH4

      Poista
    22. Valto Ensio siellä taitaa uskoa maustetyttöihin siinä kuin 45 vuotta sitten agit propiin.

      Se, että kappale kuulostaa hyvältä ja vetää mukaansa ei tarkoita, että se olisi totta. Useimmiten päinvastoin.

      Poista
    23. Nimettömille ym. toistan joskus ilmineeramani: Olen täysin uskonnoton ja jumalaton, vähiten uskon ihmiseen.

      Maustetyttöjen kaltaiset muusikot ja maailmallisen tilan ja ilmiöiden sanallistajat antavat pikkiriikkisen toivoa ainakin siitä, että elokehämme todellista tilaa (katastrofaalista) nuoret ehkä edes hieman ajattelevat ja surevat ennen tämän tähden tyystin sammumista ahneutemme lopputuloksena.

      Kusiaisen ruikkauksen verran lohtua siis mullekin, 6:n lapsen isälle ja 10 lastenlasten ukille. (Hirveä on siis omakin hiilijalanjälkeni jos ne jälkeläisten lukumäärällä kerrotaan. Tämä huomio tähän siksi, että turha nokerrella sillä, koska itsekin tajuan sen. Eikä tuon tajuaminen ole perinteisen ukin keinutuolissa myhäilyä.)

      Eivät omat, yli 60 vuotta jatkuneet havaintoni luonnontilasta hetkahtele matiasten, nimettömien tai anonyymien pintaa raspaavilla kommenteilla, propagandistien joilla ei muuta esittää ole kuin aaterinkiensä kesken sovitut epistolat, raiskioiden autolla ohitse ajelut tai elokuisista vattupuskista tuiskahtelut. Kokonaisnäkemys niistä puuttuu tyystin.

      Tänä päivänä tuo kokonaistilan ymmärtäminen tarkoittaa globaalia maailmaa ja lajimme toimia avaruuden rautaromun täyttämiä ratoja myöten. Kuuta ja Marsia unohtamatta. Ollaanhan me pirut jo sinnekin mönkijämme raketoineet. Viimeisinkin SaastuttamisOyAb:n toimet lähtevät käyntiin Kuussa kun Nokia sai urakan sinne rakennettavasta tietoliikenneverkosta, että sinne lähetettävät kuu-ukotkin saisivat ”nauttia” internetporttolastamme!

      Tuolla edellä kehotin matiaksia ym. nimimerkkejä lukemaan erään populaarin tiedekirjan jonka sanomaan luulisi muidenkin täällä propakoivien olevan helppo lukea, ja jos ei muuten, niin tietäisivät edes, mitä vastaan huulimyllyjään käynnissä pitävät.

      Lukutaito/halu tarkoittaa halua oppia. Sanotaan, että jumalattoman tulee tuntea myös raamattu (koraanikin) jotta jumalattomaksi ja uskonnottamaksi itsensä voi ilmoittaa. Myös näissä ilmastokysymyksissä lajimme toimia arvioidessa oikea tieto empiirisen kokemusmaailman oheen liimattuna vasta jotain merkitsee.

      Kuka tai mikä koulutusohjelma ohjaisi sitten totuutta lähellä olevien, oikeiden asioiden ääreen on sitten perkeleellisin probleema näissä valeuutisten täyttämissä sfääreissä.

      Jatkuvasti luonnontilaa tutkivien tiedemiesten ja -naisten tutkimuksia ja niistä uutisointeja ja kirjoituksia pitäisi asioista oikeaa KESKUSTELUA haluavien käsiinsä kaivaa ja osata lukea. Mutta koska eivät ne faktoihin perustuen hyvää Suomenkaan metsien tulevaisuudelle lupaile, niin kaikkien lukutaito ei taida edes haluta yltää sille tasolle. Halutaan junkuttaa elämälle merkityksettömistä, periaatteettomista asioista vain. Viimeisen sanan sanojan luullaan saavan makeimmat orgasmit vaikka niidenkin sisältö olisi pelkkää rukkaseen niistettyä räkää.

      Laitan tuohon alle pari linkkiä TIETOPUOLISIIN artikkeleihin jos ei ole trumpismin tms. toisarvoisen koronahälyn sekoittaman propagandakentän ohesta silmiin sattunut.

      https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006618763.html

      https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006504985.html

      Poista
  9. Tuossa oli nyt melkein kaikkea, kuva mukaan lukien. Kulinarismia, politiikkaa myös jne. Talouttakin, kun oli varaa tuommoiseen. Mutta urheilu siitä puuttui. Tuon päivän lukemiseni oli Kemppisen lisäksi Maiju Lassilan "Rakkautta". Erkki Vettenniemi on hoksannut, että se on myös Suomen ensimmäinen urheilukirja. Päiväni oli täydellinen.

    VastaaPoista
  10. Sota puuttui. Nyt todella ottaa pannuun.

    VastaaPoista
  11. Molotovia ei oikein osaisi yhdistää Tshehoviin tai Ahmatovaan, mutta olivathan monet pahimmat natsitkin suuria musiikin tuntijoita ja harrastajia. Yhteen aikaan olin hullaantunut Wagnerin oopperoista, silloin kun niitä esitettiin täällä, mutta en antanut sen häiritä, että myös Hitler oli Wagnerin musiikin ja henkilönkin ihailija.

    Ruoasta(kin) on hauska lukea, ja uudentyyppisessä ruoanlaitossa onkin paljon opittavaa, kun en nuorempana ollut erityisen kiinnostunut ruoanlaitosta, ja nyt on aikaa. Naimisiin mennessäni osasin suurin piirtein vain keittää kaurapuuroa. Ohjeena on nykyisin, että päivässä pitäisi syödä vähintään puoli kiloa kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Se on aika paljon. Joku kirjoittaa, että viittä väriä lautaselle, niin siitä saa kaiken tarvitsemansa, joku toinen korottaa sen yhdeksään! Toinen juttu on sitten, mistä saa proteiininsa, lihasta, kalasta vai kasviksista.

    Tässä joku päivä sitten vastasin iltapäivälehden hömppätestiin siitä, mikä olisi oma "ruokaikä". Vastaus piti saataman sen perusteella, mitä ruokalajeja valitsisi seitsemän (!) ruokalajin aterialle. Tulos oli 25. Hyvin voi kutsua lastenlapsia syömään.

    VastaaPoista