13. syyskuuta 2019

Teetä sinäkin ruumiinavaus



Yritän usein tässä kirjoittaa asioista, joita en itse oikein ymmärrä. Eräs peruskoulun ala-asteen opettaja, hyvin viisas, kuten niin monet työtoverinsa, kiitteli työtään sanoen, että hän oppii jatkuvasti niin paljon uutta. Siis lapsilta. Koulussa.

Mutkien kautta tuli eilen puheeksi menneisyys. Olin usein vankiloissa. Tunsin oppivani valtavasti rikoksista ja rikollisilta. Oli myös tilaisuus miettiä, miten vaikeaa auttaminen ja ymmärtäminen on. Esimerkiksi keskustelua kaipaavat ja avun saajiksi ilmoittautuneet oli syytä kiertää. Vaikeassa asemassa ovat joskus ne, joilla ei ole kieltä ongelmilleen eikä käsitystä tilanteestaan.

Tuosta syystä aina suosittu elämäntapakirjallisuus sietää hieman irvistelyä. Se on kuitenkin vanha ja kunnianarvoisa ala, esseekirjallisuuden äiti. Mutta menneisyyden hullutuksia ei aina haluta muistella. Kauan sitten kuollut lääkäri-appeni kertoi, että hänen opiskeluaikanaan oli muotia sellainen oppi, että jokaista suupalaa on purtava ennen nielaisemista kaksikymmentä kertaa. Ja hän esitti, miltä kaurapuuron syöminen sitten näytti.

Ei pidä innostua. Olen elänyt ajan, jolloin mahahaava oli. Aikanaan käsitettiin, että syy olikin helposti hoidettava bakteeri ja koko tauti alkoi unohtua.

Kuten edelle kirjoitetusta on jo ilmennyt, mielessäni liikkuu edelleen tekoäly. Joku kommentoi, että neuroverkot on tunnettu vuosikymmeniä. Niin on. Mutta mitä on se ”digitalisoituminen”, joka ajaa palkoilta työntekijöitä postissa ja myös pankeissa ja kohta kuljetuspuolella?

Otsikkoni tarkoittaa, että nyt olisi mahdollista tehdä ruumiinavaus elävälle potilaalle. Yhdistämällä algoritmien avulla oppivaa ohjelmistoa voi saada ”näkyville” maksan ”leikkauspinnan” ja rasvaisuuden tai aivorungon.

Seinän läpi näkeminen kuulostaa kiinnostavalta. Tiedelehdestä luin, että kaikkien aikojen suosikistani Gentin alttaritaulusta (van Eyck) on nyt mainiot kuvat, joissa runkona on kaksi röntgenkuvasarjaa ja joukko tavallisia korkean erottelukyvyn kuvia ynnä muuta. Kerralla on kuvattu puulle maalatun alttaritaulun etupuoli ja takapuoli, ja yleisemmin taidehistorioitsija kykenee kuvaamaan päälle maalatun taulun alla olevan aikaisemman maalauksen oikean värisenä. Tekoäly.

Pari vuotta sitten kysyin itseäni viisaammilta, päästäänkö joskus käyttämään laitteita, joilla lehti tai kirja on skannattavissa yhdellä napin painalluksella, kannen läpi, lehden molemmat puolet, ja tulos millä tahansa fontilla tulostettavissa.

Vastaukset olivat torjuvia tai empiviä. Nähtävästi kone on olemassa, mutta vielä liian kallis. Ajatus viehättää minua suuresti. Viisisataasivuinen käsikirjoitus sekunnissa pdf:ksi. Tutkijoita huvittaisi ajatus osittain mädäntyneen ja repeilleen pergamenttikäärön tekstin ja muiden merkkien kuvaamisesta ja täydentämisestä kääröä avaamatta. (Ajattelen Kuolleen meren kääröjä, jotka olivat melkein Raamattua.) 

Pontevasti toimien tunnistusohjelmalle on melkein samantekevää, lukeeko se tätä tekstiä, joka lukijalla on nyt edessään, vai paperin läpi kääntöpuolelta skannattua. Hahmon tunnistuksessa peilikuva on sama tehtävä kuin oikea kuva esimerkiksi kirjaimesta, ja röntgen-tyyppisten kiinteän aineen läpi luettujen hahmojen irrottaminen kohinasta siis on jo käytössä ja todettu toimivaksi.

Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että saisin skannata kirjahyllylliseni kerralla ja tulostaa siitä kulloinkin istuen, seisten tai maaten luettavan version, mielellään ohuen, kierrätyskelpoisella  paperilla olevan kirjan kaltaisen.

8 kommenttia:

  1. Käsitinkö oikein, että digitalisaatio on tekniikka lisätä kustannuksia? Siten, että digitalisaation jäljiltä ei jää rahaa maksaa työläisille palkkaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen maksettiin työstä vähän ja johtamisesta paljon. Digisaatio pyrkii siihen, että työstä ei makseta mittään, vaan omistajat pitävät kaiken.

      Poista
  2. Kuolleenmeren kääröistä voisi sanoa, etteivät varsinaiset Raamattu-kääröt ole "melkein" Raamattua. Ne ovat sitä. Qumranista löytyy melkein täydellinen kokoelma VT:n kirjoja. Ne ovat siis vanhimpia tunnettuja Raamatun käsikirjoituksia. Mielenkiintoista niissä on se, että ne ovat monin paikoin yhtäpitävämpiä Septuagintan kuin masoreettisen tekstin kanssa. Eli VT:n kanoninen hepreankielinen muoto ei ole läheskään välttämättä "alkuperäinen".

    Kysymys siitä, mikä Raamattu sitten oikeastaan on, onkin lähtökohtaisesti teologinen. Itse olen taipuvainen katsomaan, että Septuaginta edustaa kaikkein parhaiten sitä tekstitraditiota, jonka pohjalle kristinuskon itseymmärrys rakentui parin ensimmäisen vuosisadan aikana. Qumranin kirjoitukset tukevat tätä näkemystä. Käyttivätpä apostolit Septuagintaa tai heprealaisia kirjoituksia, ne lienevät olleet kovin samanlaisia. Toisaalta kirkkoisä Hieronymuksen kääntämä Vulgata ja uskonpuhdistuksen aikainen VT:n käännöstyö perustuvat masoreettisen tekstin reseptioon. Sinäkin, Jukka, tarkoittanet "Raamatulla" nimenomaan tätä tekstitraditiota. Olisi pilkkaavaa väittää, että joko Septuagintaa käyttäneet varhaiskirkon isät tai masoreettista tekstiä ja Vulgataa käyttäneet keskiajan ja reformaation teologit olisivat erehtyneet kategorisesti. Pyhä Henki on johdattanut kirkkoa siinä määrin, että molemmat ovat varmasti olleet oikeassa.

    Ei siis ole mielekästä väittää, että jokin nimenomainen teksti tai käsikirjoitustraditio olisi juuri se ainoa ja luovuttamaton Jumalan sana. On pakko hyväksyä, että tosissaan VT:tä tutkivan ihmisen pitää lukea rinnakkain Codex Stuttgartensiesta, Qumranin kääröjä ja Septuagintaa ymmärtääkseen paremmin ilmoitusta. Olennaista onkin rukous ja luottamus Pyhän Hengen johdatukseen, kun on itsekin ahkera. Onneksi asia on kuitenkin akateeminen. Tekstilähteiden väliset erot ovat pieniä eivätkä millään lailla hämärrä pääasiaa, Jeesusta Kristusta, Jumalan poikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan hurmaavaa, miten ihmisen ajattelussa ja tekstissä voivat sekoittua analyyttinen ajattelu ja usko yliluonnollisiin.

      Poista
    2. Epävarmuudessanikin arvostan nimimerkki Erastotenes Aleksandrialaista siitä, että hän nykyisenä aikakautena, joka tuntuu saavan yhä irvokkaampia sävyjä, rohkeasti nostaa esiin äänen toisestakin maailmasta, kuten Bonhoeffer sanoi.

      Poista
    3. ”.. rohkeasti nostaa esiin äänen toisestakin maailmasta”. Mitä rohkeutta vaatii toistaa ’virallista’ ideologiaa? Ehkä sikäli rohkeaa, että kun kyseisellä opilla on takanaan vuosituhantinen vastenmielinen pakkosyöttö, niin aplodeja tulee niukasti.

      Poista
    4. EA:n kirjoituksia lukee aina ilokseen, jopa silloin kun sattuu olemaan eri mieltä. No, harvoin olen, en nytkään.

      Uteliaisuuttani luin tietysti aikoinaan Kuolleenmeren kääröjen suomennokset. Ne ajoitetaan sata vuotta ennen ja jälkeen Kristuksen - mutta Jeesusta niissä ei mainita. Silti pidetään aika todennäköisenä, että ainakin Johannes Kastajalla ja jopa Paavalillakin olisi ollut yhteyksiä qumranilaisiin, samoin Jeesuksella.




      Poista